Onnidog - ensimmäinen päivä

Saavuttiin Jämsään Onnidogiin torstaina aamupäivällä Pirkon ja Martan kanssa. Matkassa Tampereelta tänne Himoksen upeisiin maisemiin meni suurinpiirtein noin tunti. Eli leiripaikka oli tosi lähellä meitä! Aurinko porotti täydeltä taivaalta heti aamusta ja ilma oli oikeasti enemmän kuin kohdillaan. Torstai ja lauantai ovat meidän bloggauspäiviä, joten perjantai ja sunnuntai jäivät sopivasti sitten koulutuksille sekä luennoille. Kaikista päivistä on kuitenkin tulossa juttua, sillä bloggauspäivinäkin osallistuin muutamiin koulutuksiin.

Martan juoksut alkoivat (tietenkin mun tuurillani..) just ennenkuin lähettiin tänne. Viimeiset pari viikkoa neiti on ollut todella levoton ja väsynyt. Nyt juoksujen aikaan väsynyt ja hyvin matalavireinen. Ei yhtään oma itsensä, mutta ei kuitenkaan kipeän oloinen. Neidillä on takana tätä ennen kahdet juoksut, jolloin ei ole ollut juurikaan minkäänlaisia oireita, mutta nyt kolmansilla juoksuilla sitten niitäkin on ollut ja hurjasti. Ei vuoda onneksi paljoa mikä on kyllä onni. Mutta silti harmittaa, että meidän tuurilla just nyt..

Ekaan leiripäivään palaten siis..kävin näyttämässä naamani infoon, että paikalla ollaan. Tultiin noin tuntia aiemmin ennen meidän ekaa koulutustuntia, joten saatiin vähän käppäillä ja tutustua alueeseen. Ihana Himos! Ihanat maisemat! Ihana mökki! Ihana sumu aamulla! Ihanat lenkkipolut! Kaikki on täydellistä! Saatiin noin 20min aiemmin meidän mökkikaverilta Karoliinalta viesti, että hänellä onkin jo avain hallussaan, joten päästiin viemään Martan lihat pakkaseen ja omat eväät jääkaappiin. Meidän leiri alkoi ensimmäisenä Pirkon pentutunnilla. Tunnilla harjoiteltiin kaikkia arkisia juttuja, kuten maahanmenoa, istumista ja sen sellaista. Pirkko oli koko tunnin ihan fiiliksissä....hiekasta. Se kaivoi ja kaivoi ja kaivoi. Ihanaa hiekkaa, aah! Kouluttajaakin nauratti tää mun kaivuri :-D Hyvin kuitenkin keskittyi asiaan kun piti tehdä, mutta tauolla pisti juuri kuntoon pistettyä kenttää uusiksi. Tai ainakin yritti! Tunnin jälkeen Pirkko riehui vielä 15viikkoisen owczarek podhalanski Marcelan kanssa. Pirkosta oli hauskaa saada pentuseuraa, joka jaksoi peuhata ja myllätä toisen kanssa. Ja voi miten suloinen lumipallo Marcela olikaan! Ja niin sosiaalinen♥

Mun ja Martan jatkotoko meni sitten suoraan päin mäntyä. Kouluttajana toimi koirablogituttu Vinskin ja Laikan omistaja Tiina Silvennoinen. Tuttu blogi, mutta uusi naama - hassua nähä bloggaajia livenäkin! Martta on pätevä tottiskoira, mutta toko on meille vähän uutta. Tunnilla koiralla ei minkäänlaista motivaatiota tehdä ja meno aikasta laimeeta. Ainakin jos vertaa siihen normaaliin tekemiseen :-D huii! Tulin ohjaajanakin sitten epävarmaksi ja negatiiviseksi, kun koira ei toiminut niinkuin normaalisti. Tässä täytyy napata itseänsä enemmän niskasta kiinni, että ei anna oman mielentilan vaikuttaa koiraan. Tietysti asiaan vaikuttaa myös uusi ympäristö, uudet ihmiset ja hirveä määrä koiria, mutta normaalisti tuon koiran mielentilaan ne ei juurikaan ole vaikuttaneet niin siksi hämmennyin. Onneksi koira ei oo yhtään stressipelle niinkuin omistajansa. Nyt juoksuissa on toiminut muutenkin epänormaalisti, niin tiedäpä sitten tuosta taas..:-D Toivottavasti menee ohi ja pian!

Siitä kipaisimme sitten kahden tunnin esine-etsintään. Huonosti menneen tokon jälkeen päätin jättää Martan mökkiin nukkumaan ja suunnata tunnille yksin. Näkisimpäs ainakin muiden suorituksia kunnolla ja saisin kouluttajan vinkkejä. Kouluttajana toimi pirteääkin pirteämpi Kirsi Hellstén, jolta satoi ainakin meille muutama hyvä vinkkikin. Tiedämpä ainakin nyt miten lähden hommaa työstämään paremmaksi - vielä kun saisi itsensä liikkeelle kunnolla ja ennenkaikkea tarpeeksi usein. Mukavaa hommaa niin itselle kuin koiralle. Ja Martalle energiaa kuluttavaa duunia!

Sitten oli vuorossa päivän viimeinen tunti, joka oli tokon alkeiskurssi. Taas me oltiin kiusaamassa Tiinaa. Tälläkertaa tosin Pirkon kanssa. Pirkko on kyllä harvinaisen pätevä vajaa 5kk vanha kirppu, jolla riittää motivaatiota tehdä ja touhata. Tekee mukavasti töitä, varsinkin kun on ruokaa taskussa odottamassa :-D Tiina kehui jo nyt vahvaa luoksetuloa, ainakin tuon ikäiseksi pennuksi. Pitäisi vaan alkaa työstämään enempi kättä ja tuota "jätä"-käskyä. Naksuttelua, naksuttelua, naksuttelua..sitä on meille tiedossa! Neiti seurailee jo hyvin imuttamalla. Istu ja maahan-käskyt menee jo sanalla hyvin erikseen ja paikka-käsky on siihen asti hallinnassa, kun mamma on 10m säteellä. Ja pentu ei kyllä pahemmin piitannut muista koirista tunnilla mikä on hyvä asia :-) 

Illalla käytiin sitten vielä Karon ja Matan kanssa yhdessä Himoksen huipuilla. Aurinko laski juuri sopivasti taivaanrannan taakse juuri sopivasti, kun oltiin huipuilla. Koirat riekkui ylimääräiset virrat pois ja me nautittiin ihanasta auringonlaskusta. Sen jälkeen mentiin katsomaan koiraleirin avajaisia, jossa oli esiintymässä mm. ibizanpogendo koirafrisbeessä ja villikset tokoesityksessä. Oli hieno nähdä niin erilainen rotu tuollaisessa harrastuksessa! 

Martta ja Pirkko ovat oikeasti tulleet superhyvin toimeen meidän mökkikaverin Karoliinan koiran portugeesi Matan kanssa. Ne painii ja painii ja painii, vaikka tyttöjä on varmasti koko leirin ajan väsyttänyt aina tuntien jälkeen. Silti virtaa riittää ja pitää riekkua. Pirkkokin yrittää kovasti tulla mukaan leikkimään vanhempien tyttöjen kanssa, mutta nää kaksi on vähän liian hyvää pataa keskenään ja unohtavat neidin ulkopuolelle. Oon ollut aina sitä mieltä, että tytöillä on tapana jättää se kolmas pyörä ulkopuolelle - pätee näköjään koiriinkin..hah :-D Oli siis onni, että saatiin näin ihana mökkikaveri Helsingistä. Nyt pikaiset pisut ulos ja saunan kautta nukkumaan, öitä! Huomenna on paljon vielä töitä tehtävänä :)