Sitä vaan, että...

..meille kuuluu hyvää. Viikot koirat ovat vanhempieni hoivissa ja viikonloppuisin koirat hoidan minä. Jotenkin tää järjestely tuntuu nyt ensimmäistä kertaa hyvältä. Ja ennenkaikkea, oikealta. Koirat eivät saisi minun luona tarpeeksi huomiota päivän aikana (ensin pitkä päivä yksin kämpillä ja sen jälkeen vielä muutama tunti yksinoloa, kun olen töissä) joten tämä ratkaisu on koirille sekä minulle parempi. Minä nimittäin stressaisin koko ajan, jos tietäisin, että koirilla ei ole tarpeeksi hyvä olla. Onneksi kaiken pelastaa viikonloput, jolloin saa olla päivät pitkät koirien kanssa kotosalla. Se jos, mikä on rentouttavaa ja ihanaa. Ja sitä osaa arvostaa ihan uudella tavalla!

No, mitä koirille sitten kuuluu? Koirat ovat omia, onnellisia itsejään. Koirat kävivät vajaa kaksi viikkoa sitten Kurikan uudella trimmaajalla korvien nyppimisessä.Olen kerran aiemmin nyppityttänyt korvat muualla, mutta muuten olen ne nyt itse nyppinyt. Itse en kuitenkaan omista niin paljon kärsivällisyyttä ja taitoa, että olisin voinut ne nyppiä. Ja helpompi ne on tuntemattoman ihmisen nyppiä, kuin itse koiranomistajan. Itsellä kun tekee pahaa tuottaa kipua toiselle, vaikka homman pystyn hoitamaankin loppuun asti. 

Oon aiemmin puhunut täällä Hertan isojen koirien pelosta. Ollaan tehty Hertan kanssa paljon työtä tuon eteen ja nyt pelko alkaakin olla jo parempaan päin. Isot koirat eivät tuota enää Hertassa pelkotilaa, ja pystymme hyvin olemaan ison koiran lähistöllä rennosti. Asiaa on myös paljon edistänyt Lobon näkeminen moneen otteeseen.

Myös Kertun "ongelma" on parempaan päin. En tiedä olenko tästä aiemmin täällä puhellut, mutta Kerttu on tullut minusta mustasukkaiseksi. Ei ihmisille, vaan koirille. Jos joku toinen koira tulee rapsuteltavaksi esim.lenkin varrella, on Kerttu melkein heti paikalla. Ei aina, eikä kaikille koirillle, mutta joillekin. Yleensä Kerttu vain änkee ja tunkee syliin tmv, mutta joskus, jos koira oikein tukkii äärelle, niin Kerttu murahtaa toiselle koiralle. Hirmuisen ärsyttävää, eikä todellakaan suotavaa, mutta onneksi tästä ei ole mitään suurempaa ongelmaa tullut. Parempaan päin, mutta työtä on vielä edessä. Ja kyllä, Kerttu tekee tätä samaa myös Hertalle. Onneksi Hertta osaa pitää tämän ärinän ja murinan omassa arvossaan. Tuollainen ärripurritemperamenttinenhan Kerttu tosin on ollut pienestä pitäen. 

Niin, tässä hieman purkautumista meidän arjesta. Yhteenvetona siis voisin sanoa, että me voimme hyvin. Mitä teille lukijoille kuuluu? Onko teillä ilmennyt jotain ongelmia, josta olette mahdollisesti päässyt jo yli? :)