Luukku 3: Pitkästäaikaa lomalla

Käytiin tuossa muutama viikko mökillä pyörähtämässä Etelä-Savossa, meitä ei ollakaan tuolla maisemissa nähty sitten kesän. Mä sattumalta juuri toissapäivänä ostin ja asensin talvirenkaat alle, vaikka pitkään asiaa pähkäilinkin. Onneksi asensin, sää oli melkein koko matkan kauhea ja lunta oli joka paikassa. Ensilumi saa muutenkin aina liikenteen sekaisin, aivan kuin Suomessa ei olisi koskaan lunta nähty ja suurimmalla osalla saattaa vielä olla kesärenkaatkin alla. Meidän oli tarkoitus olla mökillä neljä tai viisi päivää, mutta valitettavasti tuli mutkia matkaan ja oltiinkin vain sitten pari päivää maisemissa. Akkuja en kyllä ehtinyt siinä ajassa yhtään lataamaan, mutta ehkä tässä nyt sitten keväällä ehtii vähän ottaa rennommin. Mä oon ollut tosi väsynyt ja kiireinen, huomaa että joulu alkaa olla jo lähellä. Tuntuu, että mua riepotellaan 7päivää viikossa edestakaisin. Siksi tämä joulukalenterikin tulee olemaan suuri punnerrus!

Ensilumen lisäksi ainakin koirilla oli tosi kiva reissu. Koirat peuhasivat ne pari päivää ihan täysillä! Tuo oli meidän tämän talven ja Pirkon elämän eka lumen kohtaaminen. Ei paljon nuo 4 täyssekopäätä koiraa pysynyt sisällä, kun ne vaan paineli ympäriämpäri mökin pihaa ja yöllä vasta nukuttiin. Niillä oli niiiiiiin hauskaa! Ja ihme kyllä, kukaan ei halunnut edes uimaan. Pirkko meinaan kävisi vieläkin Näsijärvessä uimassa jos antaisin..Martan sieltä saa pois käskemällä, mutta Pirkko on tapaus isolla T-kirjaimella. Hän tekee, kun hän haluaa ja mitä hän haluaa. Mamma on ihan pyllystä sillon.

Lähtöpäivänä käytiin tapamme mukaan läheisellä vanhainkodilla vanhuksia moikkaamassa. Otin koko porukan mukaan toista kertaa ikinä ja aah - jos jostain oon ylpeä, niin noiden käyttäytymisestä! Jopa eräs ihana vanhempi rouva uskaltautui rapsuttamaan Marttaa, vaikka pelkäsi hurjasti isoja ja mustia koiria. Mä en ymmärrä miten jokainen noista menee jonkinlaiseen "käyttäydyn kunnolla"-moodiin - kukaan ei riehu, ei pelleile, ei apinoi, kuuntelee, nojailee päätään nätisti syliin, ei hypi ja tottelee ihan sataprosenttisesti. Ja ennenkaikkea, jokainen nauttii ihan satasella! Me ollaankin itseasiassa haettu kaverikoira-toimintaan täällä Tampereellakin päin, kun täältä ei tunneta ketään sellaista, että päästäisiin omatoimisesti kulkemaan johonkin. Testi meillä onkin muuten alkuvuodesta, en kyllä malttaisi odottaa.

Oli muuten väsyneitä koiria, kun tultiin kotiin - mulle tuo on aina enemmän lomareissu ja koirille kotiin pääseminen on taas enempi lomaa. Musta suurin anti koko reissulla on juuri se, että ei tarvi stressata koirista eikä muustakaan. Jos koirilla on hätä, niin ne saa vaan päästää vapaana ulos eikä ne mihinkään lähde. Jos ne on rasittavia sisällä, niin silloinkin ne saa päästää ulos. Kesällä ihan huippu uimaranta takaa sen, että koirat pääsevät tarpeen tullen vilvoittelemaan turvallisesti. Pihassa on muutenkin tilaa riehua ja jos tila alkaa käydä pieneksi, niin voi lähteä lähimetsään tai pellolle lenkille.

Tällähetkellä suurin haave olisi joko ulkomaanreissu tai sitten vaihtoehtoisesti koirien kanssa Lapin reissu. Kumpikin tekisi niin terää tähän ankeen pimeeseen talveen. Jos sitä keväällä pääsisi sitten johonkin.. Pirkon tultua taloon en enää pentukuumeessa, vaan matkakuumeessa - näin se muuttuu :D