lauantai 29. lokakuuta 2016

Polskis ja molskis!

Nyt se on tapahtunut. Kertun parantuminen on lähtenyt niin hyvin käyntiin, että saatiin vihreää valoa eläinlääkäriltä uimiseen, niin lähdettiin sitten koko lauman kanssa uimaan Tampereen koirauinnille lauantaina ennen iltavuoroa. Se kuntouttaa neitiä hyvin ja tekee ihmeitä myös pääkopalle, kun saa tehdä välillä jotain kropallaan ihan konkreettisestikin. Kertusta on kuoriutunut varsinainen nero, kun ollaan tehty nyt sairaslomalla kaikkea älyllistä toimintaa. Ei mikään turha koira oikeestikkaan!
Mä en oikeesti ikinä (huom. ikinä!) olisi uskonut, että noista ois kehittynyt vesipetoja. Näinhän mä toki sanoin Martankin kohdalla, mutta siinä kohtaa olin sentään vähän realistisempi ja sanoin, että en olisi uskonut siitä tulevan näin vesihullu. Hulluhan siitä sitten loppujenlopuksi tuli. Villakoirien kohdalla en vaan jotenkin ymmärrä tätä - ne on joskus uinut kesällä louhoksella, mutta silloinkin yleensä niin, että olen ne veteen kantanut. Kerttu on kerran tai pari tullut itse sen jälkeen uimaan, kun oon kerran ne uimaan vienyt. Villikset on vaan niin hienohelmoja omalla tavallaan, vaikkakin sitten taas ovat välillä sellaisiakin kurapellejä, että aivan hävettää.
Meidän uintireissu oli järjetön hulabaloo. Martta riehui niinkuin aina, Kerttu kitisi stressipyllynä uudesta paikasta, Hertta oli jo menossa allasta kohti ja niin edelleen... ennen altaaseen menoa Hertta rupes haukkumaan, kun sitä turhautti kun se ei samantien päässyt uimaan, mutta sit ei kuitenkaan ite uskaltanut mennä altaaseen. Hertta meni hetkenpäästä altaaseen pienellä Anun avustuksella, mutta Kerttu tarvitsi ekaan kertaansa rohkaisua. Siellä se kuitenkin viipotti menemään!

Vedessä Martta paimensi ja ohjasi villiksiä uimaan eteenpäin. Kerttu tippui kerran puolivahingossa veteen ja ui kuin hyeena eteenpäin. Pirkosta on muuten tullut varsin itsenäinen nainen, sillä se ei tuu uimaan, vaikka kuinka lepertelisin ja seisoisin vaikka päälläni altaan toisella puolen. Se vaan katsoo muhun ilmeettömän vakavasti. Sitten, kun en huomaa neitiä, niin se ui sen minkä kerkeää vedessä. En jaksa ymmärtää tuon järjenjuoksua...:-D
Ylläoleva kuva kiteyttää sen miltä Martta näyttää uidessa. Se näyttää niin onnelliselta ja iloiselta tuolla. Siitä aivan huokuu se kuinka se nauttii! Se tekee kieppejä, mutkia ja uimahyppyjä katsoen koko ajan muhun - aivan kuin pikkulapsi näyttäen "Äiti, kato! Mä osaan! Äitiiii" -tyylillä kaikki osaamansa jutut. 

Anun mukaan me ei ensi kerralla edes tarvita uittajaa, sillä niin itsenäisesti villisneidit jo hakeutui veteen. Ne ui tosi tasaisesti - jopa Kerttu, joka oli ekaa kertaa uimalassa mukana. Se kitisi ja vikisi rampilla, kun muut ui, niin ryhmäpaine sai sen tulemaan itse veteen. Aluksi ne ui laitoja pitkin edestakaisin, mutta pikkuhiljaa jo kiemurtelivat keskemmälläkin allasta. Villikset on kunnon vesirottia, kun vesi tekee niistä ihan hirveän näköisiä uitettuja koiria :-D Pirkko on vaan lähinnä märkä korva, mutta Martta näyttää vedessä ihan just samalta kuin maallakin. Vaikeuksien kautta voittoon, villiksistä vesipetoja-projekti etenee siis mainiosti. Onnistuneet uintikerrat tuo selkeästi lisää varmuutta uiskenteluun!

Pitkä miinus lähtee uinnista just tuolle kuivaukselle. Pesu vielä jotenkuten menee, mutta kuivaus. Onneks sain tälläkertaa jeesiä noiden kuivaamiseen, muuten mulla ois varmaan hajonnut pää. Tavallaan oli kyl kiva pestä ja föönätä ne kunnolla tuolla, niin sai sitten kotona trimmata nuo turrikat taas villakoiran näköiseksi. Tavallaan siis ihan kätevääkin! Onneksi nuo ovat sentään lyhyessä turkissa - tää on yksi niistä syistä miksi. Mun kaveri totes, kun nupajin tästä hälle, että syy on selkeä tälle ärsytykselle eli mulla on kuulemma "liikaa koiria" - aivan oikein, no niimpä! :-D

torstai 27. lokakuuta 2016

Mielummin hullu kuin täysin hullu

Saan jatkuvasti kuulla siitä miten voin elää neljän koiran kanssa. Miten niin miten? Onko siinä jotain kamalaa? Erilaista? Outoa? Ylitsepääsemätöntä? Tuo kysymys on nykyisin enemmän yleinen kuin harvinainen lause. Täytyy kyllä sanoa, että en itse edes ajattele koko asiaa - se on mulle itsestäänselvyys, että karvapäivä on jo neljä kotona odottamassa töistä tullessa. Jokainen kuuluu meidän laumaan tasavertaisesti. Oli sitten 4kg tai 35kg toveri. Se on mun päätös kuinka monta koiraa hankin ja millaisilla ikäeroilla. Itsepä nämä koulutan, maksan ja hoidan, niin eipä pitäisi kenelläkään olla sanomista. So simple, vai mitä? Ajattelin nyt kirjata mun ajatuksia realistisesti ylös, katsotaan samaistuuko kukaan näihin..

Myönnän jännittäneeni jonkinverran Marttaa hankkiessa villiksien ja Martan kokoeroa. Täysin turhaan, Martta on vain meidän lauman kasassa pitäjä. Se vahtii lenkillä, että jokainen pysyy varmasti mukana eikä karkaa kauemmas. Se juoksuttaa villiksiä etenkin ulkona ja Pirkon kanssa neiti taas leikkii yleensä vaan sisällä. Pirkko on taas yleinen leikittäjä ja pelle, sen mielestä on hauskaa leikittää ja ärsyttää muita. Neiti roikkuu välillä Martan poskissa, napsii Kertun häntää tai puree Hertan korvia. On aina superhyperiloinen muiden laumanjäsenten näkemisestä! Hertta taas on rauhan lähettiläs, se ei koskaan tee pahaa ja rauhoittaa näiden kahden nuorimman rämäpään menoa. Hertalla on kaikkiin hyvä auktoriteetti, sillä se ei turhista ärise tai pärise. Kerttu taas on laumassa selkeä poliisi. Sen mielestä kukaan ei saa leikkiä, syödä luuta tai olla rapsuteltavana ilman häntä. Yrittää komentaa muita välillä sen minkä ehtii, mutta sen komentamiset menee muilta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kukaan ei jaksa edes ottaa Kerttua tosissaan :-D Jokaisella on siis selvä oma rooli laumassa.

Pirkko täytti pari päivää sitten 6kk eli suomennettuna se merkkaa sitä, että neiti on asunut meillä 4kk. Se on asettunut mainiosti talon ja lauman tavoille, mitä nyt nuorimpana on eniten tuholainen ja ärsyttää välillä kaikkia sen minkä kerkeää. Hauska kaveri, joka vaatii paksun lompsan ja pitkät hermot. Oikein kunnon cockeri, sanon minä! Häntä heiluu kuin propelli, vaikkakaan järki ei aina leikkaa samalla tavalla kuin kroppa liikkuu.

Karu faktahan on se, että hitosti ne vie rahaa lompsasta, vaatii järkyttävästi hermoja, sänkyyn ei meinaa välillä mahtua, maine on mennyt näiden pelleilyjen takia varmaan koko talossa, järki on mennyt toilailuista, oon huutanut perkelettä kadulla naama punaisena enkä mä ikinä mihinkään kavereiden kanssa edes ehdi, sillä on koirat kotona mua odottamassa. Välillä oikeasti v*tuttaa, kun Pirkon korvat ja tassut on aina ihan kurassa vaikka käytäis ihan pelkkä pissalenkki ja talvella villakoirat on enemmän lumipalloja kuin villakoiria. Nää kulkee pääsääntöisesti hyvin yhdessä hihnassa, mutta välillä villikset jää haistelemaan huolella kaikki hajut, Martalla olisi kiire jo mennä ja Pirkko seilaa edestakaisin. Kulje siinä sitten hermostumatta, jos itelläkin on hermot piukeella. Siivousvihaajana ainainen siivoaminen on sanonko mistä? On niin turhauttavaa siivota ja todeta, että lattiat on ihan samannäköiset kuin ennen imurointiakin. Pirkko söi muuten toissapäivänä kerran käytetyn 60e Janutexin haalarin käyttökelvottomaksi, niin en edes tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Vaikka se on pelkkää materiaa, niin jokainen koiranomistaja kyllä tietää kuinka tuollainen ottaa pattiin. Tekis mieli välillä repiä omien hiuksien suhteen myös Pirkon otsatukka. Tää ei oo nimittäin eka eikä varmasti viimeinen kerta. Voisko siitä kasvaa jo fiksu ja hyvätapainen koira? :-D

Välillä uskon, että nää on enemmän apinalauma kuin koiralauma. Silti kuitenkaan en vaihtaisi hetkeäkään pois. Ilman niitä mä en olisi elänyt kuitenkaan elämääni onnellisesti. Mä mielummin elän unelmaani kuin haaveilisin vain siitä. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Karvapäät on suoneet mulle monet naurut, ilot, onnistumiset ja ylpeydenaiheet. Ne on hyvin koulutettuja ja sosiaalisia tapauksia kaikki, joten niiden kanssa on ihana kulkea missä vain. Koko lauma on helppo arjessa, kavereiden luona, vanhempien työnä, lenkkipoluilla, eläinkaupassa, treenikentällä, näyttelyissä, vapaana metsässä tai juna-asemalla. Tuntuu hyvältä kuulla välillä kehuja muilta ihmisiltä, vaikka oon vähän jäävi myöntämään, että nää ois hyvin koulutettuja tai niin ihania mitä muut väittää. Kuulostaa niin hassulta, että oma koira vois olla sellainen. Saati koko lauma. Mikään koira tai lauma ei ole täydellinen, mutta tarviiko sen ollakaan? Se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Ja täytyy myöntää rehellisesti vielä, että en varmasti saisi itseäni lenkille ilman näitä! Kuka nyt yksin tuolla hihhuloisi pimeässä ja sateessa? Ja onhan se välillä kiva, kun ei tarvi mihinkään liikkua, kun kaikki kaverit tietää, että mun työnä saa aina mieluusti kyläillä. Ja mun kaverit tulee vaan välillä kattoo pelkkiä koiria mun työ......
Tiedän, että toimiva neljän koiran lauma ei ole mikään itsestäänselvyys. Se vaatii rahaa, aikaa, kiinnostusta, tilaa, tiukkuutta ja ennenkaikkea huumorintajua. Niin kauan kun ne tuottaa iloa enemmän kuin surua, niin se on kaiken sen arvoista. Se on pätevä peruste kaikelle tälle hulluudelle.

Sanonta "Tuun hulluksi näiden kanssa ja vielä hullummaksi ilman näitä" pätee enemmän kuin hyvin näihin. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tai ehkä yhden päivän..taikka kaksi...

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Onnidog - esittelyssä 3 leiriläistä

Vihdoin lomalla täällä mökillä lumien keskellä on aika päivittää tämäkin postaus. Tuli meille kaikille suurena yllätyksenä, että Etelä-Savo oli saanut lumipeitteen maahan - onneksi tuli vaihdettua just ennen lähtöä talvirenkaat alle. Ne tulivat todellakin tarpeeseen, kun eilen illalla myöhään tänne ajettiin viettämään muutamaa lomapäivää. Sattuneista syistä kuitenkin meidän lomareissusta tulikin yllättäen lyhyempi ja jo huomenna aamulla käännetään nokka kohti kotia. Mälsää, sillä luulin saavani lomailla stressin pois, mutta ehkä sitten keväällä taas.

Palatakseni aiheeseen, niin tätä on jo monesti toivottu tänne Onnidogin osalta. Tutustuin leirin aikana moneen upeaan persoonaan ja koiraan, tuollaisissa puitteissa oli eri paikoista tulleita sekä monenikäistä ja -oloista koirakkoa. Ikähaarukka vaihteli oikeasti aika nuoresta harrastajasta sinne vähän iäkkäämpiinkin harrastajiin. Musta juuri tuo teki leiristä niin ikimuistoisen, kun kokemuksia oli niin monenlaisia eri asioista. Siispä nyt esittelyssä muutama koiran kanssa mukaan lähtenyt koirakko!

Karoliina Etelä-Aho, 26, Helsinki 
Mata, portugalinvesikoira 2v.

Minkälainen olet itse luonteeltasi? Entä minkälainen koira Mata on?
En osaa sanoa "ei"eli lähden mihin vain ja oikeastaan koska vain! Se onkin syy minkä takia tehdään Matan kanssa vähän kaikkea. Tykkään kokeilla, sillä silloin näen istuuko esimerkiksi jokin harrastus meille vai ei. Tälläisellä leirillä kokeiluun on huippumahdollisuus!

Mata on Mata. Sillä on monta eri puolta. Se on rauhallinen ja leikkisä eli se saa usein leikkimään muut koirat. "Mun koira ei koskaan leiki, mutta ton koiran kaa se leikkii" on kommentti, jota kuullaan aika usein. Siitä löytyy kuitenkin itsepäisyyttä ja riiviömäisyyttä (köhköh, ruoan varastelua ja pöydän päälle hyppimistä...:-D). Lyhyesti: tottelevainen hömppä. 

Harrastatteko jotain?
Tehdään milloin mitäkin, käydään oikeastaan tosi erilaisilla kursseilla. Ollaan käyty alkeis-ja jatkopentukurssi, pentuagility, portugeesin vesikoiraleirillä, nose work, agility, 2 x kanttarelli ja arkitottelevaisuudessa. Me tehdään vähän kaikkea!

Nimeä 3 mukavinta lajia! 
Ehdottomasti pallopaimennus, se on ihan selkeä ykkönen! Ei olla ikinä kokeiltu sitä aikaisemmin. Se oli sellaista hauskaa hömppää, johon kummallakin syttyi kipinä. 
Toisena tulee peltojälki, se oli uusi hajujuttu meille. Arkeen mukava virkistysjuttu, sillä Mata tykkää haistella. 
Kolmantena pakko sanoa, että agility. Aikaisemmin kokeiltu agilityä yhtä estettä pienellä kentällä, niin nyt sai tehdä ja touhata. Oli samanlaista kipinää kuin pallopaimennuksessa - yhdessä tekemistä koiran kanssa. Mielenkiinnolla odotan huomista, sillä huomenna mennään paremmin vielä läpi ja päästään enemmän tositoimiin. Saa nähdä onko hitti vai floppi :-D

Mikä laji sai sinut syttymään?
Pallopaimennus! Hankin kyllä ehdottomasti tarvikkeet ja lähden treenaamaan sitä. Mata oli alusta asti rohkea ja lähti tönimään sitä. Neiti hiffas tosi nopeesti mikä on homman juju, niin on helppo lähteä tästä jatkamaan. Kouluttaja kutsui meitä jopa pallomestariksi, sillä homma oikeasti toimi meillä!

Oliko jokin laji sinulle yllätys - positiivisesti tai negatiivisesti?
Muut lajit (noudon vesitreeni ja nose work) on tuttuja, mutta ei saatu siihen oikeastaan mitään uutta juttua ohjaajalta. Mikä on tietysti ymmärrettävää, sillä kaikilla ei toimi kemiat ja leirillä on mukana monentasoista koiraa.

Miten muuten koiraleiri on sujunut? Olitko koko leirin ajan täällä? Tuletko ensi vuonna?
Oltin koko leirin ajan täällä. Tullaan ensi vuonna, jos työt sen sallii! Leiri on mennyt tosi hyvin, kyllä huomaa tässä vaiheessa, että koira ja itsekin alkaa jo väsyä. Eli on rankkaa hommaa, vaikka samalla koira on kyllä todella tyytyväinen puuhasteluun! Omassa arjessa ei aina ehdi huomioimaan koiraa, niin täällä on pystynyt antamaan kaiken ja se on ihan poikki. Onnellinen koira on paras koira. 

Mitä tykkäsit leiripaikasta?
Sanoisin, että koiraleirille erittäin hyvä. Täällä on tilaa tosi paljon, eli ei kyllä huomaa, että täällä on 130 koiraa mikä on toisaalta hyvä ja huono juttu, kun ikinä ei näe kaikkia kerralla. Mökkivalinta erittäin loistava myöskin eli ei mitään valittamista. Etäisyydet hyvät, sillä pystyy autottomana kävelemään joka paikkaan. Suurinosa tunneista on lähekkäin, niin on helppo kulkea niihin. 

Onko leirillä ollut joku epäkohta mikä olisi voinut mennä toisin?
Ruokailu on jännin puoli, sillä useimmilla leireillä on valmis ruokapaketti. Nyt on pitänyt itse etsiä ja tehdä ruokansa. Olisi mukavaa, että voisi ostaa ruokapaketin leiri-ilmoittautumisen kanssa, sillä itsekin jaksaisi silloin paremmin. Pitkä matkalaisena, kun rehaa koiranruoan tänne asti niin ei omia ruokia jaksaisi katsella, kun ei ole omaa autoa käytössä.

Kuvaile leiriä 2 sanalla. 
Virkistävä ja leikkimielinen. 

Palautetta, vapaa sana! 
Toivon, että Maria saa tästä leiristä palautetta minkä avulla saa tehtyä leiristä entistä paremman. Tämä on hyvä jo leirinä, mutta tässä on tosi paljon potentiaalia olemaan vieläkin parempi. Toivottavasti myös kouluttajat saa palautetta ohjauksestaan, sillä esimerkiksi koirakoulussa opettaminen on ihan erilaista kuin täällä. Olisin toivonut myös selkeämpiä ohjeita missä on mitäkin - missä huoneessa, missä kerroksessa ja niin edelleen. Ja info hieman selkeämmäksi, sillä tänään oli jotain hämminkiä itselläni, mutta toiminut muuten hyvin. Pakko sanoa, että pallopaimennuksessa oli ihan loistavaa, kun oli kaksi eri ohjaajaa! Ryhmässä oli kuusi koirakkoa, niin oli mukavaa, että sai enemmän ohjausta ja pystyi etenemään kunnolla. Sai heti ohjausta, kun tarvitsi. Ohjaajat oli kannustavia ja tsemppaavia! Peltojälkeen oli varattu hyvin aikaa ja ohjaaja oli sielläkin tosi mahtava!
Palautetta sen verran, että kentällä olevat aidassa olevat reiät olisi hyvä saada umpeen toiselta puolen kenttää. Kentät olivat vierekkäin, niin pieni väli olisi ollut hyvä, sillä monet koirat keskittyi liikaa toisiinsa ja omistajat ei kuulleet kaikkea kouluttajan sanomaa. Mikki olisi voinut olla kova sana. Kun oli kuitenkin extra-aitoja toisaalla niin tuohon olisi ollut mahdollisuus. 



Noora Suokas, 23, Muurame
Nana, kääpiösnautseri 5,5v.

Olette dobotunnilla. Mitä tykkäsitte? Oletteko harrastanut doboa aiemmin? Mitä teitte?
Ekaa kertaa doboiltiin Nanan kanssa ja tykättiin kyllä kummatkin tästä kovasti! Koira oli tosi taitava. Dobo on hauskaa ja erilaista tekemistä yhdessä koiran kanssa. 
Lämmiteltiin ihan ekana koira. Ensin harjoiteltiin tyynyllä, jossa oli ensin koiran etutassut ja sitten takatassut. Sen jälkeen mentiin pallon päälle, jossa koira sai temppuilla kaikenlaista. Me muunmuassa pyörittiin ja annettiin tassua. Sitten olikin vuorossa tehdä itse ja koira odotti vieressä vuoroaan. Loppuaikana me tehtiin pallon ja koiran kanssa yhdessä ennen loppujäähdyttelyä. 

Kuvaile leiriä muutamalla sanalla.
Ensi vuonna uudestaan! Tosi hauskaa ja opettavaista.

Onko sulla antaa palautetta leiristä?
Itse kun järkännyt tapahtumia, niin tietää, että voisi olla lisää vessoja, sillä tauot olivat kaikilla samaan aikaan. Yksi kuitenkin koulutuskentän laidalla oli ok. Osalle tunneista oli mun mielestä hankala löytää. Infosta sai kuitenkin hyvän opastuksen, mutta itse ei voinut löytää perille kauhean selkeästi. Mulle ainakin oli vähän epäselvää pitääkö itse mennä vai infosta. Muuten kokonaisuudessaan hyvä leiri ja hyvät ohjaajat! Opettavaista!

Teidän leirin TOP3-lajit?
Ehdoton ykkönen on meillä verijälki. Eka kerta jäljellä ja se meni todellatodella hyvin. Nana ei jäänyt kiertelemään yhtään, vaan meni suoraan jäljellä. Se tykkää muutenkin hajutyöskentelystä!
Toinen koira tykkäs taas agilitystä. Alkeissa oltiin, kun edellisestä kerrasta 3vuotta aikaa.

Sitten peltojälki. Nana tykkäs kun sai nenän kanssa mennä. Lyhyellä nurmikolla ensin ja yhtäkkiä huomasin meidän olevan polvenkorkuisessa viidakossa, jossa koiraa ei edes näy. Selvitti homman sielläkin näppärästi.

Entä onko teillä mitään harrastuksia normaalissa arjessa?
Ei arkena tehdä mitään erityistä, mutta sisällä välillä esine-etsintää leluilla ja sitten tietysti perus arkitottelevaisuutta. Ei sen suurempia, lenkkeilyä ja sen sellaista.

Miten löysit perille? Olitko koko leirin ajan?
Oltiin koko leirin ajan täällä. Tänne oli kyllä helppo tulla ja leiripaikallekin oli helppo löytää. En itse majoittunut täällä, kun asun tässä niin lähellä. Kaikki tekemiset on tässä äärellä. Ei mitään moitittavaa.

Tuutteko ensi vuonna uudestaan?
Ehdottomasti!

Petra Hultin, 23, Helsinki
Blacky, bordercollie 8kk

Miten päädyitte leirille? Kenen kanssa olet leirillä? 
Meitä on täällä koko kennel mukana, Blackyn äiti ja kuusi muuta pentua on meitä täällä mukana. Pentueesta puuttuu kaksi pentua. Kasvattaja ehdotti, että osallistuttaisiin tänne porukalla!

Ootteko ollut mukana koko leirin ajan? Millaista on ollut?
Me ollaan oltu neljä päivää mukana ja täällä on ollut superkivaa! Olen aiemmin halunnut kokeilla uusia juttuja mitä voitaisiin treenata Blackyn kanssa, mutta se on tavallaan vähän hankalaa - täytyy mennä monelle eri kurssille jos haluaa testata eri lajeja! Siksi tälläinen leiri oli paikallaan. En ole tiennyt monestakaan lajista yhtään mitään ja näin en ole päässyt innostumaan. 

Mikä laji yllätti positiivisesti?
Haku oli meistä aivan ihanaa! Ja dobo yllätti meidät myös! Tykättiin kummastakin hirmuisesti. Kummatkin oli sellaista kivaa ja rentoa tekemistä. Iloista meininkiä.

Mitä tekisit toisin? Jäikö jotain hampaankoloon?
Oon vähän pettynyt möllitokoon, sillä Onnidogin sivuilla luki, että siellä saisi käyttää nameja palkkana, mutta sitten ei saanutkaan. Meitä oli mukana monentasoista ja ikäistä koiraa. Me ei olla aiemmin paljon tokoiltu kisanomaisesti, niin oli vähän liian totista hommaa. Tuomari ei ottanut huomioon koiran ikää.

Kenestä ohjaajasta tykkäsit?
Arkitottiksessa ja tokossa oli mun mielestä asiansaosaavia ohjaajia! Heiltä sai hyviä vinkkejä tekemiseen ja he katsoivat koirakkoa koirakkona.

Olitko jollain luennolla? Palautetta niistä?
Olin hakuluennolla ja Liisa Tikan koiran takapään käyttö-luennolla. Eilinen takapään käyttö-luento oli mun mielestä oikeesti hyvä. Liisan Powerpoint oli kiva ja luentoa oli muutenkin helppo seurata.

Hakuluennolla mentiin mun mielestä liian syvälle. Suurinosa meistä oli kuitenkin aloittelijoita tai vähän hakua harrastaneita, että en itse saanut luennosta juurikaan irti. Harmittavaa!

Mukana ensi vuonna?
Joo, tullaan!

Tässä esiteltynä kolme mukana ollutta leiriläistä. Kaikki haastatellut olivat vahingossa kaikkina neljänä päivänä mukana olleita niinkuin varmaan suurinosa leiriläisistä muutenkin. Osa taisi tulla mukaan vasta perjantaina, mutta aika moni oli paikalla jo torstaina. Itseäni olisi ainakin harmittanut jos en olisi ollut mukana mestoilla kaikkia neljää päivää, onneksi työt sen minulle sallivat. Ensi vuonna mekin ollaan taas mukana! Oujee!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tekee mieli vain hihkua

Syksyn 2016 ensimmäinen peltolenkki takana! Pipo päässä ja varpaat jäässä - alkaa olla jo kelit sen verran kylmiä, iiks! Sitä pitää jo oikein tuulitakin alle ruveta pukemaan fleecetakkia ja ottamaan hanskoja mukaan lenkille. Tästä tietää, että se iki-ihana kesä on nyt valitettavasti ohi.

-Rapsakkaan kirpeät syysaamut on jotain sitä mitä mä rakastan! Nyt on ollut myös monena aamuna tosi sumuista ja aah, olen niin onnellinen. Eläisin aina vain pelkkää syksyä jos vain millään voisin.

-Sähköpostiin on kolahtanut viime aikoina rutkasti kivoja asioita. Niistä luvassa pian uutta juttua.

-Kesäkuvakisan osallistujien ahkeruus tuntuu ihanalta - te osallistujat olette keränneet hyvin ääniä ja olen niin onnellinen, että mukaan tuli niin paljon ihania kuvia. Kiitos. Tämä merkitsee mulle paljon!

-Peltolenkillä ottamani kuvat ovat oikeita hyvän mielen kuvia. Ne ovat hauskoja ja oivallisia, vaikkakaan ei teknisesti ehkä kaikkein parhaimpia. Tarviiko aina kuvien ollakaan, eikös se muisto ole se tärkein?

-Onnidog-kuvien muokkaaminen herättää vieläkin mielessä mukavia muistoja. Oli ikimuistoinen leiri. Ensi vuonna ehdottomasti taas mukana! Postauksia on luvassa tässä syksyn mittaan eli malttakaahan. Haluan nimittäin panostaa kunnolla niihin enkä vain hutaisten kirjoitella.

-Toimiva koiralauma. Se toimii arjessa, se toimii kotona, se toimii kentällä, se toimii lenkkipoluilla, se toimii vapaana ja ennenkaikkea, se toimii yhdessä. I looove!

-Eilinen hyvin mennyt mätsäri Vaasassa nuorimpien kanssa nostattaa hymyn vieläkin huulille. Mulla taitaa olla kunnon palkintopossuja, kun nyt kummatkin oli yhdessä BIS-kehässä :-D Haha! Oli kyllä mukava yllätys kuinka näppärästi tuo nuorinkin jo seistä tapittaa ja ravaakin jo yllättävän kätevästi. Neiti saikin kehuja siitä kuinka nuoresta iästään huolimatta siitä huokuu itsevarmuus ja iloisuus!

-Villiksien juoksut alkavat olla ohi. En taas muistanutkaan miltä tuntuu katsoa sitä, että meille on tulossa pikku-Kerttuja ja pikku-Herttoja! :-D Onneks juoksut on yleensä noilla sentäs samaanaikaan, en ehkä muuten kestäis!

-Kiireisyys. Päätin sanoa tämän, vaikka tämä on sekä negatiivinen että positiivinen juttu. On ihanaa, kun saa tehdä ja touhuta hirmuisesti, vaikkakin toisaalta se rajoittaa muunmuassa meidän harrastamista. Pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni, että pääsisin johonkin tottisryhmään Martan kanssa ja Pirkon kanssa olisi kanssa kiva duunailla jotain. Ei vain nuo omat työt ihan puolesta puhu kurssiaikataulujen suhteen. Eikös se niin ole, että suunnittelu on jo puolet tehdystä työstä ;)

-Villiksistä on tullut Pirkolle tosi hyviä kavereita. Ne leikkii sen kanssa ja nukkuvat jopa koko sakki yhdessä. Yksikin ilta Kerttu nukkui puoliksi Pirkon päällä sohvalla rötköttäen - ei yhtään Kerttumaista, sillä se on yleensä sohvan toisella puolen kerällä yksin nurkassa! :-D

-Se, että elämä rullaa. Uusi asunto oli potku uuteen nousuun! Uudet lenkkipolut lähistöltä ovat tulleet jo kohtuullisen tutuksi, rapun muista koirista on tullut jo kavereita meidän koirille, lähialueen koirapuistossakin ollaan käyty pari kertaa ja oma koti on tullut jo kodiksi. Koirien iloksi täytyy tietysti lähipiirille pitää tuparit - arvaatte varmaan mikä ilo niillä on ihmisistä? Ne on ihan sekaisin!
Ei siis tämän kummempaa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Mä-mä-mä-märkääää

Nyt se on vihdoin tapahtunut - oltiin melkein koko porukan kanssa koirauimalassa. Syy siihen, että villikset ei tuonne ole päässeet on se, että meidän täytyisi varata ihan ikioma vuoro uintiin. Nyt kun me uidaan Lucan kanssa yhdessä, niin siinä menee nää nuorimmaiset hyvin mukana, mutta villikset eivät oikein altaaseen mahdu. Toiseksi on vähän hankala kulkea yksin uimalalle, kun Martta on ihan pähkähullu uimalasta ja Pirkko taas on ikuinen nuohoaja-haistelija-pullukka-hinuri, niin siihen kaksi nuohoajaa lisää vielä niin ei kiitos. Meidän uintireissut meinaan koostuu siitä, että ulos päästyään Martta tekee pissat ja kakat _salamannopeasti_, sillä se on ajansaatossa oppinut, että uimaan ei pääse jos ei tee kumpiakin. Pirkko yleensä taas tekee muuten aikasta nopeasti asiansa, koska pentu. Siitä sitten lähdetään heti sisälle pesulle ja sen kautta uimaan altaaseen.

Nyt kun sain apukäden uimalalle mukaan, niin otin Hertankin mukaan. Kertunkin piti päästä messiin, mutta neiti on toistaiseksi vielä sairaslomalla, niin se sai jäädä sitten kotiin nukkumaan. Olisittepa nähneet minkä nuuskuttelun Kerttu pisti pystyyn, kun päästiin kotiin - se oli jotenkin epäluuloinen koko porukasta, sillä kaikki haisi ihan vieraalta. No ei ihme, on uimalassa ihan oma hajumaailmansa!

Epäilin aluksi, että Hertta ei tuosta hommasta juurikaan piittaisi, mutta kyllähän se tykkäs! Kerttu on ollut villiksistä aina se enemmän vesipeto - Hertan oon melkein saanut aina rehata uimaan järveen kesällä. Aluksi neiti oli epäileväinen veteen tulemisesta rampilta, mutta loppuajasta tuli jo hyvin vain pienellä avustuksella. Uintitekniikka neidillä on kuitenkin tasaisen varma ja tehokas. Ei turhia räpiköi, vaikka jokseenkin kyllä huomasi neidin olevan ensikertalainen kun uintipotkut ei olleet niin tykkyjä kuin Martalla. Tykkään niin lujaa Anun ammattitaidosta, sillä sen ansiosta koirat tuntevat olonsa turvalliseksi ja innoissaan pomppelehtivat aina tervehtimään häntä. Pirkon mielestä taas jokainen uimalassa vietetty aika on ihan p*skaa ja se haluis vaan olla kotona löllöttelemässä. Uimalassa meinaan kastuu ja siellä joutuu kaikenlisäksi vielä liikkumaan. Siltä Pirkko ainakin joka kerta näyttää, kun mutrusuuna huuli rypyssä altaan reunalta katselee. Silti se menee itsekseen aina jonkun kierroksen altaaseen uimaan ja palaa takaisin rampin reunalle istuskelemaan. Se on sellainen kylpylässä olija - menee uimaan silloin kun tahtoo ja loppuajan hengailee altaan reunalla. Martta taas on ollut aina kuntouimari ja neiti vaan polskuttelee edestakaisin päämäärättömästi altaassa. Välillä saattaa hakea palloa, mutta pääsääntöisesti vaan itsekseen menee uiden. Tulee välillä altaan reunalle kurkkimaan "Äitiäitiäitiäiti, kato miten mä uin! Katotsä?? Äitiiiiiii"-tyylillä ja lähtee kauemmas vauhdilla polskuttelemaan. Aivan kuin joku show olisi käynnissä! :-D


Samalta reissulta tuli kotiutettua myös meidän avoimien ovien arvontavoitto Naturis-pötkö ja ostin Martalle kiitokseksi tuon kuvissakin näkyvän pallon. Kertun parannuttua viimeistään pitää ottaa uusi kierros koko porukalla uimalaan - siihen asti vain nuorimmaiset pääsevät mukaan kuntoilemaan! Jippii! En edes halua tietää miltä tuntuu kuivata 3 koiraa uintireissun jälkeen föönillä - siinä riittääkin kivasti urakkaa. Vapaaehtoisia?? Vaikka villikset on lyhyellä turkilla, niin silti niissä riittää hommaa. Puhumattakaan Pirkosta, jonka turkki ei meinaa millään kuivaa edes föönillä. Voihan pentuhapsu!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kesäkuvakisan äänestys on auki!

Nyt ovat vihdoin kaikki kesäiset kuvat julki - enää on aika äänestää niistä se eniten kesäisiä muistoja tuova kuva. Sisältääkö se uintireissussa olleen koiran, auringonpalvontaa vai leikkivän koiran? Se olet sinä, joka päätät! Parhaimmalle kesäkuvalle on luvassa koiramainen palkinto :-)

Tykkää, jaa kavereillesi ja näin kerrytät kuvallesi ääniä! Pääset äänestämään tästä! 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Aina ei oo hyvä päivä

Kirjaimellisesti ihan hirveä muuttohässäkkä takana. Takana työntäyteisiä päiviä, yö eläinsairaalassa Hattulassa Kertun kanssa, itkua, stressiä ja vaikeita asioita. On näihin päiviin mahtunut myös iloa uudesta asuinympäristöstä, koirauimalareissu melkein koko porukan kanssa ja aurinkoisia aamuja. Nyt koko lauma on jo kotiutunut uuteen kotiin kohtuullisesti, rapussa osataan jo kääntyä hissistä tullessa oikealle ovelle. Se kertokoot siitä, että kyllä nämä tämän asunnon jo omakseen mieltää. Martta on lopettanut juoksunsa parisen viikkoa sitten, mutta Hertalla ja Kertulla alkoivat juoksut tuossa ihan juuri. Voi sitä rumbaa taas. Taas saa suojata matot, sohvat ja sängyn oikein kunnolla.

Siitä johtuen, kesäkuvakisa saa jatkua vielä 3 päivää! Mun piti vielä mainostaa ja nostattaa kisaa, mutta yksinkertaisesti en ole ehtinyt saati jaksanut edes ajatella asiaa - nyt kun kerta ollaan auttamatta myöhässä, niin annetaan armonaikaa teille unohtaneille. Pahoittelut vastaamattomuudesta sähköposteissa, mä alan purkamaan niitä nyt netin saatuani mahdollisimman pian. Olen pahoillani, mutta välillä elämässä vaan sattuu yllättäviä ja ikäviä asioita. Kivasti on jo osallistujia, mutta vielä mahtuu lisää! Aikaa osallistua on siis ensi tiistaihin 11.10 klo 23:59 asti ja kuvat tulee julki keskiviikkona aamupäivällä.  

Osallistumisohjeet löydät täältä!

Nyt painun raskaan iltavuoron jälkeen koko lauman kanssa pehkuihin. Olen henkisesti ja fyysisesti puhki kaikesta, mutta eiköhän tämä tästä. Kaikki on niin uutta ja outoa. Aina ei ole hyvät fiilikset, varsinkin kun sattunut viime aikoina niin kaikenlaista. On joutunut käymään itsekin läpi aika paljon kaikkea. Suunta on kuitenkin eteen ja ylös!