Testissä : Nokian Kolmenkulman koirapuisto

Heipodei vaan taas pitkästäaikaa! Meitsin postausmotivaatio ois huipussaan, mut tää elämä vaan ei ota rauhoittuakseen. Ihan hirmuista hullunmyllyä ollut tämä viime viikkokin. Sitä se tää kevät vaan teettää. Heh! Omien työ-ja opiskelukiireiden keskellä ollaan kuitenkin nähty paria uutta koirakaveria, uitu sekä tutustuttu uusiin lenkkimaastoihinkin. Tänään myös korkattiin hakutreenit tälle keväälle uudessa ryhmässä. Koira työskenteli reippaasti ja tarkasti, joten ei meidän talvitauko sittenkään ole syönyt kaikkia järjenjyviä tuolta pääkopasta. Nyt uudella innolla siis tulevaa kohti! Tekemistä riittää hurjasti, mutta nyt auringon kömpiessä esiin pilvien seasta, niin myös sitä virtaa riittää ihan eri tavalla :-)

Uimisesta puheenollen, niin kävin Tampereen koirauinnilta hakemassa Avoimista Ovista tiistaina meille 10 kerran uintisarjakortin. Oon jo pitkään kärvistellyt tuon ostamista, mutta odotellut hieman tuota halvempaa hintaa. Päästään nyt sitten himpan verran halvemmalla polskuttelemaan ennen kesää. Ihan huisia! Neidistä on nimittäin kehkeytynyt niin hullu vesipeto, että eilenkin se olisi vaan halunnut jäädä altaaseen. Toivottavasti luonnon vedet houkuttavat samalla tavalla neitiä kuin altaassa uiskentelu. Olen nimittäin aatellut tehdä luonnon vesissä uinnista meille kesäpuuhan, jos säät sen vain sallivat ja löydetään kiva uimapaikka täältäpäin.

Samalla reissulla, kun kävin tuon sarjakortin hakemassa niin käytiin myös koirapuistossa. Tuo Kolmenkulman koirapuisto kun on ihan koirauimalan vieressä, niin oli kätevää napata Martta myös messiin samalle reissulle. Neiti oli ihan innoissaan, kun päästiin koirauimalan pihaan ja voi sitä pettymystä, kun ei mentykään uimaan. On niin hauska huomata, et koirauimalan pihaan käännyttyämme neiti on ihan tohinoissaan takakontissa - tsekkailee menoa ja on niin valmis tulemaan ulos nopeasti. "Uimaan, heti, kiitos, nyt, äkkiä, pian, mennään!" taitaa olla neidin päällimmäiset ajatukset. Pissatus-ja lämmittelylenkin jälkeen neiti pääseekin sitten tekemään sitä mitä rakastaa - uimaan. Hassu neiti. Tuosta uimalasta lähdettiin sitten autolla korkkaamaan meille täysin uusi koirapuisto, joka muuten on tosi uusi ja superhieno!

Puistoon on hieman hankala tuntemattoman osata. Sinne menee kaksi reittiä, toinen kävellen ja toinen autolla. Kävellen reitti menee koirauimalan läheltä lähtevästä polulta suoraan, kätevä ja nopea reitti. Autolla sinne pääsee ajamalla Kolmenkulman ABC:ltä Rounionkatua Nokialle päin noin 1km verran. Käänny oikealle Nosturikadulle ja melkein samantien vasemmalle Talttakadulle, jossa pienteollisuusrakennuksia. Aja Talttakadun päähän ja kyllä, juuri kun luulet eksyneesi niin olet oikeassa paikassa. Asfaltti loppuu Talttakadun päässä ja sitten tie jatkuu möykkyisenä hiekkatienä. Aja hiekkatietä niin pitkälle kuin pääset ja yhtäkkiä edessäsi on aukea koirapuistoineen. Hankalahko reitti, kun paikalle ei ole tarkkaa osoitetta, mutta kun kerran ajat niin osaat puistoon aina. Osa tuntee paikan myös vanhana maankaatopaikkana.

Meitä vastassa oli läjä erilaisia koiria - oli appenzellia, sekarotuista, chihuahuaa, labbista, staffia ja pari muuta koiraa. Kaikki koirat olivat innolla portilla vastassa, mutta tuon eteisen ansiosta puistoon oli helppo päästä, kun ei tarvinnut pelätä, että joku puistossa olevista koirista karkaisisi. Kaikki koirat tosi innoikkaan oloisia positiivisella tavalla. Martta sujahti porukkaan nopeasti ja etenkin sekarotuisella, appenzellilla ja Martalla oli ihan omat juttunsa keskenään. Loppuajasta kun koirien leikit rauhoittuvat räpsin heistä kuvia ja nakkelin pallohullulle koiralleni tennispalloa. On muuten tuo tennispallon heittoväline enemmän kuin kätevä kapistus tälläselle omistajalle, joka heittää palloa kuin kuulaa ja sihti on lähes mitätön. Martalla ainakin oli superhauskaa, kun kerrankin pallo lensi pitkälle eikä lennellyt miten sattuu :-D

Nokian koirapuisto-reissu meni siis enemmän kuin mainiosti. Martta nimittäin on viimeisen juoksunsa jälkeen rauhoittunut merkittävästi koirapuistossa. Se on lähinnä sellainen hengailija, joka välillä innostuu leikkimään ja juoksemaan. Tietysti innokkaat urokset ovat tehneet myös tehtävänsä,  nimittäin leikki ei heille aina maistu, vaan he yrittävät mielummin kiusaamaan tyttöä. Mutta en mä mitään koirapuistokoiraa tuosta alunperin halunnutkaan enkä itse edes piittaa koirapuistoista niin paljoa kuin luonnossa liikkumisesta. Tosin en väitä etteikö koirapuistossa olisi aina välillä mukava käydä :-)

Sitten itse arvosteluun koirapuistosta. Pisteitä satelee runsaasti koirapuiston eteisestä - se jos joku on ihan älyttömän hyvä keksintö. Se estää koirien karkaamisen ja helpottaa kummasti uuden koiran tulemista puistoon, kun sen voi päästää vapaaksi jo ennen aitaukseen menemistä ilman pelkoa siitä, että koira karkaa. Tiedättekö sen tunteen, kun menette koirapuistoon ja vastassa on monta koiraa?Pääsette koiranne kanssa sisälle ja yrität siinä sitten ottaa koiralta hihnaa irti, kun ne monta koiraa on oman koirasi kimpussa leikkimässä ja oma koira on jo niin innoissaan, ettei malta pysyä paikoillaan. Joo, mä ainakin tiedän. Tosi vaikeeta hommaa. Plussaa tulee myös kahdesta eri aitauksesta, toinen oli pienille ja toinen isoille. Myös puiston viihtyisyys oli kiva juttu, siellä oli puita, turvallisia kantoja ja isoja kiviä. Aitaus itsessään oli kummallakin puolella tarpeeksi korkea ja avaran iso. Ihmiset olivat jättäneet puistoon myös käteviä kakan keruuastioita sekä tennispalloja ja heittovälineen. Mun mielestä ihan älyttömän ihana idea, kunhan tässä muistetaan järki - ei esimerkiksi leikitä koirien kanssa, joilla saattaa tulla kinaa pallosta. 

Miinusta täytyy valitettavasti antaa valojen puuttumisesta sekä isosta hiekkamurskeesta. Murskepohja ei mun mielestä sovi koirapuistoon eli pienempää hiekkaa tai vaikkapa haketta täytyisi saada tuohon päälle. Valot taas puuttuivat puistosta kokonaan eli illalla sekä talvisin jopa päivisin koirapuistoilu on lähes mahdotonta. Toki puisto on aika uunituore eli nämä asiat saattavat vielä korjaantua. Lisäksi puistoon on tuntemattoman mahdotonta osata, sillä sinne ei ole opastusta eikä netistäkään löydy kunnollisia ohjeita. Toivottavasti nämä asiat korjaantuvat, niin sitten puisto on kyllä ihan täyden 5tassunjäljen koirapuisto :-) Annamme siis tälläkertaa puistolle 4 tassunjälkeä. Puisto on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Psssttt...Oisko teillä ehdotuksia mitä haluaisitte meidän testaavan Tampereen seudulta? Ulkoilumaasto, koirapuisto, eläinkauppa tai vaikkapa koirauimala? :-)