Meidän Joulunaika

Viime vuosi ehti mennä purkkiin ennenkuin kerittiin tehdä meidän perinteinen joulupostaus! Hupsistakeikkaa! Mahdottoman nopeesti tää aika vain vierähtää, ei voi oikeesti muuta sanoa..ei millään meinaa riittää vuorokauden 24tuntia kaikkeen mitä mieli tekisi tehdä! Josko nyt loppulomalla ehtis tehdä, ellei tuu taas työhälytyksiä töihin niinkuin välipäivillä kävi. Mutta kuten saatoitte otsikosta päätellä, niin aattelin kertoa teille meidän Joulusta. Jouluhan tuli meille aivan liian nopeasti - mulla oli vielä kaksi päivää ennen aattoa kaikki lahjat hankkimatta ja osa jouluruuista tekemättä, vaikka normaalisti hamstraan niitä jo pitkin vuotta ja ruoat teen ajoissa pakkaseen sekä jääkaappiin odottamaan. No, poikkeus sääntöön ja sitä rataa..

Joulu alkoi meillä mainiosti - käytiin viemässä kynttilät haudalle, koristeltiin joulukuusi loppuun, syötiin aivan ihanaa jouluruokaa ja käytiin tietysti lenkillä. Päivän edetessä meille alkoi valua porukkaa pikkuhiljaa joulun viettoon ja olihan meitä lähes kymmenkunta henkeä koolla joulun ajan. Oli ihanaa viettää aikaa omien läheisten kanssa ja nauttia heidän seurastaan. Joulu jos mikä on aikaa, jolloin läheisten läsnäolo on kultaakin kalliimpaa♥

Koirat olivat tietenkin superinnoissaan ihmisväestä kotona ja nauttivat oikeesti siitä ihan täysin rinnoin. Martta tietysti pää kolmantena jalkana menee ihmisten perässä lelu suussaan ja Kerttu yrittää komentaa neitiä olemaan edes hetken paikallaan..:P Täällä tuvassa oli välillä ihan hulvatonta meininkiä, mutta voin kertoa, että kuusi pysyi pystyssä! Eli sen verran rauhallista täällä kuitenkin oli sentäs ;-)

Sitten päästäänkin itse asiaan eli lahjoihin. Teistä varmaan suurinosa teistä tietääkin, niin meidän koirilla on oikeesti ihan _kaikkea_. Siis joo, puuttuuhan noilta tietty ne Back on Trackit mistä oon kauan puhunutkin, mut mun on oikeasti päästävä ensin kokeiluttamaan oikeat koot neideille ennenkuin voin alkaa kyttäämään tarjouksia niistä. Oon nimittäin maailman surkein arvioimaan kokoja enkä jaksaisi nyt sitä palautusrumbaa alkuunkaan. Täytynee nyt ottaa asiakseen kevään aikana toteuttaa sekin homma ja repiä rahat BOT:teihin jostain!

Hankin siis tänä vuonna tytöille lahjaksi vaan herkkuja ja jokaiselle ikioman lelun. Lahjat osoittautuivatkin ihan lemppareiksi, sillä kaikki olivat aattona ihan tohinoissaan leluistaan. Etenkin tuo juniori, kun sai vihdoin ikioman pehmolelunsa jota kanniskella ja riepottaa ympäriinsä - voin muuten kokemuksen rintaäänellä kertoa, että tuohon pehmoleluun ei sit oikeesti voi koskea enää pitkällä tikullakaan, sillä se on ihan kuolan peittämä. Ja no, voitte arvata kenen naamalle se yks aamu tuotiin...:-D Olisin voinut oikeesti myydä tuon koiran silloin, ei ollut meinaan mikään maailman ihanin herätys! Haha!

Kuitenkaan kaikki ei sujunut aivan hyvin. Joulun jälkeen Hertta alkoi yhtäkkiä olla apea ja selkeästi haluton tekemään mitään. Neiti ois kököttänyt sohvalla koko päivän, jos olisi itse saanut päättää. Ruokakaan ei maistunut ja siitä tiesin, että nyt on neidillä jotain hätänä. Koira oli selvästi kuumeisen oloinen ja neidistä näki, et hän on nyt kipeä. Kaikeksi harmiksi, ilmeisesti Martan silmätulehdus oli tarttunut Herttaan - kaikenlisäksi vielä pahana sellaisena. Eikun puhelin kouraan ja päivystävälle soitto. Meidän tuurilla meidän vakkarieläinlääkärillä oli sijainen ja hänellä oli työkeikka meneillään, mutta hän onneksi antoi hyviä neuvoja, joilla päästiin alkuun. Lääkäristä ei selvinnyt kuitenkaan sen kummempaa, ilmeisesti maha oli äärimmäisen kipeä jostainsyystä ja silmätulehdus sekä anaalirauhaset oireili tosi pahana. Koirahan ei oo koko jouluna saanut mitään outoa tai syönyt mitään luvatonta, eli karkit, kinkut ja jouluherkut voitiin samantien sulkea pois luvuista. En tiedä mikä oli, mutta säikäytti kyllä taas pahasti. Aina tälläisten tapausten kohdalla haluaisi, että koirat osaisivat puhua ja sanoa ääneen vaivansa. Mutta kun ei..

Kerroin jo Instagramin puolella, että samalla reissulla Martan elämä mullistui. Oon jo pidemmän aikaa katsonut ja yrittänyt parhaani mukaan selvittää tuon rakkaimpani oireita. Neiti on kutissut, syönyt huonosti, maha ollut huonona, korvat on olleet kutisevat, silmänympärykset ja korvantaustat on ollut karvattomat sekä karvasta on tullut selvästi huonokuntoisempaa. Neitihän on pennusta pitäen tunnettu siitä kuinka kiiltävä ja hyvä turkki sillä on, mutta nyt se kaikki on mennyttä elämää. Silmänympäryksiin ja korvantaustoihin on meillä alkanut sinkki auttamaan, kaikeksi onneksi. Pepun kutina on taas selittynyt yleensä anaalirauhasilla, jotka ei oo vatsan takia normaalisti tyhjentyneet. Olen kuitenkin ollut tietoinen koko ajan, että kaikki nuo oireet viittaavat yleensä johonkin suurempaan. Siihen itse pahuuteen, mitä oon yrittänyt itseltäni kieltää ja unohtaa mielestä. Nimittäin allergiaan tai mahdollisesti atopioon. Syy voi tietysti olla ihan joku muukin, mutta nyt ainakin näyttää siltä, että jollekin neiti on allerginen. Eläinlääkärissä todettiin myös korvissa hiiva, johon saatiin huuhde ja kortisoni. Vaihdettiin ruokaakin jo yhdessä välissä taas, mutta se veti tilanteen entistä pahemmaksi, joten siirryttiin suosiolla takaisin tähän. Nyt vaihtoehtona on siirtyä eliminaatiodieetille tai kokeilla samaa kotikonstein. Punnitsin vaihtoehtoja, mutta lähden mielummin testaamaan tätä nyt sit kotikonstein. Se tietysti vaatii paljon enemmän aikaa ja perehtymistä, mutta mitäpä en tuon karvapään eteen tekisi. Eikä mun voimavarat nyt jaksa ottaa harteilleen tästä mitään suurensuurta stressiä - ongelmat on tehty voitettaviksi, tavalla tai toisella! En maalaa asiasta piruja seinille, mutta en myöskään halua kaunistella asiaa - tää on sitä elämän nurjaa puolta. Kovin kurjaa sellaista vain, niin koiralle tietenkin mutta myöskin omistajalle katsottavaksi. Nyt kuitenkin eletään tätä aikaa ja katsotaan mihin tämä vie - toivottavasti ei kyse ole suuremmasta. Martan suvussa ei kuitenkaan ole tiettävästi vastaavaa nähty eikä beusseissa tämä mitään yleistä kyllä ole. Asiaa ei voi tietenkään sulkea poiskaan - kaikki kun on valitettavasti aina mahdollista. Katsotaan ja raportoidaan asiasta, kun tiedämme tästä enemmän! Ja jos pitää jotain hyvää asiasta etsiä, niin ainakin neiti on superpirteä ja virtaa on vaikka muille jakaa :-)

Kaikenkaikkiaan meidän Joulu oli siis loppujenlopuksi noiden ikävien käänteiden jälkeen kuitenkin aivan ihana. Eihän me oltaiskaan voitu olla tätä loppuvuotta nätisti ilman mitän haavereita, ei tokikaan..meillä on ilmeisesti tosi huono tuuri aina tälläisten kanssa, kun ne sattuu aina pyhäpäivinä, viikonloppuina tai yöllä. Ihan typerää!

Onneksi joulusta sai senverran virtaa, että jaksaa vielä puurtaa taas vuoden verran samaan virtapiikkiin! Hauska nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, jaiks!