Palkintoporsaat

Käväisin Pohjanmaalla kotona vanhemmillani kuun vaihteessa sairastamassa pari päivää ja viimeisenä sairaspäivänäni olo oli jo niin hyvä, että päätettiin lähteä yhdessä äitini kanssa Jurvaan mätsäröimään pitkästäaikaa. Pitkästäaikaa mukavaa laatuaikaa yhdessä kera koirien :) Tälläkertaa mukaan lähti nuorimmaiset tassuttelijat, sillä ne tarvitsivat eniten treeniä ja sosiaalistamista näyttelyhommaan. Ei ollakaan hetkeen mätsäröity Martan kanssa niin oli mukava lähteä muistuttelemaan taas hommaa neidille! Ja varsinkin, kun juoksut kolkutteli jo ihan ovella, niin korvat eivät ihan olleet paikallaan..teki siis enemmän kuin terää!

Koirat tulivat hyvällä fiiliksellä paikanpäälle, kuten yleensäkin. Pienin oli innoikkaana jo menossa heti kun autosta pääsi vain ulos. Ei oo vielä ihan hiffannut sitä, et autosta ulos päästyään ei aina pääse vapaana kirmaamaan miten sattuu...Ennen ilmoittautumiseen menoa käytiin kaikki tutut koirakot moikkaamassa ja ilmoittautumisen jälkeen kokosin tytöille häkin kehän laidalle. Koirat häkkiin ja sinne menivät kumpikin nätisti nukkumaan. Mä en ymmärrä miten Marttakin viihtyy siellä niin hyvin, vaikka hälle ei ole koskaan varsinaisesti häkkiä opetettukaan. Hän vaan tykkää silti siitä hulluna, kun saa olla rauhassa nukkumassa :-) Pentu ottaa tietysti vanhemmasta mallia mikä on tässä kohtaa enemmän kuin positiivista.

Koirat sattuivat saamaan samat numerot kehiin enkä tyhmänä tajunnut siitä mainita ilmoittautumisessa. Huikkasin kuitenkin pentukehään, että me tullaan viimeisessä parissa ja lähdin Martan kanssa kehäilemään. Martalla oli alustapitäen hyvä moodi päällä ja se näkyi - häntä heilui ja kuunteli käskyjä tarkkaan. Saatiin punainen nauha ja sitten Martan oli aika jäädä odottelemaan ryhmäkehää.

kuva: Sanna-Maria Hannula

Siitä sitten samantien Martta menikin häkkiin odottamaan ja Pirkon kanssa mentiin kehäilemään. Pienin oli vähän pöllämystynyt, kun yhtäkkiä mamma tuli kiireellä herättämään ja neiti joutui kehään :-D Unisena oli hyvä lähteä valloittamaan kehiä, kun viimeisenä parina oli vastassa 2 muuta pentua. Pirkko ei ollut ihan parhaimmillaan - varsinkin kun oli ekaa kertaa mätsärissä, toista kertaa näyttelyhihna kaulassa ja vielä kaikenlisäksi unisena. Mutta suuuupeeerhyvin tää mun pieni 4,5kk lapsi meni, olen niin tyytyväinen♥ En olisi enempää edes voinut tuollaiselta tirpalta odottaakaan! Saatiin sininen nauha siis ihan oikeutetusti.

Kiire tuli taaskin, sillä kehät menivät auttamatta päällekkäin - nimittäin pentujen siniset ja isojen punaiset oli yhtä aikaa. Niin mun tuuria, kun lähden kerrankin kahden koiran kanssa kehään! Onneksi mätsäreissä pystyy helposti vähän järkkäilemään, kun huikkii olevansa kahdessa kehässä yhtäaikaa. Pirkko oli vielä niin pieni, ettei voinut mennä äidin kanssa ja Martta taas...noh, ei piittaa mennä muiden kuin mun kanssa :-D Eli ei jäänyt paljon vaihtoehtoja asialle!

Ensin siis Martan ryhmäkehään. Sinne päästyään koirat sijoittuivat pikkuhiljaa ja niin vain oltiin vielä sijoittuneiden joukossa. Tuomari tykkäsi neidistä kovasti ja saatiin loppujenlopuksi tulokseksi isojen koirien PUN3. Hyvä Martta! Hyvä me! Oujee! Isojen koirissa on aina jotenkin hassua kisailla, kun taso on usein äärimmäisen korkea ja se leikkimielisyys ei siellä valitettavasti näy niin paljon kuin pentukehässä mikä on tosin harmi. Mätsärit on ainakin meille ihanaa yhdessäoloa ja samalla myöskin hyvä harjoitusalusta virallisiin näyttelyihin!

Pentukehässä alkoi kaikki olla lopuillaan eli päästiin näyttämään taitomme sinne viimeisenä. Mä yleensä tykkään katsoa muiden suorituksia, mutta nyt en kerinnyt mikä harmitti kyllä kovasti. Pirkko meni iloisesti ja tasaisenvarmasti eteenpäin. Malttoi seisoa röhnöttää paikoillaan, vaikka tuomari tulikin hipelöimään. Ihmiset on neidin heikkous - se menee ihan sekaisin. Peruscockeri. Lahopää mikä lahopää, sekaisin kuin seinäkello. Vai miten se meni? Ihmisistä sekoaminen on jo ihan hyvissä kantimissa, sillä malttoi nytkin olla lähes hötkyämättä seistessään ja hampaita katsoessaan. Siitä sitten jäätiin neljän sijoittuneen joukkoon ja voi sitä iloa, kun tajusin, että oltiin viimeisiä kehässä! Eli siis ykkösiä! Pirkko ihkaekassa mätsärissään! Huippu-Pirksu! Uuuh!

BIS-kehää odotellessa Pirkko nukkui häkissään unisena, ihan selvästi ilta oli jo ihan tarpeeksi rankka pienelle pennulle. Uusia ihmisiä, paljon koiria, kehässä meneminen, uudet hajut, uusi kenttä ja kaikki muu! Valtavasti nähtävää ja koettavaa pennun silmin. Ei ihme, että väsytti! BIS-kehässä neiti lähinnä laahusti ja makoili ollen kokonaisuudessaan siis pentujen SIN1 BIS6. Pieni kehäkettu näköjään nuoresta iästään huolimatta! Ihanaihanaihana! Ja niin tyytyväinen mamma pieneensä :-) Vielä kun tohtisi ilmoittaa pienen pentunäyttelyyn! Nyt ollaan treenattu vapaana esiintymistä muutaman kerran, sillä sen kautta aion hakea neidille ryhdikkyyden ja taidon esiintyä! Pikkuhiljaapikkuhiljaa askel askeleelta. Voin vannoa, että tää neiti tullaan näkemään kehissä useasti - sitä en lupaa, että esittäjänä olisin minä ;)

Mätsäri oli tosi toimivasti järjestetty, kuten Sukk:lla yleensäkin - järjestäjinä useasti sekä kaukana näyttelyissä kulkeneita ja lähialueen mätsärit kolunneita ihmisiä, niin mitä muuta voi oletakaan! Kehät pyöri reippaasti, tuomarit asiantuntevia ja paikalle selkeät ohjeet. Palkinnoiksi oli kerätty tosi kivat ja hyödylliset palkinnot, joihin oli kyllä nähty selvästi vaivaa.

Martan palkinnot koostui isojen koirien tavaroista, hyödyllisiä siis ihan kaikki. Nahkapanta oli melkein kuin lottovoitto, sillä Martta tarvitsikin yksinkertaista ruskeaa solkinahkapantaa. Meidän pokaalikaappi ja ruusuke-seinä sai taas myös hivenen täydennystä - mihinkähän ne taas seuraavaksi tunkee, kun alkaa tila loppua..:-D Toi pallolelu on muuten hitti ja sen saa kivasti lenkillekin mukaan palkaksi taskuun.

Pirkon pentukehän voitosta tuli aikasta kivat palkinnot myös - etenkin tuota kokoontaitettavaa matkakuppia oon pitkään katsonut, mutta en ole vain malttanut ostaa. Herkut on kans kivat, kun niitä menee tässä taloudessa oikeasti ihan hirveä määrä. Meidän koirat on kyllä aikamoisia herkkupyllyjä, mut ompahan ne lihaksikkaita ja hampaat on kuosissa sen avulla! Syököön siis jatkossakin herkkunsa! BIS-kehästä saatiin villiksille juuri oikeaa ruokaa - miten voikin olla noin hyvä tuuri, kun yleensä kehästä voittaa just sitä mitä koira ei juo! Lahjakortilla ajattelin tilata Pirkolle omat nimilaatat valjaisiin sekä pantaan, niitäkin mä oon jo jonkinaikaa kattellut :-)

Ei siis ollenkaan huono avaus syksyn mätsärikaudella ja ennenkaikkea Pirkon näyttelyuralle! Syksyllä onkin nyt kivasti lähialueella mätsäreitä, mutta enköhän ole melkein jokaisen töissä ja sen ainoan minkä olevan vapaalla, olen tuomaroimassa. Ei mee aina nallekarkit tasan, vai miten sitä sanotaankaan? Toivottavasti joku järkkäis sitten talvella hallimätsäreitä, niin voitais päästä suuremmalla todennäköisyydellä mukaan.

Niin ylpeä näistä ihanista tyttösistä, mamin rakkaat luppakorvat♥