Testissä : Ratian y-valjaat

Tilasin viikko sitten kummallekin koiralle Risto-Matti Ratian suunnittelemat Top Canis y-valjaat Petnetstorelta. Tilasin valjaat puna-mustana (pääset valjaisiin tästä!), koska meillä oli jo ennestään saman sarjan tuonväriset hihnat. Valjaat tulivat muutaman päivän päästä tilauksesta, mutta kummatkin osottautuivat liian isoiksi tytöille. No, eikun valjaat takaisin ja yhtä kokoa pienemmät tilalle!

Valjaissa (ja myöskin pannoissa) meillä on ollut aina ongelmana se, että melkein kaikki valjaat ja pannat kuluttaa tyttöjen turkin pilalle. Luultavasti näissäkin tapahtuu sama homma (varsinkin, kun turkki kasvaa pidemmäksi), mutta tällähetkellä kun turkki on kesän takia lyhyt, niin nuo ovat juuri passelit. Lisäksi nuo ovat luultavasti meidän metsä- ja uintireissuille oikein hyvät! Hintaa yksille valjaille tuli noin 25euroa.

Alunperin meillä on Ratialta siis normihihnat. Hihnat ovat ollet tosi hyvät ja kevyet, vaikkakin ovat aikalailla kuluneet ja kulahtaneet jokapäiväisessä käytössä. Pitäisi siis jossain vaiheessa ostaa uudet!

Nyt on mukava lähteä lenkille, kun on saman sarjan hihnat ja valjaat mukana. Tosin vielä meillä vie voiton omatekemät (klik!) kamppeet, ja uskon näin olevan jatkossakin, mutta välillä on kiva mennä jonkun muun tehdyissä kamppeissa!

+hyvä hinta-laatu suhde

+todella pehmeää materiaalia

+kestävät ja laadukkaasti valmistetut

+tarpeeksi tukevat, istuu hyvin päälle (jos koko vaan löytyy!)

-vähän värivaihtoehtoja

-vain 6 kokovaihtoehtoa, joten vaikea löytää hyvin istuvaa kokoa

Olen ollut tähän mennessä älyttömän tyytyväinen ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan josko teidänkin karvatassulle löytyisi näistä valjaista oikea koko♥ Odotan jo innolla, että pääsen hankkimaan myös saman sarjan pannat sekä jossainvaiheessa myös ne uudet hihnat!

Kesäpuuhaa

Ja niin vain saapui ne lämpöaallot tännekin- ihanaa, mutta silti niin kamalaa, sillä et pysty etkä jaksa tehdä niin paljon kaikkea mitä pitäisi. Koirat tosin nauttivat lämmöstä, vaikkakin kovimmasta kuumuudesta eivät nautikaan. Kertusta varsinkin on tullut oikea auringonpalvoja - jos ulos ei pääse aurinkoa ottamaan, niin Kertun voi bongata sisältä esimerkiksi matolta auringonpaistetta paistattelemassa.

Oltiin viikko-pari sitten Tiian ja Lobon kanssa koiria uittamassa ja juoksuttamassa läheisen joen äärellä. Tytötkin vähän kastelivat tassujaan, mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet uimaan asti, toisinkuin vesipeto Lobo :-) Kiva päivä oli, ei voi muuta sanoa!

Loppuviikosta koirat saavatkin nauttia oikein kunnolla, sillä silloin on veljeni valmistujaiset, jossa koirat saavat olla mukana hääräämässä ja keräämässä rapsutuksia :-) Pitää varmaankin piilottaa kaikki luut siksi ajaksi, ettei Kerttu mene tarjoamaan jokaista kuolaista luuta suoraan vieraiden naaman eteen, ainakaan kovin montaa kertaa...

Kunnon herkkusuut

Kuten olette varmaan jo kaikki huomanneet, tai aiemmin täältä lukeneet, niin meillä uppoaa ihan hirveä määrä koiranluita ja - herkkuja koirien mahaan vuodessa. Herkut on meillä iso osa kuluista, mutta toisaalta, mielummin laitan rahani koiran herkkuihin, kuin esimerkiksi eläinlääkärikin hammaskiven puhdistukseen.
Meillä kummallekin kertyy yrittää kertyä hampaisiin hammaskiveä, mutta säännöllisellä hampaidenpesulla ja luiden syönnillä olemme saaneet sen pidettyä hyvin kurissa.

Mistä meille kaikki herkut sitten tulee? Meille tulee herkut yleensä netin kautta, ellei kaupassa ole tarjouksessa jotain kivoja herkkuja, jotka puolivahingossa tarttuu mukaan. Netistä saadaan herkut huomattavasti halvemmalla ja kätevämmin, sekä tietysti myös tuotevalikoimakin on laajempi.

Meillä kummatkin ovat pienestä pitäen ollut oikeita herkkusuita - kaikki ruoka ja herkut uppoaa mahaan suurinpiirtein sadasosasekunnissa. Ja meillä liikutaan sen verran paljon, ettei herkut kerkeä jumittumaan kroppaan ylimääräiseksi painoksi. Hyvä ruokahalu on meillä auttanut esimerkiksi kouluttamista hirveästi - en tiedä mitä tekisin, jos nuo olisivat nirsoja ja vähäruokaisia..

Erityiseksi lemppariksi meillä on osoittautuneet normaalit valkoiset kovat nahkaluut sekä lihamössöllä täytetyt luut. Herkuista kanakierteet ja maalaisherkkujen lihapalat ovat suuressa suosiossa!

Tuo ylläoleva possu on osoittautunut nyt viimeisien viikkojen aikana meidän tyttöjen lemppariksi. Possua ollaan aina kuskaamassa lenkille lähtiessä ulos, muka salavaivihkaa - onnistumatta. Lisäksi possu saa kokea päivittäin jatkuvaa riepottelua ja repimistä ympäriinsä. En voi kuin todeta, että voi kun yhdestä lelusta jaksaakin olla paljon iloa pitkäksi aikaa!

Tytöt saavat aina poislähtiessäni jonkin pienen herkun pureskeltavaksi. Näin tytöt ovat oppineet nätisti jäämään kotia odottamaan saapumistani kotia. Ja tämän tavan aion jatkossakin pitää!

Annatteko te koirillenne luita ja herkkuja? Jos annatte, niin mitä ja kuinka usein? :-)

Ps. Ihanaa äitienpäivää maailman parhaat äidit<3