tiistai 27. syyskuuta 2016

Ulkoasun uudet tuulet

Nojoo...puna poskilla myönnän häpeillen, että oon vähän myöhässä tän asian kanssa. Tainno myöhässä ja myöhässä, sillä olihan sen edellisen vaihdosta varmaan jo se 1,5vuotta. Olin suorastaan siis jälkeenjäänyt. Mistäpä sitten tiedän ulkoasun olleen niin vanha? No siitä, että Martta oli kuvassa vielä ihan juniori ja neiti täyttää nyt marraskuussa 2vuotta. Aika on mennyt nopeasti. Tulin siis vain kertomaan, että nyt blogin ulkoasu on kokenut ihan uuden uskon. Pieniä viilauksia vielä niin sitten alkaa olla kokonaisuus valmis taas hetkeksi aikaa.

Onhan tuosta vanhasta ulkoasusta jo ihan oikeutetusti teiltä lukijoiltakin sillointällöin kuulla, mutta silti en ole vain saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään...Kaikkein oudointa tästä tekee sen, että mut tuntevat tietävät, että mä kyllästyn yleensä kaikkeen nopeasti. En oikein itsekään ymmärrä miksen kyllästynyt tähän. Tykkäsin harmaasta ja se sopi meidän blogiin. Se teki asiallisen ja fiksun näköisen kokonaisuuden, vaikka teksti välillä hörsyilikin epävakaasti sinne ja tänne. Täytyy kyllä myöntää, että vähän mä jo kaipaan tuttua ja turvallista harmaata, vaikka syksyn kunniaksi tälläinen raikas ja keveä beige sopii kuvioon mainiosti. Ehkä tää harmaan ikävä helpottaa vielä, sillä onhan blogilla nyt arvoisensa ulkoasu. Ulkoasun taikoi meille kukas muukaan kuin ihana Maija! Kiitoskiitoskiitos
Mitäs tykkäilette? Koko lauma tulee ainakin omasta mielestä hyvin esiin! :-)

maanantai 19. syyskuuta 2016

Palkintoporsaat

Käväisin Pohjanmaalla kotona vanhemmillani kuun vaihteessa sairastamassa pari päivää ja viimeisenä sairaspäivänäni olo oli jo niin hyvä, että päätettiin lähteä yhdessä äitini kanssa Jurvaan mätsäröimään pitkästäaikaa. Pitkästäaikaa mukavaa laatuaikaa yhdessä kera koirien :) Tälläkertaa mukaan lähti nuorimmaiset tassuttelijat, sillä ne tarvitsivat eniten treeniä ja sosiaalistamista näyttelyhommaan. Ei ollakaan hetkeen mätsäröity Martan kanssa niin oli mukava lähteä muistuttelemaan taas hommaa neidille! Ja varsinkin, kun juoksut kolkutteli jo ihan ovella, niin korvat eivät ihan olleet paikallaan..teki siis enemmän kuin terää!

Koirat tulivat hyvällä fiiliksellä paikanpäälle, kuten yleensäkin. Pienin oli innoikkaana jo menossa heti kun autosta pääsi vain ulos. Ei oo vielä ihan hiffannut sitä, et autosta ulos päästyään ei aina pääse vapaana kirmaamaan miten sattuu...Ennen ilmoittautumiseen menoa käytiin kaikki tutut koirakot moikkaamassa ja ilmoittautumisen jälkeen kokosin tytöille häkin kehän laidalle. Koirat häkkiin ja sinne menivät kumpikin nätisti nukkumaan. Mä en ymmärrä miten Marttakin viihtyy siellä niin hyvin, vaikka hälle ei ole koskaan varsinaisesti häkkiä opetettukaan. Hän vaan tykkää silti siitä hulluna, kun saa olla rauhassa nukkumassa :-) Pentu ottaa tietysti vanhemmasta mallia mikä on tässä kohtaa enemmän kuin positiivista.

Koirat sattuivat saamaan samat numerot kehiin enkä tyhmänä tajunnut siitä mainita ilmoittautumisessa. Huikkasin kuitenkin pentukehään, että me tullaan viimeisessä parissa ja lähdin Martan kanssa kehäilemään. Martalla oli alustapitäen hyvä moodi päällä ja se näkyi - häntä heilui ja kuunteli käskyjä tarkkaan. Saatiin punainen nauha ja sitten Martan oli aika jäädä odottelemaan ryhmäkehää.
kuva: Sanna-Maria Hannula

Siitä sitten samantien Martta menikin häkkiin odottamaan ja Pirkon kanssa mentiin kehäilemään. Pienin oli vähän pöllämystynyt, kun yhtäkkiä mamma tuli kiireellä herättämään ja neiti joutui kehään :-D Unisena oli hyvä lähteä valloittamaan kehiä, kun viimeisenä parina oli vastassa 2 muuta pentua. Pirkko ei ollut ihan parhaimmillaan - varsinkin kun oli ekaa kertaa mätsärissä, toista kertaa näyttelyhihna kaulassa ja vielä kaikenlisäksi unisena. Mutta suuuupeeerhyvin tää mun pieni 4,5kk lapsi meni, olen niin tyytyväinen♥ En olisi enempää edes voinut tuollaiselta tirpalta odottaakaan! Saatiin sininen nauha siis ihan oikeutetusti.



Kiire tuli taaskin, sillä kehät menivät auttamatta päällekkäin - nimittäin pentujen siniset ja isojen punaiset oli yhtä aikaa. Niin mun tuuria, kun lähden kerrankin kahden koiran kanssa kehään! Onneksi mätsäreissä pystyy helposti vähän järkkäilemään, kun huikkii olevansa kahdessa kehässä yhtäaikaa. Pirkko oli vielä niin pieni, ettei voinut mennä äidin kanssa ja Martta taas...noh, ei piittaa mennä muiden kuin mun kanssa :-D Eli ei jäänyt paljon vaihtoehtoja asialle!

Ensin siis Martan ryhmäkehään. Sinne päästyään koirat sijoittuivat pikkuhiljaa ja niin vain oltiin vielä sijoittuneiden joukossa. Tuomari tykkäsi neidistä kovasti ja saatiin loppujenlopuksi tulokseksi isojen koirien PUN3. Hyvä Martta! Hyvä me! Oujee! Isojen koirissa on aina jotenkin hassua kisailla, kun taso on usein äärimmäisen korkea ja se leikkimielisyys ei siellä valitettavasti näy niin paljon kuin pentukehässä mikä on tosin harmi. Mätsärit on ainakin meille ihanaa yhdessäoloa ja samalla myöskin hyvä harjoitusalusta virallisiin näyttelyihin!

Pentukehässä alkoi kaikki olla lopuillaan eli päästiin näyttämään taitomme sinne viimeisenä. Mä yleensä tykkään katsoa muiden suorituksia, mutta nyt en kerinnyt mikä harmitti kyllä kovasti. Pirkko meni iloisesti ja tasaisenvarmasti eteenpäin. Malttoi seisoa röhnöttää paikoillaan, vaikka tuomari tulikin hipelöimään. Ihmiset on neidin heikkous - se menee ihan sekaisin. Peruscockeri. Lahopää mikä lahopää, sekaisin kuin seinäkello. Vai miten se meni? Ihmisistä sekoaminen on jo ihan hyvissä kantimissa, sillä malttoi nytkin olla lähes hötkyämättä seistessään ja hampaita katsoessaan. Siitä sitten jäätiin neljän sijoittuneen joukkoon ja voi sitä iloa, kun tajusin, että oltiin viimeisiä kehässä! Eli siis ykkösiä! Pirkko ihkaekassa mätsärissään! Huippu-Pirksu! Uuuh!

BIS-kehää odotellessa Pirkko nukkui häkissään unisena, ihan selvästi ilta oli jo ihan tarpeeksi rankka pienelle pennulle. Uusia ihmisiä, paljon koiria, kehässä meneminen, uudet hajut, uusi kenttä ja kaikki muu! Valtavasti nähtävää ja koettavaa pennun silmin. Ei ihme, että väsytti! BIS-kehässä neiti lähinnä laahusti ja makoili ollen kokonaisuudessaan siis pentujen SIN1 BIS6. Pieni kehäkettu näköjään nuoresta iästään huolimatta! Ihanaihanaihana! Ja niin tyytyväinen mamma pieneensä :-) Vielä kun tohtisi ilmoittaa pienen pentunäyttelyyn! Nyt ollaan treenattu vapaana esiintymistä muutaman kerran, sillä sen kautta aion hakea neidille ryhdikkyyden ja taidon esiintyä! Pikkuhiljaapikkuhiljaa askel askeleelta. Voin vannoa, että tää neiti tullaan näkemään kehissä useasti - sitä en lupaa, että esittäjänä olisin minä ;)

Mätsäri oli tosi toimivasti järjestetty, kuten Sukk:lla yleensäkin - järjestäjinä useasti sekä kaukana näyttelyissä kulkeneita ja lähialueen mätsärit kolunneita ihmisiä, niin mitä muuta voi oletakaan! Kehät pyöri reippaasti, tuomarit asiantuntevia ja paikalle selkeät ohjeet. Palkinnoiksi oli kerätty tosi kivat ja hyödylliset palkinnot, joihin oli kyllä nähty selvästi vaivaa.

Martan palkinnot koostui isojen koirien tavaroista, hyödyllisiä siis ihan kaikki. Nahkapanta oli melkein kuin lottovoitto, sillä Martta tarvitsikin yksinkertaista ruskeaa solkinahkapantaa. Meidän pokaalikaappi ja ruusuke-seinä sai taas myös hivenen täydennystä - mihinkähän ne taas seuraavaksi tunkee, kun alkaa tila loppua..:-D Toi pallolelu on muuten hitti ja sen saa kivasti lenkillekin mukaan palkaksi taskuun.
Pirkon pentukehän voitosta tuli aikasta kivat palkinnot myös - etenkin tuota kokoontaitettavaa matkakuppia oon pitkään katsonut, mutta en ole vain malttanut ostaa. Herkut on kans kivat, kun niitä menee tässä taloudessa oikeasti ihan hirveä määrä. Meidän koirat on kyllä aikamoisia herkkupyllyjä, mut ompahan ne lihaksikkaita ja hampaat on kuosissa sen avulla! Syököön siis jatkossakin herkkunsa! BIS-kehästä saatiin villiksille juuri oikeaa ruokaa - miten voikin olla noin hyvä tuuri, kun yleensä kehästä voittaa just sitä mitä koira ei juo! Lahjakortilla ajattelin tilata Pirkolle omat nimilaatat valjaisiin sekä pantaan, niitäkin mä oon jo jonkinaikaa kattellut :-)
Ei siis ollenkaan huono avaus syksyn mätsärikaudella ja ennenkaikkea Pirkon näyttelyuralle! Syksyllä onkin nyt kivasti lähialueella mätsäreitä, mutta enköhän ole melkein jokaisen töissä ja sen ainoan minkä olevan vapaalla, olen tuomaroimassa. Ei mee aina nallekarkit tasan, vai miten sitä sanotaankaan? Toivottavasti joku järkkäis sitten talvella hallimätsäreitä, niin voitais päästä suuremmalla todennäköisyydellä mukaan.

Niin ylpeä näistä ihanista tyttösistä, mamin rakkaat luppakorvat

torstai 15. syyskuuta 2016

Mukana Asu&Elä-tapahtumassa

Pitkästäaikaa lyhyt videonpätkä teille nähtäväksi. Pitäisi kai väsätä useamminkin, mutta on niin heikot vehkeet videokuvaamiseen ja vieroksun ylipäätään videokameralle puhumista. Siinä kuitenkin se. Toivottavasti nähdään lauantaina! Whiii! Odotan jo innolla! Tiedä mikä hulabaloo siitäkin tulee, hah :-D Miksi mulla onkaan vähän ylisosiaalisia koiria, jotka noh..öö rakastaa kaikkia ja kaikkea?
PS. Tänään vuorossa rentoa höntsälenkkeilyä ja huomenna ois Hertan vuoro mennä Marikalle lihaskalvojen käsittelyyn ja laseriin. Oltiin tuossa melkein pari viikkoa sitten osteopaatti Jaana-Kaisalla ja vihdoin Hertan oireet selvisivät. Voisinkin väsäillä tästä juttua pidemmälti, mutta olen niin onnellinen hyvinvoivasta koirasta

lauantai 10. syyskuuta 2016

Onnidog - ensimmäinen päivä

Saavuttiin Jämsään Onnidogiin torstaina aamupäivällä Pirkon ja Martan kanssa. Matkassa Tampereelta tänne Himoksen upeisiin maisemiin meni suurinpiirtein noin tunti. Eli leiripaikka oli tosi lähellä meitä! Aurinko porotti täydeltä taivaalta heti aamusta ja ilma oli oikeasti enemmän kuin kohdillaan. Torstai ja lauantai ovat meidän bloggauspäiviä, joten perjantai ja sunnuntai jäivät sopivasti sitten koulutuksille sekä luennoille. Kaikista päivistä on kuitenkin tulossa juttua, sillä bloggauspäivinäkin osallistuin muutamiin koulutuksiin.

Martan juoksut alkoivat (tietenkin mun tuurillani..) just ennenkuin lähettiin tänne. Viimeiset pari viikkoa neiti on ollut todella levoton ja väsynyt. Nyt juoksujen aikaan väsynyt ja hyvin matalavireinen. Ei yhtään oma itsensä, mutta ei kuitenkaan kipeän oloinen. Neidillä on takana tätä ennen kahdet juoksut, jolloin ei ole ollut juurikaan minkäänlaisia oireita, mutta nyt kolmansilla juoksuilla sitten niitäkin on ollut ja hurjasti. Ei vuoda onneksi paljoa mikä on kyllä onni. Mutta silti harmittaa, että meidän tuurilla just nyt..
Ekaan leiripäivään palaten siis..kävin näyttämässä naamani infoon, että paikalla ollaan. Tultiin noin tuntia aiemmin ennen meidän ekaa koulutustuntia, joten saatiin vähän käppäillä ja tutustua alueeseen. Ihana Himos! Ihanat maisemat! Ihana mökki! Ihana sumu aamulla! Ihanat lenkkipolut! Kaikki on täydellistä! Saatiin noin 20min aiemmin meidän mökkikaverilta Karoliinalta viesti, että hänellä onkin jo avain hallussaan, joten päästiin viemään Martan lihat pakkaseen ja omat eväät jääkaappiin. Meidän leiri alkoi ensimmäisenä Pirkon pentutunnilla. Tunnilla harjoiteltiin kaikkia arkisia juttuja, kuten maahanmenoa, istumista ja sen sellaista. Pirkko oli koko tunnin ihan fiiliksissä....hiekasta. Se kaivoi ja kaivoi ja kaivoi. Ihanaa hiekkaa, aah! Kouluttajaakin nauratti tää mun kaivuri :-D Hyvin kuitenkin keskittyi asiaan kun piti tehdä, mutta tauolla pisti juuri kuntoon pistettyä kenttää uusiksi. Tai ainakin yritti! Tunnin jälkeen Pirkko riehui vielä 15viikkoisen owczarek podhalanski Marcelan kanssa. Pirkosta oli hauskaa saada pentuseuraa, joka jaksoi peuhata ja myllätä toisen kanssa. Ja voi miten suloinen lumipallo Marcela olikaan! Ja niin sosiaalinen
Mun ja Martan jatkotoko meni sitten suoraan päin mäntyä. Kouluttajana toimi koirablogituttu Vinskin ja Laikan omistaja Tiina Silvennoinen. Tuttu blogi, mutta uusi naama - hassua nähä bloggaajia livenäkin! Martta on pätevä tottiskoira, mutta toko on meille vähän uutta. Tunnilla koiralla ei minkäänlaista motivaatiota tehdä ja meno aikasta laimeeta. Ainakin jos vertaa siihen normaaliin tekemiseen :-D huii! Tulin ohjaajanakin sitten epävarmaksi ja negatiiviseksi, kun koira ei toiminut niinkuin normaalisti. Tässä täytyy napata itseänsä enemmän niskasta kiinni, että ei anna oman mielentilan vaikuttaa koiraan. Tietysti asiaan vaikuttaa myös uusi ympäristö, uudet ihmiset ja hirveä määrä koiria, mutta normaalisti tuon koiran mielentilaan ne ei juurikaan ole vaikuttaneet niin siksi hämmennyin. Onneksi koira ei oo yhtään stressipelle niinkuin omistajansa. Nyt juoksuissa on toiminut muutenkin epänormaalisti, niin tiedäpä sitten tuosta taas..:-D Toivottavasti menee ohi ja pian!

Siitä kipaisimme sitten kahden tunnin esine-etsintään. Huonosti menneen tokon jälkeen päätin jättää Martan mökkiin nukkumaan ja suunnata tunnille yksin. Näkisimpäs ainakin muiden suorituksia kunnolla ja saisin kouluttajan vinkkejä. Kouluttajana toimi pirteääkin pirteämpi Kirsi Hellstén, jolta satoi ainakin meille muutama hyvä vinkkikin. Tiedämpä ainakin nyt miten lähden hommaa työstämään paremmaksi - vielä kun saisi itsensä liikkeelle kunnolla ja ennenkaikkea tarpeeksi usein. Mukavaa hommaa niin itselle kuin koiralle. Ja Martalle energiaa kuluttavaa duunia!
Sitten oli vuorossa päivän viimeinen tunti, joka oli tokon alkeiskurssi. Taas me oltiin kiusaamassa Tiinaa. Tälläkertaa tosin Pirkon kanssa. Pirkko on kyllä harvinaisen pätevä vajaa 5kk vanha kirppu, jolla riittää motivaatiota tehdä ja touhata. Tekee mukavasti töitä, varsinkin kun on ruokaa taskussa odottamassa :-D Tiina kehui jo nyt vahvaa luoksetuloa, ainakin tuon ikäiseksi pennuksi. Pitäisi vaan alkaa työstämään enempi kättä ja tuota "jätä"-käskyä. Naksuttelua, naksuttelua, naksuttelua..sitä on meille tiedossa! Neiti seurailee jo hyvin imuttamalla. Istu ja maahan-käskyt menee jo sanalla hyvin erikseen ja paikka-käsky on siihen asti hallinnassa, kun mamma on 10m säteellä. Ja pentu ei kyllä pahemmin piitannut muista koirista tunnilla mikä on hyvä asia :-) 

Illalla käytiin sitten vielä Karon ja Matan kanssa yhdessä Himoksen huipuilla. Aurinko laski juuri sopivasti taivaanrannan taakse juuri sopivasti, kun oltiin huipuilla. Koirat riekkui ylimääräiset virrat pois ja me nautittiin ihanasta auringonlaskusta. Sen jälkeen mentiin katsomaan koiraleirin avajaisia, jossa oli esiintymässä mm. ibizanpogendo koirafrisbeessä ja villikset tokoesityksessä. Oli hieno nähdä niin erilainen rotu tuollaisessa harrastuksessa! 
Martta ja Pirkko ovat oikeasti tulleet superhyvin toimeen meidän mökkikaverin Karoliinan koiran portugeesi Matan kanssa. Ne painii ja painii ja painii, vaikka tyttöjä on varmasti koko leirin ajan väsyttänyt aina tuntien jälkeen. Silti virtaa riittää ja pitää riekkua. Pirkkokin yrittää kovasti tulla mukaan leikkimään vanhempien tyttöjen kanssa, mutta nää kaksi on vähän liian hyvää pataa keskenään ja unohtavat neidin ulkopuolelle. Oon ollut aina sitä mieltä, että tytöillä on tapana jättää se kolmas pyörä ulkopuolelle - pätee näköjään koiriinkin..hah :-D Oli siis onni, että saatiin näin ihana mökkikaveri Helsingistä. Nyt pikaiset pisut ulos ja saunan kautta nukkumaan, öitä! Huomenna on paljon vielä töitä tehtävänä :) 

torstai 8. syyskuuta 2016

Mitä mukaan koiraleirille?

Huhhuh mikä päivä taas takana! Aamulla omia töitä kotona, siitä sitten aamupäivästä iltavuoroon ja kotona ollaan oltu sitten tosi myöhään illalla, kun tein vähän pidemmän päivän. Koirat ulos, Pirkon trimmaus ja kaikille ruoat naaman eteen. Sen jälkeen alkoikin armoton pakkaus ja voitte kuvitella kuinka kaikki on ollut naamansa kanssa matkalaukussa tutkimassa - Pirkko jopa nukkui mun matkalaukussa ennenkuin häädin sen pois...:-D Paaaljooon tavaraa on tulossa matkaan, koska noh..oon liian laiska miettimään mitä oikeasti tarvin mukaan, sillä oon maailman surkein pakkaamaan. Oon ulkomaanreissuillakin joutunut tyyliin aina maksamaan matkalaukusta ylimääräistä, kun en osaa pakata ikinä sopivaa määrää tavaraa :-D Mutta ikinä ei oo mikään elintärkeä unohtunut...

Aamulla nokka käy siis kohti Jämsää ja kauan hehkutettua Onnidogia. Kiva päästä näkemään vanhoja ja uusia koiratuttavuuksia sekä kokeilemaan eri lajeja! Niin hauska ja tapahtumarikas pidennetty viikonloppu tiedossa - ai että, odotan jo innolla! :) Tätä on jo koko kesä odotettu!

Lupasin väsätä teille hivenen pakkausohjetta koiraleirille ja tässäpä tämä - toivottavasti tästä on jollekulle apua, sillä suurinosa taitaa tulla vasta perjantaina mestoille! Kello on jo yksi yöllä ja nyt on ehkä aika kömpiä nukkumaan ennen aamun lähtöä. Öitä rakkaat!

Ehdottomasti mukaan kannattaa napata ne 1.Vesi-ja ruokakipot sekä 2. paljon vettä moneen eri vesipulloon niin itselle kuin koiralle. Äläkä unohda sitä tärkeintä eli 3. ruokaa koiralle! Pirkolle lähtee ihan pentunappulaa messiin, mutta Martalle lähtee lihat lisineen, öljyineen ja kananmunineen mukaan. Raakaruokinta ei oo leirielämässä ehkä helpointa, mutta onneksi meillä on mökki pakastimineen käytössä. Sinne saa hyvin jemmattua lihat leirin ajaksi! 4. Iso pussillinen luita on myös pakattuna matkaan - arvatkaa vaan onko sitä kuolattu kassissa koko illan??



Kummallekin koiralle lähtee mukaan omat 5. hihnat ja 6. varahihnat. Kassissa on myös 7. pannat ja 8. valjaat - toiset on omatekemät ja toiset Juliukset. Niin käteviä kummatkin! Martalle taidan napata myös Maatuska-pannan messiin, se on niin hieno ja kiva..

Koirille nappaan mukaan myös parit 9. tutut arki-ja treenilelut sekä 10. oman pedin, vaikka todennäköisesti nuo nukkuvatkin mun kanssa samassa sängyssä. Kotiin ei kannata jättää myöskään 11. koiran lempparinameja, joita kannattaa ottaa mukaan reippaasti. Niitä nimittäin tarvitaan! Nappasinkin meidän lopun Natural Menun 5kg säkistä mukaan.

Koirille lähtee mukaan matkaan myös 12. vetokamppeet eli vetovyö, vetohihna ja vetovaljaat. Noista onkin tulossa postausta ulos piakkoin, kun saan sen väsättyä. Ollaan nimittäin innostuttu canicrossista nyt syksyn tullen! Laadukkaat kamppeet on kaiken a ja o.

Mukaan lähtee myös 13. sademanttelia14. pyyhe kuraisille tassuille15. kylpytakki16. heijastinliivit, 17. naksutin, 18. hakuliivit ja 19. BOT-loimi. Näyttelytreenejä ja mätsäriä varten nappaan mukaan myös 20. näyttelyhihnat, 21. namitaskun ja 22. numerolapun.



Luennoille mukaan kannattaa varata 23. muistiinpanovälineet ja 24. Ensiapupakkaus lienee myös hyvä keksintö, vaikkakin paikanpäällä kyllä on kaikki tarvittavat jutut saatavilla. Pirkon tuntien otan mukaan myös 25. shampoon, koska neiti on yhdenlainen kurapeto ihan koska ja missä vain! Lisäksi otan mukaan myös turkinhoitotarvikkeita Pirkkoa ajatellen, et saadaan harjailtua korvia ja kainaloita.

26. Treenitasku tai koulutusliivi ajavat hyvin asiansa, joten nappaan kummatkin messiin! Liivi on kiva esimerkiksi hakutreeneissä, mutta tottiksessa tykkään enempi tuosta treenitaskusta, sillä se on niin kevyt ja huomaamaton. Berralta nämä kummatkin kotoisin..

27. Kameralla saat ikuistettua leirin ihanimmat muistot taltioitua, vaikka mukana menossa on tuttuun tapaan valokuvaaja! Puhelimellakin toki saa mukavia kuvia tallennettua muistoksi ja mä varmaan taatusti unohdan siksi kuvata kameralla...hah! Kannattaa ottaa myös 28. rahaa ostoksiin, sillä paikanpäällä on kahvio ja mm. Berran myyntipiste, mistä ainakin itse aion kotiuttaa parit treenikamat itselle. Pirkko ainakin tahtois ikioman treenilelun jatkoa ajatellen...

Sitten mukaan lähtee myös omat tarvikkeet ja yöpymistavarat eli lakanat, pyyhe, hygieniatarvikkeet sekä paljon vaihtovaatteita. Vaatteissa kannattaa varautua myös kylmään ilmaan ja siihen jos, vaatteet kastuu. Eli fleecetakkia, pitkähihaista, legginssejä ja sukkia. Sadekamppeet ja kumpparit ovat kova sana, vaikkakin toivon, että ilma suosii koko leirin ajan meitä. Tuulitakki, tuulihousut ja villasukat ovat kanssa kova sana! Lämpimällä vaatetuksella pärjää varmasti koko leirin, mutta vilukissana oleminen ei oo missäännimessä vaihtoehto.

Viimeinen asia, mutta ei myöskään vähäisin lienee 28. rokotustodistus ja 29. iloinen mieli! Niillä pärjää varmasti pitkälle - ihanaa leiriä jokaiselle! :-)
Se on täällä, se on täällä, se on täällä, se on täällä! Onnidoooog!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Matkalaukku melkein jo pakattuna...

....tainno, ei ehkä sittenkään! Oon tunnetusti just se viime tipan ihminen eli keskiviikkoyönä sitten laitan kamat kasaan, sillä torstai-aamulla olisi aikaisin lähtö täältä Tampereelta kohti Jämsää ja koiraleiri Onnidogia. Supersiistiä, että vihdoin se on ihan ovella kolkuttamassa! Oon jo pari vuotta halunnut osallistua tuonne, mutta aina on tullut työt esteeksi, mutta tänä vuonna osallistuminen oli viimein mahdollista. Jiihaa! Hihkun jo melkein ilosta, että päästään lauman nuorimpien kanssa tuonne valloittamaan Himosta ja sen hienoja maisemia. Harmikseni Martta tosin aloitti juoksut tuossa  hetki sitten, mutta koin paremmaksi ottaa hänet joukkoon kuin erkaannuttaa villiksiä toisistaan hoitopaikassaan. Onneksi koira on kuitenkin nyt jo iloinen itsensä, ennen juoksuja oli muutaman kerran vähän korvattomampi ja ihmeellisen levoton versio. Nyt kuitenkin juoksujen aikana ollut suhteellisen normaali, ehkä hitusen toki väsyneempi kuin mitä normaalisti.

Ilmoittautuminen leirille on tosiaan jokin aika sitten päättynyt ja jos joku muukin lienee yhtä nolo kuin minä aina ilmoittautumisten kanssa (=eli liiraa ilmoittautumista mahdollisimman pitkäksi ja sitten ei muistakaan enää ilmoittautua ajoissa..hupsistakeikkaa!) niin nyt on siihen vielä mahdollisuus! Tarjolla olisi nimittäin irtotunteja koulutuksiin hintaan 15€/h tai saman lajin pidemmät koulutukset hintaan 25€/2h, 35€/3h ja 45€/4h. Lisäksi olisi tarjolla vielä Asko Hämäläisen saalisviettitestaus hintaan 20€/testi.

Koulutuksia on laidasta laitaan ja varmasti löytyy jokaiselle jotain. On eri tasoisia koulutuksia, esimerkiksi agilitystä löytyy alkeis-ja jatkokoulutuksen lisäksi henga-agility, joka on äärimmäisen rentoa tekemistä. Lajivalikoimassa on niin rally-tokoa, koirafrisbeetä, junior handleria, kickbikeä, canicrossia, esine-etsintää, venyttelyä, pentujen leikkituntia ja vaikka mitä muuta. Lajitarjonta on leirillä kattava ja itse ainakin nyt pyrin treenaamaan vanhoja sekä uusia juttuja!

Meidän aikataulu näyttää leirillä tältä, perjantai ja sunnuntai on meillä tarkoitettu bloggaukseen, eli katotaan kuinka aikataulu antaa myöden...
Torstai:
-Klo 12 pentujen leikkitunti
-Klo 13 Jatko-toko
-Klo 15 Esine-etsintä
-Klo 17 Alkeis-toko
Perjantai:
-Klo 9 Näyttelytreenit
-Klo 10 Alkeis-rally-toko
-Klo 12 Arkitottis
-Klo 14 Dobo
-Klo 16 Canicross
Lauantai:
-Liisa Tikka-luento (koiran takapään käyttö ja kehonhallinta)
-klo 11 kickbike
-Susanna Berghäll-luento
Möllitoko
Sunnuntai:
-Reija Nieminen-luento (Hakukoiran koulutus)
-klo 11 Nose Work
-Kuivaruoat-luento (koirien kuivaruokien tuoteselosteet ja vertailu)
-klo 15 Näyttelytreenit
Match show

Ilmoittautuminen on sitova ja koulutukset maksetaan joko etukäteen tai suoraan paikanpäällä. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä mukaan! Tunteja, kimppakyytejä ja majoitusjuttuja voi tiedustella suoraan Marialta sähköpostitse. Kaikki on järjestettävissä eli avaamalla suusi saat vielä mahdollisuuden osallistua vuoden hauskimpaan koiratapahtumaan :-) Ehkä jopa syksyn kohokohta! Nähdään paikanpäällä - meitä saa ehdottomasti tulla moikkailemaan ja vetämään hihasta! Vielä pari päivää...oujee, en malta millään odottaa! Meiltä on myös tulossa pakkausvinkkejä koiraleirille..pysykää siis Onnidogilaiset kuulolla ;-)

Kesäkuvaskaba - ready, steady and go!

Nyt se on vihdoin laitettava tulille, sillä syyskuu on virallisesti täällä! Nimittäin eikös nyt eletä niitä viimeisiä kesäpäiviä vai lasketaankos tämä aika jo syksyksi - lienee tulkintakysymys ;-) Oon jo pitkään halunnut ja luvannut palkita teidät jollain ahkerasta meidän seuraamisesta ja nyt on tullut sen aika. Pistetääs kunnon kesäkuvakisaskaba pystyyn! Teillä kun on varmasti kameran muistikortit täyttynyt kesän aikana mitä ihanimmista kesämuistoista♥ Niihin kuviin on sitten talven pimeinä tunteina kiva palata ja muistella miltä se lämpö tuntuikaan iholla. Ja miltä se aurinko näytti ja miten ulos ei tarvinnut pukea päälleen..ja mitä kaikkea kivaa tuli tehtyäkään! Olisipa vielä kesä!

Säännöt on simppelit:
1. Nappaa kesäinen kuva koirastasi - se voi olla vaikkapa hauska uintikuva tai leppoisa auringonottokuva. Kuva voi olla vanha, mutta sinulla tulee olla kuvaajan lupa kuvan käyttämiseen. Kuvaa saa muokata, mutta sopivissa määrin.
2. Lähetä kuva meille osoitteeseen (herttavaatteet@gmail.com). Saat paluupostilla viestin kuvan saapumisesta muutaman päivän kuluessa! Liitä kuvan yhteyteen kuvan nimi, yhteystietosi ja mahdollinen blogisi osoite. Olen lähdössä koiraleirille 8-11.9 eli maltathan sen ajan vastaukseni kanssa!
3. Yksi kuva/osallistuja!
4. Kuvia voi lähettää 2.10 asti ja ne julkaistaan 3.10 koirien Facebookissa. Siitä lähtien ne ovat siellä äänestettävissä eli jaa omaa kuvaasi, kutsu kaverisi tykkäämään tai tee ihan mitä vain ollaksesi tykätyin kuva! Skabasta tulee varmasti tiukka, joten jokainen ääni on tärkeä.

Tykätyimmälle kuvalle on luvassa koiramainen arvontasetti, jossa on joko lahjakortti tai sitten suoraan koiramaisia tavaroita. Saas nähdä mitä kivaa kehittelen eli palkinto on teille yllätys :-) Palkinnon arvo tulee olemaan kuitenkin ihan mukava summa - sen voin jo luvata!

Onnea skabailuun! Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee messiin mukaan!! :-)

//Huom!! Osallistumisaikaa lisätty tiistaihin 11.10 klo 23:59 asti ja kuvat tulevat julki keskiviikkona 12.10 aamupäivällä//

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Olen vapaa juoksemaan

Huuh! Voin kertoa, että kipeä omistaja ja 4 koiran lauma ovat yhtälönä ihan täysi nolla. Voimat on olleet viime päivinä ihan loppu ja koirien energiatasot ovat siksi kivunneet ihan kattoon. Syystäkin, sillä eivät noi ole saaneet hetkeen mitään järjellistä tehdä. Kotona ollaan vaan löllötelty sohvalla. Täytyy kehaista kyllä sen verran, että on mulla vaan parhaat sairastuskamut - jopa Martta jaksaa olla kotona päiviä rauhassa, vaikka muuten onkin superaktiivinen koira. Se jotenkin tietää, et nyt mami on kipee ja nyt pitää olla rauhassa. Meillä on ilmeisesti Martalla juoksut tulossa, sillä käskyjä on saanut nyt viimeisen vajaan viikon sanoa kaksi kertaa ja muutenkin on ollut poissaoleva. Toki tunkee syliin päivässä 4597 kertaa, mutta vähän on neiti ollut jopa mun silmään outo. Tosi kiva, et saadaan muuttorumbaan yks menkkapylly :-D No onneksi on housut olemassa!


Hiekkakuopat on ihan järjettömän hyvä paikka juoksemiseen. Hiekka villiinnyttää jopa villakoirat juoksemaan ihan jäätävän hullua rallia. Ja niin näytti käyvän myös Pirkolle, joka muuten oli ekaa kertaa hiekkakuopilla mukana. Ei nimittäin olla hetkeen vierailtu tuolla juoksemassa. En kyllä osaa edes sanoa miksei olla oltu, sillä paikkana tuo on kovin hieno ja koirat nauttivat vapaana juoksemisesta ihan 100-0. Mä nautin noiden maisemien lisäksi tuosta rauhasta tuolla, ei käy kuin pieni tuulenvire, mutta muuten on ihan hipihiljaista. Hiekka vaan pöllyää, kun koirat painelee sinne tänne minkä kintuistaan pääsee. Kuola vaan roiskuu ja suu on täynnä hiekkaa.


Pirkko on oikea kaivuri aina metsälenkillä ja vanhempieni pihassa. Se kaivaa, kaivaa ja kaivaa. Ihan hirmuista vauhtia muuten kaivaakin! Mökillä se teki pihaan Martan kokoisen kolon, jossa Martta sitten mökkiloman ajan lekotteli. Ei mikään turha kaveri siis! Hiekkakuopilla Pirkko ei kuitenkaan kerinnyt tuollaiseen ryhtyä, vaan oli tuulispäänä juostava kavereiden perässä. Hertta on muuten ruvennut leikittämään pentua aina välillä - se juoksuttaa ja juoksuttaa pentua sen minkä kerkeää. Se on sille sopiva vastus, sillä pentu on vielä inasen verran kömpelömpi ja hitaampi kuin Hertta. Hertasta on hauskaa tähyillä pennun kanssa yhdessä maisemia isojen kivien ja hiekkakuopan päällä. Pentu on sen mielestä kiva kaveri, jos se ei pompi nenille.

Auto muistuttaa tällähetkellä sisältä enemmän hiekkadyynejä kuin autonpenkkejä, mutta ainakin mulla on onnellisen väsyneitä koiria. Autoon on vielä kaikenlisäksi kertynyt treenitavaraa, 2x kevythäkit, dobo-puolityyny, Pirkon boksi ja vaikka mitä muuta. Kukahan sen tulis siivoamaan....?? Ääh! Ei oo helppoa elää näiden karvapäiden kanssa - ne lienevät sotkevan välillä enemmän kuin ihmislapset :-D Hah!

torstai 1. syyskuuta 2016

Ompeluiloa

Pitkästäaikaa pääsin väsäilemään omillekin koirille jotain - Pirkko sai nimittäin ihkaekat omat valjaansa! Ennen neidillä on ollut lainassa Kertun Ratian valjaat, mutta ne kävivät mahasta liian pieneksi aikasta äkkiä. Kertulla kun on painoa 4kg ja Pirkolla tällähetkellä jo yli 8kg, niin voitte kuvitella kauanko Kertun valjaat mahtui Pirkolle! Hertan valjaatkaan eivät enää mene tällä pikkuiselle, joten omat oli ehdottomasti saatava! :-) Mä vähän kävin kurkkimassa laiskuuttani eläinkaupassa, mutta totesin surkean valikoiman olevan voimassa edelleen. Oli siis itse ryhdyttävä tuumasta toimeen!

Ihastuin tähän majava-kankaaseen jokin aika sitten ja nyt se löysi vihdoin oikean paikkansa. Se sopii kivasti Pirkon punaiseen turkkiin. Kuosi itsessään ei tule hirveästi valjaista irti muutakuin tihrustamalla lähellä, mutta se ei oikeastaan edes hirveästi haittaa, sillä pääosassa ovat lähinnä värit. Maanläheiset sävyt sopivat mainiosti tuolle neidille - haluaisinkin tuolle isona ruskean nahkahihnan ja metsänvihreät nahkavaljaat♥ Tai ei punainenkaan huono vaihtoehto olisi punaiselle cockeritytölle!
Halusin tehdä pienelle kankaiset valjaat, vaikka aito nahka onkin mun juttuni koiratarvikkeissa. Nämä nimittäin saa nakata tarpeentullen pesukoneeseen. Neidillä on tapana möyriä kuraojissa lenkillä sen minkä kerkeää, joten valjaiden pesumahdollisuus on ihan välttämätön juttu! Muutenkin valjaat ovat ihanan pehmeät tuollaiselle pullealle pennulle. Valjaat ovat vielä pienelle hieman löysät ja kun ovat sopivat muuten, niin mahan säätövaran ansiosta pystyy vielä hivenen sitä säätämään.
Näillä kelpaa nyt tallustaa pitkän aikaa! Syksy ja kurakelitkin ovat sopivasti tulossa, niin saa sitten nämä valjaat heittää pesuun koneeseen lenkin jälkeen. Taidan samalla kyytiä nakata aina Pirkonkin, se kun on jokaikinen kerta on kurainen lenkiltä tullessa..luojankiitos muut koirat osaa edes vähän väistää kuraojia :-D

Lisää kuvia tekemistäni tuotteista täällä!