Luukku 13 : Koiranomistamisen kulmakivet

Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa tälläistä syvällisempää postausta omista ajatuksistani, ettei blogi mene aivan "jeeostinuuttakoirakamaa" tai "arkikuulumisia puhelinkuvin" -postauksiin. Haha, noei :-D Ollaanhan me kyllä nyt tsempattu omasta mielestäni ainakin hyvin tän joulukalenterin kanssa! Vaikka täytyy myöntää, että onhan noi arki-ja ostospostaukset musta ihan mainioita toteuttaa, mutta välillä on kiva koota ja miettiä näitä omia ajatuksiaan ihan paperille asti - tätä kun tulee tehtyä aivan liian harvoin. Oon ihminen, jolta kyllä löytyy oikeastaan kaikkeen mielipide ja siksi tälläisten postauksien tekeminen on kivaa, kun ei tarvi suuremmin miettiä, että mitä mieltä on jostain asiasta. Siispä lähden rakentamaan tätä mielipide-postaussarjaa tälläiselle aika kepeällä, mutta samalla myöskin tärkeällä asialla - nimittäin koiranomistamisen kulmakivillä. Mitä tarvitaan siihen, että taloudessa asustaa yksi tai useampi hyvin käyttäytyvä koira? Mitä tarvitaan hyvään laumaan? Millainen on hyvä omistaja? Entä kirjoitetaanko johtaja isolla vai pienellä J-kirjaimella? Onko olemassa huonoa johtajaa?

Olen sitä mieltä, että hyvin käyttäytyvän koiran kasvatus koostuu kolmesta osa-alueesta: luottamuksen luomisesta, rakastamisesta ja ennenkaikkea olemalla koiran kasvatuksessa johdonmukainen. Tärkeitä koiranomistamisen taitoja ovat myös oppimiskyky sekä taito olla rehti omistaja. Kuten kaikki varmaan tietää, niin maailmaan keksitään jatkuvasti esimerkiksi eri menetelmiä kouluttaa ja eri harrastuksia mitä harrastaa - sinun on siis kehityttävä niiden mukana. Sinun on käytävä esimerkiksi luennoilla, luettava netistä ja kirjoista tietoa, kuunneltava treenikavereita ja olemalla avoin kaikille uusille asioille. On kuitenkin muistettava se, että maalaisjärki on enemmän kuin sallittua. On osattava kritisoida ja miettiä jokaisesta asiasta niin hyviä sekä huonoja asioita - kannattaako tämä? Haluanko tätä? Mitä hyötyä tästä on? Entä onko tästä haittaa? Miksi teen näin? Voisinko tehdä toisin? Kaikki tieto ei nimittäin ole aina sitä "oikeaa" ja niinkuin meitä ihmisiäkin, niin mielipiteitä sekä kokemuksia eri asioista on monia. Joku saattaa olla jostain asiasta aivan eri mieltä kuin vaikka joku toinen ihminen. Koiranomistajana on siis osattava luoda oma kultainen keskitie, mitä kulkea ja noudattaa. Enkä tällä kirjoituksella hae sitä, etteikö koira kuin koira voisi olla superonnellinen ilman suurempia tekemisiä tai vaikkapa harrastuksia.

Koiranomistajana on osattava tehdä valintoja ja pidettävä niistä kiinni. Ja ennen valintojen tekemistä on myös osattava miettiä niiden seurauksia - jos esimerkiksi päästät pentuna koiran sänkyyn nukkumaan, se on luultavasti siellä myös isonakin tai jos sallit koiran pentuna roikkua housun pultuissa, se saattaa tehdä sitä isonakin. On siis mietittävä myös tulevaisuutta eikä vain pelkästään nykypäivää. Oikeastaan sanonta "Sen minkä taakseen jättää, niin sen edestään löytää" pätee hyvin koiran kouluttamiseen. Jos et pentuna hyvin sosiaalista koiraasi, niin luultavasti tulet katumaan sitä myöhemmin tai jos et aktivoi koiraasi tarpeeksi, niin yleensä se keksii sitten itse tekemistä. Ja yleensä se tekeminen on harvemmin omistajalle mieluista..siispä mieti tarkkaan!

Koiran kanssa touhutessa minulle itselleni tärkeintä on se, että tekemisen meininki ja hauskuus näkyy siinä itse tekemisessä. Hauskuutta ei ole siinä, että joka kerta treeneissä on niin koiran kuin omistajan mielestä ihan p*skaa ja omistaja ajattelee saavansa joskus ehkä hamassa tulevaisuudessa nauttia siitä koulutustunnuksesta, jonka ehkä saavuttaa sitten joskus ahkeralla treenaamisella. Mä oon sitä mieltä, että maailmassa on ihan tarpeeksi vakavuutta ja tylsyyttä, joten miksi siitä itselle rakkaimmasta harrastuksesta ja elämäntavasta pitäisi tehdä kurjaa? Olen sitä mieltä, että vaikka kuinka olisi tavoitteet korkealla koiran suhteen, niin tarviiko siitä kaikesta tehdä vakavaa "pakkopullaa" - niin itselle kuin koiralle. Tiedän tapauksenkin, jossa 6kk koiralta vaadittiin tarkkaa seuraamista ja koiran piti osata jo vaikka mitä ollessaan 8kk. Touhata saa ja pitääkin, mutta maltti on valttia! Mä ainakin itse mielummin luon ensin koiraan hyvän suhteen ja sitten alan vasta rakentamaan tavoitteita. Mielestäni koira oppii nopeammin rennossa kuin tiukassa ympäristössä. Enkä tarkoita rennolla sitä etteikö koiralta saisi vaatia ja olla koulutuksessa napakka vaan sitä, että ei siellä kentällä tarvitse niska limassa koiralle opettaa tunti tolkulla päivästä toiseen ilman lepopäiviä tai nautintoa koulutustilanteesta. Näitäkin nimittäin valitettavasti on..

Itse koen koiranomistajana hankalimmaksi asiaksi sen, että et voi koskaan olla täydellinen omistaja. Toisaalta tuo antaa motivaatiota opiskella ja touhata näiden karvakäpälien kanssa lisää ja lisää, kun tietää että aina on varaa parantaa. Olemalla oppimiskykyinen ja neuvoja vastaanottava pystyy pärjäämään koiran kuin koiran kanssa. Ongelmia tulee varmasti jokaisen koiran kanssa, mutta sinnikkyydellä kaikesta voi selvitä! Osalla ongelmat saattaa olla suurempia ja osalla pienempiä, mutta voin väittää, että pääosin ongelmat johtuvat siitä hihnan toisesta päästä eikä siitä itse koirasta. Jos et pärjää koirasi kanssa, niin täältä Suomenkin kamaralta löytyy läjä hyviä koirankouluttajia, jotka auttavat mielellään pärjäämään oman koiran kanssa arjessa. On osattava myöskin olla nöyrä ja vastaanottavainen avun suhteen - vähänniinkuin myönnettävä "tappionsa" ja hakeutuvansa apuun. Sitäpaitsi, kukaan koira ei tule olemaan koskaan niin täydellinen etteikö jokin käytös tai tapa ärsyttäisi joskus omistajaa. Okei, korjattakoon - kukin koira on omalla tavallaan täydellinen juuri omana itsenään, oli virheitä enemmän tai hivenen vähemmän♥ 

Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä, että koirat eivät saaneet ehkä tarpeeksi jonakin päivänä tarpeeksi aktiviteettia omien menojeni tai jaksamisen takia tai siitä, että rakkauteni ei riitä kaikille heistä. Siinä vaiheessa, kun koira tulee luokse pussaamaan hulluna naamaa sekä korvia unohtaa kaiken ja tietää, että ei se koira vaadi sitä uusinta uutta pantaa tai jokapäiväistä treenaamista - se vaatii vain huomiosi ja rakkautesi. Koiran, jos joskun rakkaus on pyyteetöntä. Kukapa jaksaisi jokaikinen kerta ovesta astuessasi sisään yhtä iloinen olemassaolostasi muutakuin koira? Tuota koiran rakkautta tulee vaalia ja voin sanoa, että tulee ansaita. Ei koira rakasta ilman syytä. Tai rakastaa, jos sylissäsi on makkarapaketti, mutta se on vain väliaikaista rakkautta, joka ei varsinaisesti kohdistu sinuun..:-D

Minulla on tuttu, jonka perheellä on ollut jo vuosia ihan järjetön koiramäärä. Koirat ovat vuosien varrella vaihtuneet useasti, ilman sen kummempia syitä. Mä aina pohdin, että vaikka mulla olisi minkälainen ongelmakoira kotona, niin mä en siitä pystyisi noin vain luopumaan. Mä taistelisin sen kanssa niin kauan, että ongelmat ratkeaisi. Mulle tuli eräs kaveri toteamaan tässä muutamia viikkoja sitten, että "Kai sä myyt sun koiras, kun lähdet keväällä opiskelemaan muualle? Kyllä tuommoisille varmasti koti jostain löytyy..", jonka jälkeen tiesin kuinka paljon tätä ihmistä arvostan. Minusta tuo oli jopa törkeä kommentti - hän ei ilmeisesti tunne minua niin hyvin, että tietäisi koirien olevan minulle kaikki kaikessa. En voisi ikinä kuvitella luopuvani näistä, kolmikko kun menee jopa monen ihmisen edelle tärkeysjärjestyksessä.. Suhteutan siis oman elämäntilanteeni sitä mukaan, että pärjään kolmen koiran kanssa kuin eläisin ilman niitä. Jotenkin ajattelen, että suurella koiramäärällä ei voi aiheutua muutakuin ajansaatossa ongelmia - en mä ainakaan jaksaisi kouluttaa loppuun asti jokaista koiraa erikseen, jos olisi monta keskeneräistä koulutettavaa samaan aikaan. Muutenkaan en ehkä jaksaisi tai edes pystyisi panostamaan aktivointiin ja huomioimiseen tarpeeksi, jolloin niitä ongelmia saattaisi syntyä. Miksi hamstrata koiria, kun voi panostaa yhteen taikka vaikka "vain" kahteenkin? Ja vaikka minulla olisi kuinka suuri perhe, niin pitää silti osata suhteuttaa se koirien lukumäärä oikein. Voiko lapset huolehtia koirista ja kuinka paljon he voivat? Kuinka kauan heillä riittää into hoitaa koiraa? Voiko heitä päästää edes yksin koiran kanssa ulos? On mietittävä monia asioita, sillä lopullinen vastuu koirasta kun on aikuisella itsellään. Ei kukaan 12-vuotias voi kouluttaa, hoitaa, maksaa ja olla koiran kanssa täysin, vaikka hienoa onkin jos osallistuu noihin mukaan :-) Karu fakta on kuitenkin se, että ei kaikille koirille voi mitenkään riittää rakkautta ja huomiota tarpeeksi, jos koiria on oikeasti paljon. Ja en tarkoita tässä nyt mitään työkoiria (esimerkiksi valjakkokoirat), sillä heillä suuri koiramäärä on pakollinen työn tai harrastamisen takia. Käsittelen siis lähinnä vain kotikoirien suurta määrää.
Itse koen ainakin itselleni tämän kuonoluvun olevan ihan maksimi. Sitten kun Hertta alkaa olla seniori-iässä, niin sitten voisi seuraava koira astella taloon jos sellaisen vielä haluan. Mutta en kritisoi, kukin tekee omat valintansa ja pärjää oman koiramääränsä kanssa miten pärjää. Joskus tulee vaan pohdituksi, mikä tämän suuren koiramäärän "tarkoitus" on.

Koiranomistajana pitää osata myös punnita ja miettiä asioita. Asioiden miettimisessä saati tekemisessä ei saa pitää kiirettä, vaan on pohdittava loppuun asti. Näin vältytään suuremmalta mokailulta ja ongelmilta. Uutta koiraa miettiessä ja ostaessa kannattaa siis esimerkiksi miettiä sitä, että entä jos koira ei sopeudukaan edellisten koirien kanssa? Tai riittääkö minulla varat hoitaa koiriani eläinlääkärissä, jos ne yhtäkkiä vaikka sairastuvatkin? En halua lytätä kenenkään koirahaaveita, mutta koirien kanssa on oikeesti oltava realistinen, sillä ikinä näiden kanssa ei voi tietää mitä sattuu.

Kaiken tämän "hyvän" lisäksi on osattava myöskin haaveilla. Ennen pentua olevasta ajasta nauttiminen on parasta - saa suunnitella mielessään mitä kaikkea ja kuinka tekee pennun kanssa. Saa miettiä sitä pehmoisen untuvaa turkkia, joka haisee ihan pennulta. Saa hankkia pentutavaroita ja nauttia siitä tulevaisuudesta.  Tai on ihana haaveilla, jos koira kulkisi vaikka nätisti hihnassa parin kuukauden päästä. Kannattaa miettiä ja haaveilla, sillä haaveet on tehty toteutettaviksi :P Haaveet nimittäin kantaa hedelmää tulevaisuuteen - kun on hyvin haaveillut, osaa toimia ehkä paremmin vaikkapa kouluttamisessa. Haaveina voi olla esimerkiksi myös koulutustunnuksen saaminen, mikä antaa varmasti motivaatiota ja intoa siihen mukavaan sekä säännölliseen treenaamiseen.
Aina on kuitenkin muistettava olla nykytilanteeseen tyytyväinen - jokaisesta koirasta ja omistajasta, kun löytyy paljon niitä hyviä puoliakin♥ 

Ei saa lannistua, vaikka koiranomistajana ei aina olekaan helppoa. Ystäväni kerran hienosti vertasi, että se on vähän niinkuin kasvattaisi lasta, mutta vähän kevyempänä versiona. Sinun on asetettava rajoja, noudetettava niitä ja samalla myöskin kunnioitettava muita laumanjäseniä. Hyvän lauman tunnistaa siitä, että jokainen laumanjäsen hyväksyy toisensa ja arjessa ns. "vedetään yhtä köyttä".

Tässä on meidän lauma. Välillä meilläkin tapellaan ja välillä ei osata mukamas kulkea nätisti remmissä riehumatta, niin silti mä olen niin äärettömän onnellinen tästä kolmikosta. Ongelmia on ollut ja niitä varmasti vielä tulee, mutta silti en anna minkään lannistaa meitä. En olisi ikinä voinut toivoa parempaa koiralaumaa itselleni. Olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä♥ Olkaa tekin omasta laumastanne!