Kohti edistystä!

Noniin, se on vihdoin täällä - nimittäin uusi nylonhäkki. Ja oikeankokoinen sellainen :-D Meitä Facebookissa seuraavat tietävätkin, että mulla kävi edellisen häkin kanssa "pieni" mittavirhe ja meillä tuli ihan jättiläismäisen iso häkki..hups :-D Pääset tsekkaamaan kuvan häkin isoudesta tästä!

Hankin tämän häkin meille autoiluun, sillä vanha häkki on omastamielestäni Hertalle vähän turhan pieni - ja no, silpottu. Meidän pieni (=Kerttu) rakennuskesätyöläinen on päättänyt, että hän ei häkissä pysy muutakuin paluumatkoilla ja jos kyydissä on myös Hertta. Oon monesti miettinyt, että mitähän meistäkin ajatellaa, kun ollaan tienpäällä, sillä mua ainakin ohikulkijana ja -autoilijana huvittaisi nähdä tälläinen sirkus yhdestä autoilusta!

"Täälläkö mun nyt sit pitäis muka olla?!" miettii Kerttu

Kerttu on kyllä huomattavasti rauhoittunut matkustamisen suhteen. Meillä kun Kerttu on viimekesästä asti stressannut automatkoja, tyttö vinkuu ja vikisee, eikä oo hetkeäkään paikoillaan. Eikä asiaa oo parantanut se, että Kerttu on normaalistikin tuollainen adhd-tapaus. Ollaan koitettu asian parantamiseksi kaikkea feromonisuihkeesta luihin - tuloksetta. Nyt kevythäkin myötä autoilu on kuitenkin parantunut - häkissä ollaan lähes poikkeuksetta lähes hiljaa. Tainno, niin kauan kuin siellä häkissä pysytään....

Meillä ollaan siis nyt useampaan otteeseen tultu vanhasta häkistä ulos. Eikä meillä tulla ulos ihan mistä tahansa, sillä Kerttu kipuaa ylös kattoluukusta. Joo kyllä, luit oikein - kattoluukusta. Oon yrittänyt päästä tytön häkistä poistumistaktiikasta selville, ja olen todennut, että Kerttu työntää ensin kuononsa vetoketjujen väliin ja hivuttaa kuonollaan vetoketjuja, jonka jälkeen suurentaa reikää pomppimalla. Ja näin on pakoreitti valmis! Ja tuo taktiikka on saanut meidän häkin katto-osan lopullisesti rikki, joten tällähetkellä kattoa koristaa muovilaatikon kansi, joka on teipattu siihen kiinni. Alunperin Kerttu kyllä repi häkin kattoluukkuun pienen reiän, mutta se tukittiin, ja neiti päätti, ettei aio luovuttaa. Kerttu on siis aikamoinen Houdini!

Olemme käyneet nyt kesän aikana ahkerasti uimassa, suunnistamassa ja koirakavereita moikkaamassa, joten autoilua on tullut tytöille runsaasti. Siksi jopa edistystäkin on tullut - jos lähdemme esimerkiksi uimaan, niin takaisin tullessa Kerttu pystyy jo järsimään luuta onnellisena, sillä tyttö on saanut reissulla purkaa ylimääräiset (!!) energiat tiehensä. Kyllä huomaa, että tosta häkistä on Kertulle aivan erilainen tuki ja turva, kuin autovaljaista. Häkki onkin nimetty Kertun omaksi yksiöksi.

Suuri plussa tässä kaikessa on kyllä ollut se, että Kerttu lähtee aina kuitenkin innokkaana mukaan reissuun - jos täytyy kotia jäädä, niin kova on huuto perään. Ja ihanaa huomata tuon uuden häkin tultua, että siellä se Kerttu nyt nukkuu...

Nyt meidän vanha ja uusi häkki mahtuvat kätevästi yhtäaikaa takakonttiin. Muuta sinne ei kyllä sitten paljon laitetakaan, muutakuin häkkien päälle :-D mutta tälläistä tää koirien kanssa eläminen on - jostain on tingittävä, jos jotain haluaa. Mut kiitän onneani, että meillä on tila-autoja.

Onko muilla ollut ongelmia matkustamisen suhteen? Ja hei, miten teillä matkustetaan - autovaljaissa, vapaana vai häkissä? :-)