Sisaruksia tervehtimässä

Viime lauantai-aamulla auton nokka kääntyi kohti Loimaata ja pentutapaamista. Tää tapaaminen piti olla jo kuukausi sitten, mutta erinäisten menojen takia päätettiin porukalla siirtää se sitten tähän viikonloppuun - eikä ollut muuten huono vaihto, sillä sain järjestettyä tähän viikonloppuun pari muutakin menoa samalta suunnalta. Meiltä kun on tuonne Loimaalle matkaa sen noin 4tuntia, niin ei sinne ihan joka päivä tule ajelleeksi :-D Kiitos lähinnä bensan hinnan..

Matka sujui kuin tanssi - pysähdyttiin kerran ja Martta sai jalotella sekä juoda hivenen vettä. Huoltoasemalta matka jatkui tasaisesti autojonossa ajellen kohti Pöytyää johon jätin matkaseuranani olevan ystäväni ja siitä lähdimme sitten Martan kanssa kahdestaan kohti Loimaan Mellilää. Tuo matkaväli meni niin nopeasti, etten kerinnyt huomata saati käyttää mitään navigaattoria. Ei oo turhaan tullut haahuiltua suunnistaen tuolla metsässä pienestä pitäen ;-)

Martta onkin meidän perheestä ainut, joka ei päästä missään tilanteessa pihaustakaan takakontista. Villakoirat ovat nimittäin oppineet jo tietyt reitit eri maastoihin ja käännyttäessä esimerkiksi koirapuiston parkkipaikalle alkaa kitinä ja vinkuna.. niin ärsyttävää välillä, jos koirat hoksaavat jostain, että mihin ollaan menossa. Nyt onkin meneillään tehokuuri villoille, että autossa matkustetaan myös "turhaan" eli aina ei pääsekään mihinkään kivaan paikkaan vaan voidaan käydä esimerkiksi vain ajelulla.

Koossa meitä oli koko pentue - oli kiva tutustua ja nähdä muitakin tämän pentueen omistajia sekä koiria ihan livenä. Ollaan oltu kyllä yhteydessä netin kautta, mutta naamatusten ei olla vielä päästy näkemään. Kaikkien pentujen omistajat olivat kovin huumorintajuisia ja kyllä meillä juttu lensikin sitten ihan mukavasti :-D

Oli hauska huomata kuinka tasaisesti koko poppoo on kehittynyt - painot heitteli noin +/- 5-7kiloa eli ei paljoakaan. Martta taisi olla pentueen pienin, mitä se nyt oli kyllä silloin ihan vauvanakin. Pentue täytti 17.7 8kuukautta. Ei voi muuta sanoa, kuin että nopeasti se aika vain oikeasti menee, sillä Martallakin on painoa nyt jo sen 25kg..toisinsanoen 20kg enemmän kuin silloin kun haettiin neiti kotiin tammikuussa :-)

Sääkin suosi meitä - koko matkan sekä kasvattajan luona olo ajan paistoi aurinko ja oli suhteellisen lämmin. Reipasta tuntia aiemmin ennenkuin lähdettiin kasvattajalta ystävälleni päin alkoi vettä tihuttamaan pienesti ja pihasta poistuttuamme alkoi hirveä kaatosade. Sitä vettä tulikin sit ihan hullua tahtia ja siinä kiittelinkin mielessäni, että vitsit mikä tuuri meillä olikin tapaamisen suhteen! Matka taittui tuosta Loimaalta Paimioon ystäväni luo sutjakkaasti, jossa olimmekin Martan kanssa loppuviikonlopun. Martta sai sieltä ystäväkseen valloittavan labbisnartun, jonka kanssa yhdessäeläminen sujui aivan mallikkaasti. Martta on niin helppo ottaa oikeastaan minne tahansa joukkoon, kun osaa olla rennosti ja nätisti sekä ei arkaile uusia paikkoja. Tuollakin kävi vain moikkaamanssa Mandin ja painui unille - toki takana olikin rankka päivä, joten uni maittoikin hyvin :-D
Sunnuntainen takaisintulomatka venyikin sit hupsistakeikkaa iltaiselle ja olimmekin kotona vasta joskus aamuyöstä. Saattoi vähän kirpasti maanantai-aamulla töihin lähdettäessä väsymys mua - varsinkin kun Martta jäi sohvalle onnellisesti nukkumaan koko päiväksi..

Meidän viikonloppu kului siis reissun päällä, mutta oli mukavaa "haukata vähän happea" ja lähteä pienelle reissulle tuon neidin kanssa kaksistaan :-) Tälläset reissyut antaa arkeen kummasti potkua kun saa vaihtaa hetkeksi vähän maisemaa ja huilata!

Lisää kuvia pentutapaamisesta kasvattajan luona voit katsoa täältä!