Marttakerhoilua

Tsau! Nää koirien esittelypostaukset jatkuu taas - tälläkertaa Martan ikiomalla esittelyllä!

Tää makkarainen täytti jokin aika sitten 10kk. Hassua ajatella, että vajaan parin kuukauden päästä tää neiti täyttää muka jo vuoden. Sehän on vielä ihan hupsu lapsukainen. Jokseenkin aika hömelö. Luulee olevansa vieläkin se sama 5,3kiloinen sylivauva, vaikka painoa onkin jo melkein 30kg. Rakastaa juosta suoraan syliin, jos köllötät sohvalla. Vaihtoehtoisesti myös sohvalle kiipeäminen ja tassuilla vatsan päällä kävely on parasta. Unohtamatta tietenkään sitä pussailua!

Tätä ipanaa ei oo ees pienenä pelottanu ihmiset saati koirakaverit. On siis äärimmäisen sosiaalinen, varsinkin jos ihmisiä tulee kotiin kylään. Riehuu ja pussailee sen minkä kerkeää. Välillä pitääkin palauttaa neiti maanpinnalle, kun ei muista että hyppiminen sohvalla ihmisten päällä ei oo aina niin kovin toivottavaa saati suotavaa, mutta minkäs teet, kun villakoiratkin tekee ihan samaa..:-D Painoero on vaan vähän eri..

Luonteeltaan Martta on  rohkea, tasapainoinen ja avoin. Lupsakan olemuksen takana piilee myös ripaus terävyyttä ja oppimiskykyä. Duunailee mielellään kaikkea ja olisikin kaikissa arjen asioissa mukana, jos saisi. Meille olikin muodostumassa ongelmaa, kun neiti ois halunnut vaan olla mun kanssa ihan koko ajan - vessaan ja suihkuunkin ois änkeä mukaan, koska vaarana oli, että mamma vois vaikka kadota johonkin.. Nykyisin neiti on itsenäistynyt paljon ja on huomattavasti helpompi kaveri kotonakin, kun ei koko ajan ole perässä seuraamassa. Höpsö♥ Martta on kaiken hyvän lisäksi myös todella sopeutuvainen - toki onhan sitä pienestä pitäen kuskattu muunmuassa mun ystävien ja tuttujen työnä kylässä, eläinkaupoissa, torilla ja koiratapahtumissa eli rauhoittuu nopeasti erilaisiin tilanteisiin eikä turhia hötkyile.

Martan kanssa harrastetaan hakua, jälkeä ja tottista. Meillä menikin pitkään oppia etsimään maalimiehiä metsästä - meidän suunnistusharrastus meinaan aiheutti sen, että Martta oli oppinut ignooraamaan ihmiset metsässä. No, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt ollaan ihan innostuttu meidän harrastuksista! Lisäksi käymme säännöllisesti mätsäreissä, lenkkeilemme ja näemme koirakavereita. Ja syksyllä meillä on vuorossa ihkaeka virallinen näyttely...hui kauhistus! :-D

Neiti ei oo tuhonnut elämänsä aikana kuin yhden riman koiraportista. Hampaiden käyttö on siis rajoittunut hienosti luihin. En tiedä pitääkö mun koputtaa puuta, kun meen nyt tälläistä ees sanomaan...

Osaa toimia koiralaumassa - isossa sekä pienemmässä. Ei liiemmin uhittele tai "hae paikkaansa". On sellanen rennon letkee menijä. Ei turhia jää kainostelemaan uusia koirakavereita, vaan lähtee samantien mukaan meininkiin. Tykkää leikittää ja leikkiä muiden koirien kanssa. Osaa leikkiä myös pienempien koirien kanssa, vaikka välillä unohtaakin olevansa isompi kuin leikkikaverinsa.

Sosiaalisuus on tuonut myös haasteita. Toisaalta, mielummin omistan vähän liian sosiaalisen karvatassun kuin sosiaalisesti rajoittuneen. Ollaan meinaan hinkattu ja hinkattu ohituksia sekä ihmismassassa kulkemista monenlaisissa tapahtumissa. Ei meinaa neidin pääkoppaan mahtua, että jokaista ihmistä ei voi moikata. Nyt kuitenkin harjotus on jo parin kuukauden ajan tuottanut hedelmää ja homma sujuu jo mukavasti.Ohitukset ovat rennon letkeitä ja osaa jo ihmisen tullessa vastaan hakeutua mun vierelle - vastaantulijoilta onkin tullut kehuja, kun neiti kulkee rauhallisesti vierelläni. Moni vastaantulija, kun nimittäin on hätkähtänyt neidin kokoa ja ulkonäköä...

Mitä paheita Martalla on? Viimeisin keksintö on syödä pöydältä. Meillä ei koskaan koirat oo saanut pöydästä mitään, mutta nyt neiti on pariin otteeseen varastanut ruokaa pöydästä, kun oon kääntänyt selän. Nyt alkaa tiukka kuri tässäkin asiassa ja pakko korjata asia - pian meillä ei oo varmaan jääkaapissakaan ruokaa, jos ahneus etenee tätä vauhtia..:-D Tästä päästäänkin siihen, että neiti on ahne kuin possu. Ihan samanlainen tohottaja ruoan perään kuin villakoiratkin - kaikki mitä annetaan, niin syödään. Mahaan menee siis ihan kaikki kurkusta tomaattiin ja tomaatista leipään. Musta toki ahneus on enemmän hyve kuin pahe, sillä se helpottaa muunmuassa koulutusta.

Martan kanssa ensimmäisenä tavoitteena on selvittää BH-koe ja jatko onkin sit ihan omista lahkeista kiinni. Neidillä kyllä riittää päätä ja taitoa, mutta riittääkö mulla, niin siitä en kyllä tosiaan tiedä. Onneksi tuttavapiiristä löytyy avuliaita ja taitavia auttajia jos niikseen tulee :-) Katsotaan!

Haluatko tutustua paremmin myös lauman muihin jäseniin? Esittelyn Kertusta voit lukea täältä!