Mä-mä-mä-märkääää

Nyt se on vihdoin tapahtunut - oltiin melkein koko porukan kanssa koirauimalassa. Syy siihen, että villikset ei tuonne ole päässeet on se, että meidän täytyisi varata ihan ikioma vuoro uintiin. Nyt kun me uidaan Lucan kanssa yhdessä, niin siinä menee nää nuorimmaiset hyvin mukana, mutta villikset eivät oikein altaaseen mahdu. Toiseksi on vähän hankala kulkea yksin uimalalle, kun Martta on ihan pähkähullu uimalasta ja Pirkko taas on ikuinen nuohoaja-haistelija-pullukka-hinuri, niin siihen kaksi nuohoajaa lisää vielä niin ei kiitos. Meidän uintireissut meinaan koostuu siitä, että ulos päästyään Martta tekee pissat ja kakat _salamannopeasti_, sillä se on ajansaatossa oppinut, että uimaan ei pääse jos ei tee kumpiakin. Pirkko yleensä taas tekee muuten aikasta nopeasti asiansa, koska pentu. Siitä sitten lähdetään heti sisälle pesulle ja sen kautta uimaan altaaseen.

Nyt kun sain apukäden uimalalle mukaan, niin otin Hertankin mukaan. Kertunkin piti päästä messiin, mutta neiti on toistaiseksi vielä sairaslomalla, niin se sai jäädä sitten kotiin nukkumaan. Olisittepa nähneet minkä nuuskuttelun Kerttu pisti pystyyn, kun päästiin kotiin - se oli jotenkin epäluuloinen koko porukasta, sillä kaikki haisi ihan vieraalta. No ei ihme, on uimalassa ihan oma hajumaailmansa!

Epäilin aluksi, että Hertta ei tuosta hommasta juurikaan piittaisi, mutta kyllähän se tykkäs! Kerttu on ollut villiksistä aina se enemmän vesipeto - Hertan oon melkein saanut aina rehata uimaan järveen kesällä. Aluksi neiti oli epäileväinen veteen tulemisesta rampilta, mutta loppuajasta tuli jo hyvin vain pienellä avustuksella. Uintitekniikka neidillä on kuitenkin tasaisen varma ja tehokas. Ei turhia räpiköi, vaikka jokseenkin kyllä huomasi neidin olevan ensikertalainen kun uintipotkut ei olleet niin tykkyjä kuin Martalla. Tykkään niin lujaa Anun ammattitaidosta, sillä sen ansiosta koirat tuntevat olonsa turvalliseksi ja innoissaan pomppelehtivat aina tervehtimään häntä. Pirkon mielestä taas jokainen uimalassa vietetty aika on ihan p*skaa ja se haluis vaan olla kotona löllöttelemässä. Uimalassa meinaan kastuu ja siellä joutuu kaikenlisäksi vielä liikkumaan. Siltä Pirkko ainakin joka kerta näyttää, kun mutrusuuna huuli rypyssä altaan reunalta katselee. Silti se menee itsekseen aina jonkun kierroksen altaaseen uimaan ja palaa takaisin rampin reunalle istuskelemaan. Se on sellainen kylpylässä olija - menee uimaan silloin kun tahtoo ja loppuajan hengailee altaan reunalla. Martta taas on ollut aina kuntouimari ja neiti vaan polskuttelee edestakaisin päämäärättömästi altaassa. Välillä saattaa hakea palloa, mutta pääsääntöisesti vaan itsekseen menee uiden. Tulee välillä altaan reunalle kurkkimaan "Äitiäitiäitiäiti, kato miten mä uin! Katotsä?? Äitiiiiiii"-tyylillä ja lähtee kauemmas vauhdilla polskuttelemaan. Aivan kuin joku show olisi käynnissä! :-D

Samalta reissulta tuli kotiutettua myös meidän avoimien ovien arvontavoitto Naturis-pötkö ja ostin Martalle kiitokseksi tuon kuvissakin näkyvän pallon. Kertun parannuttua viimeistään pitää ottaa uusi kierros koko porukalla uimalaan - siihen asti vain nuorimmaiset pääsevät mukaan kuntoilemaan! Jippii! En edes halua tietää miltä tuntuu kuivata 3 koiraa uintireissun jälkeen föönillä - siinä riittääkin kivasti urakkaa. Vapaaehtoisia?? Vaikka villikset on lyhyellä turkilla, niin silti niissä riittää hommaa. Puhumattakaan Pirkosta, jonka turkki ei meinaa millään kuivaa edes föönillä. Voihan pentuhapsu!