Luukku 19 : Minun oma pikku pelikorttini

On lauman viimeisen jäsenen esittelyn aika. Jäsenen, joka johtaa tätä laumaa. n aika esittellä Hertta - tuo maailman rakkain pelikortti-koira. Kaksi edellistä esittelyä voit lukea täältä ja täältä!

Kun edellinen koiramme kuoli onnettomuudessa oli takkini ihan tyhjä. Tyhjä siitä surusta, mutta myöskin siitä, että en tiennyt haluanko enää itselleni uutta perheenjäsentä. Meni kuukausia ja yhtäkkiä huomasin, että sydämessäni oli kuitenkin vielä jäljellä koiran mentävä aukko. Kävin tuttujeni luona villakoiran pentuja katsomassa ja no, vähän spontaanisti varasin sitten yhden itselleni. Päätös uudesta koiran ottamisesta oli kyllä tarkkaan mietitty, mutta se että se juuri oli villakoira oli päätöksenä aika spontaani. Olin ollut paljon villakoirien kanssa tekemisissä aikaisemmin ja nyt kun miettii niin olihan se rotuna jo silloin se oikea, vaikka en sitä silloin ehkä tajunnutkaan. Siispä meille muutti villakoira.

Nyt 6,5vuoden jälkeen en kadu hetkeäkään päätöstäni. En valehtele, jos sanon että Hertta on elämäni koira. Se on sitä justiin sen 6,5kg verran. Olen varma, että tälläistä koiraa en tule ikinä omistamaan. Täydellistä koiraa ei ole olemassa kuin yksi ja se on Hertta. Piste. Mulla on aina ollut Herttaan ihan omanlainen suhde - vankka ja rakastavainen. Hertta on koira, jolle ei oo koskaan kahdesti tarttenut sanoa samasta aiheesta tai itseasiassa Hertta on koira, joka ylipäätään ei hirveästi tartte käskeä - se lukee sun ilmeistä ja eleistä kaiken. Se kulkee mukana häntää heiluttaen ja on äärimmäisen rento koira. Tässä onkin syy minkä takia tatuoin itseeni Hertan aidon tassunjäljen - halusin, että maailman rakkain koira kulkee aina mukanani. Ja nyt se kulkee, olin sitten missä tahansa ja koska tahansa♥

Mietin pitkään, millä sanoin kuvailisin Herttaa. Lauman muiden koirien luonteenpiirteiden kuvaileminen on tullut ihan automaattisesti suoraan päästä, mutta Hertan kuvaileminen on jollaintavalla vaikeeta. Ei siksi, että Hertta olisi vaikea koira, vaan siksi, että en tiedä oikeaa adjektiivia. Sana "täydellinen" tai "paras" kun ei kerro koirasta oikein mitään. Ehkä lähtisin kuvailemaan neitiä sanalla sosiaalinen ja monipuolinen. Koira, joka muuntuu moneksi. Koira, jolla heiluu häntä lähes jokaisessa tilanteessa. Koira, joka tietää tekemisesi paremmin kuin sinä itse. Koira, joka on oikeasti älykäs. Koira, jonka kulkeminen paikasta toiseen on helppoa. Koira, joka rakastaa ihmisiä koko sydämestään. Koira, joka rakastaa pussailla ja pestä korvia. Koira, joka on tilanteessa kuin tilanteessa tasaisen varma. Koira, joka on vain se yksi ja ainoa. Koira, joka on ainutlaatuinen.

Rakkaalla lapsella on aina monta nimeä ja Hertalla ne ovat nimensä lisäksi muunmuassa Hee, Hepsukka, Heetukka ja Hertsa :-D Tuntee myös nimen apina tai höpsykkä. Meillä etenkin Martta tuntee myös lempinimenä sanan "perkele", mutta Hertalle ei oo ikinä tullut tälläisiä edes keksittyä. Sekin kertoo siitä kuinka helppo koira Hertta on aina ollut.

Hain alkuvuodesta Kurikan Kamu-kisaan Hertan kanssa ja päästiin yllätykseksemme 6 parhaan finalistin kanssa kisaamaan paikasta. Niinhän siinä sitten kävi, että voitettiin koko skaba neidin kanssa ja täytyy kyllä myöntää näin vuoden jälkeen, että neiti on kuin tehty hommaan. Ollaan käyty tittelin myötä mm. päiväkodissa vierailulla ja vetämässä temppuesityksiä eri paikoissa. Tuossa ammatissaan Hertta oikeasti pääsee toteuttamaan sitä lempparitekemistä - olemaan ihmisten kanssa ja keräämään rapsutuksia. Mä aina kotona kiroan, kun tuntuu, että neiti ei saa rapsutuksista tarpeekseen - tosi kiva, kun änkee melkein keittiössäkin syliin rapsuteltavaksi..:-D Lisää Hertan pestistä voit lukea täältä!

Nuorempana Hertta oli vähän velmu. Sillä meni pitkään tajuta luoksetulo omalla pihamaalla - neiti kun se pääsi ovesta ulos, niin se oli menoa! Tai pysyi kyllä pihamaalla, mutta sisälle sitä ei saanut. Kiersi ja väisteli minkä kerkes eikä pakkasetkaan sitä paljon hetkauttanut. Sitten jossainvaihees se hoksas, että sisälle tuleminen on kannattavaa ja niin alkoi sujua sekin homma! Trimmauksen opettelussakin meni aikansa, kun neiti ei ois siitä tykännyt sitten yhtään - joskus mä jouduin jopa ottamaan Hertan jalkojen väliin ja trimmata sen väkipakolla. Voi että, kuinka voikin yks pikku villakoiran rimpula pistääkin vastaan! Onneksi tää on ollut jo vuosia mennyttä elämää.

Muuten Hertta on ollut koko ikänsä älyttömän helppo neiti. Sen kanssa on ollut pienestä pitäen helppo touhuta eikä sitä ole siinä määrin edes sosiaalistettu mitä esimerkiksi Marttaa on. Martta meinaan on kulkenut mun mukana melkein joka paikassa nyt viimeiset vuoden verran, kun taas Hertta kulki paljon vähemmän missään. Silti, ei neidin sosiaalisuus häpee Martalle oikeastaan yhtään :-)

Toki on mainittava, että sosiaalisuuteen on jonkun verran vaikuttanut se, että Hertan kimppuun on käynyt vuonna 2013 loppuvuodesta ja vuoden 2014 alkukesästä iso saksanpaimenkoira naapuristamme, mikä on vaikuttanut mm. Hertan leikkimisintoon muiden koirien kanssa. Olemme kuitenkin tehneet isojen koirien pelon eteen paljon työtä ja nyt pelko alkaa pikkuhiljaa olla aikalailla hallinnassa - se ei tule esiin kuin sellaisissa tilanteissa, joissa iso koira ryntää voimalla Hertan lähelle. Paljon on työtunteja tehty homman eteen, mutta on se kyllä ollut sen arvoistakin. Kurjaa kuitenkin, että tälläisiä sattumuksia käy :/

Hertta on myös todella oppimiskykyinen. Neiti osaakin noin 50eri temppua - kaikkea valojen sammuttamisesta kuolemiseen. Ekan koiran kohdalla tulee tietysti opetettua noita temppuja ihan eri tavalla kuin seuraavan koiran kanssa. Opetellaan aina sillointällöin vieläkin uusia juttuja, mutta lähinnä aika menee noita vanhoja kerratessa ja tehdessä. Tai ainakin silloin opetellaan, kun keksitään jotain uutta..

Neiti tykkää autoilla ja onkin aina innokkaana mukana lähdössä. Sekoaa sänkipelloista ja avarista kentistä - näkisittepä sen vauhdin millä neiti kiitää edestakaisin! Maailman ihanimpiin ihmisiin kuuluu perheenjäsenten lisäksi kasvattaja ja hänen perheensä sekä pari ystävääni - varma sekoaminen on taattu, kun joku heistä tulee kylään. Kesäisin uidaan Hertan kanssa paljon mökillä, mikä onkin tuolle tosi monipuolista ja mukavaa liikuntaa. Lisäksi lenkkeily ja kallioilla kiipeily on neidin mielestä mukavaa puuhaa. Jonkinverran tulee myös suunnistettua ja neiti onkin varma rapsutusten kerääjä metsässä :P Kulkee nätisti metsissä vapaana eikä piittaa ihmisistä mitään, ellei joku kutsu luokse..

Ja ainiin, mun pitikin vielä kertoa Hertan nimen tarina :-) Joku sitä aina täällä blogissakin sillointällöin kyselee, joten on aika avata asiaa. Mietin ekalle koiralleni nimeä pitkään - halusin nimestä fiksun ja sellaisen, joka ei olisi jokaiselle koiralla. Päässäni pyöri pitkään nimet Hilla sekä Venla, ja toinen noista meinasikin tulla Hertalle nimeksi. Isäni kuitenkin oli tuolloin juuri suunnistuskilpailu Jukolassa ja siellä oli jotain neitiä kadulla huudeltu Hertaksi - isäni oli tietenkin tämän kuullut ja nimi oli jäänyt mieleen. Kotiintuliaisena oli siis hyvin mennyt kisa ja koiralleni nimi. Ja en voi muuta sanoa, kuin että siinä on nimi kohdillaan♥ Maailman herttaisimmalle koiralle nimi, joka sopii kuin nenä päähän tai kuin lusikka soppaan.

Tuliko jotain uutta tietoa esille neidistä? Vai millaisena persoonana piditte Herttaa? :-)