Lauhanvuoren kansallispuistossa

Oli perjantai-aamu - väsy painoi vielä silmiäni ja koiratkin köllöttelivät sängyssä siihen malliin, että heitäkin vielä väsytti. Minulla oli vapaapäivä ja olinkin mennyt sopimaan ystäväni kanssa, että lähtisimme käymään Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Olimme olleet hänen kanssaan tuolla viimeksi toukokuussa, kun koulumme vaihto-oppilaat olivat täällä Suomessa. Mä niin elävästi muistan kuinka vaihtarit olivat enemmän kuin innoissaan tuosta mun pikkuisesta melkein 20kg painavasta honkkelista, jolla heilui häntä enemmän kuin aivot vielä edes toimi? Ja sitä kuinka hienosti neiti toimi ja työskenteli reilut 40hengen ihmisjoukon keskellä. Unohtamatta tietenkään sitä kuinka hienosti neiti nukkui bussissa ja nautti ihmisiltä saamastaan huomiosta. Tuo oli yksi niistä unohtumattomista hetkistä, jonka voisin elää yhä uudelleen ja uudelleen. Tuollaista sosiaalistamis-tilannetta tuskin koskaan kenellekään koiristani tuun saamaan enää uudestaan. Oli se niin huippua!

Lähdimme siis koko koiralaumani sekä ystäväni kanssa autolla kohti Isojokea. Matka Kauhajoelta tuonne kansallispuistoon kesti noin puolisen tuntia ja perille päästyämme edessämme häämötti vain tyhjä parkkipaikka - olihan arkiaamu ja suurinosa ihmisistä töissä tai koulussa. Ja meillehän tämä kelpasi, sillä luonnossa on paljon ihanampi liikkua yksin, kun saa mennä rauhassa. Koirat vapaaksi ja eikun kulkemaan polkua pitkin ensin Spitaalijärvelle, josta lähdimme sitten kulkemaan Muurahaisen luontopolkua pitkin. Ulkoilumme tuolla metsässä kesti reippaat 4,5h ja kilometrejä tuli ainakin reippaat 20km. Tarkkaa kilometrimäärää en osaa reitillemme sanoa, sillä samoilimme tuolla vähän epämääräisesti suurimman osan ajasta. Reitti oli pääosin hyvin merkattua, vaikkakin pieniä aukkokohtia reitin merkkaamisessa oli metsätöiden takia. Pysyttiin kuitenkin hyvin reitillä, vaikka välillä mietittiinkin, että mistä kohtaa reitti oikein jatkuukaan..

Tuollaisessa paikassa kävely on vain niin rentouttavaa, sillä tuolla jos jossain sielu lepää :-) Ei tarvitse stressata mistään, kun voi vain olla ja mennä mielensä mukaan. Metsä on ylipäätään mulle tosi tärkeä paikka, sillä lapsesta asti oon saanut siellä samoilla ja olla. Vaikeimpina elämäni aikoina siellä tuli oltua paljon rauhoittumassa, itkemässä ja pohdiskelemassa. Metsä on paikka missä voi oikeastaan tehdä mitä vain - juosta, kävellä, jutella, rauhoittua ja olla vain. Ensi kevään kaupunkiin muutto vähän mietityttääkin, miten minä aina maalla elänyt pärjään kaupungissa jossa metsään meneminen ei välttämättä ole kovin helppoa? Hui!

Koirat olivat tuon jälkeen ihan puhki, sillä koko lauma oli saanut viipottaa koko matkan vapaana. Omat jalkanikin olivat hieman kipeät, sillä olen lenkkeillyt nyt 3päivän sisällä reippaat 60km eli kävely alkoi jo tuntua jaloissa loppumatkasta :-D Koirat oikein innolla hyppäsivät autoon takaisin ja koko takaisintulomatkan sieltä kuului vain väsynyttä tuhinaa. Väsynyt koira on onnellinen koira.

Olen sitä mieltä, että pitäisi useamminkin käydä eri lenkkipoluilla tutustumassa. Se rikastuttaa niin omaa kuin koirankin mieltä, kun on eri maastoja missä kulkea ja temmeltää :-) Viime reissulla tutustuimme Niinistön luontoreitille ja nyt tuonne Lauhanvuoreen. Mitähän sitten seuraavaksi? Ehkä suuntaamme seuraavan kerran vieläkin kauemmas seikkailemaan. Paikkaan, jossa ei vielä koskaan olla käyty. On toki eri asia, että minne ja koska me sinne sitten keritään..