Olin varsin nuori, kun ensimmäinen oma koirani, Rollo, tuli meille. Rollo ei ollut koskaan mikään helppo koira. Rollo ei mm. osannut kävellä hihnassa, Rollo vierasti vieraita ihmisiä ja koiria sekä Rollon peruskoulutus oli vajaa.
Toisaalta, Rollossa oli paljon myös hyviä puolia; Rollo tuli melkein heti toimeen omien kissojen ja marsujen kanssa (mutta naapurin kissat saivat kyllä kyytiä!), Rollo oli miellyttämisenhaluinen (halusi oppia ja oppi nopeasti) ja oli muutenkin tosi symppis koira.
Päivääkään Rollon kanssa en katunut enkä tule katumaan. Rollon kanssa touhutessa huomasi, että tuloksia et saa löhöilemällä, vaan niiden eteen pitää tehdä oikeasti töitä! Ja kovalla harjoittelulla, me saimme jo jotain tuloksia aikaan; hihnakävely parantui, Rollo tuli yhä useamman ihmisen ja koiran kanssa toimeen ja peruskoulutus oli jo hyvällä mallilla.
Mutta niin vain koitti se päivä, aivan liian aikaisin, jolloin oli vain pakko päästää irti ja hyvästellä. Se oli minulle, nuorelle koiranomistajalle kova pala, niinkuin voitte varmaan arvata. Vaikka olin siihen mennessä hyvästellyt jo monenmonta rakasta ihmistä ja eläintä, niin aina se kuolema yllättää ja koskettaa. Aina.
Nyt jälkikäteen olen miettinyt, että Rollon kuolemalla oli varmasti jokin tarkoitus, jos niin voi sanoa..oliko tarkoituksena vain vahvistaa minua henkisesti, niin sitä en tiedä? Tässä vaiheessa elämääni ainakin tiedän sen, että Rollon kanssa asustellessani opin mm.kärsivällisyyttä ja johtajuutta. Näin vanhempana myös tajuaa arvostaa jokaista Rollon kanssa vietettyä päivää ja muistoa.
Ihmiset, jotka ovat joskus elämänsä varrella omistaneet koiran tai useamman, tietävät mitä koira voi opettaa ihmiselle. Itsellä ensimmäisenä mieleen tulee mm. rehellisyys, pyyteettömyys, vaatimattomuus ja aitous. Koira myös opettaa ihmiselle luotettavuutta ja vastuullisuutta.
Tunnen ja tiedän monia aikuisia, jotka ovat ostaneet lapselleen esim. 10-vuotissynttäri-lahjaksi koiran. Miksi? Koska lapsi halusi sellaisen. Okei, selvä, lapsi halusi koiran, mutta onko vanhemmat miettineet asian ihan loppuun? Kuka on koirasta päävastuussa? Kuka ottaa vastuun koulutuksesta? Entä ruokinnasta ja lenkityksestä? Lapsiko? Ei. Vanhempien täytyy ottaa vastuu. Toisaalta pidän hyvänä sitä, että lapsi saa olla nuoresta pitäen mukana koiran kasvatuksessa ja elämässä, sillä sitäkautta lapsi oppii vastuullisuutta. Asiassa on siis sekä hyviä että huonoja puolia.
Mutta asiaan palatakseni, niin Rollo oli koira, joka antoi hyvän pohjan omalle "koirauralleni". Rollon siirryttyä pilvien päälle olin hetkenaikaa ilman koiraa, jolloin tajusin, että jokin osa minusta on poissa. Tajusin, että sydämessäni on koiran mentävä aukko. Ja siitä alkoikin sitten koiran etsintä...ja niin löytyi Hertta. Toinen ikioma koirani.
Ennen Hertan saapumista kotiin päätin, että loisin Hertalle vahvan peruskoulutuksen ja kasvattaisin tämänkin koiran rakkaudella ja sopivalla määrällä kuria kunnolliseksi koirakansalaiseksi. No, neljän vuoden jälkeen voin sanoa, että onnistuin. Osasin siis siirtää Rollolta oppimani sopivan määrän kuria ja rakkautta myös seuraavalle koiralleni. Ja sitä seuraavalle, eli Kertulle.
No, mikä on sitten sopiva määrä rakkautta ja kuria? Onko se 4dl rakkautta ja 2dl kuria? Ei. Se, kasvatatko koirasi enemmän kurilla vai rakkaudella, sen päätät sinä itse. Mutta kummalla saat sitten paremmat tulokset? En tarkoita nyt mitään kilpailutuloksia, vaan sitä, että luottaako koirasi sinuun ja tietysti myös sitä, millainen yhteistyö teillä koirasi kanssa on. Ja tällä ajan takaa sitä, että olen nähnyt elämäni varrella aivan liian paljon tapauksia, missä koiraa on kasvatettu liiallisella kurinpidolla. Kuria ei saa olla liikaa, mutta ei kyllä liian vähääkään. Sinun täytyy vaan koiranomistajana löytää sopivat mittasuhteet. Se saattaa olla vaikeaa, mutta löytäessäsi sen, voin sanoa, että se on palkitsevaa. Todella palkitsevaa. Siinä vaiheessa sulle avautuu ihan uudet ulottuvuudet koiranomistamisessa.
Aitoa rakkautta ja välittämistä! |
Ja mitä sitten haluaisin tietää koirasta tai koiranomistamisesta. Ainakin sen, että joskus haluaisin saada täyden selon koiran ajatuksista. Mutta se lienee mahdotonta..Mutta ajatus siitä kutkuttaa silti.
Tässä joitakin mielipiteitäni koiranomistamisesta. Mitä mieltä te olette? Eroaako ajatukseni ihan täysin teidän ajatuksista? Antakaa kuulua!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi"
Haaste ja arvonta koirien elämästä kertoville blogeille!
Koiran maailma on ihanan yksinkertainen, koira on pienestä onnellinen ja uskallan väittää, että sen maailma on jännittävämpi ja ihmeellisempi kuin useamman ihmisen. Uskon, että jokaisella koiralla olisi meille paljon opetettavaa jos me kuuntelisimme niitä enemmän.
Haasteeseen ja arvontaan osallistuminen on helppoa. Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?
Sen jälkeen mene blogini haasteen postaukseen: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html,
kirjoita kommenttiin haasteeseen osallistumisestasi (aikaa 31.7 saakka) sekä linkki postaukseen haasteesta.
Huomaathan, että blogissasi tulee selvitä yhteystietosi arvontaa varten! Mikäli yhteystietoja ei löydy, ilmoitan mahdollisesta voitostasi tuoreimpaan päivitykseen.
Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi pakettia koiramaisia tarvikkeita elokuun 1. päivä!
Koiramaiset pakettit sisältävät koulutusvälineitä/leuja ja ne on koottu Lahja- ja lemmikkitavara Unessa:sta; www.unessanetshop.fi
Lähde mukaan, muistathan kopioida tekstin kokonaisuudessaan osallistuessasi haasteeseen ja linkittää haasteesi (ei siis pelkkää blogia) kommenttiin!
♥:lla, Rähinäryhmä
www.ssamperi.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)