Karu faktahan on se, että hitosti ne vie rahaa lompsasta, vaatii järkyttävästi hermoja, sänkyyn ei meinaa välillä mahtua, maine on mennyt näiden pelleilyjen takia varmaan koko talossa, järki on mennyt toilailuista, oon huutanut perkelettä kadulla naama punaisena enkä mä ikinä mihinkään kavereiden kanssa edes ehdi, sillä on koirat kotona mua odottamassa. Välillä oikeasti v*tuttaa, kun Pirkon korvat ja tassut on aina ihan kurassa vaikka käytäis ihan pelkkä pissalenkki ja talvella villakoirat on enemmän lumipalloja kuin villakoiria. Nää kulkee pääsääntöisesti hyvin yhdessä hihnassa, mutta välillä villikset jää haistelemaan huolella kaikki hajut, Martalla olisi kiire jo mennä ja Pirkko seilaa edestakaisin. Kulje siinä sitten hermostumatta, jos itelläkin on hermot piukeella. Siivousvihaajana ainainen siivoaminen on sanonko mistä? On niin turhauttavaa siivota ja todeta, että lattiat on ihan samannäköiset kuin ennen imurointiakin. Pirkko söi muuten toissapäivänä kerran käytetyn 60e Janutexin haalarin käyttökelvottomaksi, niin en edes tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Vaikka se on pelkkää materiaa, niin jokainen koiranomistaja kyllä tietää kuinka tuollainen ottaa pattiin. Tekis mieli välillä repiä omien hiuksien suhteen myös Pirkon otsatukka. Tää ei oo nimittäin eka eikä varmasti viimeinen kerta. Voisko siitä kasvaa jo fiksu ja hyvätapainen koira? :-D
Välillä uskon, että nää on enemmän apinalauma kuin koiralauma. Silti kuitenkaan en vaihtaisi hetkeäkään pois. Ilman niitä mä en olisi elänyt kuitenkaan elämääni onnellisesti. Mä mielummin elän unelmaani kuin haaveilisin vain siitä. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Karvapäät on suoneet mulle monet naurut, ilot, onnistumiset ja ylpeydenaiheet. Ne on hyvin koulutettuja ja sosiaalisia tapauksia kaikki, joten niiden kanssa on ihana kulkea missä vain. Koko lauma on helppo arjessa, kavereiden luona, vanhempien työnä, lenkkipoluilla, eläinkaupassa, treenikentällä, näyttelyissä, vapaana metsässä tai juna-asemalla. Tuntuu hyvältä kuulla välillä kehuja muilta ihmisiltä, vaikka oon vähän jäävi myöntämään, että nää ois hyvin koulutettuja tai niin ihania mitä muut väittää. Kuulostaa niin hassulta, että oma koira vois olla sellainen. Saati koko lauma. Mikään koira tai lauma ei ole täydellinen, mutta tarviiko sen ollakaan? Se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Ja täytyy myöntää rehellisesti vielä, että en varmasti saisi itseäni lenkille ilman näitä! Kuka nyt yksin tuolla hihhuloisi pimeässä ja sateessa? Ja onhan se välillä kiva, kun ei tarvi mihinkään liikkua, kun kaikki kaverit tietää, että mun työnä saa aina mieluusti kyläillä. Ja mun kaverit tulee vaan välillä kattoo pelkkiä koiria mun työ......
Tiedän, että toimiva neljän koiran lauma ei ole mikään itsestäänselvyys. Se vaatii rahaa, aikaa, kiinnostusta, tilaa, tiukkuutta ja ennenkaikkea huumorintajua. Niin kauan kun ne tuottaa iloa enemmän kuin surua, niin se on kaiken sen arvoista. Se on pätevä peruste kaikelle tälle hulluudelle.
Sanonta "Tuun hulluksi näiden kanssa ja vielä hullummaksi ilman näitä" pätee enemmän kuin hyvin näihin. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai ehkä yhden päivän..taikka kaksi...
Mä niin samaistun. 💕Monesta asiasta on pitänyt luopua, jotta on saanut mahdollistettua tän neljän porukan. Vois sitä tän kaiken ajan,rahan, energian ja resurssit muuhunkin asiaan suunnata, mutta tää poppoo on vaan sen arvosta. Päivääkään en vaihtais ja mielelläni luovun asioista tämän mahdollistaen.
VastaaPoistaMeillä lauma elää täydessä sovussa ja konflikteilta on vältytty. Porukka pelaa hyvin yhteen. Kyllä välillä tulee olo ettei vaan jaksais, mutta kyllä sitä niinäkin päivinä vaikka pusertaa väkisin että koirien tarpeet täyttyy. 💕
Meitäkin aina ihmetellään ja kauhistellaan, mutta kyse on valinnoista mihin kaiken omista resursseistaan suuntaa. Kaikista ei ole tähän eikä kuulukkaan olla.
Tsemppiä sinne ja niin kauan kun pystyy tämmössen handlaamaan kunnolla ja tekee sitä hyvin, ilolla ja rakkaudella niin kaikki on hyvin.
Kuitenkin loppuun vielä:
En kuitenkaan suosittele tälläisen poppoon hankintaa ainakaan itse hepposin perustein ja ajattelematta. Joskus sitä miettii niitä vuosia kun on ollut yksi koira johon panostaa se 110%. On niitä hyviä ja huonoja puolia.
Meillä porukkaa pyörittää ainoastaan minä 24/7 365pv/v ilman lomia. 😛 :P Koiravapaata ei ole ollut yhtäkäänpäivää moneen vuoteen..
Mäkin samaistun tähän tunteeseen, vaikka omia koiria on vain kaksi. Silti tässä huushollissa on enemmän koiria kuin neljä, mutta silti jokainen on ansainnut paikkansa meillä. Ja vaikka joku nyt ehkä ajattelee, että meidän koirat on vain ulkona ja ne ei saa samanlaista rakkautta ja aikaa kuin esim. sisäkoirat, niin ei se kyllä ole totta. Vaikka meidän koirat asuukin ulkona, niin ei se sitä tarkoita, että ne joutuisivat olemaan tarhassa koko ajan eivätkä saa huomiota. Jokainen koira meillä saa huomiota, niiden kanssa käydään lenkillä ihan yhtä paljon ja ne saa rakkautta meiltä jokaiselta.
VastaaPoistaVeeti on meillä oikeastaan ainoa, joka asuu sekä sisällä että pihalla, mutta voitte vaan kuvitella millainen show täällä talossa on talvella kovilla pakkasilla, kun sisällä on 4 koiraa, joiden hännät heittää lattialle kaiken tavaran, on se sitten pöydällä tai hyllyllä. Silti ne valitsee yöksi jokainen oman sohvansa/sänkynsä ja nukkuvat kiltisti toistensa vieressä.
Kyllä mun elämä olis niin paljon tylsempää ja kamalampaa ilman näitä kuolanassuja. Ja kun on nähnyt isompiakin koiralaumoja joillakin, niin ajattelee ettei tämä 7 koiraa missään tunnu, että kyllä sitä vielä yksi mahtuu hyvin :D
Mä oon vaan kateellinen sun neljän koiran laumasta ❤️ Toki se vaatii vanhemmilta koirilta tietynlaista luonnetta, että lauma toimii ja sekaan voi pennun ottaa, ja sitä, että koirat on hyvin koulutettu, että niiden kanssa esimerkiksi lenkillä pärjää. Ja vaikka itse elän vain yhden koiran kanssa, voin samaistua. Opiskeluaikana kun yksin otin koiran, monet varottelivat, että en pärjää, sosiaalinen elämä loppuu jne.. ja jatkuvaa "mitäs sitten jos" "no entä sitten kun". No sitten eletään koiran mukaan, jos jää jotkut opiskelijabileet välistä koiran takia niin ihan mun oma asia, ei ole keneltäkään muulta pois. Jos joudun säätämään koiran lenkkien kanssa, niin edelleen mun oma asia. Mun veli on myös todennut, että jos jatkan koirahössötystä niin en koskaan saa miestä :'DD noh, ehkä sen miehenkin vaan pitää olla hieman koirahullu... Ja rehellisesti sanottuna nautin paljon enemmän pitkistä metsälenkeistä Kodan ja vaikka jonkun toisen koiraihmisen seurassa, kun yömyöhään baarissa, vaikka sekin on välillä hyvällä porukalla mahtavaa.
VastaaPoistaJa rahasta täytyy sanoa, kun sitäkin kauhistellaan ja ihmetellään, niin joku käyttää tuhansia euroja vaatteisiin ja matkusteluun, mut jos mut tekee onnelliseksi koira ja sen kanssa harrastaminen, niin miksi sitä pidetään jotenkin huonompana ja oudompana sijoituskohteena kuin esimerkiksi matkustelua? Mulla on sen kanssa hauskaa, se lievittää stressiä, saa mut liikkumaan ja hymyilemään, koiraharrastuksissa tapaan uusia ihmisiä ja saan uusia ystäviä. Olen monesti koulussakin todennut, että moneen kipuun ja vaivaan auttaisi varmasti koira. Nivelrikkoiset ja välilevynpullistumasta kärsivät liikkeelle, masennukseenkin lemmikin on havaittu auttavan... Aina ei tietenkään elämä koiran kanssa ole ruusuilla tanssimista (esimerkiksi yhtälö teini-ikäinen piski + yksin asuva opiskelija + murtunut varvas...), mut ei se ole minkään muunkaan asian kanssa. Kaikki onnellisuutta tuovat jutut vaatii jotain uhrauksia ja kovaa työtä.
Haaveena itsellä olis saada parin vuoden päästä toinen koira taloon, rahallisesti ei vielä ole mahdollista, eikä ehkä teini+pentu -comboa kestäis mulla hermotkaan. Mutta sitten kun Koda tuosta vähän rauhoittuu. Ihaninta olis saada Kodan pentu, mut katsotaan nyt mitä tapahtuu :)
Ps. huokaisin helpotuksesta kun kurkkasin sun "koiramaiset menot" -osioon... jossain muussa blogissa joku oli laskenut, että koiraan menee noin 1000€ vuodessa ja kun itsellä on nyt lokakuussa esimerkiksi mennyt yli 700€ niin oon miettiny että oonko täysin holtiton :D toki mulla vaan yks koira ja sulla neljä, mutta kuitenkin, lohdutti :D
Meillä kuulee samaa kans aika usei.. :D
VastaaPoistaVälillä lenkillä jopa kysytään tomerana: "ei kai nuot kaikki vaa oo sun?" Ja sit ku vastaan nii voivotellaa.
Ihme ettei blogin puolella oo mittää sanottu. 😅
Toisille jo yksi ns vääränrotuinen on ongelma :D but no my problem... Valehtelisin, jos väittäisin että kaksi siinä missä yksikin. Koska on yksi koira omalla tavallaan helpompi. En kuvailisi useampaa vaikeaksi, mutta esim. Reissut vaativat enemmän tai erilaista suunnittelua. Minulle se kuitenkin sopii, eikä ole ongelma. Tällä hetkellä taloudessa on kaksi hyvin eri tyyppistä pentua, joiden koulutus vie nyt aikaa. Vuoden päästä kiitosta varmaan saatavilla :D
VastaaPoistaTeiän Kerttu kuulosti aivan samalta kuin meidän Aino (keeshond).:)
VastaaPoistaElämässä on muutenkin paljon päiviä, jotka antais pois. Minusta on hyvä, että niissä lopuissa päivissä on koiranmuotoisia hyviä hetkiä paljon <3
VastaaPoistaMukavaa syksyn jatkoa sun hienolle laumalle.
Nämä koiramääräkauhistelut on aina mielenkiintoisia - jossain vaiheessa niihin oikeasti kyllästyy siihen malliin, ettei jaksa enää vaan nätisti hymyillä ja selittää syitä :D Olen tänä vuonna jo julkisesti sanonut rumemmin vauvakyselijöille ("sitten seuraavaksi se lapsi <3" huoh....) ja sanon kyllä rumasti myös sille joka seuraavaksi kehtaa huokailla ja pyöritellä silmiä meidän koiramäärälle. Jos samassa taloudessa asuu useampi ihminen isompi määrä ei enää niin paljon kauhistuta, mutta jos yhdellä ihmisellä on useampi kuin 2 koiraa, niin se on ilmeisesti todella erikoista. Onhan siinä toki oma tasapainoilunsa, että aika riittää kaikille ja siihen muuhunkin elämään, mutta kylläpä usean koiran taloudessa tämä on varmasti jo etukäteen mietitty ennen kolmannen, neljännen tai viidennen koiran hankkimista.
VastaaPoistaMeillä on nyt talossa 4 omaa + 5 pentua. Jos ei olisi taloudellisia ja muita resurssiesteitä, niin jättäisin yhden noista pennuista itselleni. Onneksi(?) tuolla suosikkipennulla pukkas nyt alapurentaa, mietin jo miten saisin sen "vahingossa" jäämään meille, se kun on rakenteellisesti potentiaalinen näyttelyitä ajatellen. Ystäväni diagnosoi minun sairastavan näyttelykoiriin kohdistuvaa rescue-syndroomaa 8D Mutta pakko miettiä asiaa pidemmälle, kun tarkoitus on jättää pentu kotiin ensimmäisestä omasta pentueesta, ja laumaa ei pysty ihan määrättömästi kasvattamaan.... Joskus mietin onko näillä ihmettelijöillä kyse siitä, että koiria on PALJON - eli mietitäänkö, että tuokin se vaan tuossa hamstraa koiria vain määrän takia? Kyllä minua kiinnostaa koirat aina yksilöinä ja on mielenkiintoista päästä tutustumaan uuteen pentuun ja sen ominaisuuksiin.
Onhan isomman lauman kanssa aina omat ongelmansa, mutta kukin valitsee oman tiensä. Jollekin sopii vain 1 koira, jollekin paremmin 5-päinen lauma. Meillä tuntuu heti koti tyhjältä, jos yksikin näistä nykyisistä jäsenistä on pidemmän aikaa poissa. Aikaa kuluu, rahaa menee, järjestelyä vaatii.... Joskus mietin, että koiriin tuhl....sijoittamillani rahoilla olisi kustantanut parikin ulkomaanmatkaa aurinkorannalla. Senkään ei kuitenkaan pitäisi olla kenenkään muun murhe mihin kukin rahansa, aikansa ja vaivannäkönsä laittaa :) Näitä ihmettelijöitä tulee aina riittämään, mutta olisihan se kai aika tylsää, mikäli omassa elämässä ei mikään rapsututtaisi muiden aivonystyröitä tai takapuolta :D