Mökkireissu

Nyt on taas akut ladattu ja ollaan valmiina kohtaamaan arki! Alkuvuodesta asti on ollut kaikkea tekemistä aivan mahdottomasti ja tehtävää on ollut ehkä vähän liikaakin, kun on ollut Martan kasvatuksen ja koulutuksen lisäksi mm. töitä, mätsärin järkkäämistä, koulujuttuja, tapahtumia, koulutuksia, kisoja ja työreissuja Helsingin suunnassa. Jossakin vaiheessa tuntui jo, että akut rupesi olemaan nollassa oman jaksamisen suhteen, joten oli pakko kaivaa kalenteri esiin ja suunnitella meille toukokuulle mökkiviikonloppu. Päästiinkin sitten vihdoin keskiviikkona lähtemään kohti Keski-Suomea ja meidän mökkiä. Mukaan matkaan lähtivät tietenkin myös koirat - eihän mökkiviikonloppu ilman heitä olisi mitään :-)

Matka meni hyvin sateessa ajaen. Vähän tietty oli kurjaa pissatella koiria sateessa, mutta eipä tuolle kelille oikein mitään voinut.. Koirat olivat todella nätisti ajomatkan ajan, mitä nyt Kerttu välillä vähän hiekkateillä kitisi.. Kertusta oonkin ihan superylpee, sillä automatkat ovat edelleen vähän stressinaiheita neidille. Perille päästiin iltasella, jonka jälkeen koirat saivat ruuan naamaan ja päästiin nukkumaan. Martta ja Hertta asettuivat samantien nukkumaan omiin paikkoihinsa, mutta Kerttu vielä tutkiskeli ja ihmetteli paikkaa tovin. Pian Kertullekin iski väsy ja sieltä se kömpi käpertymään kainaloon..

Pidennetyn viikonlopun aikana tuli saunottua, tehtyä mökkitöitä ja blogihommia, leivottua, löhöiltyä sekä tietenkin ulkoiltua. Mökillä on aina niin ihanan rauhallista olla ja ulkoilla kun seuranamme on vain luonnonrauha. Koirat saivat olla mökillä koko ajan vapaana, joten voitte kuvitella kuinka väsyneitä koiria meillä oli aina iltaisin.. Ekat pari yötä vietettiin toisella mökillä Rautalammella, josta siirryttiin sitten perjantaina tunnin päässä olevaan toiseen mökkiimme Naarajärvelle. Kummatkin mökit ovat niin ihania paikkoja viettää aikaa, kun maisemat ovat hienoja ja koirat saavat kirmata vapaana eikä tarvitse miettiä vapaanaolon vaaroja, kun paikka on kuitenkin niin turvallinen. Naarajärven mökillä on lisäks vielä todella matala ranta, joka sopii ihan mahdottoman hyvin koirille ja lapsille kahlattavaksi. Ehkä sitten ilmojen lämmittyä päästään taas mökkeilemään ja uimaan kunnolla :-)

Ja koska yksi mökkireissu ei vain voi mennä putkeen, niin meiltä hajos Kertun kevythäkki (jota ei oo vielä ees hirveesti käytetty...), multa revähti käsi ja Martalta repes vasemman etutassun kannuskynsi. Kyllä siinä yömyöhään kirosinkin kannuskynnen repeämisen huomattuani, että aina tälläiset vahingot sattuu yömyöhään ja mökillä keskellä ei mitään..ärgh! Saatiin kuitenkin aamulla tuttu eläinlääkäri täältä kotopuolesta kiinni ja parit hyvät neuvot tassun hoitoon. Eilen käytiin sitten eläinlääkärissä - tyhjän lompsan lisäksi saatiin 10 päivän antibiootit, tassusiteitä ja - liinoja sekä rasvaa. Nyt jatketaan sitten 10 päivää antibiooteilla ja yritetään putsailla tassua mahdollisimman paljon. Kaikkein suurin vaikeus lienee pitää tassu kuivana, sillä neiti rakastaa läträtä lenkeillä vedessä ja ojissa..

Eläinlääkärireissun jälkeen käytiin vielä juoksentelemassa koirapuistossa turhat energiat pois. Illalla meillä oli luvassa hakutreenit. Neiti oli ekaa kertaa mukana treeneissä ja oli kyllä hauska huomata kuinka nopeasti neiti hoksasi idean. Ekalla kerralla ignoorasi maalimiehen täysin, meni ohi ja katseli vain, mutta kun maalimies huusi neitiä nimeltä, niin neiti juoksi samantien syliin. Tiedänkin mistä tuo ignooraaminen johtuu, sillä ollaan nyt suunnistettu neidin kanssa metsässä ja  neiti menee metsässä reippaasti hivenen mun edellä eikä huomioi muita suunnistajia juuri yhtään. Siksi siis varmasti ignoorasi myös maalimiehen :-D Toinen maalimies olikin sit ihan helppo nakki, sillä juoksi samantien luokse. On hieno huomata, kuinka meidän treeniporukka alkaa hioitua yhteen ja juttua riittää kaikkien kanssa. Toivonkin todella, että tuo porukka pysyy kasassa ja aktiivisena, sillä me ainakin ollaan saatu vahva kipinä näihin lajeihin. Jälkeä tosin voidaan harjoitella itsenäisesti, mutta hakuun tarvitaan vankka ja tsemppaava porukka.

Kuten huomaatte, niin villakoirat on ihan hirveässä kunnossa - turkki rehottaa kuin mikäkin. Trimmausväli on venynyt melkein 2kk, vaikka normaalisti se on mulla ollut noin 3-4viikkoa. Nyt kuitenkin viimein ehdin sunnuntaina Hertan trimmaamaan siistiin kuntoon, mutta Kerttu odottaa vielä tekijäänsä..ehkä tulevana viikonloppuna sit kerkeis paremmin paneutua hommaan :-) Torstaina meillä onkin muuten Hertan kanssa päiväkotiin tapaaminen, eli neiti pääsee viihdyttämään lapsia niin osaamillaan tempuilla kuin rapsutusten vastaanottajana. Kivaa!

Nyt kipitämme koko sakin kanssa metsään lenkille, sillä sade lakkasi viimein. Onkin kiva lenkkeillä taas täällä tutussa ympäristössä tuollaisen miniloman jälkeen :-)