Tää olikin sitten meidän viimeisimpiä lenkkejä tällä seurueella...♥ suuri ikävä ja kaipuu jää tästä ihanasta saksanpaimenkoira-herrasta meille kaikille. On jotenkin hassua ajatella, että hetkenpäästä tätä karvatassua ei olekaan enää ystäväpiirissä ilostuttamassa ja hauskuuttamassa. Me tavattiin ekan kerran Tiian ja Lobon kanssa vuosia sitten koiramiitissä ja silloin lenkit olivat aikalailla yhtä takkuamista, mutta pikkuhiljaa Lobo tottui tyttöihin, jolloin lenkeistämme tuli huomattavasti mukavempia. Tytöt ystävystyivät Lobon kanssa ja minä sain Tiiasta uuden ystävän. Vuosien saatossa musta ja Tiiasta tuli hyviä ystäviä ja voin sanoa, että yhteiset lenkkimme ovat ainakin minulle ns. "henkireikiä" - on niin leppoisaa ja rentoa lähteä lenkille parantamaan maailmaa hyvän ystävän kanssa.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Pakkanen paukkuu..
Oltiin Elenan sekä Tiian ja Lobon kanssa pitkällä lenkillä tänään. Mittarissa oli pakkasta -15astetta ja pihalla tuuli, mutta eipä se meitä haitannut - päinvastoin, vaatetta vain vähän enemmän päälle ja eikun menoksi! Talvesta on oikeastaan kehkeytynyt yks mun lemppari-vuodenajoista - rakastan tuota kirpeää pakkasilmaa, joka nipistelee kivasti poskilla ja hienonnäköisiä maisemia. Ainut miinus puoli talvessa on, että valoisaa aikaa on todella vähän, joten kuvien ottaminen pitää suorittaa päivällä - aikana, jolloin olen koulussa tai töissä. Huono yhtälö, mutta onneksi viikonloppuisin on edes hieman aikaa kuvaukselle :-)
Tää olikin sitten meidän viimeisimpiä lenkkejä tällä seurueella...♥ suuri ikävä ja kaipuu jää tästä ihanasta saksanpaimenkoira-herrasta meille kaikille. On jotenkin hassua ajatella, että hetkenpäästä tätä karvatassua ei olekaan enää ystäväpiirissä ilostuttamassa ja hauskuuttamassa. Me tavattiin ekan kerran Tiian ja Lobon kanssa vuosia sitten koiramiitissä ja silloin lenkit olivat aikalailla yhtä takkuamista, mutta pikkuhiljaa Lobo tottui tyttöihin, jolloin lenkeistämme tuli huomattavasti mukavempia. Tytöt ystävystyivät Lobon kanssa ja minä sain Tiiasta uuden ystävän. Vuosien saatossa musta ja Tiiasta tuli hyviä ystäviä ja voin sanoa, että yhteiset lenkkimme ovat ainakin minulle ns. "henkireikiä" - on niin leppoisaa ja rentoa lähteä lenkille parantamaan maailmaa hyvän ystävän kanssa.
Lobo on karvatassu, joka jättää meidän sydämiin syvän jäljen♥
Tää olikin sitten meidän viimeisimpiä lenkkejä tällä seurueella...♥ suuri ikävä ja kaipuu jää tästä ihanasta saksanpaimenkoira-herrasta meille kaikille. On jotenkin hassua ajatella, että hetkenpäästä tätä karvatassua ei olekaan enää ystäväpiirissä ilostuttamassa ja hauskuuttamassa. Me tavattiin ekan kerran Tiian ja Lobon kanssa vuosia sitten koiramiitissä ja silloin lenkit olivat aikalailla yhtä takkuamista, mutta pikkuhiljaa Lobo tottui tyttöihin, jolloin lenkeistämme tuli huomattavasti mukavempia. Tytöt ystävystyivät Lobon kanssa ja minä sain Tiiasta uuden ystävän. Vuosien saatossa musta ja Tiiasta tuli hyviä ystäviä ja voin sanoa, että yhteiset lenkkimme ovat ainakin minulle ns. "henkireikiä" - on niin leppoisaa ja rentoa lähteä lenkille parantamaan maailmaa hyvän ystävän kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan tulee tippa linssiin. Kiitos Heljä! Ystävyys ei katso ikää ja toivottavasti saan Lobon mentyä nukkumaan jossain vaiheessa vielä karvakorvan yhteisille lenkeille :)
VastaaPoistaNiimpä ja näinhän se on. Toivotaan kuitenkin parasta :-)
PoistaViimeisen kuvan ilmeet on aika mahtavat;)
VastaaPoistaKurja tuo Lobon juttu! :(
Hih, nuo on kyllä kovin ilmeikäs kolmikko :-D
PoistaNiin on, todella kurja juttu..:(