Ollaan maaliskuun alusta vaikutettu nyt Tampereen seudulla ja nyt muuton myötä kauemmaksi keskustasta on ehkä jo sopiva aika listata tän asuinpaikan plussat sekä miinukset! Oon koko elämäni asunut Pohjanmaalla täysin landepaukkuna tyttönä, joten muutos isoon kaupunkiin muuttamisesta oli aikalailla valtava. Juuri eilen ystäväni kanssa puhuttiin, että en siltikään osaisi enää kuvitella asuvani tässä elämäntilanteessa Pohjanmaalla. Se kertokoot siitä kuinka olen täällä viihtynyt. On paljon asioita mitkä saivat mut muuttamaan pois niistä vanhoista kuvioista ja hyvä niin - joskus se vaan tekee enemmän hyvää kuin pahaa. Nyt kävi niin. Toistaiseksi täällä siis tallustellaan, katotaan mitä aika tekee jatkon suhteen. En ole varmasti ainoa kaupunkilaistunut landepaukku, joten nyt ois koirallisena ihmisenä aika listata plussia ja miinuksia yhteen. Ja varmasti en ollut ainoa, joka pohti muuttamista myös koirien kannalta - onko tässä mitään järkeä vai ei?
Plussat
+aina löytyy uusia lenkkimaastoja, esimerkiksi Kaupin metsä on käsittämättömän lähellä keskustaa ja siellä ei voi ikinä mennä samaa reittiä, sillä polkuja on paaaaljooooon! Tampere on just siitä hassu kaupunki, että täällä on luonto tosi lähellä keskustaa. Maasto on vaihtelevaa, mutta kuitenkin helppokulkuista.
+bussit kulkee melkein joka paikkaan eli autoa ei koirankaan kanssa välttämättä tarvita
+koirat pääsee aika moneen kahvilaan/kauppakeskukseen tmv. mitä ei esimerkiksi Pohjanmaalla todellakaan ole..
+koirapuistoja monia eli voi käydä erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten kaverien kanssa leikkimässä. Jos jostain puistosta ei tykkää, niin voi käydä sitten jossain muualla. Myös koirapuistoon kulkeminen on helppoa, kun niitä on ympäri kaupunkia eikä niinkuin Pohjanmaalla - yksi per kaupunki.
+aktiivisesta koiraryhmästä löytyy aina kivoja uusia koirakavereita eli uusien frendien metsästys on ollut ainakin meille tosi iisiä! Välillä jopa tuntuu, että kaikkia uusia kamuja ei ehditä edes treffaamaan!
+porukka tuntee meidät jo kadulla ja välillä aina joku tulee kysymään, että "Onks tää Martta?" tai muuta vastaavaa. Musta se on tosi ihanaa, et tuutte moikkailemaan♥
Sekä plussa että miinus
+/- kaupunki on aina kaupunki - täällä on vilskettä ja vilinää, niin hyvässä kuin pahassa! Koirat tottuu näppärästi ihmisiin, koiriin ja vilskeeseen, mutta joskus olisi ihanaa, kun kotiovea avatessa olisi jotain muuta vastassa kuin asfalttia. Koiraa on hankala päästää irti eli vapaanapito paikka pitää valita tarkemmin
+/- naapureina voi olla ketä vaan - myös niitä koiravihaajia. Meille on onneksi suotu tähän uuteen taloon vain koirista tykkääviä ihmisiä ja ollaankin itseasiassa lähimpien naapurien kanssa jo aika hyvää pataa. Ollaan käyty muunmuassa alakerran naapurin koiran kanssa yhteislenkillä :-)
Miinukset
-kerrostalo-elämä on aika tavallista elämää - koirilla ei voi olla esimerkiksi aidattua pihaa tai muita virikkeitä, eli joutuu itse tekemään aika paljon virikkeellistääkseen koiria
-lyhyessäkin matkassa menee aikaa eli jos treeneihin meinaa ehtiä ajoissa on lähdettävä todellakin ajoissa!
-treeniryhmiin hankalaa päästä, sillä hakijoita on todella paljon! Myös lajit voivat olla erilaisia, meillä treenataan Pohjanmaalla paljon hakua ja jälkeä, kun taas täällä mun mielestä keskitytään enempi hallissa tapahtuviin lajeihin. Mielipidekysymys tosin tämäkin.
-ihmiset välillä vähän liiankin avoimia, saattaa yhtäkkiä tulla halaamaan luvatta koiraa tai napata syliin
-koiran vapaanapitämisestä saattaa tulla huomautuksia eli siinä saa olla todellakin tarkka!
-haukkuherkän koiran kanssa asuminen voi muuttua hankalaksi eli kerrostaloelämä ei vaan sovi kaikille
Millaisia asumismuotoja teillä on? Voisitteko kuvitella asuvanne kerrostalossa tai päinvastoin, maalla "keskellä ei mitään" ? :)
Itse asun koirien kanssa maalla, "keskellä ei mitään". En koe ainakaan nyt tarvetta muuttaa kaupunkiin, vaikka siinä onkin omat plussansa. Koirat viihtyvät täällä ja malamuutteja en koekaan kannattavaksi pitää kerrostalossa. Nuo meidän ainakin ulvovat tosi usein.
VastaaPoistaBeussit ehkä sopeutuisivat hyvin kaupunkielämään, mutta kyllä varmasti maalla, omassa rauhassa, eläminen voittaa senkin :)
-Vilna
Minäkin asuisin, jos saisin! :D Työt vaan kaupungissa, niin pakko on täällä viihtyä vielä..mutta joskus minäkin asun maalla omassa talossa koirat seurana :)
PoistaBeussit on kyllä ainakin hirmuisen sopeutuvia, mutta malamuuttien kanssa vois olla tekemistä - ainakin he mitä tunnen :) Miksi muuttaa jotain mikä on ihanaa <3
Kerrostalossa asutaan myös Tampereella, tarkemmin Kissanmaalla ja siitä pääsee kyllä niin kätevästi just Kauppiin ja muillekin kivoille lenkkipoluille! Tietty aina olisi koiran kanssa ideaalimpaa asua vaikkapa rivitalossa, että olisi edes pieni piha, mut Koda on pennusta asti tottunut kerrostaloelämään ja esimerkiksi vanhempien luona, kun sen päästää takaovesta yksin ulos niin eihän se osaa kuin seistä, pällistellä ympärilleen ja ihmetellä, että mitäs ihmettä tää nyt on :D haaveena on muuttaa opiskelujen jälkeen edes vähän syrjempään, eikä haittaisi kyllä myöskään asua "keskellä ei mitään".
VastaaPoistaAi työ ootte ihan meidän entisen kodin lähellä :) Kissanmaa on ihanaa seutua, kun saa kuljettua mihin vain lenkille - Kaupissa mekin käydään vielä lenkillä, kun siellä on niin ihanaa! <3
PoistaTuo on kyllä totta, mutta toisaalta pääsette tuosta kulkemaan niin hyvin, että asuinpaikka ei oikeastaan edes haittaa. Ei se kerrostalo edes haittaa tuossa vaiheessa, kun koiralle se ei ole mikään ongelma :P
Me ollaan aina asuttu kerrostalossa ja omat hyvät puolensa ehkä siinäkin. Muusa ainakin osaa olla rennosti välittämättä mistään rappukäytävän äänistä ja on tosi helppo täällä kaikin puolin. Piitu taas on nyt etenkin täällä "uudessa" kodissa (vuosi täällä tuli juts täyteen) herkempi reagoimaan kaikkiin rapun ääniin, kun meillä ei ole ollenkaan väliovea. Me ei asuta kovin isossa kaupungissa, eikä myöskään lähellä keskustaa, niin meillä on sikäli ihanaa, että kotiovelta lähtee suoraan polku metsään, jossa pidän välillä koiria irti myös. Joskin vieressä kulkeva junarata ja muiden lenkkeilijöiden ja koirakoiden paljous vähän rajottaa. Lähistöllä on onneksi ihan hyviä lenkkimestoja vapaanapitämiseen ihan kävelymatkan päässä tai vielä parempia reittejä n. 10min ajomatkan päässä.
VastaaPoistaMuutto omakotitaloon on ollut jo pitkään tapetilla. Ensin meinattiin ostaa, mutta sopivaa ei oikein tuntunut löytyvän, niin todennäköisesti ryhdymme rakennushommiin. Saa nähdä missä asumme sen rakennusajan, tuskin tässä ainakaan kovin kauaa..
Innolla kyllä odotan muuttoa omakotitaloon ja "maalle". Oon aina ollut sielultani maalaistyttö. Molemmat tonttivaihtoehdot meillä on lyhyen ajomatkan päästä mun työpaikasta, mutta kumminkin ihan landella.
Kerrostalossa mulla hajoaisi jo pelkästään oma pää, eli not. Vuoden asuin Ylöjärven keskustassa, onhan se hiljasempaa kuin Tampere, mutta ei kertakaikkiaan sekään mua varten. Lenkkimaastot olivat mukavat ja kohtuullisen lähellä, mutta minua ei huvita lenkillä nähdä ketään ja haluan pitää koiriani irti jne jne. Hyvänä puolena treenikentät ja hallit olivat lähellä ja minun oli mahdollista treenata kellon ympäri. Nyt täällä maalla se on haastavampaa, kun ei ole esim. valaistuksia. Mutta omaa kotia, omaa pihaa, koskemattomia ja loputtomia lenkkimaastoja ja järvimaisemia en vaihtaisi ♥ Täällä minun on hyvä olla ^^
VastaaPoistaToisaalta, uskon oman osuutensa olevan siinä, että jo työni puolesta olen päivässä aktiivisesti sosiaalinen sen kahdeksan tuntia monien eri ihmisten kanssa. Se on raskasta sinänsä, että minua ei työpäivän jälkeen huvita lenkillä keskustella kymmenen eri perheen kanssa koiristani :D Se oli iso syy, miksi muutin kaupungilta pois.
Asutaan kerrostalossa 1,5 kilometrin päässä ydinkeskustasta eli hyvinkin vilkkaalla alueella. Itse en pystyisi kuvittelemaankaan asuvani missään "korvessa", sillä ajokortittomana haluan päästä kulkemaan myös itsenäisesti. En myöskään haaveile omakotitalosta, sillä koen tällein mukavuudenhaluisena, että kerros- tai rivitalo on meille helpompi ratkaisu :) Onneksi meillä on ympärillä hyviä lenkkeilymaastoja ja metsäänkin pääsee helposti eli ei tämä onneksi pelkkää asvalttiviidakkoa ole. Joskus kaipaan omaa pihaa, mutta hyvin me pärjäillään ilmankin. Keena tuskin edes tekisi omalle pihalle mitään, kun ei kotitalon läheisyyteenkään mielellään tee tarpeitaan :D
VastaaPoistaMe muutettiin reilu vuosi sitten kerrostalosta luhtitalon alakertaan, koirilla on aidattu takapiha jossa ne viihtyvät hieman säästä riippuen. Resko voi viipyä takapihalla tunteja, jos sillä on siellä hirven ketara syötävänä. Metsäpolut lähtevät 100m meidän etuovesta, koiria voi pitää hyvin irti. On vilkkaammin kuljettuja metsäpolkuja ja metsää jossa ei ole tullut vielä ketään vastaan. Meidän treenihallille on 10min kävelymatka. Naapurit ovat mukavia. En haluaisi enää koskaan kerrostaloon, kyllä on oltava ees pieni oma piha!
VastaaPoistaKoirallisen elämän alkutaipaleella muutettuani omilleni ja hankittuani ensimmäisen oman koiran asuimme kerrostalossa (sitä ennen lapsuudenkodissa maalla, ulkokoiria). Oulussa asat sujuivat koiran kanssa ok, meillä oli mukavat naapurit ja ylipäänsä mukava asuinalue. Pienen pennun kanssa seikkaillessa löytyi yllättävän hyvin alueita, joissa pentua pystyi pitämään irti kenenkään siitä häiriintymättä. Rovaniemelle muuttamisen jälkeen alkoi sitten löytyä niitä hankalampia naapureita ja taloyhtiöitä pikkumaisine hallituksineen... Erosin ex-avokista ja muutin kahden koiran kanssa rivitaloon, joka oli ensialkuun kuin unelma pienine pihoineen ja hyvine lenkkeilymaastoineen - kunnes helvetti pääsi irti, kiitos naapureiden. Taloyhtiössä oli muutenkin todella tulehtunut ilmapiiri, vakiasiakkaat tappelivat keskenään ja meitä vuokralaisia savustettiin asunnoista pois. En siis ollut ensimmäinen, joka tämän hykkäyksen kohteeksi päätyi. Puoli vuotta jaksoin ja muutin sitten pois, sopivasti ennen kuin tarvitsi alkaa lumitöitä tekemään :D Seuraava asunto olikin taas kerrostalo, uskomattoman hienot lenkkimaastot ympärillä, mutten kuitenkaan viihtynyt. Samaan aikaan seurustelin tämän nykyisen avomiehen kanssa ja puolen vuoden jälkeen kannettiin kamppeet ja koirat tähän nykyiseen kotiin maalle. Enkä muuttaisi enää ikinä pois jos vaan on mahdollista valita, kaikista vähiten kerrostaloon betonilähiöön naapureiden kytättäväksi. Asumme pienenpienessä kylässä, meiltä on 2km lähimpään kauppaan (muita palveluita kampaamoiden lisäksi ei tässä kylässä juuri olekaan) ja 20km kuntakeskukseen. Taloa rajaa kolmelta sivulta metsä, lähimmät naapurit ovat metsän takana asuvat appivanhemmat (n. 200m metsän läpi) ja puolen kilometrin päässä alkaa ensimmäinen asutus. Kukaan ei häiritse meitä ja me emme laumamme kanssa häiritse ketään :) Koirilla on hienot puitteet nyt, kun ollaan päästu aitaamaan pihaa ja rakentamaan koirataloa sekä suurentamaan pystykorvatarhoja, ja lisää neliöitä aidataanhan kunhan keretään. Kesäisin kun istun iltaisin kuistilla kuulen kosken kuohunan ja keväisin myös joutsenten huudot. Täällä on hyvä olla, vaikka pitkään muuttoa harkitsinkin :)
VastaaPoistaKaupungissa asumisessa on toki omat hyvät puolensa. Arvostan palveluiden läheisyyttä, täältä maalta ja etenkin näin pohjoisesta kun palveluita ajetaan koko ajan alas. Silti täältä löytyy kaikki tarpeellinen, ja kaupunkiinkin pääsee. Ajokortti ja oma autohan näillä seuduilla on pakko olla, julkisia meillä ei juurikaan kulje. Elämä on siis joiltain osin hankalampaa kuin kaupungissa, mutta kaikkeen tottuu. Lisäksi arvostan tätä omaa rauhaa ja tilaa niin paljon, että ennemmin uhraan helpon elämän täällä asumisen takia kuin muuttaisin takaisin kaupunkiin :)
Moi taas Super pitkästä aikaa! En ole pitkään aikaan kommentoinut mitään kun aina lukenu postauksia kiireessä koulussa mutta mukana ollaan yhä edelleen <3
VastaaPoistaItse asun maalla kuitenkin lähellä kaupunkia. Takapihalla puolen hehtaarin koira-aitaus on kyllä parhautta! Lenkkimaastoja on loputtomasti kun aina löytyy uusia polkuja ja teitä!
Hiihtokausi tälle talvelle avattu 30 kilometrin lenkillä järven jäällä<3 Enää ei oo kyllä lumesta tietoakaan :(
Iloista joulun odotusta teille kaikille
<3
-Linda
Mielenkiintoinen postaus koirattoman näkökulmasta katsottuna! Uskon, että kun joskus tulen hankkimaan koiran niin molemmilla olisi puolensa. Keskellä ei mitään olisi houkuttelevaa, mutta kaupungissa toki omat puolensa :) Hieman fifty-sixty siis!
VastaaPoistatoverit.blogspot.com
Olen asunut koirien kanssa aiemmin kaupungissa useamman vuoden. Se ei vaan sopinut itselleni. Aina oli joku valittamassa kakoista, kun en lahopäänä muistanut kakkapusseja ja missään lähiseudulla ei ollut paikkoja missä pitää koiraa turvallisesti irti. Koirapuistot ei myöskään ole ikinä oikein ollut itselleni se the juttu. Olen sydämeltäni ihan maalainen, joten nyt sitten omakotitalossa asuminen suhteellisen syrjässä kaupungin tohinoista on koirien kanssa ihan luksusta. Kukaan ei tule valittamaan koiran kakasta ja koirat saa ulkoilla pääsääntöisesti vapaana. Jotenkin tuntuisi ihan kamalalta jos vielä joskus joutuisikin palaamaan kaupunkiin...
VastaaPoista