Tekee mieli vain hihkua

Syksyn 2016 ensimmäinen peltolenkki takana! Pipo päässä ja varpaat jäässä - alkaa olla jo kelit sen verran kylmiä, iiks! Sitä pitää jo oikein tuulitakin alle ruveta pukemaan fleecetakkia ja ottamaan hanskoja mukaan lenkille. Tästä tietää, että se iki-ihana kesä on nyt valitettavasti ohi.

-Rapsakkaan kirpeät syysaamut on jotain sitä mitä mä rakastan! Nyt on ollut myös monena aamuna tosi sumuista ja aah, olen niin onnellinen. Eläisin aina vain pelkkää syksyä jos vain millään voisin.

-Sähköpostiin on kolahtanut viime aikoina rutkasti kivoja asioita. Niistä luvassa pian uutta juttua.

-Kesäkuvakisan osallistujien ahkeruus tuntuu ihanalta - te osallistujat olette keränneet hyvin ääniä ja olen niin onnellinen, että mukaan tuli niin paljon ihania kuvia. Kiitos. Tämä merkitsee mulle paljon!

-Peltolenkillä ottamani kuvat ovat oikeita hyvän mielen kuvia. Ne ovat hauskoja ja oivallisia, vaikkakaan ei teknisesti ehkä kaikkein parhaimpia. Tarviiko aina kuvien ollakaan, eikös se muisto ole se tärkein?

-Onnidog-kuvien muokkaaminen herättää vieläkin mielessä mukavia muistoja. Oli ikimuistoinen leiri. Ensi vuonna ehdottomasti taas mukana! Postauksia on luvassa tässä syksyn mittaan eli malttakaahan. Haluan nimittäin panostaa kunnolla niihin enkä vain hutaisten kirjoitella.

-Toimiva koiralauma. Se toimii arjessa, se toimii kotona, se toimii kentällä, se toimii lenkkipoluilla, se toimii vapaana ja ennenkaikkea, se toimii yhdessä. I looove!

-Eilinen hyvin mennyt mätsäri Vaasassa nuorimpien kanssa nostattaa hymyn vieläkin huulille. Mulla taitaa olla kunnon palkintopossuja, kun nyt kummatkin oli yhdessä BIS-kehässä :-D Haha! Oli kyllä mukava yllätys kuinka näppärästi tuo nuorinkin jo seistä tapittaa ja ravaakin jo yllättävän kätevästi. Neiti saikin kehuja siitä kuinka nuoresta iästään huolimatta siitä huokuu itsevarmuus ja iloisuus!

-Villiksien juoksut alkavat olla ohi. En taas muistanutkaan miltä tuntuu katsoa sitä, että meille on tulossa pikku-Kerttuja ja pikku-Herttoja! :-D Onneks juoksut on yleensä noilla sentäs samaanaikaan, en ehkä muuten kestäis!

-Kiireisyys. Päätin sanoa tämän, vaikka tämä on sekä negatiivinen että positiivinen juttu. On ihanaa, kun saa tehdä ja touhuta hirmuisesti, vaikkakin toisaalta se rajoittaa muunmuassa meidän harrastamista. Pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni, että pääsisin johonkin tottisryhmään Martan kanssa ja Pirkon kanssa olisi kanssa kiva duunailla jotain. Ei vain nuo omat työt ihan puolesta puhu kurssiaikataulujen suhteen. Eikös se niin ole, että suunnittelu on jo puolet tehdystä työstä ;)

-Villiksistä on tullut Pirkolle tosi hyviä kavereita. Ne leikkii sen kanssa ja nukkuvat jopa koko sakki yhdessä. Yksikin ilta Kerttu nukkui puoliksi Pirkon päällä sohvalla rötköttäen - ei yhtään Kerttumaista, sillä se on yleensä sohvan toisella puolen kerällä yksin nurkassa! :-D

-Se, että elämä rullaa. Uusi asunto oli potku uuteen nousuun! Uudet lenkkipolut lähistöltä ovat tulleet jo kohtuullisen tutuksi, rapun muista koirista on tullut jo kavereita meidän koirille, lähialueen koirapuistossakin ollaan käyty pari kertaa ja oma koti on tullut jo kodiksi. Koirien iloksi täytyy tietysti lähipiirille pitää tuparit - arvaatte varmaan mikä ilo niillä on ihmisistä? Ne on ihan sekaisin!

Ei siis tämän kummempaa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!