maanantai 24. huhtikuuta 2017

Esittelyssä itsetehty koiranruokakuppiteline

On onnea omistaa monitaitoinen veli, joka nikkaroi koirille kylppäriin uuden vesikippotelineen edellisen rikkimenneen tilalle. Vitsit miten pähee siitä tulikaan 

Muutama sana ensin kuppitelineestä - kuppiteline on järkevä tapa pitää kupit omalla paikallaan ilman, että koiran tarvitsee kalastaa ruokaansa. Sottapyttykoirien kohdalla se vähentää myös sotkemista - esimerkkinä Pirkko, joka etenkin pentuna rillutteli kupeillansa. Teline tulee viimeistään siinä vaiheessa tarpeeseen, kun koirallesi alkaa kertyä ikää tai se tulee vaikkapa nivelsairaaksi. Oikeankokoisen telineen ansiosta koira pystyy syömään kumartumatta, joka taas auttaa muunmuassa närästykseen ja ylipäänsä ruoansulatusongelmiin. Tai voit pitää telinettä muuten vain, niinkuin me!
Teline on tehty kestämään käyttöä ja siten se ei pelkää esimerkiksi Martan suupielestä valuvia vesiroiskeita (lue: vesiputousta). Se on tukeva ja pysyy paikallaan jämäkkyytensä sekä pohjassa olevien kumiesteiden ansiosta. Telineet valmistetaan missäs muuallakaan kuin Pohojammaalla. Värivaihtoehtoina ovat tällähetkellä valkoinen maali, pähkinänruskea tai väritön lakka. Teline on täyttä koivua eli todellakin lujaa tekoa! Kupit ovat ruostumatonta terästä ja ne on helppo pestä astianpesukoneessa puhtaaksi.

Kuppitelineen hinta riippuu sen koosta - pienet (kupin koko 750ml) noin 45euroa, keskikokoiset (kupin koko 1,8l) 50e ja isot (kupin koko 2,8l) 55e. Tarvittaessa onnistuu myös omien mittojen mukaan oleva teline. Telineen toimitusaika on tällähetkellä noin 2-3viikkoa. Tilaukset ja tiedustelut voi lähettää suoraan mun sähköpostiin (heljakeskilusa@gmail.com) ja kuljetus onnistuu muunmuassa kumpanakin päivänä Tampere KV:seen. Telineen voi noutaa myös suoraan Kurikasta.
Nyt jos koskaan tuet ensinnäkin suomalaista käsityötä, niin myöskin nuoren yrittäjän osaamista!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Uusi ihastukseni - Hurtta Out Slush-haalari

Me aloitettiin Mustin ja Mirrin kanssa yhteistyö viime vuoden puolella. Sitä kautta ollaankin päästy testaamaan vaikka mitä ihania ihanuuksia Nyt onkin sit urakalla testattu lenkeillä kaikkea saamaamme, joten luvassa on huikeita jutskia nyt keväällä. Hiiih, oon niin mukavaa olla taas mukana meiningeissä!

Tälläkertaa Pirkolle testiin pääsi Hurtan Out Slush-haalari graniitin/tatin värisenä. Kokoja löytyy ihan chihuahuasta irlanninsusikoiraan ja jokaisesta koosta löytyy välikokoja - jopa meidän Pirkolle löytyi sopiva koko! Pirkolla on koko 45M. Meille ei oo aiemmin Hurtan vaatteet käynyt juuri tuon takia, että ei ole ollut tarpeeksi kokoja, joten oli suuri yllätys, että nyt niitä todellakin oli! Haalarissa on tärkeää, ettei ota liian pientä kokoa, sillä se saattaa estää koiran luonnolliset liikkeet. Ei myöskään pidä valita liian suurta haalaria, sillä se voi taas jäädä jalkoihin ja sotkea näin koiran ihan solmuun.

Haalari oli mulle lähes ventovieras tapaus merkkinä ja mallina, sillä oon aiemmin nähnyt vain kerran kyseistä vaatetta kaverin koiralla päällä ja hän kyllä on tästä hirmuisesti tykännyt. Siispä lähdettiin testaamaan vaatetta avoimin mielin.

Näin tuotetta kuvataan Mustin ja Mirrin omilla kotisivuilla - "Slush Combat -haalari auttaa taistelussa kuraa ja sadetta vastaa. Se suojaa koiran ihoa ja turkkia tehokkaasti kosteudelta ja vähentää turhia pesukertoja. Laadukas haalari helpottaa arkea huomattavasti, sillä se on huomattavasti helpompi puhdistaa kuin koira – tai kotisi. Muita hyviä ominaisuuksia haalarissa ovat:

-säädettävä vyötärö, pääntie ja lahkeet
-konepesunkestävä kangas
-taluttiminen kiinnitysaukot valjaille
-vedenpitävä, mutta hengittävä päälliskangas, joten haalari on mukava koiran yllä
-3M heijastimet, jotka tuovat turvaa pimeän aikaan ulkoiluun"





    Meille ehdottomasti tärkeintä oli sopivan koon lisäksi puvun keveys. Se on jollaintapaa jopa huomaamaton - niimpä se ei haittaa edes Pirkon menoa. Tää on ainut vaate mihin ei ole Pirkon hampaat vielä yltäneet. Neiti on meinaan repinyt BOT:n hajalle kauluksesta, Hansbon mantteli koki uuden elämän eikä Janutexin sadehaalarikaan säästynyt tuunaukselta. Lisäksi keveys takaa sen, että se on hengittävä ja miellyttävä päällä. Siksi hampaat eivät ehkä ole yltäneetkään vielä haalariin asti. Ohkaisuuden ansiosta haalari on helppo suihkuttaa kurasta puhtaaksi, mutta vielä tärkeämpää on se, että se kuivaa nopeasti. Sen saisi myös ilmeisesti heittää pesukoneeseen, mutta meillä ainakaan ei vielä ole ollut edes tarvetta. So cool!

    Cockerin omistajat tietää, että ei tuota ronttia pysty pitämään ensinnäkään a) havunneulasilta, roskalta ja moskalta, b) kurasta tai c) vedestä erossa. Mutta pakko se on jollaintavalla suojata, sillä kukaan ei jaksa sitä hiekkarallia kotona joka kerta lenkin jälkeen saati kuka jaksaisi selvittää kamalia oksatakkuja ihan joka päivä. Not me. Suuri plussa on, että haalari on karvaisellekin koiralle helppoa pukea vetoketjun alla olevan karvasuojan ansiosta. Pieniä asioita, mutta silti niin tärkeitä. Karvaisten koirien omistajat kyllä tietää mistä mää puhun. Mikään ei oo inhottavampaa kuin se, et karvat on vetskarin välissä jumissa. Ottaa pattiin jo ajatellakin koko asiaa, siispä tää oli iso peukku meiltä!

    Pirkko oli äidilläni hoidossa Espanjan reissun aikana noin pari viikkoa ja hältä tuli kommenttia näppäristä lahkeista, joissa on siis nepparikiinnitys. Oli kuulemma helppo pukea Pirkon päälle haalari ja se on jo tosi hyvin, että äiti jaksaa pukea haalarin. Se kertokoot haalarista kokonaisarvion, jos äitikin saa sen Pirkolle pujotettua. Kaikella rakkaudella vaan äiti, kun luet tätä :P

    Yhden miinuksen mää löysin - miksi ei olla voitu laittaa pukuun nemmän heijastimia? Koiran vaatteissa ei ole koskaan niitä liikaa ja selvästi tähänkin oltais voitu niitä muutama enemmän upottaa. Pääosin tämänkin käyttö meillä painottuu pimeisiin aikoihin, joten olisi hienoa jos niitä ois ollut enemmän. Silti me annetaan 5 tassunjälkeä koko haalarille, kun ei mitään suurempia vikoja löydetty. Mä ostinkin jo töistä meiltä erityiskestävää heijastinteippiä, jolla ajattelin tuunata haalariin lisää heijastimia ensi syksyksi. Nyt onneksi on jo iltalenkeillä niin valoisaa, ettei heijastimia ja valoja enää juurikaan tarvita. Kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa hipsii..


    (*postaus toteutettu yhteistyössä Mustin ja Mirrin kanssa)

    torstai 6. huhtikuuta 2017

    Silmäteräni jo 8 vuotta

    Tulin vain toteamaan, että elämäni koira täytti tänään 8vuotta. Maailman rakkain Hertta, onnea 


    Täällä ollaan.

    Hei, vieläkö tunnistatte meidät? Kyllä, täällä ollaan edelleen se sama kokoonpano kuin viimeksikin! Pirkosta on vain tässä ajassa kasvanut iso neiti ja hyvin on rullannut itsensä mukaan laumaan. Vinhaa, että neljän koiran omistaminen on juuri sitä mitä olen aina kuvitellutkin - oikeestaan niinkuin tosi huikeeta! Hyvin toimii lauman kanssa kulkeminen myös ihmisten ilmoilla nykyään, kun Pirkkokin on hiffannut hihnassa kulkemisen salat.

    Tytöt olivat mun Espanjan reissun ajan hoidossa vanhemmillani ja niin olivat kaikki nätisti. Oli niin rentouttava reissu, vaikka puoli viikkoa menikin sairastaessa ja toinen puoli oli huonoa säätä. Oli se silti loma ja irtiotto tästä kaikesta. Eikä tarvinnut stressata koirista, kun ne olivat niin hyvissä käsissä  Pirkko jäi vielä reissun jälkeen hetkeksi villiksien kanssa heille ja kotiutui sinne vähän liiankin hyvin..:-D Mutta johan oli iloinen cockeri mulla, kun taas nähtiin! Hänellä oli jopa ollut ikävä, kun päästi kunnon vikinähännänheilutus-riehumisrallin mut nähtyään. Ja olihan se muidenkin koirien ilo käsinkosketeltavaa...
    Meidän hiljaiselolle on olemassa ihan aito syy. Se ei johdu meistä, vaan ulkoisesta tekijästä. Ja tässä kohtaa puhutaan aika vakavistakin asioista, kun oma yksityisyys ja henki on uhattuna. Mä todellakin olen hyvin pahoillani, että ettei meistä ole kuulunut. Joskus vain käy näin. Olen päivitellyt ahkerasti kyllä Instagramia, mutta muuten ollaankin sitten oltu ihan vaiti. Sydämestäni toivon, että ymmärrätte.  Tässä kohtaa en pysty asiaa enempää valaisemaan minusta riippumattomista, mutta kai senkin aika tulee. Moni onkin heittänyt meille tänne kommenttia, että olemmeko lopettaneet...emme, ainakaan toistaiseksi ;) ei katsokaas meistä niin vain eroon pääse...

    Tälläiset pikakuulumiset siis - tästä me yritetään ponnistaa eteenpäin uudella innolla!