"Mä joka päivä töitä teen..."

Mulla on kytenyt jo pidemmän aikaa ajatus tehdä postausta tästä Hertan "Kurikan Kamu"-työtehtävästä, mutta en oo ikinä saanut ketään kuvaamaan meidän työjuttuja ja lehti-tai mainoskuviin mitä meistä on otettu, ei olla saatu lupaa käyttää niitä täällä blogin puolella. Nyt kuitenkin veljeni avokki kuvasi meistä parit kuvat Kurikan kaupungin järkkäämästä Asu&Elä-tapahtumasta, joten saadaan vihdoin tästä pestistä postausta kehiin! Jeeij!

Kyse on siis Hertan ihan ikiomasta duunista Kurikan kaupungilla. Te, jotka ette blogia ole ehkä lukeneet vielä maaliskuussa tai olette skipanneet jostainsyystä tämän tiedon, niin Hertta äänestettiin maaliskuussa ihkaekaksi Kurikan Kamuksi. Kurikan Kamun tehtävänä on pääasiassa edustaa Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana ja viihdyttää ihmisiä. No, mitä kaikkea me ollaan sit päästy jo oikeasti tekemään? Työtehtävä on pitänyt sisällään vähän kaikkea - mm. ollaan oltu eri tapahtumissa esiintymässä, päiväkodissa lapsia ilostuttamassa ja mainoskuvauksissa kuvauttamassa kaupungille mainosmateriaalia. Kuitenkin se tärkein tehtävä on ollut viihdyttää ihmisiä tempuilla ja ihmiset ovatkin saaneet esityksen lopuksi rapsutella sekä halia Herttaa. Hertallehan tää on sopinut siis enemmän kuin mainiosti!

Ensimmäistä päiväkotitapaamista jännitin etukäteen, sillä tiesin, että Hertta ei oo oikein koskaan ollut kunnolla lasten kanssa tekemisissä. Tiesin kyllä Hertan osaavan käyttäytyä, mutta että tykkääkö se lapsista yhtään ja miten se reagoi ylipäätään heihin, niin mietitytti ja jännitti...yritin kuitenkin päästä jännityksestäni yli ennen tapaamista päiväkodilla, sillä en tosiaankaan halunnut, että se vaikuttaa Herttaan millääntapaa. No, päiväkotiin astuessamme olivat lapset jo ovella laumana vastassa ja arvatkaa kuka sinne väkilaumaan oikein syöksyi? Herttapa tietenkin! Tuolla neidillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia olla välillä jopa kiljuvienkin tai äkkipikaisten lasten kanssa, vaan oikeesti neiti nautti kun sai paaaljoon rapsutuksia ja nakkeja palkaksi lapsilta.

Tää pesti sopii meidän koirista Hertalle kuin nenä päähän. Tää juniori Martta on vielä niin kovin vilkas (ja unohtaa välillä käyttäytyä nätsisti...) sekä on se kyllä vähän turhan isokin ehkä johonkin päiväkotiin.. Kerttu taas on niin omalaatuinen persoona mihinkään tälläiseen, vaikka tykkääkin hirmuisesti ihmisistä. Eli Hertta on juuri sopiva ja tasaisen varma luottokoira tämmöiseen :-)

Meidän pitäisi nyt tyhjätä jokin sopiva aukko kalenteriin uudelle päiväkoti-tapaamiselle, sillä me nautitaan kumpainenkin noista tapaamisista - Hertta nauttii rapsutuksista ja minä siitä, kun näen lasten vilpittömän ilon koiravieraasta.

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt tuota kaverikoira-toimintaa, mutta jostainsyystä se on jäänyt vähän taka-alalle. Mulle itselle kaikki tälläinen vapaaehtoistyö on lähellä sydäntä, sillä tykkään itse toimia ja olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se on sellainen "henkireikä" mulle. Pitäisi kai ottaa nyt syksyn mittaan yhteyttä tämän alueen kaverikoiratoimintaan ja käydä vaikka tutustumassa millaista menoa siellä on..:-) Saas nähdä!