Koirapuisto tutuksi!

Oltiin tässä yks päivä tälläviikolla Hertan ja Martan kanssa ystävälläni kylässä isossa kerrostalossa. Kerttu jäi tälläkertaa kotiin reissulta ja sai nauttia isosta possunkorvasta sekä rauhasta kotosalla muutaman tunnin ajan :-) Muutenkin neiti on ollut aina reissussa mukana, kun on ollut muutkin koirat - mun mielestä välillä on hyvä tottua yksinoloon ihan vain pelkästään yksikseen, eikä aina olla Hertan kanssa kahden. Hyvinhän se tietysti tälläkinkertaa sujui eli kyllä tuohon neitiin voi aina näköjään luottaa, tälläisissäkin asioissa.

Pakkasin Hertan ja Martan autoon ja lähdettiin kohti keskustaa. Parkkeerasin auton kadun sivuun ja neidit huomasivatkin jo samassa, että mihin oltiin tultu - hännät nimittäin heiluivat jo meinaan siihen tahtiin! Päästiin hissille ja kummatkin meni sisään aivan kuin olisivat menneet hissiin aina. Ei siis ollenkaan mitään arkuutta Martallakaan, vaikka onkin ollut elämänsä aikana hississä ehkä kerran tai pari. Rapussa muutenkin käyttäytyivät hienosti ja kulkivat hihna löysällä asunnolle asti.

Kyläreissulla koirat vain hengailivat ja keräsivät rapsutuksia. Martta lähinnä vain nukkui mun jaloissa sohvan ääressä, mutta Hertta tutki tarkkaan jokapaikan. Tutkimisen jälkeen Hertta painui nojatuolille nukkumaan eikä väräyttänyt silmäänsäkään ennenkuin oltiin tekemässä lähtöä. Kumpaakaan koiraa ei rapun äänet, ovikello tai parvekkeen takaa tulevat auton äänet hetkauttaneet. Voin siis jo hyvillä mielin katsoa tulevaisuuteen tämän suhteen, jos joskus vielä "joudutaan" kerrostaloon asumaan. En usko sen nimittäin olevan ainakaan koirille kovin suuri muutos, kun nytkään ei mitään kukaan tuumannut vaikka ollaan kerrostalossa useasti vierailtu ja oltu :-)

Päätin sitten vielä meidän kyläreissun jälkeen lähteä käymään koirien kanssa Kurikan koirapuistossa. Tyttöset olivat innoissaan, kun pääsivät riehumaan vapaana ja leikkimään keskenään. On niin hauska nähdä kuinka hyvin Martalla ja Hertalla synkkaa keskenään - silloin, kun Kerttu ei oo paikalla niin Hertta malttaa leikkiä muidenkin kuin Kertun kanssa :-D Neidit juoksivat kilpaa ja hakivat palloa yhdessä sekä "painivat" tietenkin keskenään. Painiminen on siis sitä, että Martta menee maahan makaamaan ja Hertta tulee siihen luokse. Sitten neidit leikkivät keskenään ja pussailevat toisiaan. On ihanaa nähdä kuinka Martta isona koirana osaa olla nätisti pienempienkin koirien kanssa!

Me ollaan nyt koirapuistoilu aina sillointällöin. Käydessäni vanhemmillani Kurikassa tulee tuolla yleensä pyörähdettyä, Kurikan kaupunki kun on luonut koirille niin valtavan hienon puiston. Puistossa on oma aitaus sekä pienille että isoille koirille. Koirapuistossa on koirien tassunpohjille mieluisa hiekkapohja. Ainut miinut puistossa on se, että se on oikeastaan vain hiekkakenttä. Minusta koirapuistossa ois ihanaa, jos siellä olisi esimerkiksi paksuja puunrunkoja ja se olisi vaikka luotu metsäpohjalle :-) Jonkinverran tulee käytyä myös Seinäjoen eri koirapuistossa - siellä itseasiassa onkin yksi koirapuisto luotu kokonaan metsäpohjalle. Se tuo mukavasti viihtyisyyttä puistoon ja koiratkin nauttivat puolukkavarvikossa juoksemisesta.

Koirapuistoilu ei oo oikein koskaan ollut meille "se juttu", mutta joskus on kiva nähdä uusiakin koirapersoonia ja omistajia - missäs muuallakaan niitä voisi paremmin nähdä kuin koirapuistossa? Me mielummin kulutetaan aikaa metsässä, poluilla, pelloilla ja erilaisissa maastoissa kuin tuolla vähän tylsässä koirapuistossa. Meillä kun neidit pysyvät vapaana melkein missä vain, niin ei ole senkään suhteen huolta. Lisäksi tykkään ja nautin siitä, että saan kulkea itsekin lenkillä näiden kanssa :-) 

Meidän koirista koirapuistossa oikeastaan ainoastaan juoksee ja peuhaa vain Martta. Martta tykkääkin juoksemisen lisäksi hakea palloa, jopa ihan kyllästymiseen saakka. Mä jo viime kerralla kirosin mielessäni, kun kuvasin koiria puistossa - yhtäkkiä joku työntää kameran linssiin kuolaisen ja hiekkaisen pallon. Kukas muukaan tämä "joku" oli muutakuin Martta itse! No, kuvaa siinä sitten..
Villaneidit tykkäävät enemmän haistella ja mennä ympäriinsä hissukseen. Jos on muita koirakavereita tai Martta innostuu leikittämään villakoiria, niin sitten kyllä juoksevat vinhaa vauhtia ympäri puistoa. Hertta välillä saa hepuleita tuosta suhteellisen pehmeästä hiekasta ja painelee menemään. On ne vaan niin erilaisia koirapersoonia :P

Ootteko te lukijat enemmän koirapuistoihmisiä kuin metsäihmisiä? Entä koiranne - liikkuko ne mieluiten missä? Ovatko ne samanlaisia haahuilijoita hajujen perässä koirapuistossa kuin meidän villakoirat? Vai kenties samanlaisia leikkijöitä ja peuhaajia kuin Martta?