Luukku 2 : Kehäkäytöstä kehittämässä

Jos ei muuta olla tehty viimeaikoina, niin ainakin ollaan mätsäilty! Me ei koko kesänä oikein päästy minnekään mätsäilemään mun työvuorojen takia, mutta nyt on sopivasti ollut töissä iltavuoroja, niin ollaan viikonloppuisin päästy osallistumaan mätsäreihin. Jauuu!

Meillä on tavoitteena astua virallisiin Pirkon kanssa ensi keväänä ja tavoitteet ovat korkealla. Mä haluan kauniisti ja avoimen rohkeasti esiintyvän cockerin, joka tepastelee omilla jaloillaan kehään häntä heiluen. Nyt meille on ollut siis ihan tärkeintä se hauskanpito kehässä ja se, että Pirkko itse esittäisi itsensä. Toisinsanoen haluan sen olevan ihan itse ryhdikäs ja hyviin esiintyvä, sillä silloin cockeri on musta kauneimmillaan. Se seisoo omilla jaloillaan ja ravaa ihan itse ryhdikkäästi - ei sillä lailla, että mä melkein roikotan sitä näyttelyhihnasta. Niitäkin on nimittäin nähty. Näyttelyt on muutenkin meille sitä erilaista yhdessäoloa arkeen. Mä oikeasti viis veisaan menestyksestä, mulle tärkeintä on vain se hauskuus. Pirkon suhteen on toki lippu laivassa korkealla, kun edellytykset ovat niin suuret :-)

Lähdettiin ystäväni kanssa Hakametsään Tampereelle ihan extempore 5.11.2016 Auringonpaisteesta huolimatta oli oikeesti ihan pirun kylmä! Tuo tuuli teki -7asteen pakkasesta ihan järkyttävän purevan ja piinaavan - siksi mä ainakin näytin ihan michelinukolta. Mulla oli melkein enemmän päällä kuin viime vuonna -23 asteen pakkasessa! :-D Eli oli sanomattakin selvää, että myös koirilla oli kylmä. Siispä jatkuva lämmittely ja BOT:n käyttö tulivat tarpeeseen.

Aloitettiin kehäilyt Martan kanssa. Mua ärsyttää, kun näiden kahden kehät menee aina poikkeuksetta päällekkäin, vaikka yrittäisin kuinka sumplia niitä. Silti osallistun aina kummankin kanssa - Pirkko tarvitsee treeniä ja Martan mielestä taas kehässä on ihan parasta! Se on ihan pähkinöinä esiintymisestä - vähän liiaksikin, sillä mun sormet meinasi olla entiset tuolla kehässä. Oltiin punaisia koiria sitten lopulta kuitenkin. Punaisten kehässä jäätiin sitten viimeisten joukossa pois, kun Martta rupes pelleilemään oikein kunnolla :-D Martta ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Ihan mälsää, kun vois liikkua ja mennä ja säntäillä ja pusutella äitiä ja tuomaria ja jahdata lintuja ja moikata kamuja jajajajaja....siispä pudottiin pois kehästä.

Siitä suoraan sitten juostiin Pirkon kehään. Kehään päästessä Pirkkoa vastassa oli lagottoneiti. Tuomarilla oli vaikea valinta ja sanoikin, että vanhimman oikeudella sekä kunnialla punainen nauha menee hälle. Mä olin taas supertyytyväinen neidin käytökseen, niin meitä tuo sininenkin nauha lämmitti mukavasti. Neiti esiintyi ja ravaaminenkin sujui varsin hienosti jopa toisen koiran takana. Ja sai Pirkko annettua tuomarille pari pusuakin...

Sinisten kehässä Pirkko rupes näyttämään parastaan, vaikka olikin jo aika väsynyt neiti. Mätsärit on hyvä tapa saada adhd-cockerilapsi väsyneeksi! Se oikein näytti, että "perhana, kyllä mussa on ruutia, kun minä itse niin haluan!!!!!!" - niinkuin neidillä on välillä tapana. Äiti ei tiedä mistään mitään, mutta Pirkko tietää kaiken. Niih. Siispä äidin yllätykseksi (...mutta ei Pirkon :-D) oltiin sinisten ykkösiä! Pirkko heilutteli häntäänsä koko ajan kehässä, mutta sijoituksen saatuamme se pysäytti hännän vispaamisen ihan kokonaan. Tuomarikin totes, että "heiluta nyt vähän ees sitä häntää", mutta ei. Neiti oli kuin viilipytty. Aivan kuin Pirkko ois tiennyt alustapitäen pärjäävänsä..
BIS-kehässä kaikkien meidän 8 ihmisen varpaita ja käsiä paleli sekä koirat olivat ihan jäässä. Miten voikaan tuo hirveä tuuli nostaa pakkasen purevuutta noin paljon? Voihan Suomi!

Kotiintuomisena siis oli Martta isojen PUN- ja Pirkko pienten pentujen SIN1 BIS3! Ei ole vielä ollut mätsäriä, jossa neiti ei olis pärjännyt - kunnon kehäkettu pienestä pitäen :-D Tästä on hyvä jatkaa!