Musta lammas

Roosa haastoi eilen päivällä meitä mukaan Martan kanssa Kurikan koirapuistoon. Ajattelin, että "Jes, onpa kivaa lähteä Martan kanssa vaan kahdestaan puistoilemaan" ja niin sitten mentiinkin mukaan. Jätin kuitenkin villikset kotiin, kun ajattelin, että meno saattaa yltyä vähän villiksikin siellä enkä oikein tiennyt ketä olisi edes tulossa paikalle, mutta totesin kyllä paikanpäällä, että hyvin ne olisi tähän sekalaiseen seurakuntaan mukaan mahtuneet. Meno oli kyllä hurjaa ja välillä villiäkin, mutta onneksi tosi maltillista loppujenlopuksi. No, ensi kerralla sitten villikset kanssa mukaan :-)

Mukana menossa oli 15-vuotias villakoiramummo, monia ranskanbulldogeja ja tietysti Martalle jo ennestäänkin tuttu sekarotuinen Elmeri. Elmerin kanssa me kuljettiinkin paljon syksyllä yhdessä lenkillä ja koiruudet leikkivätkin silloin paljon! No, tää kerta ei tehnyt poikkeusta, sillä koirat rallitteli ympäri puistoa yhdessä! Välillä pari muutakin koiraa intoutui mukaan menoon..

Meillä oli oikein mukava lauantaipäivä Martan kanssa! Pakkastakaan ei ollut onneksi mahdottomasti,  vaikka tuuli tosin oli sitten sitäkin hyytävämpi. Saimme nauttia puistossa myös lumipyrystä, sillä koko sen ajan mitä siellä olimme niin satoi lunta. Martta jahtasi lumihiutaleita suurimman osan aikaa, kun kukaan ei lähtenyt neidin kanssa touhailemaan tai leikkimään. Välillä tosin etenkin Elmeri kävi viihdyttämättä neitiä, mutta lähti pian takaisin ranskis-kavereidensa pariin väsyttyään Martan kanssa touhaamiseen. Haha :-D Tälläisestä seurasta on myös hyötyä - sain nimittäin tehtyä kivan seuruupätkän ja paikallaolon neidin kanssa, vaikka muut koirat hyörivätkin ympärillä häiriönä. Mageeta!

Totesin taas kerran, että olen äärettömän onnellinen siitä, että Martta on kyllä niin mukava koiruus napata mukaan menoon kuin menoon. Neiti oli nytkin porukan isoin, mutta silti koko ei kuitenkaan haitannut menoa lainkaan. Kaikki koirat juoksentelivat yhdessä ja Martta osasi hyvin varoa pienempiä. Tuli taas kaadettua pari ennakkoluuloa siitä, että tuon näköinen koira voi oikeasti olla sydämeltään täyttä kultaa (ja aivoiltaan täyttä sahanpurua...:-D), sillä kaikki oli ihmeissään kuinka rennosti ja fiksusti neiti oli muiden mukana. Voi tuota mun pientä karvattia, joka luulee olevansa samanlainen vajaa 10kg sylikoira kuin villiksetkin♥ 

Lisää kuvia meidän eilisistä meiningeistä voit katsoa täältä!