Luukku 15 : Työharjoittelu huskysafarilla

Eksyin keväällä jostainsyystä selailemaan millaista olisi harrastaa valjakkourheilua ja niinhän siinä sitten kävi, että kiinnostuin harrastuksesta. No aikani selailtuani, eksyin luonto-ja elämyspalvelut Kipinäkodan sivuille. Jostain sitten keksin, että koitan kysyä sieltä itselleni työharjoittelupaikkaa 6viikoksi, vaikka tällähetkellä opiskelenkin aivan muuta alaa. Laitettuani Piialle viestiä ja soiteltuamme - tuli viesti, että minut oli valittu "tehtävään" :-)

Niin koitti vain marraskuun alku ja lähtö Lappajärvelle. Armoton tavaroiden pakkaaminen ja ns. "huonompien" vaatteiden etsiminen, sillä tiesin, että koirien kanssa touhutessa vaatteet olivat varmasti likaisia :-D ja voin sanoa, että niin kyllä kävikin!

Tiedättekö kuinka hankalaa on oppinu noin monen koiran nimi, varsinkin kun aluksi kaikki koirat näytti melkein samalta, ennenkuin niitä alkoi tunnistamaan :-D ja no, oon muutenkin huono muistamaan asioita tai tapahtumia, niin voitte kuvitella kuinka työlästä oli opetella koirien nimiä..

Myönnettäköön, että vaikka minua ei juuri koskaan jännitä, niin lähtö Lappajärvelle "keskelle ei mitään" ihan vieraiden ihmisten sekaan, oli jännittävä päätös, mutta kaikesta huolimatta en kadu päätöstä millääntapaa. Oon luonteeltani suhteellisen avoin ja sosiaalinen, joten tutustuminen uusin ihmisiin ei tuottanut ongelmaa, vaan päinvastoin - minusta on ihana tutustua aivan uusiin kasvoihin ja näin ehkä saada jopa kavereita.

Halusin työharjoittelujaksostasi ennenkaikkea sellaisen, että saisin tehdä ihan konkreettisesti jotain (enkä olla 6viikkoa kahvinkeittäjänä..) ja sellaisen sain. Sain olla mukana kaikessa kennelin kaikissa tekemisissä - apuna asiakaskeikoilla, valjastamassa koiria treeneissä ja keikoilla, siivoomassa häkkejä, ruokkimassa, juoksuttamassa, rapsuttelemassa ja mitä nyt vain tulikaan eteen. Unohtamatta tietenkään alaani liittyvää graafista puolta - tein mm. käyntikortti-vaihtoehtoja, otin kuvia ja suunnittelin tarjouspohjan. Oli ihana saada vastuuta ja huomata, että Piia luotti minuun ja tekemisiini. 

No mitä uutta sitten opin? Ainakin valjakko-harrastuksesta (okei, tässätapauksessa työstä..) tuli minulle aikalailla tuttua, vaikka opittavaa siitäkin löytyy vielä vaikka kuinka. Lisäksi oli kiva nähdä kuinka erilaista niin ison koiralauman elämä on ja miten koirat toimii sekä käyttäytyy niin arkena kuin "töissä". On se vain niin erilaista kyllä kuin kahden koiran kanssa..

Viikot olivat loistavia, ikimuistoisia ja opettavaisia. Kyllä me Piia perheinesi vielä nähdään♥ ainakin koirajuttujen merkeissä, jos ei muuten! Jäin tähän hommaan niin koukkuun, että palaan varmaan viimeistään lumien tultua sinne takaisin käymään :-)

Jos jollakulla tulee kysyttävää aiheeseen liittyen, niin heittäkää kommenttia tuonne alas - vastaan mielelläni! Ja ennenkaikkea, käykäähän tsekkailemassa mitä kaikkea kivaa tekemistä Kipinäkota järjestää - kotisivut löytyy täältä ja Facebook-sivut täältä! 

(Lisää kuvia työharjoittelusta löytyy täältä!)