sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Eiliset treenimuistiinpanot

Oon ottanut jo heti Martan tullessa taloon tavaksi kirjata meidän treenit kalenteriin ylös. Oli treeni sit mitä tahansa, niin se on kalenterin kansissa tallessa. Sieltä onkin näppärä tutkia meidän edistymistä ja epäonnistumisia. Kirjaamisen parhaimpia puolia lieneekin se, että silloin tulee miettineeksi treenejä pienemmissä paloissa eikä vain pelkkänä kokonaisuutena. Näin pystyy näkemään onnistumiset ja epäonnistumiset, joiden avulla pystyy sitten paremmin haastamaan itsensä seuraavissa treeneissä. Tällästä periaatetta pitäisi käyttää monessa muussakin asiassa, sillä mä ainakin ite koen kehittyväni tuolla tavalla

Eilisissä treeneistä tein taas muistiinpanoja ja ajattelin heittää niitä tänne bloginkin puolelle, sillä meiltä on toivottu treeneihin liittyviä postauksia. Me siis käydään tällähetkellä treeneissä kerran tai pari  viikossa hallilla treenailemassa tottista, mutta sen ohessa tehdään myös jonkin verran omatoimisia treenejä. Omatoimitreenit riippuu paljon siitä, että kuinka on aikaa ja motivaatiota sekä säätä lähteä ulos treenailemaan. Sää on meillä ainakin suuri asia, sillä tälläkin hetkellä piha on kuin jääkiekkokaukalo eli suorastaan hengenvaarallinen miettiä edes minkäänlaisia treenejä. Jonkin verran oon jotain sivulletuloa ottanut myös sisällä, mutta tiedätte varmaan, että sisällä nyt ei tuota tilaa oo aina kovin mahdottomasti ellei omista isoa omakotitaloa :-D

Voin tässä vaiheessa jo sanoa, että mä oon maailman huonoin kirjoittamaan meidän treeneistä muualle kuin omaan kalenteriin. Haluaisin kyllä tehdä enemmän treeneihin liittyviä postauksia, mutta syynä postaamattomuuteen aiheesta on se, että mulla on harvemmin treeneistä meistä mitään kuvia saati mitään fiksua sanottavaa ;-) Eilen oltiin kuitenkin ohjaajan kera hallilla treenailemassa ja oli mukava saada muidenkin näkökulmaa tähän meidän epätoivoiseen treenailuun. Ei vais, on ihan hauska kuulla muiden mielipidettä ja kehittämisehdotuksia!

Eilen vedettiin ihan perustreenit. Noutoa ei otettu, kun työstetään sitä vielä kotona ennenkuin tuodaan se hallille. En halua pilata sitä epäonnistumisilla eli koen, että se tarvitsee vielä vahvistusta hurjasti. Eteenmeno on sujunut tähän mennessä ihan hyvin, niin jätin sen tälläkertaa pois.

Leikittäminen sujuu oikeesti tosi mainiosti. Puree hyvin ja leikkii mielellään mun kanssa. Ollaan siis päästy tosi hyvin siitä "kun annoit lelun minulle, tämä on minun leluni" -vaiheesta yli. Neiti tuo lelua, tahtoo repiä ja "irti"-käskykin hyvin hanskassa. Palkkautuu paremmin patukasta kuin pallosta eli patukka on se meidän juttu. Uuden patukan myötä nappaa kiinni tiukemmin eli Martta tarvitsee selvästi sinne suuhun täytettä. Oon ehkä maininnut aiemmin, että Martta ei leiki kenenkään muun kuin mun kanssa, mutta nyt se on leikkinyt jo useamman ihmisen kanssa. Ei sen tietysti tarvitsekaan leikkiä muiden kuin mun kanssa, mutta toisaalta ihan hauska nähdä, että lähtee leikkimiseen mukaan muidenkin kanssa.

Seuraamisessa neiti menee hyvässä paikkaa ja ennenkaikkea suorassa. Seuraamisesta ei moitittavaa, mutta mun pitäis enemmän haastaa koiraa. Käännöksiä, nopeaa tempoa, hidasta tempoa, lyhyitä pätkiä, pidempiä pätkiä, häiriöllä, ilman häiriötä ja niin edelleen..Haukku sujuu kotona ok, mutta hallilla en oo tohtinut vielä kokeilla edes. Eikä ole ollut tarviskaan, kun tekeminen siellä on toiminut ilmankin. Tää lienee mulle se suurin kynnyskivi, koska tuntuu että mä treenaan mielummin sitä vanhaa ja samaa kuin laittaisin itseni likoon uusiin juttuihin. Koirakin selvästi oli hämmentynyt, kun meidän treeni olikin ihan uutta ja erilaista - tosin hyvällä tavalla hämmentynyt ja superinnokkaana tietty tekemässä. Selvästi koirasta saa paljon enemmän irti, kun senkin haastaa tekemään vaikeampia juttuja. Nyt koiran fiilis laskee vähän, kun ei ole tarpeeksi haastetta tekemisessä. Mutta sano se sit tälle rähmäkäpälällejääräpää-omistajalle, että tee vaikeampia juttuja...Tämän(kin) takia on siis hyvä, että joku ulkopuolinen on meitä pökkimässä persuksiin!

Uudet käskyt myös alkaa selvästi mennä päähän. Me kun vaihdettiin pari viikkoa sitten käskyt kokonaan tottiksessa ihan siitä syystä, että arkikäskyt (mm. istu, maahan, vapaa...) on meillä ihan eri tarkoitusta vastaavia kuin mitä haluan ne treeneissä olevan. Treeneissä ei esimerkiksi maahanmenosta lähdetä pois ilman vapautusta toisinkuin taas kotona voi. Esimerkkinä sanottakoon, että käsken kotoa pois lähtiessäni koirat maahan kauas ulko-ovesta ja sitten ne omia aikojaan siitä saavat lähteä kun ovi sulkeutuu. Voitte siis miettiä toimiiko tommoset käskyt sit kokeessa? No ei toimi. Siispä istu vaihtui "sit", maahan "pläts", eteen "hiit" ja vapaa "tsap". Muutenkin oon ollut vähän epämääräinen tuon vapauttamis-sanan kanssa, koska mulla on toiminut sekä "jes" että "vapaa" vapauttavina käskyinä. Ei ihme, jos koira on sekaisin! Tuleeko muille ikinä tunnetta, että olette epämääräinen ohjaaja? Mulle nimittäin tulee aina sillointällöin :-D Tiedätte varmasti kuinka monta kertaa oon meinannut pestä itse suuni saippualla vääristä käskyistä, sillä ne on juurtunut jo sanavarastoon niin pahasti. Mulle naureskeltiinkin joskus, että saat raipasta jos sanon vielä noita vanhoja käskyjä..

Jäävät myöskin hyvät. Ei suurempaa sanottavaa. Nyt myös se selvästi heikoin lenkkimme eli seisominen toimii. Sitä tosin ollaankin nyt kotona ahkerasti treenattu. Maahanmenossakin painautuu jo hyvin maahan nopeasti. Istuminen ollut alustalähtien vahva.

Unohdan kehua koiraa suorituksen aikana, kun joku ohjaaja on katsomassa. Mä en tiedä mikä siinä on, vaikka ihan hyvin voisin muutaman kerran huikata esimerkiksi seuraamisessa "hyvä" tai "hieno tyttö", mutta jotenkin vain unohdan sen.

Nyt päästään siihen itse pahuuteen. Mun suurin ongelma on jännitys. Mä en tiedä mikä siinä on, että jännitän koiran kanssa tekemisessä, mutta esimerkiksi 100hengen ihmismassalle puheen pitäminen ei ole minkäänlainen ongelma. En ymmärrä enkä välttämättä haluakaan :-D No, voitte siis arvata oliko hankala laittaa itseään tähän meidän uuteen treeniryhmään, jossa suurinosa koirakoista on kisannut ja osa jopa menestynytkin? Tälläisissä tapauksissa ei voi muutakuin laittaa jäitä hattuun ja oikeesti miettiä sitä, että pohjalta meistä jokainen on joskus lähtenyt. Onneksi meidän treeniporukka osoittautui niin huumorintajuiseksi ja kannustavaksi, että oikeesti nautin treenaamisesta enkä jännitä enää laisinkaan. Ehkä se kisajännityskin sit lähtee pikkuhiljaa tän treenijännittämisen kanssa pois..

Mä haluaisin meidän treenaamisesta oikeesti videota, kunhan saisin jonkun hallille kuvaamaan. Ollaan nimittäin lyhyen ajan sisällä kehitytty huomattavasti. Toisaalta mua pelottaa vähän se, että meillä saattaa tulla se stoppi kehittymiselle jossakin vaiheessa. Pitää vaan oikeesti sit olla tasaisen varma ja jatkaa tekemistä normaalisti. Ei saa siis lannistua! Tarkoitus ois meinaan laittaa BH-koe purkkiin syksyllä. Ei ainakaan yhtään aiemmin, sillä jännitys valtaa vielä mieltä ihan liikaa eikä kyllä olla vielä kokeeseen valmiitakaan. Tavoitteeksi siis otamme syksyn!

Ja pitikin mainita vielä tästä meidän treenaamisesta, että mulla meni kesä ihan liiaksi töissä ja tein jo Martan tullessa kotiin sen päätöksen, että panostan vuotiaaseen asti arkikäyttäytymiseen sekä häiriöön kunnolla ja sen jälkeen vasta aletaan tosissamme treenata. Tainno, eihän tää meillä ikinä mitään tosissaan treenaamista ole, kun nauraa hörskötämme ja pidämme hauskaa tuolla hallillakin :-D Oon onnellinen tuosta päätöksestä, sillä neiti toimii hyvin arjessa, häiriössä, eri ympäristöissä ja alustoissa eli sen kanssa ei tarvi takuta. Siksi treenaaminen onkin nyt helppoa ja kivaa! Oon ihan fiiliksissä aina kun päästään hallille tekemään ja koirakin on aina tosi innoissaan lähdössä. Sen kaiken ilon keskellä oon päässyt myös tutustumaan ihan huippuihin ihmisiin. Ihmisiin, joiden kanssa treenaaminen on ihan maagista. Niin rentoa ja hauskaa! Siksi onkin hankala nyt helmikuun lopulla heittää hyvästit tälle meidän porukalle ja siirtyä uuteen ulottuvuuteen. Toivottavasti löydämme Tampereen seudultakin yhtä mukavan porukan, saa vinkata ;-)

Onko täällä muuten muita jännittäjiä? Treenijännittäjiä, kisajännittäjiä tai vaikka vain arkijännittäjiä? :-D Vai oonko ainut arkajalka? Ja ennenkaikkea, onko tälläset treenimuistiinpanot kivoja? Saako siis jatkossakin rustata?

lauantai 30. tammikuuta 2016

Puhelinkuvia osa 1

Aika käynnistää taas nämä jokaiselle varmasti tutut puhelinkuva-postaukset käyntiin! Näistä ei meinaan niin vain pääse eroon ;-) Aion jatkaa näitä taas tänäkin vuonna, sillä nää kokoaa meidän arkea yhteen vähän syvemmältä mitä normaalit meidän postaukset tekee. Muutenkin musta on kiva koota näitä postauksia yhteen, sillä tulee itsekin muistelleeksi mitä on tehnyt kuukauden aikan sekä tietysti, samalla tyhjättyä puhelin turhista kuvista.

Meidän tammikuu toi mukanaan monta kivaa juttua - treenattiin ahkerasti Nose Workkiä, pk-tottista, ohitustreenailtiin, laitettiin blogikirppis pystyyn, meillä oli vajaan hoidossa tyttöjen paras kaveri Peppi, koirapuistoiltiin, mätsäiltiin kerran, lenkkeiltiin uusissa maastoissa, kärsittiin -30asteen pakkasista ja Martan allergia oireili pahasti, joten ruvettiin neidin kanssa kokonaan raakaravinnolle. Paljon kaikkia juttuja ehti tapahtumaan laidasta laitaan, mutta onneksi suurimmaksi osaksi hyviä sellaisia! Nyt kuitenkin kokoan meidän tekemiset kuviksi..
1. Auton imuroinnissa ja huollossa täytyy aina olla apuri mukana! 2. Juna-asemalla pitkästä aikaa - tälläkertaa viemässä tuttuani junalle. Neiti ohitti kaikki koirat ja superpaljon ihmisiä mallikkaasti! Vau! 3. Oi, mikä ilma! 4. Blogikirppikseen meneviä tavaroita..tsekkaa jäljellä olevat tavarat täältä!
5. Eläinlääkärissä "tuomiota" kuulemassa.. 6. Se on siinä, Hertta♥ 7. ja 8. Martta innostui pesusta..:-D Hahhahaha, toi naama! Martta on vähintään sitä mieltä, et mamma on pepusta...

9. ja 10. Lenkillä koko sakin kanssa, ihan huippua! Kyllä meillä neljäskin koira menis ;-) 11. ja 12. Parhaat kamut unilla vanhemmillani
13. ja 14. Samoilemassa Santavuorella, josta olikin postausta hetki sitten! 15. Moikkaamassa tuttua eläinlääkäriämme.. 16. Ja taas ollaan vaan omalla porukalla, ilman Peppiä :(
17. Koirapuistoilemassa Kasperissa hoffiherran ja valkkarineidin kanssa, jeij! 18. Sen jälkeen lähdettiin Mustiin&Mirriin ostoksille. Olikin muuten hauska yhteensattuma, kun eräs vanhempi nainen tulee juttelemaan ja kysymään "onko tämä Martta?" ja minä hämmästyneenä vastaan, että "onhan tämä". Nainen tunnisti meidät, kun on seurannut Hertta-villiksen elämää ja myös muu lauma oli jäänyt mieleen..olipas mukavaa kuultavaa♥ 19. ja 20. Maalahteen mätsäröimään Martan kanssa pitkästäaikaa!

21. Nuija, tosinuija, supernuija...eiku mitä :-D 22. "Annaks mulle namin, kun nuo kaks ei nyt huomaa??" tuumii Kerttu 23. Oihh, aurinkokin siellä pilkahtelee! 24. Pk-tottikses treenailemas
25. Piti sitten hommata heti uusi pakkanen lihoille ja luille, kun alotin Martalla tuon raakaruokinnan vihdoin! 26. Hyvältä näyttää ;-) 27. Viimeisiä laskuja ja heti siellä virheitä pukkaa! Onneksi nyt kaikki kunnossa jo :P Näitten kans oikeesti piti mennä ajatuksen kans, että meni kaikki oikein! 28. Majakka ja perävaunu lenkkeilee..
 29. Maalahdessa käväistiin mätsäröimässä pitkästäaikaa 30. Oltiin taasen koirapuistoilemassa Stara-labbiksen ja Nelli-landseerin kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti! 31. Ohitustreeneissä Seinäjoella - käytiin myös juna-asemalla tsekkailees ja neiti oli ihan huippu! 32. Lenkkimaisemat!

33. Hermanni-sekarotuisen ja Kristan kans lenkkeilemässä.. 34. #hallitreenit #häiriö 35. Väsynyt treenaaja! 36.Pauliinan ja hänen 4 huskyn kanssa koirapuistoilemassa Kurikassa
37. Naturis-pötkö paloiksi ja pakkaseen säilöön.. 38. Uudet pantsut, vihdoin! 39. Martan uusi kamu - sakemanni Diana. Neideistä onkin kehittynyt nopeassa ajassa ylimmät ystävykset :) 40. Mustissa&Mirrissä Martta kyllästyi kassajonoon ja pisti maate..
41. Junalla saattamassa kaveria.. 42. Mätsärin ruusukkeet valmiina - kerrankin ajoissa asian kanssa! 43. Ai mitenniin on purkkia ja purtiloa? :-D Lisäksi jääkaapissa vielä Molkosan-purkki sekä ADE-liuos. 44. #kettutyttö
45. Lumisissa maisemissa lenkkeily on kyllä talven parhaimpia juttuja 46. Ai mitenniin blogikirppis ei kannata? Martta sai niillä rahoilla uuden BOT-manttelin ja meitsi hanskat! Vihdoin ja viimein - ollaanhan me näistä jo vuosia haaveiltu :P 47. Arvontavoitto Kuono.fi:n kisasta - miksi tää ei voinut tulla vaikkapa 4kk sitten, kun Martta vielä söi tuota ruokaa? :D 48. Dianan, Hermannin ja Kristan kanssa nauttimassa metsässä♥ 
49. Eläinlääkärissä rokotuksilla Martan ja Hertan kanssa. Lisäksi Eve teki saman diagnoosin kuin minäkin - Martan allergian oireet lähtenyt lähes kokonaan! Aaah!! Oon niin onnellinen, että ollaan luultavasti löydetty se oikea ruokintamuoto meille :) 50. #julkkikset #kurikka #kurikkanyt #kurikankamu51. ja 52. Mikä onkaan parempi päivä treenata kuin lauantai? Ei mikään! Siispä lähdettiin hallille treenaamaan :)  
Viimevuoden puhelinkuvat voit tsekata täältä!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ovela kuin kettu

Sitä vaan, että oli pakko tulla näyttämään teillekin tää Martan uusin panta. Mä en tiedä mikä mua on vaivannut, sillä Martalla on ollut tuo yksi ja ainut Designdogin ruskea solkipanta lähes koko ikänsä enkä ole edes kaivannut muita pantoja. Lähtökohtana kerrottakoon kaikille, että Hertalla ja Kertulla kun on paljon enemmän pantoja kuin laki sallii - mutta ilmeisesti suutarin lapsilla ei ole aina kenkiä. Poikkeus sääntöön tulee näköjään Martan kohdalla.

Astelin kuitenkin yksi päivä kangaskaupassa muutenvain ja nuo ketut tapittivat mua suoraan silmiin sieltä kangaspakasta. Voin kertoa, että se oli menoa se..Mua ei nimittäin enää silloin pidättänyt mikään. Tuo kettukuosi on nimittäin ihan silkkaa rakkautta♥ Aaah!



Siispä Martta sai toisen pantansa, vihdoin. Panta sopii mun mielestä neidille kuin nenä päähän - kettukuosi nimittäin pitää yllä kulissia siitä, että neiti olisi ovela kuin kettu, vaikka tosiasiassa taitaa olla enemmänkin tyhmä kuin aasi :-D hahahhahha! Toi panta on muuten tosi kätevä nakata treeneissäkin kaulaan ja pois kaulalta eikä oo lenkilläkään vaarana kaulassa toisinkuin ehkä solkipanta voisi olla :) Ei huonompi panta siis! 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Synttärionnittelut!

Onnea tälle 5-vuotiaalle karvapäälle! Heiluva häntä, kitiseminen, "ärripurri", ruoka, iloisuus ja ihmisläheys kuvaavat neitiä enemmän kuin hyvin. Mitä elämä olisikaan ilman tätä apinaa, joka ei välillä osaa käyttäytyä ja välillä neiti taas on maailman helpoin koira? Ei varmasti mitään.
Tänään me vihdoin nautimme lauhtuneista säistä ja lähdemme koko porukan kanssa pitkälle lenkille..

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kooste mätsärimietteistä

Vähän ollaan taas myöhässä postausten reaaliaikaisuuden kanssa, mut menkööt! Mulla makaa luonnoksissa oikeesti ihan supersuuri määrä kaikkia julkaisemattomia postauksia, jotka pitäisi saada ilmoille tässä kevään aikana. Voi apua, mistähän sitä saisi vaikka muutaman tunnin lisäaikaa vuorokauteen?! :-D Tää kevät on meinaan jo nyt ihan hullua menoa, niin saa nähdä mitä mun elämä on parin kuukauden päästä!

Nojoo, palataukseni itse aiheeseen, niin aattelin kertoa mun viime mätsäristä hieman faktatietoja. Näitä on sit itekkin kiva lukea parin vuoden päästä ja muistella menneitä ilolla. Pysyy samalla kaikki tiedot ja kuvat mukavasti tallessa täällä blogin puolella. Jos haluat kurkkia aikasempaa koostepostausta, niin pääset ekan mätsärin koostepostaukseen tästä!

Huh! Viimevuoden syyskuussa tosissani mietin taas, että mihin olen oikein taas pääni upottanut - olin järjestämässä nimittäin elämäni toista mätsäriä, taas kerran yksin. Ensimmäinen mätsärini meni onnistuneesti läpi, mutta odotukset tälle toiselle mätsärille oli vielä kovemmat. Ja odotukset tietenkin toi mukanaan myös paineita ja hirveän stressin - mut paremmin tuntevat tietävät, että mä kun en tunnetusti stressaa juuri mistään niin tuota tapahtumaa stressasin ja lujaa :-D Tapahtuma järjestettiin siis osana Kurikan kaupungin Asu&Elä-teemaviikkoa, joten senkin puolesta oli väkeä tulossa paikalle katsomaan ja osallistumaan. Koirakoita tapahtumaan osallistui noin 120 eli ihan hurjasti!

Aamun järjestelyt sujui paikanpäällä hyvin, kiitos maailman parhaan kökkäväen Ilman heitä koko tapahtuma ei olisi ikinämaailmassa onnistunut noin hyvin! Teltan kokoaminen, palkintojen jaottelu, kehien teko, grillin kuntoon laittaminen, äänentoiston testaaminen sekä kökkäväen opastaminen omiin hommiinsa kuuluivat aamuisiin tehtäviin. Pikkuhiljaa paikanpäälle alkoi kertyä väkeä ja olen kyllä onnellinen 3 ilmoittautumispöydästä, sillä väkeä jonoihin ei juurikaan kertynyt. Suosittelen siis sitä vinkiksi kaikille mätsärin järkkääjille!

Sain mukavasti kiitosta palkinnoista, kiitos pohojalaasen asenteeni. Nimittäin sen ansiosta asiat teherään sitten justihin niin mittavasti ku olla ja saattaa sekä tietenkin aina loppuhun asti. Tätä asennetta pääsin jo kiroamaan kantaessani palkintolaatikoita ja -säkkejä ulos kuvattavaksi ja lajiteltavaksi pari viikkoa ennen tapahtumapäivää. Eniten kirosin sitä, että niitä oli niin paljon ja kaikki säilytettynä vanhemmillani yläkerrassa - miksi minun pitikin haalia mukaan näin monta ihanaa sponsoria, vaikka vähempikin ois voinut riittää :-D Äitikin totesi, että ihanaa kun saadaan yläkerran aula vihdoin tyhjäksi siitä koiratavaroiden määrästä!
Sain järjestettyä sponsoreiden lisäksi tapahtumaan mukavasti oheistoimintaa - Kennel Sumuvuoren oli myymässä tarvikkeita sekä ruokaa, koirahieroja Marjatta Kakkuri esitteli toimintaansa ja teki pikahierontoja sekä lahjoituskohteemme Pohjanmaan Eläinkeskus oli vastaanottamassa lahjoituksia ja pitämässä kirpparipöytää. Lisäksi paikanpäällä oli buffet, makkaranpaistoa ja arvontapöytä. Arvontapöytä saavuttikin suuren suosion, sillä kaikki arvat oli jo myyty loppuun ennen kehien alkua. Täytyy varmaan tulevaan mätsäriin kyllä hommata arvontapöytään enemmän kuin 100 palkintoa, niin riittää vähän pidemmäksikin aikaa :-D
Onneksemme sää suosi tuolloin enemmän kuin hyvin ja ihmisiä kertyi paikalle sankoin joukoin. Oli hienoa nähdä kuinka paljon aktiivisia koiraihmisiä tuli paikalle osallistumaan ja katsomaan :) Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että parasta tälläisen tapahtuman järkkäämisessä on oikeesti se kuinka ihmiset tulevat tälläiseen mukaan iloisin mielin! Se kaikki ilo on tämän työn anti♥ 


Mätsärin valmisteluihin kuului sponsoripalkintojen etsimisen lisäksi mainosten tekoa ja jakelua, palkintokylttien tekoa ja laminointia, tiekylttien valmistelua, kehäpaperien tekemistä, kanttiinitarvikkeiden ostamista, makkaragrillin vuokraamista,tuomareiden kalastelua, mainoksien tekoa ja jakelemista, oheistoiminnan suunnittelua ja toteutusta, kökkäporukan etsimistä sekä vaikka mitä muuta. Siis ihan hirveesti töitä - ainakin yksin tehtäväksi!

Mätsärin loppuun kuului taas tapahtumapaikan siivous, sponsoreiden ja kökkäväen kiittäminen, kuvien muokkaus ja julkaiseminen, tulosten julkaiseminen sekä tietysti lahjoituksen teko. Tuimme tässä mätsärissä Pohjanmaan Eläinkeskusta ja lahjoituksesta tuli paljon kiitosta heiltä! :-)

Tuon mätsärin päätteeksi sanoin, että en kyllä järjestä enää ikinä mätsäriä..ei mennyt kuin kuukausi niin sanoin, että en ainakaan puoleen vuoteen järjestä ja no, nyt tammikuussa pistin sit kolmannenkin mätsärin aluille :-D Näin se aika kultaa muistot ja saa mielen muuttumaan! Haha :-D



Tässä viime kerralta palautteita - näitä on niin kiva lukea vieläkin, että pakko koota teillekin nähtäväksi!

"Kennel Sumuvuoren kiittää ja kumartaa! Hieno päivä, aurinko paistoi ja väkeä oli :) Kiitos vielä kerran!"

"Kivat mätsärit oli, kiitos♥"

"Oli tosi kiva mätsäri! Äärettömän hienot ja kivat palkinnot! Pienenä palautteena pakko sanoa, että bis-kehän aikana kun takaalta kerättiin kehiä pois, niin narun kappaleet muistutti koirani silmissä maastoviehettä, ja hieman laittoi koiralla saalisviettiä ja kierroksia ylle :D Eipä tuollaisi tule oikein ajateltua että kehänarutkin voi olla toisen viehe, vaikka kyllähän siinä samaa näköä olikin.. Suuri kiitos mätsäreistä! Mukava tapa viettää aurinkoista Lauantaita!"

"Sen verran annan kans kehittämiseen palautetta, että opasteita olis saanu olla paikanpäälle :) meilläkin meni tovi kun ihmeteltiin et mistä alueelle pääsee ja minne auton voi jättää.  Itse paikanpäällä oli hyvin opasteet, plussat siitä! :) mut teidenvarsilla ei nähty yhtäkään...."

"Hienosti järjestetyt ja sujuvat mätsärit. Rento ja kiva meininki! Paikkana hyvä kun hiekkapohja.ja gisella kiittää hierojaa♥"

"Hiekkapohjasta myö pisteet! Ja etenkin isojen koirien kehäsihteerille kuuluvasta äänestä!!"

"Joo opasteita olis saanu olla, yhtäkää ei nähty ku tultiin vissiin sellasesta suunnasta. Mutta muuten oli kyllä mahtavat mätsärit! Mikrofonikuulutus alkuun saa pojoja, samoin mukavat arpajaiset!! Tosi kiva idea myös halpa hieronta paikan päällä! Ja tosiaan isojen koirien kehäsihteerillä hyvä ääni. Pisteet myös pentujen sihteerille kuuluvasta äänestä, ja myös tuomarista tykkäsin kovasti - kuten koirakin!"

"Kiitos erittäin mahtavasta päivästä♥"

"Kiitos myös meidän poppoon puolesta♥"

"Majre kiittä mukavista mätsäreistä Ja hyvistä tuomari kokemuksista :)"  

"Kyllä oli onnistunut tapahtuma! Kiitos vain sinulle, kun sain olla mukana hieromassa koiria. Kontakteja tuli mukavasti"  

Ensi kerralla opittavaksi jäi ainakin se, että pitää muistaa kertoa kökkäväelle, että kehänauha vasta tapahtuman päätteeksi pois muista kehistä. En itsekään tullut edes ajatelleeksi, että se voisi toimia "vieheenä" jollekin koiralle. Lisäksi opasteita voisi laittaa laajemmin, nyt niitä kun oli vain keskustan alueella ja suurinosa niistä oli kaadettu sekä kaatunut. Täytynee siis varmasti sitoa niitä kiinni katutolppiin! Kahviosta loppui myös pillimehut ja kupit monesti eli niitä reippaasti lisää ensi kerralla! Onneksi kökkäväestä aina joku ehti niitä kaupasta hakea, etteivät loppuneet ihan kesken. Ja ainiin, arvontapöytäänkin saisi olla ensi kerralla enemmän tavaraa! Olikohan vielä jotain muuta opittavaa? Hmmpph..
Facebookin tapahtumaeventtiin pääset tästä! Tervetuloa! :-) 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tee-se-itse koiranherkkupurkki

Onko sinulla ollut joskus ongelmia keksiä omalle karvatassulle synttärilahjaa? Tai oletko halunnut muistaa kaverisi koiraa, mutta et ole keksinyt siihen sopivaa lahjaa? Hienoa, nyt olet tullut oikeaan paikkaan! Tässä on nimittäin lahja, joka valehtelematta hurmaa koiran kuin koiran♥ Voin melkein laittaa pääni pantiksi!

Purkin voi täyttää oikeastaan millätahansa herkuilla. Voit tehdä vaikkapa herkkuja itse (ohje löytyy täältä) tai käydä ostamassa niitä kaupasta. Itse kävin hakemassa purkkiin Mustista&Mirristä irtoherkkuhyllyltä kuivattuja kalkkunaherkkuja, kuivanaudanlihapullia, kanaherkkuja ja Kennelrehulta ostin kuivattuja kivipiiroja. Kaikki noista ovat viljattomia tuotteita, eli koko lauma pystyy nyt syömään tuosta purkista. Itse tykkään erityisesti käyttää tälläistä purkkia, kun lähden pois kotoa, sillä muuten mun pikkuisessa eteisessä olisi kolme koiraa odottamassa mukaan pääsyä. Nyt ne tietävät saavansa herkun, kun avaan purkin poislähdettäessä ja osaavat siten asettua omille paikoilleen kiltisti odottamaan. Herkku tekee kotoa lähdöstä paljon rauhallisemman ja koirat jäävät tyytyväisenä mutustamaan pientä makupalaansa :-) Helppo ja toimiva ratkaisu!

Tarvitset:
-lasisen kannellisen purkin (esim. Ikea on tässä ihan loistava paikka)
-muutamaa erilaista herkkua (esim. Mustin&Mirrin irtotavara-hylly on tosi jees)
-pätkä satiininauhaa


1. Aloita menemällä kauppaan ja osta sieltä sopiva purkki sekä kivoja herkkuja. Kannattaa ostaa herkkuja reippaasti, sillä meillä ainakin hävisi puolet herkuista jo parempiin suihin kotiintullessa..:-D

2. Sitten kokoa purkkiin kerroksittain valitsemiasi herkkuja täpötäyteen. Sekoita!



3. Nyt korkki kiinni ja rusetti koristamaan purkkia - purkkisi on nyt valmis!

4. Ilahduta omaa tai kaverisi parasta ystävää herkkupurkilla! Tälläiset käyvät myös näppärästi esimerkiksi pentupaketteihin mukaan vietäväksi uusille pennunomistajille ;-)

Aion antaa tälläisen Kertulle synttärilahjaksi, kun neiti täyttää 24.päivä huimat 5vuotta! Vautsi, kuinka iso tyttö neiti jo on♥ Tää on mukava lahja myös esimerkiksi vilja-allergikolle, sillä kaikki nuo mun kokoamat herkut ovat täysin viljattomia. Sopii siis meidän Martallekin mainiosti! Nyt vain herkkupurkkeja väsäilemään..

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vuoden positiivisin koirablogi-titteli

Mun oli ihan pakko tehdä tästä ihan oma postaus, sillä mä oon niin otettu tästä suuresta kunniasta! Tää titteli merkkaa meille oikeesti niin paljon♥ Olitte nimittäin äänestänyt meidät vuoden positiivisemmaksi koirablogiksi Hurttahuoneen järjestämässä The Dog Blog Awards Finlandissa! Vautsivau! Oon niin häkeltynyt siitä, että pidätte meitä koirablogien positiivisuutena ja että meidän postauksia oikeesti odotetaan innolla. Siis ihan hassua! Ja niin ihanaa! Hihihihihi!

Joten, lämmin kiitos ja kumarrus♥ En pysty tätä suurta onnellisuutta mitenkään kuvailemaan! Hui! Oon niin onnellinen! Vitsit miten ihanaa onkin omistaa näin super lukijakunta♥ Onko teillä ehdotuksia mitä haluaisitte "kiitokseksi" tästä, eli ilahduttaisiko teitä nyt alkuvuodesta vaikkapa tuotepaketti-tai lahjakorttiarvonta? ;-) Kiinnostaisko ketään?

Muiden titteleiden voittajat sekä muut sijoittuneet voit tsekata täältä! :-) 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Esittelyssä Carox-verkkokauppa

Hui, Photobucketilla on jotain ongelmia kuvien näyttämisen kanssa ja osa kuvista näyttää poistuneen täältä kokonaan. Yritin löytää ratkaisua ongelmaan, mutta sitten ne taas yhtäkkiä tulivatkin taas esiin - oisko Photobucketilla ollut vaan jotain bugia, joka olisi tämän aiheuttanut? Toivottavasti kuvat siis näkyy nyt muillakin kuin muilla! Ehdin jo meinaan säikähtää, että tässäkö tää bloggaus nyt sit oli..

Päästäksemme kuitenkin itse postauksen aiheeseen vihdoin...Viime vuoden puolella Carita otti meihin yhteyttä sähköpostitse ja kysyi haluaisimmeko ryhtyä heidän kanssaan yhteistyöhön. Olin aluksi hieman epäileväinen yhteistyöhön, mutta tutustuttuani verkkokaupan tuotteisiin - olin tosi kiinnostunut lähtemään mukaan! Verkkokaupasta nimittäin löytyi vaikka mitä kivaa ja erilaista. Verkkokauppa ei siis ollut mikään "normaalikoiratarvikkeiden" myyntipaikka, vaan kauppa oli panostanut enempi juuri ekologisuuteen, erilaisuuteen ja terveellisyyteen. Siis mikä voikaan olla mageempaa kuin panostaa noihin kolmeen asiaan koiratarvikkeissa? Itselleni nuo on tosi tärkeitä kriteereitä ainakin!

Ekana testituotteena meillä toimi pahvipaketissa olevat 1. namit, Crunthy Bakes ja Antler Bakes. Meillä on ollut aiemmin näitä käytössä kerran, sillä saatiin 3 pakettia herkkuja aikoinaan Hauboxista. Koirat tykkäsivät näistä jo silloin eli nämä olivat taattu herkku näille mun herkkusuille! Nää namit sopii musta kaikkein parhaiten kiitokseksi esimerkiksi kynsien leikkauksesta tai harjauksesta. Koulutuspalkkana nää on musta ehkä vähän liian isoja ja pilkkoessa taas nää murtuu liikaa pieneksi ja osa menee sellaiseksi ihmejauheeksi. Suuri plussa lähtee siitä, että nameissa ei ole haitallisia aromeja, maku- eikä säilöntäaineita tai keinotekoisia väriaineita. Ei myöskään lisättyä sokeria tai suolaa. Namit on siis puhtaita ja 100 % luonnollisia sekä ne ovat täynnä vitamiineja ja mineraaleja! Huippua!

Plussat ja miinukset:
+hauska ja ekologinen paketti
+maistuivat koirille hyvin
+sisältö plussaa!
+paketin koko hyvä
+/-namien koko vähän hassu, voisi olla ehkä hivenen pienempi?
Saatiin testiin myös kaksi erilaista lelua - frisbee ja pieni luu. Tuo frisbee nousi meillä samantien hittileluksi, sillä Martta tykkäsi siitä ihan sikana. Neiti heittelee ja järsii sitä yksikseenkin ihan hullun paljon! Ilmeisesti tuo mokkanahka tuo hampaille mukavaa haastetta! Muutenkin frisbeen muoto on sellainen, että Martta saa pidettyä siitä hyvin tassuillaan kiinni, kun järsii ja leikkii tuolla.

Näin lelua esitellään sivuilla: 
"Lelut on valmistettu neljästä kerroksesta juuttia. Kerrokset on ommeltu kierrätetyllä puuvilla- ja juuttilangalla. Päällimmäisenä kerroksena leluissa on pehmeä mokka nahka. Lelut ovat loistavia heittämiseen, vetämiseen ja yleiseen pureskeluun.

Lelut on tehty kestävästä kasvikuidusta, juutista. Tuotteet on valmistettu ilman aineita, jotka voisivat vapautua pureskeltaessa ja vahingoittaa koiraasi. Juutti on 100 % biohajoavaa. Mokkanahka on sivutuote, joka hyödynnetään materiaalihukan minimoimiseksi"

Plussat ja miinukset:
+frisbeestä tullut Martan lemppari, leikkii sillä paljon yksikseenkin :-D
+ekologisuus
+kestävyys ihan huippuluokkaa!!
+ei lisäaineita/väriaineita tmv.
-vain muutamaa eri mallia eikä juurikaan kokovaihtoehtoja
Sitten päästäänkin tähän omasta mielestäni jännittävimpään asiaan eli näihin luihin. Nää oli mulle ihan uusi tuttavuus ja siksi olinkin heti innolla mukana testaamassa! Oon kuullut joskus aiemmin näistä, mutta muuten mulla ei ollut näistä minkäänlaista käsitystä - toisinsanoen oli ihan mielipiteetön. Siispä näiden testaaminen oli mun mielestä tosi antoisaa ja mielenkiintoista!

Tässä pieni esittely luista, jos jollekin muille on nää ihan uusi juttu..
"Sarvet ovat 100 % luonnontuote. Luonnollisesti, isokauriiden itsensä pudottamia sarvia. Eivät sisällä kemikaaleja, säilöntäaineita, väri- eikä lisäaineita. Ne ovat erittäin kestäviä, hyviä hampaille ja koirat pitävät niitä vastustamattomina!
Sisältävät runsaasti mineraaleja ja ravinteita ja ovat erinomaisia koirille, joiden vatsat eivät siedä muiden puruluiden syömistä tai koirille, jotka ovat allergisia ”tavanomaisemmille” proteiineille.


Sarvet ovat hyväksi myös ihmisille – eivät tahraa, ovat lähes hajuttomia, turvallisia, eettisiä, ekologisia ja kestävät pitkään"

Plussat ja miinukset:
+äärettömän hyvää pureskeltavaa vaativille koirille!!
+erikokoisia
+hinta/laatusuhde - luut kestää oikeasti _pitkään_!
+100% luonnontuote
-omat koirat ei innostunut hirmuisesti, mutta tykkäsivät kuitenkin jonkin verran





Sitten vielä siihen herkkuvalikoimaan - mun mielestä nää oli herkkujen aatelistoa. Mä oon nykyään tosi tarkka meillä käytettävistä herkuista, joten meillä ei esimerkiksi ole enää pitkään aikaan syöty mitään pelkkiä viljamössö-dentastix-herkkuja. Olin siis hyvinkin positiivisilla mielillä lähdössä testaamaan näitä! Nää ei nimittäin sisällä mitään turhia juttuja - nää on just 100% sitä mitä pussissa sanotaan. Mun mielestä se on niiiiin suuri juttu, sillä suurinosa kaupasta ostettavista koiranherkuista on kuitenkin pelkkää viljamössöä. Se onkin yksi syy miksi paljon väsään itsekin paljon nameja, mutta aina ei vain oikeasti jaksa saati kerkeä niitä tehdä. Nämä ovat siis todellakin niiden pahojen päivien pelastus! Lisäksi jos haluaa antaa isompaa herkkua, niin oma tekemät namit ei siihen aivan riitä :-)

Plussat ja miinukset:
+valikoima hyvä
+vähärasvaisia, paljon omega3-rasvahappoja, gluteeniton, allergiatestattu...
+selkeä paketti ja tuotesisältö
-vaikea pilkkoa pienemmäksi
-haju oli voimakas, koiratkin ehkä hivenen kavahtivat, mutta tykkäsivät kovasti kyllä silti

Pääset tutustumaan Carox-verkkokauppaan tästä! Kannattaa kurkkia, sillä kaupalla on loppuunmyynti eli kaikki loput tavarat ovat -25% alennuksella :)

(*postaus on toteutettu yhteistyössä Carox-verkkokaupan kanssa)

torstai 14. tammikuuta 2016

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa..

Niimpäniin - en osaa olla järjestämättä itselleni tekemistä. Mä jo viimeksi sanoin niin varmana mukamas, että "tää on nyt viimeinen järjestämäni mätsäri aikoihin.." ja toisin kävi. Täällä mä oon taas aloittamassa tapahtuman järkkäämistä! Oon pyöritellyt ajatusta jo pidemmän aikaa ja eilen illalla sitten löin puoli päähänpistolla tapahtumasta eventin - ilmeisesti ihmiset halusivatkin vastaavaa tapahtumaa tännepäin, sillä osallistujien ja kiinnostuneiden määrä räjähti käsiin. Vau! Nyt siis kaiken sählingin, muuton, treenien, koulun, työharjoittelun, töiden ja koirien keskellä mulla on taas yksi urakka harteilla. Onneksi järjestämiseen on tullut jo paljon rutiiniakin, niin se sujuu huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi ekalla kerralla. Ekat sponsoritkin tapahtumaan sain jo järkättyä tässä aamulla ja toivottavasti saadaan mukaan yrityksiä vielä huimasti lisää :-)

Toivottavasti teistäkin mahdollisimman moni eksyy taas paikalle ihmettelemään
Facebookin tapahtuma-eventtiin pääset tästä ja Koirat.comiin tästä!

tiistai 12. tammikuuta 2016

#dogpawtattoo

Oon ehkä joskus saattanut mainitakin täällä, että oon hulluna tatuointeihin. Ja no, se näkyy mun ihostakin, sillä onhan noita kertynyt ihan mukavasti jo ihoon. Mulle tatuoinnit on olleet aina henkilökohtaisia ja tosi merkityksellisiä - jokainen tatuointi pitää ison muiston sisällään. Ne on mulle tärkeitä elämän hetkiä, jotka on leimattu sydämeni lisäksi nyt myös ihoon. Ne on iso osa mua. Ja kuten arvata saatatte, koirat on ollut mulle pienestä lapsesta lähtien tärkeimpiä juttuja maailmassa. Siispä oon tiennyt jo pidemmän aikaa, että haluan tatuoida kaikkien koirieni tassunjäljet itseeni. Aitona versiona. Silloin koirat kulkevat mukanani aina ja ikuisesti.

Viimeisimpänä tatuointiaikana mulle leimattiin parin muun tatskan lisäksi Hertan tassunjälki nilkkaan. Tuli sitten taas istuttua tatskapenkillä tunteja leimattavana.. Tää tatuointi oli varmaan hankalin sijainniltaan, sillä pyöriteltiin ja pyöriteltiin tuota tassunjälkeä mun vakkaritatskaaja Pasin kanssa pitkään. Tiesin nimittäin haluavani vielä Kertun ja Martankin tassunjäljet tuohon sekä mahdollisesti ympärille vielä jotain muuta, niin paikka oli hieman hankala miettiä. Tällähetkellä tuo tassunjälki näyttää tuossa ehkä vähän orvolta (ja kuvassa vielä puoli parantumaton!) vielä, mutta siihen on tulossa lisäystä ajansaatossa ainakin Kertun ja Martan tassunjälkien verran. Halusin vain aloittaa Hertan tassunjäljellä siksi, että Hertta on ja tulee olemaan aina mulle se "The Koira". Ei ehkä saisi laittaa koiriaan tärkeysjärjestykseen, mutta mulla se vain on näin. Jotkut ehkä ymmärtääkin tämän - jos koira on täydellinen, niin niitä ei voi omistaa kuin vain yhden elämänsä aikana? Hertta on just se koira. Nyt neiti kulkee mun mukana aina oikean tassunjälkensä avulla nilkassa, sydämessä ja tietysti hihnanpäässä

Löytyykö muilta koiramaisia tatuointeja? Tassunjälkiä, kuonoja, koko koiraa tai koiran naamaa? :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lämmikettä pakkasen keskelle..

..onnea on omistaa veljen avopuoliso, jolla pysyy hanskassa sukkapuikot! Me nimittäin vihjaistiin tässä jokin aikaa sitten hänelle, että pystyisikö hän tekemään Martalle villapaidan pakkasille ja Katariina sitten tietysti suostui ehdotukseemme! Jeij! Jotkut varmasti tietävätkin, että olen itsekin aika näppärä käsistäni, mutta pari vuotta sitten kutomani villapaidan jälkeen en ole puikkoihin koskenut enkä muuten koske jatkossakaan hetkeen. Mun kutomiskiintiö on meinaan täysi sen paidan jälkeen, joten ihan mielelläni ulkoistan kaikki neuletyöt muille:-D
Martan villapaita on mun mielestä ihan täydellisyys. Langasta täytyy sanoa sen verran, että rakastuin siihen jo kaupassa - se on musta niin kaunis ja luonnollinen. Ostin sitä sitten kolme kerää, mutta pukuun menikin vain vähän reilut kaksi rullaa. Ei musta paha ollenkaan! Väri sopii mun mielestä mainiosti mustaruskealle koiralle :-)
Villapuku lämmittää nyt pakkasilla tuota meidän nakupelleä, jolla turkki lähti allergiaepäilyn myötä. Nyt se alkaa kuitenkin olla jo fiksussa kunnossa ruokavalion vaihdoksen myötä, huh! Tuo villapaita on muuten tosi helppo pukea ja riisua eikä se ahdista menossa kuin menossa istuvuutensa ansiosta. Ja mikä parasta, se pysyy menossa mukana mallinsa ansiosta! Meillä nimittäin on ollut läjä erilaisia villapaitoja villiksillä, jotka eivät ole niiden vauhdissa pysyneet - kuvitelkaapa samanlainen paita sitten Martalle, jonka vauhti on välillä ainakin kaksinkertainen! Lisäksi ennen ja jälkeen treenien on hyvä vetää jotain päälle lämmikkeeksi - meillä kun ei vielä niitä BOT:teja ole siihen tarkoitukseen.
Ekan kerran pukua testatessa mietin kuinka selän palmikkokuvio tulee oikein langan väristä esiin, mutta puvun edistyessä huoleni kävi turhaksi - se nimittäin tulee tuosta esiin yllättävän kivasti! Ei liikaa, mutta erottuu kuitenkin selkeästi. Nyt koirat saavatkin marssia lenkeilläkin yhtenäisenä - kaikki kolme omissa villapaidoissaan, hih!

Kaunis kiitos ihanalle Katariinalle - oot ihan huippu

lauantai 9. tammikuuta 2016

Match show 6.1 Maalahdessa

Helou! Pakkaset paukkuu ja koirat nostelee tassujaan ulkona sen minkä kerkeää. Martta ei niin piittaa noista 27asteen pakkasesta, mutta villikset ei voi välittää ulkoilusta sitten yhtään. Etenkin Kerttu on sellanenkin pikkuprinsessa, joka ei astuis koko päivänä ulos jos ei olisi ihan pakko. No, ei auta kuin laittaa takit koirille niskaan ja mennä uhmaamaan tuota pakkasta! Onneksi nyt näyttää siltä, että se lähtee pikkuhiljaa tästä lauhtumaan..
Lähdettiin sitten keskiviikkona viettämään loppiaista Maalahteen mätsäriin pitkästäaikaa. Meillä on viime kehäkerrasta aikaa ainakin se 4kk, joten oli aikakin astua takas kehään! Lisäksi tuo Turku KV lähestyi tuolloin vielä uhkaavasti, joten se oli vähänniinkuin "pakko" lähteä tsekkaamaan meno. Eikä muuten ollut turha reissu - kyllä neidistä sitten huomasi, että ei olla hetkeen tehty näitä juttuja! Näyttelyhihnaa ois vähintäänkin ollut kiva järsiä, laukka-askel ois ollut mahtavaa ja seisominen kenossa vieläkin parempaa..Ei oltais varmaan tuota treenikertaa ilman esiintyä siellä, jos meno ois ollut kokonaan tuollaista :-D
"Hei, mamii kyl mä tiiän et sul on siellä nami" tuumaa Martta
Mätsärit järjestettiin siis PAWSin Berra-Areenalla Maalahdessa ja halli oli onneksi lämmitetty. Paikalle oli eksynyt todella paljon porukkaa, joten hallissa oli väistämättäkin ahdasta. Onneksi löydettiin eräästä nurkasta ihan suhteellisen kiva odottelupaikka, niin ei tarvinnut olla ihan keskellä ihmismassaa. Martta oli tosi rennosti ja hengaili - ei piitannut yhtään, vaikka eräs lähettyvillä oleva koira räyhäsi muille koirille lähes koko ajan. Tuomari otti meidän kehässä ensin kaikki kahdessa erässä kehään ja sen jälkeen rupesi käymään koiria läpi pareittain. Meitä vastassa oli landseer, joka meni kanssa tosi nätisti. Marttakin petrasi tosi paljon harjoittelukierroksesta ja meni itseasiassa tosi näppärästi. Alkoi varmaan neidille pikkuhiljaa muistua mieleen miten kehässä ollaan :P Saatiin siitä sitten sininen nauha ja lähdettiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme kokoomakehään.
Sinisten vuoro tuli ja koiria oli sinisten kehässä paljon. Tuomari kävi vain tunkemassa kätensä jokaisen naaman eteen sanomatta sanaakaan ja sijoitti koirat tuosta pelkästään seisomisen perusteella. Sinänsä vähän hassua, sillä täällä ainakin ollaan totuttu siihen, että kokoomakehässäkin juoksutetaan - vaikka sitten parissa eri ryhmässä ja niin, että tuomari moikkaa koiria vielä kunnolla. No ei siinä, sijoitusta ei tippunut ja niin päästiin sitten taas sinne jäätävään pakkaseen käynnistelemään autoa. Matka kotiin sujui mukavasti ja autossa mulla olikin superväsynyt koiruus 

Seuraavaksi suuntaamme sitten virallisiin! Tälläkertaa se ei kuitenkaan ole kauan hehkuttamamme Turku KV, sillä kerrankin meillä oli osaltamme onni myötä ja beusseille tuli tuomarinvaihdos. Saadaan siis rahamme takaisin, sillä mietin jo aiemmin Martan viemisen olevan allergian takia vähän typerää, mutta kun kyse ei ole mistään pikkusummista, niin ajattelin sen kuitenkin sinne viedä. Ajatuksena olisi ollut ikävää viedä tuota kutisevaa, laihaa ja karvatonta piskiä mihinkään, vaikka nyt kaikki onneksi on alkanut mennä raakaruokinnan myötä parempaan suuntaan. En harmittele oikeastaan yhtään reissun peruuntumista - tuleehan noita näyttelykertoja jatkossakin eli en usko, että jäädään mistään suuremmasta paitsi! Oli kuitenkin mukavaa käydä tuolla mätsärissä vähän treenaamassa ja muistelemassa mitä siellä kehässä oikein tehdään, sillä nyt ollaan viimeaikoina keskitytty vain treenaamaan Nose Workkiä ja pk-tottista :-) Hauskaa vaihtelua nää näyttelyhommat tähän meidänkin arkeen! Seuraavat virallinen lienee sitten meillä varmaan 19.3 oleva ryhmis Seinäjoella..

(Kaikki kuvat on ottanut Lotta Orhanen, kiitos kuvauksesta!)