Kaunis päivä

Matkasin vanhemmille Pohjanmaalle tässä yks päivä pari viikkoa sitten ja olin kerrankin ajoissa valoisan aikaan matkassa. Kerran olen aiemminkin ollut kesän aikana valoisaan aikaan liikenteessä, mutta silloin en ehtinyt edes auringonkukka-pellolle aikataulusyistä pysähtymään, joten nyt oli ilo otettava irti ja pysähdyttävä! Mulla on kaikista muista koirista paitsi Pirkosta hienot mustavalkoiset kuvat seinällä koristamassa, joten onhan tuosta nuorimmaisestakin hieno seinäkuva saatava :-)

Törmäsimme reissulla vanhaan herrasmieheen, joka oli tuolla kalassa viettämässä ihanan raikasta syyspäivää. Menimme tyttöjen kanssa vähän kauemmas hänestä kuvailemaan, sillä en halunnut häiritä touhailullamme hänen kalaonneaan. Pirkko tietysti uteliaisuuksissaan halusi kovasti mennä hänen luokseen koko ajan ja jouduin useasti neitiä kieltämään menemästä. Papan luvalla annoin neidille luvan poistua kuvauspaikalta. Pappa rapsutteli pentua kovasti, vaikka kertoi pelkäävänsä koiria. Hänellä itsellään on kuulemma aina ollut vain kissoja, joten koirat eivät ole koskaan tulleet hänelle tutuksi. Pappa kertoi seurailleensa meidän touhuja sivusilmällä ja totesi, että "Oletpas jämpti, mutta rento ohjaaja koirien kanssa. Niistä näkee, että ne nauttii touhuta sun kanssa! Sait varmasti hienoja kuvia!" Tiedättekö miltä tuollaiset sanat kuulosti korvissani - vähintäänkin hunajalta♥

Eiköhän näistä kuvista joku pääse ihan seinällekin asti. Pirkko on niin ihanan lutuna nyt, kun sen pentuturkki on niin pörheä ja neidin tukka menee aina tuulessa ihan sekaisin! Hassua miten nopeasti tämä neidin pentuaika on mennyt, kun nyt on jo ikää mittarissa 6kk :-) Mä en kestä miten pussailtava tyyppi tuo muutenkin on, vaikka täytyy muistaa, että se on kotona välillä sellanenkin pirulainen. Neidin vois vaikka vääntää viiteen solmuun ja silti häntä vispais vaan hulluna edestakaisin....♥ Sellainen koiran musta kuuluukin olla, hellyyttävän ihana oma itsensä.