Mua pyydettiin koiravahdiksi tuttuni luo kahdelle villakoiralle toissa viikonloppuna. Meillähän on aiemmin ollut heidän perheensä edellinen koira, cavalier Aliisa hoidossa meillä kotona joskus. Koin kuitenkin meille paremmaksi vaihtoehdoksi lähteä heille kotiin hoitamaan villiksiä Martan kanssa kuin ottaa kaksikko meille 3 koiran jatkeeksi kotiin. Omat villat siis jäi vanhemmilleni ja itse lähdin Martan kanssa yökyläilemään :-)
Oltiin pari viikkoa sitten Martan kanssa heidän luona tutustumassa meininkiin ja samalla Martta sai nähdä kaksikon ekaa kertaa. Nuoremman villiksen kanssa neiti oli ihan just samalla aaltopituudella leikkien suhteen - kaksikko rellesti ja rälläsi sen minkä kerkes. Vanhemman villiksen kanssa taas leikki oli rauhallisempaa ja hillitympää, mutta leikkiä kuitenkin. Heidän pihansa oli juuri aidattu isommaksi, joten koirilla oli hurjasti tilaa juosta ja peuhata. Oispa itelläkin pihassa tuollainen iso ja hieno aitaus koirille...
Tästä taas huomaa kuinka helppo koira Martta on. Se on niin näppärä vaan heittää autoon ja lähteä vaikka yökyläilemään. Ei paljon tarvi itse stressata siitä, että koira stressais uudesta ympäristöstä tai muista koirista - päinvastoin, neiti melkein nauttii hetkellisestä maisemanvaihdoksesta enemmän kuin kotona olemisesta :P Meillä oli siis kiva viikonloppu yökyläilemässä!
Huono emäntä voepi pilata hyvännii koeran. Vuan tuossapa sitä näkköö minkälaesta on ku on hyvä emäntä:) Hieno,hyväkäätöksinen ja soppeutuvaenen koera. On ollunna mukavata seorata Martan kasvamista pikkunyytistä nuin kommeeks ja hienoks koeraks. Ja villatyttöen elämätä kansa.Tämä ploki on sittä niin mukava. Aena ilonen ja positiivinen. Tulloo hyvämielj ku lukkoo:)
VastaaPoistaAivan järjettömän ihana kommenttisi veti meidät kaikki ihan hiljaiseksi. Me emme osaa sanoa muutakuin, että KIITOS <3
PoistaEn voi muuta sanoa kuin, että tämä on yksi niistä syistä minkä takia bloggailu antaa niin paljon. Sen takaatte te, maailman parhaat lukijat <3 Jopa minä (tunnetusti maailman huonoimman nimimuistin omaava ihminen) tunnistaa jo monet nimimerkit ulkoa. Se jos jokin on jotain <3 Hui! Vilunväristykset käy vieläkin pitkin selkää, kun luen sun kommenttias..me ollaan niin otettuja tästä :)
Tuo on kyllä mukavaa, kun voi samalla auttaa toista ja aktivoida omaa koiraa! Mikään ei voita koirakavereita <3 Hauskoja kuvia ja tosiaan kadehdittavan iso aidattu piha! :)
VastaaPoistaNo niimpä! Ollaan ihan just samaa mieltä! :) On niin nähdä koirat peuhaamassa ja riehumassa koirakavereiden kanssa :)
PoistaJa tuo aitaus oli ihan unelma - niin kooltaan kuin ulkonäöltään <3 Ehkä vielä joskus omaakin pihaa koristaa tuollainen..:-)
Onpa kiva, että Martta pääsi koirakaverinsa luokse! Ihania kuvia <3 Bettakaan ei stressaa mistään nopeista maisemanvaihdoksista, jotkut koirathan ottavat sen ihan vakavasti.(kuulostipa tyhmältä mutta toivottavasti ymmärsit pointtini!)
VastaaPoistaApua, kiitos hurjasti <3 Siis niin juuri :) Kiva kuulla, että Bettakin sopeutuu mainiosti eri ympäristöihin! Meillä kans Hertta ja Martta ovat kuin kotonaan lähes kaikkialla, mutta Kerttu aina pikkuisen streissailee uusista ympäristöistä. Nyt toki vanhemmiten alkaa jo sujua paremmin, mut nuorempana oli tosi kurjaa lähteä sen kanssa mihinkään kun stressas :/
Poista