Luukku 9 : Hukassa kuin lumiukko

Lisäsin jokin aika sitten kyselyn toivepostauksesta tuohon blogin sivuun ja täytyy sanoa, että mua yllätti tulos, että mikään postaus ei noussut ylivoimaisesti kärkeen. Aika tasaisesti ootte äänestänyt kaikkia postauksia ja on kiva nähdä, että meidän juttuaiheet kiinnostaa! Siispä alan toteuttamaan näitä aina pikkuhiljaa, ensimmäisenä aloitan kärjessä olevasta treenipostauksesta. On ihanaa, että näitä aiheita tullaan ihan kommenteissakin meiltä toivomaan. Mahtavaa, että ootte muutenkin aina niin aktiivisia kommentoijia - sillä tavalla pystyn pitämään blogin juttuaiheetkin mieluisina ja itellä pysyy motivaatio kasassa :-)

Päätin kertoa tästä meidän treenaamisesta pienemmissä osissa - keskittyen lähinnä Martan kanssa harrastamiseen. Tämän juniorin kanssa kun harrastan aktiivisesti, villakoirien kanssa kun treenaaminen on lähinnä kotopuolessa tai kentällä tapahtuvaa epäsäännöllistä hauskanpitoa. Tai onhan meillä Martankin kanssa tosi hauskaa harrastaa, mutta meillä on kuitenkin siinä sivussa erilaisia tavoitteita treenaamiselle toisinkuin villakoirien suhteen. Martan kanssa harrastamme siis tällähetkellä hakua, jälkeä ja jonkin verran tottelevaisuuden juttuja. Niihin pitäisi panostaa tietysti enemmänkin, mutta ehkä sit ajan kanssa, kun kuitenkin handlaa perusasiat ihan hyvin jo nyt.
Syksyllä oli myös neidin ekat näyttelyt ja meni kyllä meillä tosi hyvin - taisi iskeä samalla reissulla näyttelykärpänen minuun! Näyttelyt on oikeasti aika mukavaa tekemistä, vaikka oonkin ollut niiden suhteen aika kriittinen ja jännittänyt sitä esiintymistä ihan liikaa. Tämä näyttelykokemus onneksi oli niin mukava, että lähden seuraavia näyttelyitä kohti ihan uudella innolla! Seuraava kehä meillä onkin tammikuussa Turussa :)
Kaiken tämän lisäksi teemme kaikkea muuta vaihtelevasti, muunmuassa käymme mätsäreissä ja hiomme meidän yhteistyötä ihan vaikka pelkillä lenkkireissullamme. Uusimpana intohimona on tuo rally-toko ja tokoagi. Mun on oikeesti pakko päästä tästä mun kisajännityksestä eroon ja mikäs onkaan parempaa kuin nakkiluokka ja hauska yhdessä tekeminen, kun saa palkata ja kehua koiraa samalla mielensä mukaan? Rennompaa tekemistä ei varmastikaan löydy eikä tarvitse itse esimerkiksi stressata siitä, et entä jos koiran kiinnostus lopahtaa kesken..siispä harjoittelemme myös jonkin verran tuota rally-tokoa ja tokoagia tässä kaiken harrastamisen sivussa :-)

Nyt siis itse asiaan - ensimmäistä kertaa hakutreeneihin astellessa oltiin Martan kanssa koko asiasta yhtä hukassa kuin lumiukot. Oltiin siis kumpikin ihan aloittelijoita, mutta silti niin innokkaita oppimaan uutta! Haku on mun mielestä laji, joka on kiehtonut mua jo pitkään - siinä ei maistu ns. "veri suussa" kuin esimerkiksi mielestäni IPO:ssa. Lajina haku on semmonen rento ja mielenkiintoinen, mutta silti ei tosiaan mikään helppo harrastus. Laji vaatii hyvää yhteistyön lisäksi treenikavereita ja -paikkoja sekä asennetta tekemiseen. Ja ennenkaikkea, halua kehittyä ja tsempata muita!

Haussa musta on parasta, että sitä treenataan aina ryhmässä. Treenaamaan tulee lähdettyä paljon helpommin, kun on muitakin ihmisiä mukana. Lisäksi treenikavereilta on saanut hyviä vinkkejä ja neuvoja! Jokainen meistä oppii uutta niin omasta koirastaan kuin muidenkin koirista - haussa kun tulee "pakostakin" tutustuttua muiden koiriin. Yhteishenki treeneissä meillä on ollut ihan huippua ja meillä on välillä tosi hauskaa, kun nauraa käkätetään toistemme jutuille :-)

Tavoitteena meillä on päästä jossakin vaiheessa kisaamaan. Se toki on sitten tulevaisuuden juttuja eikä vielä hetkeen pystytä edes semmoisesta haaveilemaan...Nyt edetään omaa tahtiamme, mutta pidetään samalla silmällä hakukoetta. Jos päästäis vaikka sitä ennen irti tästä mun jäätävästä kisajännityksestä :-D Lähdetään kuitenkin viemään mun kisajännitystä pois ensin nakkiluokkien avulla esimerkiksi rally-tokossa, että voidaan joskus miettiä sitä BH:n suorittamista ja sitä mukaan viedä meidän tavoitteita eteenpäin.

Ollaan nyt viime loppukeväästä asti treenattu hakua. Hakutreenejä meillä on yleensä 1-2kertaa viikossa - riippuen vähän siitä kuinka kenelläkin meidän treeniryhmästä on aikaa tai tarviiko joku esimerkiksi treeniä kisoihin, niin ollaan voitu treenata joskus kolmekin kertaa. Kesällä meillä oli pitkähkö tauko autottomuuden ja kelien takia. Me ollaan vaihdettu treeniryhmää nyt kerran ja jotenkin tuntuu, että tästä ryhmästä saan enemmän irti - ihmisillä on ainakin enemmän kokemusta lajista ja motivaatio treenaamiseen on suurempi :-) Lisäksi jokainen meistä haluaa, että jokainen koirakko kehittyy haussa eli sen eteen jokainen ryhmäläinen tekee töitä ja yrittää neuvoa parhaansa mukaan toista.

Meillä oli pitkään ongelmana haussa se, että olen suunnistanut Martan kanssa paljon keväällä. Neiti oli helppo napata mukaan suunnistamaan, kun sai samalla reissulla hyvää sosiaalistumista ihmisiin, mutta myöskin kivaa tekemistä itselleen. Neiti tietenkin sit oppi, että metsässä ihmiset ignoorataan kokonaan eikä niiden luokse voi mennä. Niimpä meillä olikin sit vähän työtä saada neiti tajuamaan, että suunnistaminen ja haku on kaksi eri asiaa. Yks kerta neiti vaan sit hoksasi, et "jihuu, maalimiehet on superparhaita! Niiltä saa herkkua ja ne leikkii!" ja siitä lähti sitten meidän kehittyminen. Ollaan tehty nyt tosi hienoja pistoja 50metriin asti ja neiti hakee jo älyttömän hyvin. Mietin pitkään rupeanko opettamaan neitiä rullalle vai haukkuilmaisulle päätyen lopulta tuohon haukkuun. Se on neidille kuitenkin huomattavasti luonnollisempi tapa ilmaista maalimies. Ollaan jo jotain pieniä haukkuja tehty, mut se on asia mikä vaatii paljon treenaamista. Me ei kuitenkaan pidetä kiirettä, vaan edetään siinäkin hiljakseen. Mä en muutenkaan halua menettää tätä intohimoa ja iloa lajiin - mun mielestä alle vuotiaan koiran kanssa ei pidä tehdä niin kamalan ankaraa treeniä, niinkuin joillakuilla ihmisillä tuntuu tapana joskus olevan. Koira on kuitenkin vielä omalla tavallaan ihan pentuinen ja on sitä vielä kyllä pitkään vuoden täyttämisen jälkeenkin. Mä en tarkoita tässä nyt sitä etteikö alle vuotiaan koiran kanssa saisi tehdä tai treenata mitään, vaan päinvastoin on just hyvä, että koira oppii siihen tekemisen meininkiin ja osaa ylipäätään käyttäytyä eri tilanteissa. Haen tällä nyt sitä, että joillakin tuntuu olevan se periaate treenaamisessa, että 8kk vanhana koiran pitää osata jo täydellisesti seurata ja treenaaminen tapahtuu muutekin ns. "veren maku suussa". Se ei ole enää hauskaa tekemistä, vaan se on jo työtä. Kehittyä ei tietenkään voi jos ei oo tavoitteita, mutta tavoitteet on osattava asettaa sopivalle korkeudelle.

Yks parhaimmista treeneistä tapahtui meillä hiekkamontun tapaisessa metsikössä. Alue oli todella vaihtelevaa maastoltaan ja vaati koiralta jopa jyrkkiä nousemisia. Oli mäkiä ja kiviä sekä tuuli pystyi kiertämään vähän hassusti alueella. Mä lähdin treenaamaan alueelle vähän sillä periaatteella, että yritetään ja katsotaan mitä tästä tulee! Mentiin tuonne alueelle sen takia, että Maria tarvi kisatreeniä seuraavana viikonloppuna olevaan kisaan eli maaston kuului olla aika haastavaa. Tehtiin Marialle ja Heidille umppareita, kun Marian koiralla oli viime kisoissa ollut ongelmaa niiden kanssa. Mä sitten aattelin, että hitto voidaanhan mekin koittaa yks mäen päällä oleva maalimies ja no, en joutunut pettymään. Hienosti neiti löysi ja ilmaisi maalimiehen. Jeejee ja papukaijanmerkki Martalle!! Tästä lähdetään oikeasti kehittämään vaikeampia pistoja ja ennenkaikkea tuota ilmaisua vahvistamaan. Nyt kun se on vielä ihan aloittelijan saappaissa.. Muuten meillä menee ihan perusvarmasti, neiti etsii sinnikkäästi ja maalimiehen ilmaistuaan osaa jo näppärästi hakeutua mun työ leikkimään. Kuten ystäväni sanoi meidän kehittymisestä - "ei pöllömmin teiltä" :-D Hahah, niimpä!

Nyt kuitenkin hakuilut sujuu tasasesti ja neiti tietää jo liiveistä pääsevänsä treeneihin. Äkkiä ne koirat vaan oppii ylipäätään eri asioiden merkityksen - liivit tietää hakumetsälle lähtöä, valjaat lenkille lähtöä, uimaliivien ottaminen uintiin lähtöä ja niin edelleen..

Hauska nähdä, että mitä meistä kehittyy vai kehittyykö edes mitään ajan saatossa. Oon ottanut tavoitteeksi saada jonkun koulutustunnuksen neidille, toivottavasti se tulee hausta - ainakin teemme sen eteen paljon töitä! Nyt oonkin ottanut asiakseni kirjata kaikkien treenien onnistumiset ja epäonnistumiset/kehitettävät asiat ylös. Uskon tuosta olevan hyötyä kehittymisessä, kun samalla tulee itsekin mietittyä eri osa-alueita parempaan suoritukseen :-) Löytyykö täältä muita innokkaita hakuilijoita?