Kuuluuko?

No, kuuluuhan meille - vaikka ja mitä! Martan kanssa ollaan treenailtu häiriössä ja ilman häiriötä, ollaan lenkkeilty koko porukan kanssa vanhoilla ja uusilla lenkkipoluilla, oltu kotona ja kylässä, nähty tuttuja ihmisiä ja ulkomaalaisia vaihtareita. Muutenkin ollaan vietetty muutenkin aika kivaa elämää - suoraansanoen elämä on ollut välillä vähän turhankin tapahtumarikasta ja vaihtelevaa. Ollaan kuitenkin keritty rentoutumaan porukalla kotona, eli ei huolen häivää - kyllä me jaksetaan.

Martan kanssa treenaillaan vähän kaikkea. Tällähetkellä Martta taitaa sivulletulon, seuruun, istumisen, maahanmenon, jalkojenvälissä kulkemisen, irti-sanan, ota-käskyn ja tassujen antamisen. Myös ohittamiset sujuvat hienosti - autot ja ihmiset ovat olleet jo pitkään "peruskauraa", mutta koirat (etenkin räyhäävät sellaiset) ovat olleet välillä tosi hankalia. Edes nakilla tai damilla en oo saanut välillä neidin huomiota, kun se koirakaveri ois niin paljon kiinnostavampi...Nyt kuitenkin viimeiset vajaa pari viikkoa ollaan nekin ohitettu kauniisti ja rennosti rinnalla. En tiedä kuinka ylpeä mä tästä neidistä olen, nimittäin sitä ei ehkä voi sanoin kuvailla♥ Hankaluutta ohittamisien harjoitteluun toi se, että täällä maalla on välillä hankalaa saada hyviä ohituksia, kun tuntuu, että ketään ei tule vastaan silloin kun oikeasti haluaisi treenata. Sitten kun meet myöhään iltapissalle ilman nakkia tai herkkuja, niin varmaan tulee ainakin 3 muuta koiraa vastaan..
Martta senkun vain kasvaa kasvamistaan - tällähetkellä painoa on 19,6kg (punnittu 18.4 eli painoa on tullut kyllä jo lisää!). Neidillä on ikää tällähetkellä tasan 5,5kk :-) Äkkiä se aika vain taas sujahtaa..

Koulun kautta meillä on täällä tämän viikon "kylässä" reilut nelisenkymmentä ulkomaalaista vaihtaria. Tiistaina olimme yhdessä kiertelemässä maakuntaa ja tutustumassa pariin upeaan luonnonkohteeseen. Porukan "maskottina" toimi Martta, joka veti roolinsa todella hienosti alusta loppuun. Neiti oli koko ajan ihan täpinöissään väkimäärästä, sillä meitä oli matkassa reilu bussikyytillinen ihmisiä. Häntä heilui ja naamoja tuli pussattua oikein urakalla - todella hyvää ja jopa ainutlaatuistakin sosiaalistamista neidille. Sosiaalistamisen lisäksi neiti oli linja-autossa ekaa kertaa - siellä se vaan nukkui ja kuorsas koko matkan. Oli oikeasti mukava nähdä kuinka vaihtarit ottivat Martan huomioon, kyselivät sen kuulumisia ja halusivat antaa sille eväspaketistaan herkkuja. Kummassakin luonnonkohteessa kiersimme pienen lenkin poluilla ja neiti sai kirmata vapaana. Ei tarvinnut viheltää pienesti tai huutaa "Martta", kun jo kääntyi ja rupesi etsimään mua väkijoukosta. Muutenkin tsekkaili ja etsi mut aina välillä käsiinsä - oppi on mennyt ihan selkeesti perille.

Yks kerta aamulenkillä alakoululaisia parveili tienreunassa odottamassa opettajaansa ja Martta sitten päätti istahtaa siihen keskelle tietä. Ei mennyt kuin pari sekuntia, kun eka lapsi oli kysymässä voiko Marttaa rapsuttaa - no tottakai sitä voi! Sitten siinä olikin ainakin 10 lasta rapsuttelemassa ja pussailemassa neitiä - olin enemmän kuin onnellinen, sillä tuttavapiiristä ei juurikaan tuonikäisiä lapsia löydy, niin on hyvä, että neiti tottuu heihinkin. Martta on ollut nyt vanhemmillani pari päivää hoidossa, sillä meillä on vaihtareiden takia vähän turhan pitkät päivät eikä neiti ole voinut olla kaikissa kohteissa mukana. Hyvin kuulemma pyyhki ja virtaa piisas :-D Se on enemmän kuin hyvä merkki! 

Pieni häpeänaihe - check! Villaneidit nimittäin ovat jääneet kovin vähälle täällä blogissa, vaikka arjessa duunaillaankin ihan entiseen malliin heidän kanssaan. Martan kanssa tietty tulee jossainmäärin monipuolisemmin tehtyä kaikenlaista juuri sen takia, että tottuu erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin, mutta edelleen villaneidit ovat vahvasti mukana meiningissä. Kummallakin neideistä pyyhkii siis enemmän kuin hyvin. Hertan työtehtävä Kurikan Kamuna etenee ja ollaan kyllä edelleen hirmuonnellisia voitosta. On ihanaa olla mukava tuomassa julki Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana :-) Tällähetkellä me suunnitellaan Hertalle "työvaatetta", joka lienee olevan esimerkiksi huivi tai mantteli. Eräs lukijakin kyseli tässä aiemmin, että mitäs Kertulle kuuluu, kun neidistä ei ole juurikaan kuulunut? Täytynee kyllä ehdottomasti pyhittää yksi postaus piakkoin ihan vain pelkästään Kertulle - juttua meinaan kyllä riittäisi vaikka ja kuinka. Villakoirien kanssa ollaan ahkerasti treenailtu vanhoja temppuja pitkästäaikaa ja lenkkeilty eri maastoissa. Pitäis neidit taas laittaa pian kuntoon, sillä turkki kasvaa vain kasvamistaan. Neidit sai jokin aika sitten uudet Ratian punaiset valjaat alennuksesta, jotka koreilevatkin koirilla kuvissa - valjaista voisinkin itseasiassa kirjoitella kanssa juttua jossakin vaiheessa.

Viime viikonloppuna kävimme koko porukan kanssa Kauhajoen opistolla koirahieronnassa - villaneidit olivat varsinaisia asiakkaita ja Martta vain totuttelemassa toimintaan. Mennessämme tiesin vieväni sinne kaksi aika jumissa olevaa villaa ja niinhän se kyllä olikin. Vähän jopa hävettääkin, sillä itse osaisin ja pystyisin neitejä kyllä hieromaan, mutta en ole vain jostainsyystä saanut aikaiseksi. Osa syynä on ollut myös rajoitettu aika - ei meinaa nimittäin normaalin arjen pyörittämiseen riittää edes tämä 24tuntia. Kertulla oli enemmän jumeja, mutta Hertalla oli "vain" takapää jumissa. Hyvin ottivat kuitenkin kummankin koiran kropat vastaan hoitoa, eli kyllä opiskelijat saivat avattua jumeja aika näppärästi. Tämän viikon lenkkien aikana on kyllä huomannut liikkeistä ja menosta, että jotain siellä kropassa tapahtui kun neidit sinkoilevat edestakaisin :-D Marttakin oli käsittelyssä kauniisti - rentoutui melkein samantien kyljelleen makaamaan ja nautti sivelystä niin paljon kuin vain voi. Opiskelijat ihmettelivätkin, että onko mulla 5,5kk koira vai 5-vuotias koira? Haha :-D

Loppukokoonpanona voisin sanoa, että arki vie mennessään ja paljon on tekemistä. Villat jaksavat piristää päivästä toiseen ja Martta yllättää olemalla (ainakin toistaiseksi;-)) todella helppo ja sopeutuvainen pentu. Olen ylpeä ja silmittömän onnellinen tästä kolmikosta♥ Kolmikko jaksaa piristää päivääni, vaikka muuten työ-ja koulukiireet painavatkin päälle.

Ollaan nähty villakoirien kasvattajaa nyt parin viikon sisällä pari kertaa, sillä ollaan kyläilty puolin ja toisin. On ollut mukavaa rupatella kahvikupin ääressä koirien riehuessa ympärillä - Marttakin on saanut uusia ystäviä Hertan ja Kertun äideistä. Äidit vain ei tosin ole olleet ihan samaa mieltä Martan reuhotuksista....:-D 

Tänään oltiin metsäilemässä ja huomattiin, että kevät on täällä, sillä luonto alkaa jo vehreytyä kovaa vauhtia ja ilmat lämmetä - ihanaa! Kolmen koiran kanssa kulkeminenkin alkaa sujua mallikkaasti ja vapaanaolokin toimii. Martta osaa säntäillä ja riekkua kauempana jos haluaa purkaa energiaansa, joten yhteentörmäyksiä tai jalkoihin jäämistä ei tule- yleensä villat kulkevat nätisti noin parin metrin päässä musta ja Martta hieman kauempana.

Mätsärivalmistelut etenee ja työtunteja tuohon on kulunut minulta ihan mahdoton määrä. Huh! Ei toki vielä pidä huokaista, sillä vielä on tekemistä jäljellä, mutta voisi sanoa, että paremmalla puolella ollaan. Sainkin viime viikonloppuna jaoteltua kaikkiin kehiin palkinnot, joten yksi iso tehtävä on pois työlistalta - siihen tosin tuhrautui reilut 5h, vaikka minulla oli auttava käsi mukana. Palkintoja vaan on ihan mielettömästi, vaikka näin itse sanonkin. Vähän jo tässä kyllä suunnittelin, että jos syksyllä pitäisi toisen samanlaisen tapahtuman, mikäli tämä onnistuu odotetusti. Saas nähdä...;-) Ystäväni sanoin "Sä et kyllä varmaan koskaan opi olemaan paikallas tekemättä mitään eli järjestä pois vain, kun energiaa kerta vielä riittää!" - no niinhän se taitaa kyllä vähän olla.

Huomenna suuntaamme mätsäriin Ilmajoelle ja suunnittelemme tulevaa mökkireissuamme. Loppupäivä kuluukin kasaantuneiden töiden parissa. Ensi maanantaina meillä alkaakin Martan kanssa haku/jälki-kurssi, jota odotamme enemmän kuin innolla. Saadaan taas uutta ja kivaa tekemistä meille :-) Pitäkäähän peukkuja, että meillä menee hyvin! 

Hauskaa viikonloppua ja myöhästynyttä koiranpäivää♥