Te kysyitte - me vastasimme osa 1

On aika aloittaa vihdoin vastausurakka näihin teidän lähettämiin kysymyksiin. Jo pelkästään kysymyksien kokoamisessa sekä luokittelussa meni aika paljon aikaa, joten saas nähdä kauanko tässä vastaamisessa menee. Minä pirulainen, kun vielä lupasin vastata kunnolla näihin - hehe ;-) Alunperin mun oli tarkoitus vastata näihin videolla, mutta tämän keväisen kiireen ja kysymystulvan myötä päätin jättää sen idean vielä odottamaan korvani taakse. Halusin nimittäin tämän postauksen julki edes kohtuullisen ajan kuluessa kysymyspostauksesta. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, jos tekisi videolle vastauspostauksen - te kun ainakin viimeksi tykkäsitte meidän videosta ja saatiin siihen postaukseen aikasta mukava kommenttitulva!

Kysymyksiä tuli paljon (lue: sopivasti) ja oli oikeasti tosi ihana nähdä, että moni asia kiinnosti teitä meissä. Nämä kysymyspostaukset antaa musta hirmuisesti enemmän informaatiota kuin se, että itse yrittäisin koota meistä faktoja yhteen. Mulla ainakin jäisi tuollaisesta faktapostauksesta kaikki oleellinen tieto kertomatta, joten oli parempi järkätä kysymyspostaus kuin yrittää itse hakemalla hakea meistä faktoja esiin :-D

Nyt siis kysymystulvan kimppuun..koittakaa kestää! Me yritämme parhaamme, katsotaan mihin se riittää :)

Minä
Kuinka vanha olet? Liikaa, vanhuus kolkuttelee jo ovella..
Lempivärisi? Mulla ei varsinaisesti ole mitään lemppariväriä, mutta tykkään punaisesta ja luonnonläheisistä väreistä. Etenkin maastonvihreä taitaa näkyä vahvasti omassa pukeutumisessani, kun taas punainen näkyy enemmän meidän asunnossa.
Meikkaatko? Meikkaan, mutta nykyään vähemmässä määrin. Jos meikkaan, niin lähinnä töihin ja viihteelle mentäessä laittaudun enemmän, mutta vapaa-ajalla en juurikaan jaksa panostaa. Arvostan luonnollisuutta todella paljon.
Onko sinulla korvakorut? Löytyy, toisesta korvasta kaksi reikää ja toisesta yksi.
Käytätkö koruja? Käytän, vaikka jokseenkin oon vähän laiska siinä. Oon hukannut niin monet korut, että mulle oikeastaan ainut turvallinen vaihtoehto on kello. Se ei nimittäin voi kadota ranteesta :-D Sormukset taas ei näytä näissä makkarasormissa hyvältä..
Lempi TV-ohjelma/sarja? Katson äärettömän vähän telkkaria, mutta ainakin Syke on ollut äärettömän aito ja mielenkiintoinen ohjelma! Jonkinverran tulee myös katottua jotain englantilaisia rikosdraamoja.
Tiedätkö mikä on degu? Tiedän! Hyvä mä!
Ottaisitko itsellesi hevosen jos saisit? En ottaisi. Ei riitä aika, kiinnostus, taito eikä raha siihen. Tykkään kyllä hevosista hirmuisesti ja olen ollutkin nuorempana ihkaoikea heppatyttö.
Oletko koskaan ratsastanut? Olen joo, mutta siitäkin on jo vuosia.
Unelma-ammattisi? Lapsena halusin työskennellä eläimien parissa, mutta nykyisin viestintä ja kaupanala kiinnostavat. Niissä koen olevani eniten oma itseni. Eläimet on mulle sitten enemmän se elämäntapa kuin työ.
Parasta omassa yrityksessä?
Vapaus - saa päättää ja tehdä kaiken ihan itse. Saa suunnitella, ideoita ja tehdä oman mielensä mukaan eli saan olla ihan rehellisesti oman itseni pomo. Se on ehkä se paras juttu. Toisaalta saan myös syyttää itseäni niistä kaikista tekemättömistä töistä ja virheistä..Ja ainiin, yksiä parhaimpia puolia ovat myös asiakaspalautteet ja vakioasiakkaat♥
Oletko katunut oman yrityksen perustamista?
En ole kertaakaan. Joskus aika motivaatio on tiukilla, mutta silloin pitää vaan jaksaa ja tsempata itseään enemmän. 
Harrastatko jotain mihin ei liity koirat tai bloggaus? 
Lukeminen ja käsityöt taitaa olla tällähetkellä ne aktiivisimmat harrastukset koirailun ohessa.
Mistä saat energiaa kun oot aina niin iloinen (blogin/ig:n välityksellä) ja mukana noin miljoonassa eri jutussa samaan aikaan ?!? :D
Mä tulin superiloiseksi tälläisestä kommentista♥ On ihan huikeeta, että se oma fiilis välittyy myös sinne ruudun puolelle. Se on itseasiassa mun tavoitekin, että saan edes yhden ihmisen huulille hymyn omien juttujeni ansiosta. Iloisuus kumpuaa ehkä elämänkokemuksen kautta - oon elämässä joutunut kokemaan todella paljon asioita, joita en olisi ikinä halunnut kokea. Toisaalta ne ovat kasvattaneet minusta juuri tälläisen ihmisen kuin olen. Olen siis oppinut, että elämää eletään päivä kerrallaan ja että ei se elämä muutu miksikään synkistelemällä, vaan juuri sillä positiivisella asenteella ja ilolla saa paljon aikaan! Ja iloisuuden kautta saan taas hurjasti energiaa kaikkeen! :-) Mulle monessa eri tekemisessä mukana oleminen on siis hyvin luontaista, sillä en osaa oikein olla paikoillani. Tykkään tehdä, touhata, mennä, kokea ja iloita. Tykkään olla tälläinen.
Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? 
Elän toivottavasti yhtä onnellista elämää kuin nyt, vakituinen työ, mies, opiskelut opiskeltu, ehkä lapsi ja kolme koiraa kuulostavat aikasta realistisilta :-) olisin myös koirakasvattaja, mulla olis ihoa tatuoitu aika runsaasti ja hymy paistaisi edelleen kasvoilla!
Teetkö vielä tilaripantoja?
Kyllä teen, yhteyttä voi ottaa Facebookin kautta!
Mitä opiskelet ja missä?
Opiskelen viimeistä vuotta nyt media-alaa Pohjanmaalla eli valmistun nyt keväällä ammattiin.

Koirat
Oletko kisannut koiran kanssa missään lajeissa? En ole, pitäisi nyt tsempata jännityksen suhteen ja saada itseni kisakentille asti! Ehkä jo kesällä voisi korkata meidän ekat kisat..
Rallytoko vai toko? Tää on hankala, nää on lajeina kuitenkin aika erilaisia. Vastaan ehkä rally-toko, sillä ollaan treenattu sitä nyt ahkerammin. Toisaalta tykkään kyl tokosta hirmusesti!
Agility vai haku? Haku, ihan huippulaji!
Verijälki vai peltojälki? Peltojälki ehkä kuitenkin ois enemmän se meidän juttu..
Oletteko käyneet näyttelyissä? Joo ollaan nyt käyty pari kertaa Martan kanssa kehässä pyörähtämässä. Seuraavaksi suuntana vappuna Tampere!
Minä päivinä Martta, Kerttu ja Hertta on syntyneet? Hertta on syntynyt 6.4.2009, Kerttu 24.1.2011 ja Martta 17.11.2014.
Inhottavin koirakokemus? Kun Hertan päälle kävi sakemanni..
Kerro jokaisesta koirastasi yksi paras ja yksi huonoin puoli? Hertta on ihanan tasaisen varma, mutta välillä vähän jästipää eli neiti menee välillä oman pään mukaan vähän liikaakin. Kerttu on rohkea, mutta hyvin terävä tapaus. Martta on äärettömän lojaali, mutta vilkas tapaus. Vilkkaus on välillä hyve, mutta myös pahekin..
Jos ei beussi eikä villis niin mikä? Cockerspanieli! Mä en tiedä mikä tuossa rodussa on mikä viehättää, mutta se on tajuttoman suuri rakkaus♥ Eikä se rottweilerikään huonolta kuulostaisi! Tai...tai...tai...
Miksi juuri villikset ja beussi? En tiedä haetaanko tässä kysymyksessä sitä, että miksi juuri tälläinen laumakokoonpano vai sitä miksi päädyin näihin rotuihin. Päädyin kuitenkin vastaamaan laumakokoonpano-kysymykseen. Villikset oli mulle aikanaan luonnollinen rotuvalinta, mutta niiden seuraksi halusin jotain isompaa ja erilaisempaa. Rotuna villakoira on kaikkea sitä mitä koirasta haluan. Beussi oli sitten rotuna taas sellainen minkä halusin lisäksi tähän laumaan. En voi sanoa kuin, että beussi oli kaikkea sitä myöskin mitä koirasta haluan. Vaikka mulla onkin kaksi täysin erilaista koirarotua, niin silti kummatkin ovat juuri sellaisia mitä haen.
Terveysvaiva, jota et toivoisi koirallesi? Luusto-ongelmat tulee ainakin ensimmäisenä mieleen tai epilepsia.
Kuinka paljon lenkkeilet koiriesi kanssa päivässä? Pissatuksia ulkona meillä on useampiakin päivässä, mutta lenkillä käydään yleensä noin 1-2kertaa päivässä. Lenkit on meillä pääsääntöisesti noin 7-10km pitkiä tai vaihtelevasti muuta tekemistä, esimerkiksi treenit tai uintia.
Asia, jonka tekisit koiriesi kanssa toisin? Hertalle vahvempi luoksetulo, Kertulle enemmän sosiaalistumista sekä ympäristöjä ja Martasta en osaa oikein vielä sanoa. Mikään koira ei koskaan tule olemaan koskaan täydellinen eli aina löytyy korjattavaa. Tai onhan ne aina täydellisiä,
Mitä harrastatte? Tällähetkellä harrastaminen on keskittynyt Marttaan, jonka kanssa treenataan tottista ja hakua. Jonkinverran treenataan myös jälkeä ja rally-tokoa sekä tietty käydään uimassa kerran viikossa. Lisäksi koko koiraporukalla treenaillaan nose workia, temppuilua ja peruslenkkeilyä.
Milloin sait ensimmäisen koirasi tai perheeseesi tuli koira? Mun ihkaeka oma koirani oli sekarotuinen Rollo, joka taisi tulla meille vuonna 2008. Koiraherra kuitenkin jäi auton alle karattuaan vuonna 2009. Iältäni olin tuolloin aika juniori, mitähän heittäisin iäksi...kääk, vaikeeta!
Onko kaikki koirasi rekisterissä? Ei ole, valitettavasti.
Jos saisit nyt uuden koiran, ottaisitko? ja minkärotuinen se olisi? Mullahan on kyllä ihan valtava pentukuume, mutta tähän elämäntilanteeseen uuden koiran ottamista täytyisi miettiä. Haluan panostaa vielä Marttaan, vaikka sen kanssa on pärjännyt enemmän kuin mainiosti jo kauan aikaa oikeesti niinkuin ihan kaikessa tekemisessä. Mieli tekisi kyllä, ehkä syksymmällä sitten.. en lyö mitään lukkoon enkä haaveile turhaan vaan eletään elämää nyt omalla painolla. Rotu pysykööt avoimena myös.
Oliko lapsuudenkotonasi koiria? Olihan meillä joo tavallaan :-)
Mikä sai sinut hankkimaan koiria? Halu tehdä ja touhata sekä tietysti se tärkein eli eläinrakkaus. Minulle koirat ovat hyvin tärkeitä ystäviä ja perheenjäseniä.
Onko sinulla tavoitteita koiriesi kanssa? Kyllähän niitä löytyy! Martan kanssa olisi hienoa saada BH-suoritetuksi sekä hausta olisi hienoa saada tulos. Muuta ei osata vielä edes unelmoidakaan..katsotaan miten noiden jälkeen sitten edetään :-)
Mitkä asiat ovat muuttuneet sen jälkeen, kun koirasi ovat tulleet taloon? Tää oli hankala, sillä tästä on niin pitkä aika, kun eka koira on astellut taloon. Ainakin ruoka on aina visusti kaapeissa turvassa eikä esimerkiksi jää ruokapöydälle, vaikkakaan meillä ei koskaan koirat olekaan varastanut pöydästä, mutta tilaisuus voi tehdä varkaan. Lisäksi meiltä ei löydy juurikaan vaaleita tekstiileitä, siivoominen ei ole niin tarkkaa ja leluja on ympäri asuntoa. Myös oma elämänrytmi on muuttunut sekä myös rahankäyttö on tullut tarkemmaksi.
Tuntuuko koskaan ettei ole aikaa muuhun kolmen koiran kanssa? Ei tunnu. Osaan tasapainottaa elämäni oikeastaan aika hyvin kaiken suhteen, niin pystyn keskittymään eri asioihin elämässä aikalailla tasapuolisesti. Mulla on elämässä niin paljon muutakin kuin koirat, niin pakostakin tulee tehtyä muutakin välillä.
Mitä kaikkea tykkäät tehdä koiriesi kanssa?
Luonnossa liikkuminen lienee oikeasti paras tapa viettää aikaa koirien kanssa. Tai kotona sohvalla yhdessä löhöily! Voiko olla ihanempaa?
Kauan vietät aikaa koiriesi kanssa päivässä? Tää riippuu niin paljon päivästä, mutta keskimäärin oon poissa kotoa noin 10h eli reilut puoli vuorokautta tulee vietettyä aikaa kotona koirien kanssa. Osa tietysti ajasta nukutaan, mutta osa sitten duunaillaan kaikkea kivaa.
Jos et voisi valita koiraa, minkä eläimen ottaisit? Ottaisin varmasti kissan. Kissat on musta hauskoja otuksia! Koiriin verrattuna ne on niin elegantteja ja itsenäisiä otuksia.
Onko sulla muita eläimiä kuin koiria? Itselläni ei ole muita eläimiä, mutta vanhemmillani on pari kissaa :-)
Elämäsi koira? Ei saisi valita, mutta kyllä se on ehdottomasti Hertta♥


Martta
Mitä Martta on opettanut sulle? Kärsivällisyyttä. Villiksiin verrattuna tuo koira on oikeasti tyhmä - sille esimerkiksi istumaanmenon oppiminen vei aikaa ihan eri tavalla kuin viisaille villiksille. Eli pinna on kasvanut Martan kanssa hirmusesti!
Onko beussi The rotu sinulle? En osaa vastata. Ehkä. Ehkä ei. Yhden yksilön perusteella on, mutta onko sitten enää toisen yksilön perusteella? Kukapa tietää..vaikea sanoa!
Miksi beussi? Parasta & huonointa rodussa?
Ensimmäinen asia mitä halusin, että koira on isompi ja tietysti aktiivisempi. Halusin palveluskoiran, jonka kanssa harrastaa ja tehdä. Koiran, jolla on moottoria tehdä, mutta se ei kuitenkaan keitä koko ajan yli. Koirassa pitää olla sopivasti asennetta, reippautta ja rohkeutta.

Beussin parhaimpia puolia lienee suhteellisen hyvä terveystilanne, monipuolisuus ja luonne. Ne ovat reippaita koiria, joiden kanssa voi harrastaa ja tehdä oikeastaan mitä vain. Ne leimautuvat suhteellisen voimakkaasti omistajaan ja ovat rohkean valppaita koiria oltiin sitten missä vain. Hyvän pohjatyön jälkeen ovat aivan ihania koiruuksia, joissa riittää virtaa vaikka muille jakaa. Kotona sitten tosin nukutaan tassut kohti kattoa, mutta kentällä meno on vauhdikasta. Heikkoutena lienee aika pieni jalostuskanta, paukkuarkuus ja luustolliset ongelmat.
Onko Martta vastannut odotuksiasi rodusta?
Mua varoiteltiin pahemmasta, niin on se kai sitten vastannut :-D
Tekisitkö jotain toisin Martan kanssa tähän mennessä tehdyistä asioista?
Vetäisin tällähetkellä kovempia tavoitteita, jos oma jännitys antaisi periksi. Muuten en oikeastaan muuttaisi mitään, koira on juuri sellainen mitä halusinkin. Ihan täydellinen pakkaus kaikkea!
Onko Martalle suunniteltu pentuja? En todellakaan ole päässyt sinne asti, Martta kun on itsekin ihan juniori vielä. Terveystuloksien ja luonteen perusteella neiti on ainakin ihan huippu, mutta jalostukseen vaikuttaa moni muukin asia. En poissulje asiaa, mutta en vielä haaveilekaan mistään.
Edelliseen kysymykseen jatkoa; Jos pentuja on suunnitteila, millaisia kriteereitä sinulla itselläsi olisi Martalle valikoitavan uroksen suhteen?
Apua, mä en osaa miettiä edes näin pitkälle :-D Ainakin terveystutkittu, harrasteltu&kisattu sekä myös luonteeltaan fiksu koiruus sen täytyisi olla. Sellainen koira, jolla on rodulle jotain annettavaa.
Jos pentuja tulee, pidätkö itselläsi yhden? Jos, niin uros vai narttu? Tän osaan sanoa jo varmaksi - mikäli joskus pennuttamiseen päädytään, niin narttupentu jää tietysti itselle kotiin kasvamaan.
Onko värillä väliä; harlekiini vai musta ruskein merkein?
Ei ole suoranaisesti väliä, mutta mun mielestä musta ruskein merkein on vain niin upea! Niin puhdas ja kaunis :)
Jos Martalle ei pentuja ole tulossa, aiotko steriloida Martan? Sterilointi ei ainakaan toistaiseksi ole käynyt mielessä.

Villikset Hertta ja Kerttu
Villiksien huonot puolet? Hertta on välillä sellainenkin lusmu, että nukkuis vaan kaiket päivät kotona sängyssä jos saisi :-D Tietysti oon nyt tottunut aktiiviseen rytmiin Martan kanssa, niin pakostakin Hertta tuntuu vähän laiskemmalta. Kerttu taas on välillä vähän turhan terävä ja komentelee Marttaa ihan turhaan. Hertta tosin ei ota komentelua tosissaan, onneksi!
Kuinka usein trimmaat sun villikset? Noin 3-4viikon välein pesen, föönään ja trimmaan neidit. Joskus saattaa venyä trimmausväli pidemmäksi, mutta yritän pysyä tuossa. Tuo trimmausväli on just sopiva, ei ole liikaa työtä tehtäväksi yhdellä kertaa ja villikset pysyy koko ajan siistinä.

Minä koiranomistajana
Pysäyttävin kokemus "koirauralla" (hyvässä tai pahassa mielessä)
En oikein osaa sanoa, ehkä ekan koiran saaminen on ollut ainakin mieleenpainuvin juttu. Tai onnistuminen kasvattamaan kolme kunnollista koirakansalaista, se on ollut antoista.
Tunnetko olevasi onnistunut koiranomistaja? 
En ole huono, mutta en ole myöskään paraskaan mahdollinen. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan kolme täysjärkistä ja kunnollista koirakansalaista eli olen kai onnistunut koiranomistaja. Olen rento ja rehti koiranomistaja. Annan koirille paljon rakkautta, ne elävät aktiivista elämää, mutta niillä on myös rajat.
Missä asioissa sinun tulisi parantaa koiranomistajana? Kärsivällisyys. Oon välillä vähän turhan näpäkkä joissain asioissa ja vaadin koirilta välillä ehkä turhan paljon. Olen siis ehkä liian jämäkkä.
Mitä asioita vihaat muissa koiranomistajissa? Välinpitämättömyys lienee se pahin. Ei piitata muista kuin siitä omasta tekemisestä. Myös kateus on kasvava pahe, en ymmärrä mikä siinä on, että muita pitää kadehtia ja tahtoa heille pahaa..sitä löytyy niin puolitutuista koiranomistajista, koirabloggaajista kuin koirakasvattajistakin.
Millainen on täydellinen koira? Sellainen, jonka kanssa pärjää arjessa mukavasti. Sellainen, jonka seurasta nauttii. Sellainen, joka on juuri sinulle sopiva.
Kolme tärkeintä asiaa jotka ovat pakollisia opettaa koiralle (ajatellaan, että muilla taidoilla ei ole väliä kunhan nämä kolme jokainen koira osaisi) En tiedä haetaanko tässä taitoja vai temppuja? Taidoista yksinolo, vetäminen ja "ei"-käsky.  Tempuista enemmän sit paikallaolo, luoksetulo ja istuminen riittävät varmasti jokaiselle koiralle.
Mitä arvelet, onko sinulla koiria koko elämäsi ajan? Miksi/miksi ei? On. Olen niin koiraihminen henkeen ja vereen, että en voisi kuvitellakaan koiratonta aikaa. Jos loukkaantuisin tai jostainsyystä en koiraa pystyisi pitämään, niin varmasti joillaintapaa olisin kuitenkin niiden kanssa tekemisissä säännöllisesti.
Suurimmat virheet mitä ihmiset tekevät koiran koulutuksessa? Ei olla tarpeeksi johdonmukaisia. Halutaan koira, mutta ajatellaan, että se voi kasvaa kuin pellossa eikä sen eteen tarvitse tehdä mitään. Haukataan siis liian suuri pala purtavaksi.
Minkä rotuisia koiria sinulla tulee olemaan tulevaisuudessa?
Villikset ja beussi ainakin, muista pidän vielä suuni kiinni!
3 koirakohtaista ongelmaa, jota HALUAISIT alkaa koulia pois, esim. remmirähjäys, yksinolo-ongelmat jne? (Jaa että mikäköhän kysymys toikin oli? :D)
Meidän koirilla ei mitään suurempia ongelmia ole, mutta jos pitää ajatella vaikkapa koirakokonaisuutta, niin itse puuttuisin ekana remmirähjäämiseen. Mua inhottaa niin syvästi, kun ihmiset ei hallitse koiriaan ja se lenkillä käyminen ei ole kummallekaan osapuolelle mukavaa. Lisäksi tälläiset koirakot yleensä vahingoittavat myös muiden koirakoiden lenkkeilyä huonolla hallinnalla.
Oletko törmännyt kateuteen koirapiireissä?
Valitettavasti. Sitä on ihan liikaa joka lajissa ja asiassa.
Suurin asia josta olet luopunut koiriesi vuoksi?
En keksi muutakuin extempore-reissut. Toisaalta en ole extempore-reissuista tavallani luopunut, sillä saan tarvittaessa koirat nopeastikin hoitoon. Sanon siis, että sänky lienee suurin asia, mistä oon joutunut luopumaan. Haha :-D Kolme koiraa vie sängyssä aivan liikaa tilaa...
Kolme kultaista neuvoa, jotka antaisit ihmiselle, joka on ottamassa ensimmäistä koiraansa?
Tutki, perehdy, mieti. Etsi itsellesi sopiva rotu. Ole johdonmukainen.
Parhain koirankoulutus neuvo, minkä olet saanut?
"Ole yhtä energinen ja positiivinen kuin nytkin, niin saavutatte mitä vain"
Jos saisit valita vain yhden koiraharrastuksen itsellesi, mikä se olisi ja miksi juuri kyseinen laji?
Haku, koska mitä enemmän sitä harrastan, niin sitä enemmän siitä tykkään. Me ollaan kehitytty siinä ihan hirmunopealla tahdilla ja tuntuu, että silti ollaan ihan aloittelijoita.
Oletko opiskelija, jos niin miten koirat sopivat opiskelijaelämään?
Olenhan minä ja hyvinhän ne ovat tähän sopeutuneet. Opiskelijana on tietysti tehtävä valintoja esimerkiksi ostoksien ja aikataulujen suhteen, mutta tähän mennessä on pärjätty mainiosti niin eiköhän pärjätä jatkossakin.

Siinä se oli, eka osa postauksista. Toivottavasti jaksoitte lukea edes osan vastauksista. Näihin oli tosi kivaa vastailla, kun sai pähkäillä ja miettiä oikein urakalla. Mutta pysykää kuulolla, toinen osa tulossa!

Testissä : Nokian Kolmenkulman koirapuisto

Heipodei vaan taas pitkästäaikaa! Meitsin postausmotivaatio ois huipussaan, mut tää elämä vaan ei ota rauhoittuakseen. Ihan hirmuista hullunmyllyä ollut tämä viime viikkokin. Sitä se tää kevät vaan teettää. Heh! Omien työ-ja opiskelukiireiden keskellä ollaan kuitenkin nähty paria uutta koirakaveria, uitu sekä tutustuttu uusiin lenkkimaastoihinkin. Tänään myös korkattiin hakutreenit tälle keväälle uudessa ryhmässä. Koira työskenteli reippaasti ja tarkasti, joten ei meidän talvitauko sittenkään ole syönyt kaikkia järjenjyviä tuolta pääkopasta. Nyt uudella innolla siis tulevaa kohti! Tekemistä riittää hurjasti, mutta nyt auringon kömpiessä esiin pilvien seasta, niin myös sitä virtaa riittää ihan eri tavalla :-)

Uimisesta puheenollen, niin kävin Tampereen koirauinnilta hakemassa Avoimista Ovista tiistaina meille 10 kerran uintisarjakortin. Oon jo pitkään kärvistellyt tuon ostamista, mutta odotellut hieman tuota halvempaa hintaa. Päästään nyt sitten himpan verran halvemmalla polskuttelemaan ennen kesää. Ihan huisia! Neidistä on nimittäin kehkeytynyt niin hullu vesipeto, että eilenkin se olisi vaan halunnut jäädä altaaseen. Toivottavasti luonnon vedet houkuttavat samalla tavalla neitiä kuin altaassa uiskentelu. Olen nimittäin aatellut tehdä luonnon vesissä uinnista meille kesäpuuhan, jos säät sen vain sallivat ja löydetään kiva uimapaikka täältäpäin.

Samalla reissulla, kun kävin tuon sarjakortin hakemassa niin käytiin myös koirapuistossa. Tuo Kolmenkulman koirapuisto kun on ihan koirauimalan vieressä, niin oli kätevää napata Martta myös messiin samalle reissulle. Neiti oli ihan innoissaan, kun päästiin koirauimalan pihaan ja voi sitä pettymystä, kun ei mentykään uimaan. On niin hauska huomata, et koirauimalan pihaan käännyttyämme neiti on ihan tohinoissaan takakontissa - tsekkailee menoa ja on niin valmis tulemaan ulos nopeasti. "Uimaan, heti, kiitos, nyt, äkkiä, pian, mennään!" taitaa olla neidin päällimmäiset ajatukset. Pissatus-ja lämmittelylenkin jälkeen neiti pääseekin sitten tekemään sitä mitä rakastaa - uimaan. Hassu neiti. Tuosta uimalasta lähdettiin sitten autolla korkkaamaan meille täysin uusi koirapuisto, joka muuten on tosi uusi ja superhieno!

Puistoon on hieman hankala tuntemattoman osata. Sinne menee kaksi reittiä, toinen kävellen ja toinen autolla. Kävellen reitti menee koirauimalan läheltä lähtevästä polulta suoraan, kätevä ja nopea reitti. Autolla sinne pääsee ajamalla Kolmenkulman ABC:ltä Rounionkatua Nokialle päin noin 1km verran. Käänny oikealle Nosturikadulle ja melkein samantien vasemmalle Talttakadulle, jossa pienteollisuusrakennuksia. Aja Talttakadun päähän ja kyllä, juuri kun luulet eksyneesi niin olet oikeassa paikassa. Asfaltti loppuu Talttakadun päässä ja sitten tie jatkuu möykkyisenä hiekkatienä. Aja hiekkatietä niin pitkälle kuin pääset ja yhtäkkiä edessäsi on aukea koirapuistoineen. Hankalahko reitti, kun paikalle ei ole tarkkaa osoitetta, mutta kun kerran ajat niin osaat puistoon aina. Osa tuntee paikan myös vanhana maankaatopaikkana.

Meitä vastassa oli läjä erilaisia koiria - oli appenzellia, sekarotuista, chihuahuaa, labbista, staffia ja pari muuta koiraa. Kaikki koirat olivat innolla portilla vastassa, mutta tuon eteisen ansiosta puistoon oli helppo päästä, kun ei tarvinnut pelätä, että joku puistossa olevista koirista karkaisisi. Kaikki koirat tosi innoikkaan oloisia positiivisella tavalla. Martta sujahti porukkaan nopeasti ja etenkin sekarotuisella, appenzellilla ja Martalla oli ihan omat juttunsa keskenään. Loppuajasta kun koirien leikit rauhoittuvat räpsin heistä kuvia ja nakkelin pallohullulle koiralleni tennispalloa. On muuten tuo tennispallon heittoväline enemmän kuin kätevä kapistus tälläselle omistajalle, joka heittää palloa kuin kuulaa ja sihti on lähes mitätön. Martalla ainakin oli superhauskaa, kun kerrankin pallo lensi pitkälle eikä lennellyt miten sattuu :-D

Nokian koirapuisto-reissu meni siis enemmän kuin mainiosti. Martta nimittäin on viimeisen juoksunsa jälkeen rauhoittunut merkittävästi koirapuistossa. Se on lähinnä sellainen hengailija, joka välillä innostuu leikkimään ja juoksemaan. Tietysti innokkaat urokset ovat tehneet myös tehtävänsä,  nimittäin leikki ei heille aina maistu, vaan he yrittävät mielummin kiusaamaan tyttöä. Mutta en mä mitään koirapuistokoiraa tuosta alunperin halunnutkaan enkä itse edes piittaa koirapuistoista niin paljoa kuin luonnossa liikkumisesta. Tosin en väitä etteikö koirapuistossa olisi aina välillä mukava käydä :-)

Sitten itse arvosteluun koirapuistosta. Pisteitä satelee runsaasti koirapuiston eteisestä - se jos joku on ihan älyttömän hyvä keksintö. Se estää koirien karkaamisen ja helpottaa kummasti uuden koiran tulemista puistoon, kun sen voi päästää vapaaksi jo ennen aitaukseen menemistä ilman pelkoa siitä, että koira karkaa. Tiedättekö sen tunteen, kun menette koirapuistoon ja vastassa on monta koiraa?Pääsette koiranne kanssa sisälle ja yrität siinä sitten ottaa koiralta hihnaa irti, kun ne monta koiraa on oman koirasi kimpussa leikkimässä ja oma koira on jo niin innoissaan, ettei malta pysyä paikoillaan. Joo, mä ainakin tiedän. Tosi vaikeeta hommaa. Plussaa tulee myös kahdesta eri aitauksesta, toinen oli pienille ja toinen isoille. Myös puiston viihtyisyys oli kiva juttu, siellä oli puita, turvallisia kantoja ja isoja kiviä. Aitaus itsessään oli kummallakin puolella tarpeeksi korkea ja avaran iso. Ihmiset olivat jättäneet puistoon myös käteviä kakan keruuastioita sekä tennispalloja ja heittovälineen. Mun mielestä ihan älyttömän ihana idea, kunhan tässä muistetaan järki - ei esimerkiksi leikitä koirien kanssa, joilla saattaa tulla kinaa pallosta. 

Miinusta täytyy valitettavasti antaa valojen puuttumisesta sekä isosta hiekkamurskeesta. Murskepohja ei mun mielestä sovi koirapuistoon eli pienempää hiekkaa tai vaikkapa haketta täytyisi saada tuohon päälle. Valot taas puuttuivat puistosta kokonaan eli illalla sekä talvisin jopa päivisin koirapuistoilu on lähes mahdotonta. Toki puisto on aika uunituore eli nämä asiat saattavat vielä korjaantua. Lisäksi puistoon on tuntemattoman mahdotonta osata, sillä sinne ei ole opastusta eikä netistäkään löydy kunnollisia ohjeita. Toivottavasti nämä asiat korjaantuvat, niin sitten puisto on kyllä ihan täyden 5tassunjäljen koirapuisto :-) Annamme siis tälläkertaa puistolle 4 tassunjälkeä. Puisto on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Psssttt...Oisko teillä ehdotuksia mitä haluaisitte meidän testaavan Tampereen seudulta? Ulkoilumaasto, koirapuisto, eläinkauppa tai vaikkapa koirauimala? :-)

No nyt mulla on se vesipeto!

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata Instagramin puolelta, niin meillä on uusi harrastus. Tai voiko tätä edes sanoa harrastukseksi, sillä tää on meille enemmän hauskanpitoa, ihanaa yhteistä aikaa ja ennenkaikkea mukavaa liikuntaa Martalle. Uinti on muutenkin vähän erilaista liikuntaa viikon muun liikunnan lisäksi. Meidän viikkoon mahtuu yleensä ainakin kaksi metsäretkeä, yksi koirapuistoilu sekä runsaasti lenkkeilyä lenkkipoluilla. Uusimpana tuttavuutena ollaan ruvettu myös pyöräilemään. Pyöräilystä onkin kehkeytymässä aikasta hauska liikuntamuoto, sillä Martalle pyörän vieressä kulkeminen on tosi luonnollista. Hih! Kyllä tuosta koirastakin huomaa, että liikunta on tärkeä osa elämäämme - lihakset on meinaan kehittynyt ihan huimaa vauhtia ja koira nauttii kyllä yhdessä tekemisestä ihan täysillä. Se on sitä koiran omistamisen parasta antia. Onnellinen koira meinaan.

Palatakseni kuitenkin itse aiheeseen taas, niin ajattelin nyt kertoa meidän uintiharrastuksesta ihan alusta alkaen, koska tämän harrastuksen tärkeys saattaa yllättää teistä monet. Vanhimmat lukijat ehkä tietävätkin, että olen käynyt villiksien kanssa aina kesäisin louhoksella uimassa ja viime kesänä myös Martta pääsi tutustumaan veden saloihin. Neiti kuitenkin oppi kesän aikana vain kahlaamaan vedessä, mutta uinti tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta - olihan se nyt kamalaa, kun tassut ei yhtäkkiä yltäneetkään pohjaan. Nyt Tampereelle muutettuamme myös uinnin harrastamisesta tuli mahdollista, sillä meiltä ei tästä ole Tampereen koirauintiin kovin pitkä matka.

Mun suuri haave on aina ollut saada vesipeto-koira. Mä en tiedä miksi, mutta mun mielestä on jotenkin ihanaa, että vesi on tärkeä osa koiran elämää. Vedessä uiva ja leikkivä koira on jotenkin ihanaa katsottavaa - siinä näkyy oikeasti se koiran elämänilo ja aito onni! Uinnin tärkeyteen vaikuttaa myös kaksi isoa asiaa - sen tehokkuus ja myös se kesän kaamea kuumuus. Tehokkuus on sitä, että uinti on liikuntamuotona äärimmäisen tehokasta koiralle, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kesän kuumuus taas vaikuttaa asiaan siten, että en oikeasti tiedä mitä koiran kanssa tekisi kesäisin, kun kaikkeen tekemiseen on liian lämmin. Uinti on siis liikuntamuoto, jolla saa energisimmätkin koirat tyytyväisen väsyneiksi. Nyt ainakin me tiedetään mitä tehdään ensi kesänä ;-)

Ollaan käyty nyt kerran viikossa koko Tampereella asumisen ajan uimassa. Uintikaverina meillä toimii samanrotuinen konkariuimari Luca sekä hänen grosseystävänsä Domi. Ihan huippu parivaljakko kaikenkaikkiaan! Luca on käynyt jo pidemmän aikaa uimassa ennen meitä, mutta Domi on ollut mukana vasta muutaman kerran meidän kanssa eli hän opettelee vasta uinnin saloja. Ollaan käyty poikien kanssa nyt myös metsäilemässä ja koiruudet ovatkin hyvin tulleet juttuun - ihanaa saada uusia beussiystäviä Martalle, niitä kun ei ole koskaan liikaa♥

Uiminen oli aluksi Martalle hankalaa. Tai siis se, että tassut ei yltäneet pohjaan. Kuitenkin jo toisella kerralla mentiin loppuajasta jo itse uimaan ja kolmannella kerralla se sujui jo täysin ilman ohjausta. Aluksi neiti on aina uinnissa hirveä tohinapärkskijä eli vesi roiskuu vauhdilla ympäriinsä, mutta kun suurin energia on kulutettu, niin uiminenkin tasoittuu. Veteen mennään vauhdilla ja siellä uidaan myös vauhdilla! Pallo ei ole kuulunut vielä toistaiseksi neidin uintireissuille, mutta lauantaina jo sitäkin haettiin altaassa. Selkeästi koko uintihomma alkaa luistaa, kun neiti pystyy jo keskittymään muuhunkin kuin pelkkään uintiin. Anua aina naurattaa se, että tää on meidän yhteinen liikuntaharrastus, sillä neiti seurailee ja ui aina sitä mukaan mitä minä liikun altaan reunalla. Hahaha :-D Luca taas ui altaassa ihan omaksi huvikseen koko sen 30min hakien välillä palloa. Ja voi sitä kitinää altaan reunalla, kun poika tulee uimaan - hän on niin innoissaan!

Täytyy sanoa, että nyt vihdoin ollaan löydetty beussille sopiva väsytyskeino. Neiti ei oo ikinä niin väsynyt kuin on uinnin jälkeen, voi pientä! :-D Uinnin jälkeen on niin ihana käpertyä puhtaan koiran kanssa sohvalle katsomaan tv:tä, kun koira tuhisee onnellisena kainalossa. Tästä on hyvä jatkaa, litsläts polskis!

Löytyykö täältä muita uimareita - kiinnostuneita, aloittelijoita vai konkareita? :)

Ystäviä oomma kaikki

Niin, jotta ystäviä oomma kaikki. Muistattahan te jotta ystäviä kuuluu muistaa myäskin muulloon ko helmikuun ystävänpäivänä? Se on toki päevä jolloon kannattaa ystäviä muista erityysesti. Ni, rakkahat ystävät. Ootta tärkehiä meille. Joka päevä. Joka ilta. Joka aamu. Joka hetki. Kiitos♥

Muistakaa muistaa niitä ystäviä siis muulloinkin kuin yhtenä päivänä vuodessa. Teillä ja niin myös meillä on vielä tästä vuodesta tasan 265 päivää aikaa olla yhyres ystäviennä kanssa. Nii jotta.

Hurjasti onnea Hertalle!

Siitä on jo vuosia, kun pikku-Heljä sai ensimmäisen ikioman koiranpentunsa. Omistaja varttui ja niin varttui koirakin siinä mukana. Nyt tuo samainen koira täyttää 7vuotta. En voi uskoa, että maailman parhain koirani on jo muka niin "vanha". Matkan varrelle on mahtunut niin ylä-kuin alamäkiäkin, hymyä, naurua, hännänheilutuksia ja märkiä pusuja. Tuo koira on täyttä rakkautta.

Hyvää synttäriä rakkain koirani♥