Testissä Kasperin koirapuisto

Tämän viikon tiistaina auton nokka lähti kohti Seinäjokea ja Kasperin koirapuistoa. Me oltiin sovittu treffit Riikan ja valkoisenpaimenkoira Lunan kanssa sinne, sillä Riikka halusi sosiaalistaa ja saada neidille varman koirakaverin. En halua rehennellä, mutta voin sanoa nyt tämän vuoden perustella tuon koiran menoa katseltuani, että Martta on just sitä. En oo vielä kertaakaan nähnyt tilannetta, jossa neiti olisi suhtautunut toiseen koirakaveriin epäilevästi. Neidillä nimittäin aina huiskuu häntä kuin propelli ja neiti tahtois aina vain leikkiä kaikkien kanssa. Toisaalta hyvä puoli neidissä on myös se, että Martta ei tunge. Jos toinen koira ei piittaa, niin that'st it. Se ei jää roikkumaan, vaan ottaa sit omat spurtit ja omat haistelut mielummin käyttöön. Sille koirakaverit on parasta ajanvietettä, mutta jos toinen koira ei piittaa neidistä, niin se ei jää neitiä vaivaamaan. Koen toisaalta koirasosiaalisuuden paheeksikin, sillä usein tälläiset koirat muuttuu helposti esimerkiksi toisen koiran hyökkäämänä aroiksi, tai ainakin itse olen kokenut asian näin. Näin kävi meillekin, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut kuin remmikäyttäytymiseen. Onneksi. Olen aina ollut tarkka koirakavereiden suhteen, mutta nyt olen kyllä jatkossa entistäkin tarkempi - varsinkin, kun tiedän Martan ottavan näin helposti itseensä tuollaisista hyökkäyksistä. En ole Marttaa hankkiessa siitä halunnutkaan "koirapuistokoiraa", mutta onhan se nyt mukava lisä arkiseen puuhasteluun, kun saa mennä sinne riehumaan! Me käydään tosin siellä oikeastaan vain jos puisto on tyhjä tai siellä on tuttuja kamuja odottamassa :-)

Luna oli aluksi vähintäänkin epäileväinen Marttaa kohtaan. Se olisi ehkä halunnut syödä Martan, tai ainakin kuvitteli maistavansa korvanlehteä. No, ei kestänyt kauaakaan, kun Luna hoksas et "pirulainen, toihan tahtoo vain leikkiä ja musta kaverin" ja niin sitä mentiin. Kierroksia, kaarroksia, pujottelua, rallittelua, pusuttelua, leikkihyökkäyksiä, haukkumista ja leikkiinkutsua. Siitä oli neitien leikkiminen tehty. Loppuajasta tyttöjen kaveriksi tuli hoffi-uros, jonka kanssa neideillä oli tosi hauskaa!

Koirapuistona Kasperi on tavallaan meille vanha tuttu. Ollaan nimittäin käyty tuolla viimeksi Hertan ollessa pieni, jolloin puisto oli vielä kokonaan metsässä ja aita hivenen rikkonainen. Olikin mukava astua uuteen aitaukseen, joka oli jaoteltu sekä pieniin että isoihin koiriin sekä lisäksi aitaukseen, jossa näki myös aitauksen toiselle puolelle. Puisto on selkeällä paikalla, parkkitilaa on sopivasti sekä aitaukset on ihanasti "metsän keskellä". Lisäksi aitaukset ovat juuri oikeankokoisia - pienille koirille hieman pienempi aitaus ja isoille koirille taas hivenen isompi. Oikein passeli koirapuisto kaikenkaikkiaan! Musta tää puisto on juuri Seinäjoen puistoista parhaimpia viihtyisyytensä ja sijaintinsa ansiosta :-)

Oli ihanaa saada Martalle välillä omankokoistakin seuraa, vaikka neiti nauttiikin pienten koirien kanssa leikkimisestä. On kuitenkin ihan eri saada samankaltainen toveri, kun voi rällästää niin paljon kuin sielu sietää! Tälläisiä kavereita meille ehdottomasti lisää, kiitos! Pitääkin ottaa useammin asiakseen Riikan kanssa nähdä koirien kanssa, kun niillä tuntu niin hyvin synkkaavan :-)

Kasperin koirapuistolle lähtee meiltä siis täydet 5 tassunjälkeä - ihan supermukava paikka viettää aikaa ja ehdottomasti Etelä-Pohjanmaan parhaimpia koirapuistoja!

Huomenna meillä onkin Martan kanssa ohitustreenit Seinäjoella! Me ollaan nyt otettu kevään asiaksi saada ohitukset taas kuntoon sen toisen koiran hyökkäyksen jäljiltä, joten tälläset tilaisuudet on enemmän kuin hyviä :-)