Kurikan Kamu on...

Tättädätäääää!!! Eilen päivällä saatiin lukea Facebookista iloinen uutinen, sillä Hertta oli valittu Kurikan Kamuksi. Kisa oli loppuun asti todella tiukka - ääniä seuraavan kisailijaan oli ainoastaan yhdeksän eli tuo meidän voitto oli aika tuuripeliä. Kisan jälkimainingeissa voin vakuuttaa, että olen täysin vakuuttunut, että jokainen viidestä finalistista olisi tullut kyllä oikein mainio edustushahmo Kurikalle. 

Tässä vaiheessa en voi olla kuin onnellinen ja iloinen tästä asiasta - tää on ihan supermahtavaa, jeiiij!! Kiitos voitosta kuuluu teille kaikille ihanille äänestäjille, jotka tsemppasitte meitä♥ Ilman teitä tämä ei luultavasti olisi ollut edes mahdollista. Ja ainiin, koska meillä ei oo tapana tehdä turhia lupauksia, niin olemme kyllä lunastamassa lupauksemme ylellisestä arvonnasta ensi kuun puolella.Voin luvata, että luvassa on oikeasti superhienoja juttuja teille lukijoille ;-)

Mitä tämä Kurikan Kamu-titteli sitten käytännössä tarkoittaa? Hertta sai voiton myötä tittelin "edustushahmo", eli tuomme kaupunkiamme tunnetuksi eläinystävällisenä paikkana. Sitähän tämä kyllä onkin - täällä on mukava asua, elää ja kulkea ympäriinsä eläimien kanssa. Täällä on koiraystävällisiä lenkkipolkuja, koiramaista toimintaa, hieno koirapuisto, mutta ainoastaan harrastusmahdollisuudet eri lajeissa ovat suhteellisen pienet, mutta onneksi tästä kulkee äkkiä autolla lähikuntiin.  
Kurikan Kamu-tittelin myötä meille on luvassa ihkaoikeat työvaatteet sekä edustustilaisuuksia eri tilaisuuksissa (mm. Kurikassa olevat markkinat ja Asu&Elä-messut).

Huomenna onkin meidän eka lehdistö-ja edustustilaisuus, sillä paikallislehtemme tulevat tekemään meistä juttua lehteen sekä käymme vastaanottamassa palkintomme. Tässähän alkaa melkein omistajaa jänskättämään ;-)

                                   (kuva otettu Syntynyt Kurikassa-sivulta Facebookista)

PS. Hertan elämää Kurikan Kamuna voi seurailla jatkossa myös hästägillä #kurikankamu!

Kun Martta kasvoi valjaidensa yli..

Niin siinä sitten kävi, että ne Hertalle hivenen ylisuuret Ratian y-valjaat kävivät tuolle meidän jättiläiselle liian pieniksi.. Nopeasti tuo neiti vain loppujenlopuksi kasvaa!

Painoa neidillä on tällähetkellä 16,4kg ja ikää tasan 19viikkoa (=4,5kk). Ihme kyllä tuota painoa on tullut mukavasti kuitenkin lisää, sillä meidän elämää on varjostanut neidin ruikulla oleminen noin 1,5viikkoa. Sanomalehtiä, vessapaperia ja pesuainetta on kulunut oikeasti varmaan vuoden verran olevan määrän, sillä meillä on oikeasti ruikku lentänyt. Meille tuli siis enemmän kuin tutuksi Canikur+riisi+raejuusto+piimä-seos. Tuttu eläinlääkäri on onneksi ollut auttamassa ohjeineen, huh! Mieltäni kuitenkin koko ajan painoi se, että tuo ruikulla olo ei ole millääntavalla kivaa neidille varsinkaan noin pitkissä kantimissa ja ettei se vaikuttaisi neidin kasvuun sekä kehitykseen.

Syytä sekaisin olevalle vatsalle mietittiin oikein hartaumuksella. Madot suolistossa voitiin samantien raksia yli. Seuraavaksi mieleen tuli, että onkohan neiti syönyt jotain sopimatonta pihalta, mutta kun ruikulla olo vaan venyi ja venyi, niin sitten mieleen tuli jo, että se on jokin liikkeellä oleva vatsatauti. No, ei sekään sit loppujenlopuksi oikein sopinut yksiin kaiken kanssa, joten eilen sitten otettiin sivuhyppy ruuan vaihdoksen suhteen ja päätettin vaihtaa tuo Proboosterin penturuoka pois. Päätettiin kokeilla Jahti&Vahti Junioria - muitakin ruoka-vaihtoehtoja pyöri mielessä, mutta tuo on aiemminkin toiminut monilla koirilla, niin miksi en itse kokeilisi sitä. Valinta osoittautui hyväksi, sillä tilanne korjaantui jo yhden päivän aikana aikalailla ennalleen. Mietinkin jo, että meneekö tuo nopeasta ruuanvaihdoksesta vielä pahemmalle ruikulle, mutta ei onneksemme mennyt, vaan tilanne päätti korjaantua. Ihan huippua, jeij! Epäillään nyt siis, että tuossa Proboosterin penturuuassa oli jokin neitiä allergisoiva aine. Meillä jäi jäljelle tuota ruokaa melkein kaksi täyttä 15kg-säkkiä, mutta onneksemme tuttavamme päätti ottaa ne itselleen.

Nyt ollaan siis yhtä suurta murheenkryyniä ja stressinaihetta vähempänä. En tiedä voiko oikeesti tulla näin iloiseksi koiran kiinteästä p*skasta? :-D tälläisen asian kanssa painineet koiranomistajat ymmärtävät kyllä, haha!

Toissapäivänä rupesin sitten myöhään väsäilemään Martalle uusia valjaita ja tälläiset niistä sitten tuli. On suuri onni omistaa teollisuusompelukone ja ompelutaito, sillä Martta kasvaa niin hurjaa vauhtia, että valjaat sekä muut vermeet käyvät nopeasti pieniksi. Näissä on nyt sit mukavasti kasvunvaraa eli ei tarvitse ompelukoneen ääreen samantien istahtaa :-)

Ilonaiheita vielä yksi lisää - mulla on 1,5viikon loma, eli mulla on oikeasti aikaa duunailla ja touhata koirienkin kanssa oikein kunnolla. Tietty "lomailua" haittaa hivenen omat työt sekä menot, mutta muuten saadaan mennä ja tulla vapaasti. Suunnitelmissa on nähdä ainakin koirakavereita, treenailal häiriössä ja tutustua hissi+kerrostalo-elämään. Maanantaina 6.4 meillä olisi vuorossa pääsiäismätsäri, mihin mennään varmaankin Martan ja Hertan kanssa palloilemaan sekä kehään tutustumaan.

Nyt lähdetään tästä Pytinki-messuille antamaan ääni meidän Hertalle. Ei auta kuin pitää sormet ja käpälät ristissä, että voitto napsahtaisi tänne suuntaan. Tietenkään ei voi nuolaista ennenkuin tipahtaa eikä odottaa liikoja, mutta tuollainen summa tuntuisi opiskelijan lompakossa huomattavasti. Meitä voi auttaa huomiseen klo 12 mennessä tykkäämällä tästä kuvasta! Jos sattumalta voitamme, niin lupaamme järjestää ylellisen arvonnan teille ;-) Jaathan arvontakuvan myös kavereillesi. Kuolaiset pusut kiitokseksi jokaiselle äänestäneelle♥

Hertan puheenvuoro - olkaa hyvä!

Nemo-parsoni omistajineen haastoi meidät tälläiseen kivaan esittelyhaasteeseen ja tietenkin päätimme ryhtyä tuumasta toimeen! Tälläkertaa puheenvuoron saa lauman vanhin ja viisain, Hertta.

1. Olen..huhtikuussa kuusi kokonaista vuotta täyttävä puudelineitonen. Kutsuvat mua Hertaksi, isolla H-kirjaimella tietty. Olen ehdottomasti meidän lauman fiksuin yksilö, joka hallitsee ja ohjaa puudeli- ja mustamöykky-alaistaan. Tuo mustamöykky tuntee myös nimen riiviö ja mamma kutsuu sitä Martaksi..mä en oo häneen niin suuresti perehtynyt, mitä nyt kulkee lenkeillä mukana, roikkuu mun hännässä aina välillä ja näyttää aivan kummalliselta. Kuitenkin hän on jees toveri aina sillointällöin.
En vielä tainnut kuitenkaan esitellä parhaimpia kavereita eli kuraa, vettä ja jääkaappia? Eikä tietty pidä unohtaa ihmisystäviäni sekä Kerttua. Ne tekee mun elämästä kokonaisen!

2. Parhaat päikkärit nukun.. mamman kainalossa ihan vain kaksistaan♥

3. Paras kaverini on.. ehdottomasti Kerttu. Näpsäkkä elämänkumppani, uni- ja leikkikaveri. Oikeastaan jopa maailman paras ystävä♥ Lisäksi mun hyviin ystäviin kuuluu mm. parsonrusseli Peppi, joka on meillä aina sillointällöin hoidossa. Hänen kanssaan on niin mukava pinkoa menemään metsässä ja pelloilla niin lujaa kuin vain kintuista pääsee..superiiiaaa!!!

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina.. kanafileitä, omenaa, lihaa, nameja, juustoa ja makkaraa. Herkkuruokaa vaan koko ajan kuppiin niin pysyn kyllä onnellisena...♥

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen..melkein minun kokoisen pehmonallen tai pikkuisen vinkuvan possun. Kummatkin on mun lemppareita!

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Ehkä kotihiiri, sillä tykkään röhnöttää mamman kainalossa ihan kympillä. Tarpeentullen musta tietty löytyy myös sitä sähäkkyyttä ja vauhtia..eli olen ehkä hiirikiitäjä! Eiku siis kotihiiri-kiitäjä:-)

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Ehkä mökkireissut kesällä tai ihanat uintireissut louhokselle koko perheen kanssa. Sekä tietty meidän temppuesiintymiset lapsille ovat olleet kivoja, sillä ollaan saatu paljon nameja ja rapsutuksia. Lapset on kyllä niin kivoja, kun heillä ei ole kiire minnekään ja he rakastavat koko sydämestään meitä.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Ainakin Nette-villakoira olisi hienoa tavata, sillä hän on kuin kopio minusta. Tietty myös muita karvakavereita olisi kiva nähdä, tuohon kommenttiboksiin voi vaikka ilmottautua jokaitte ;-)

Tässähän mää sit oon lyhyesti tuotuna korokkeelle! Olen sii pohojalaanen puurelineitonen, jolta löytyy virtaa juosta sekä temmeltää pitkin maita ja mantuja, mutta tarpeentullen mut löytää sieltä emännän kainalosta kuorsaamasta. Nyt mä lähden käppäilemään tuonne auringon paisteeseen mamman kanssa. Ainiin, mammalle kiitokset siitä, että auttoi tän esittelyn kyhäämises mua, ku ei näillä karvakäpälillä meinannut mitään tulla.

♥:lla koiramaiset pusut ja tassunjäljet toivottaa Hertta

PS. Pliiis toverit, nyt pyydätte nöyrästi emäntäänne ja isäntäänne antamaan äänensä mulle, sillä pääsin kisaamaan Kurikan Kamu-kilpailuun. Mulla on vastassa niin hienot kilpailutoverit, että jokainen teidän ääni on oikeasti aivan supertärkeä, jos meinataan saada potti kotiin. Mua voi äänestää vielä tämän viikon ajan täällä!

En tiedä kuinka voisin kiittää teitä äänestäneitä tarpeeksi (mamma lupas laittaa jonkun kisaan pystyyn tänne, jos sattumalta voitamme...), mutta suuret kiitokset kuitenkin äänestäneille♥ Ootte ihania!

Pentumätsäri 22.3

Automme kaarsi sunnuntai-aamupäivällä kohti Kauhajokea ja pentumätsäriä yhdessä Tiian ja Louhen sekä Tiian pikkusiskon, Elli-Nooran kanssa. Vietin viikonloppuni vanhemmillani kera koirien, joten saatiin matkata takaisin omalle asuinpaikkakunnalleni mätsärin merkeissä.

Martta oli aluksi lähinnä hämmentynyt valtavasta koiramäärästä - muutama haukahdus ja yritys rynnätä koirakaverien luokse stoppasivat äkkiä hihnan päässä roikkuvaan ja kieltävään omistajaan eli minuun. Sain kuitenkin käsiini pian nakkeja, niin Martan kontakti oli missä muuallakaan kuin minussa. Voi tuota ahmattia♥ Pitänee siis vielä treenata tuota koiralaumassa kulkemista - onneksi tässä kevään mittaan on lähialueella tulossa monta mätsäriä, jossa treenaaminen onnistuu enemmän kuin hyvin.

Halliin mentäessä Martta oli jo tottunut ihmis-ja koirajoukkoon niin hyvin, että vain seuraili tekemisiäni ja kulki perässäni ympäriinsä. Neiti osasi myös hienosti odottaa vuoroaan makoilemalla peitollaan kehän laitamilla.

Kehässä meillä meni ihan superhyvin - yllätyin ihan satanolla tytön käyttäytymisestä. Herättelin jo ennen kehään menoa kauhukuvia siitä ruikkurallista tai muuten vain sähläämisestä, mutta ei - kaikki meni mun mielestä enemmän kuin hyvin. Hyvä Martta! Ei siis olla lainkaan turhaan treenailtu seisomista, hampaiden näyttämistä ja ravaamista. Kyllä tuosta vielä kehäkettu saadaan koulittua ;-)

Seisominen tarvitsee ehkä vielä kaikkein eniten noista treenaamista - oli meinaan sen verran outo tilanne 4,5kk ipanalle, että vapaasti seisottaminen ei tullut oikeasti kuuloonkaan, vaikka kotona se sujuu jo hyvin. Ymmärrettävää sinänsä, sillä hallitilanne, koirat ja vieras tuomari saivat neidin vaan pomppimaan ja riehumaan ympäriinsä - lapsi kun neiti vielä aivan täysin on. Hankinnassa on ostaa snake+hihna-yhdistelmä, kunhan tuo neiti vain saisi vielä vähän kokoa lisää, niin tietäisi tuon neidin aikuis-kaulanympäryksenkin arvioida paremmin :-)

Parikehässä meitä vastassa oli 8kk vanha kleinspitz. Meidän parikin meni kauniisti, mutta tuomari kehui, että kyllä meille punainen nauha napsahtaa, sillä meidän neidin ikä oli vain 4,5kk ja neiti kulki jo näin reippaasti. Kyllä piristi kummasti tuomarin kehut mieltä! Punaisten kehässä meille ei kuitenkaan sijoitusta enää suotu, joten saatiin lähteä rankan päivän jälkeen samantien kotia kohti lepäämään:-)

Lisää kuvia mätsäristä löytyy täältä!

Testissä : Racinel-koirankakkapussit

Jes!! Suorastaan hihkun ilosta täällä ja koiratkin tuossa heiluttelevat häntäänsä sekä heiluvat ympärillä, sillä he näkevät minun olevan iloinen. Viime viikolla meille saapui rekalla kotiin läjä isoja paketteja, sillä saimme uudelta yhteistyökumppaniltamme Racinelilta tuotteita meille testaukseen. Ihan superkivaa!

Multa pyydettiin bloggaaja-esittely tuonne Racinelin FB-sivuille (kannattaa muuten käydä tykkäämässä tuosta, sillä luvassa on paljon kisoja ja arvontoja) yhteistyön merkiksi, joten esittelin meidät sitten näin: 

"Moi kaikki!

Täällä kirjoittelee aktiivinen koiraharrastaja, bloggaaja ja yrittäjä, Heljä. Kirjoittelen blogiini  kahden sosiaalisen ja vilkkaan kääpiövillakoiratytön sekä beauceron-pennun tassuttelusta läpi arjen ilojen ja edesottamuksien. Tule tiimiimme seuraamaan koiramaista elämäämme ja jätä tassunjälkesi blogiimme - luvassa on monipuolisesti erilaisia postauksia maustettuna kivoilla kuvilla! :)"

Ollaan käytetty jo vuosia näitä Racinelin tuotteita, joten seistään kyllä vakaasti kahden jalan sekä 12 tassun kanssa näiden tuotteiden takana. Lähinnä ollaan käytetty luita ja herkkuja, mutta viimeaikoina ollaan testailtu myös tuota uutta ruokaa ja just näitä koirankakkapusseja - etenkin luut (mm. krokotiilit, siilit ja hammasharjat) ovat tehneet superhyvin kauppansa. Yhteistyön myötä päästiin testaamaan Racinelin eri uutuus-tuotteita, johon kuului muunmuassa laatikollinen koirankakkapusseja.

Nyt kevään tullen ojanpenkat ja kadunvarret oikein tulvii pohojalaisittain "sitä itteensä" eli koiranp*skaa. Unohtamatta tietenkään niitä sanomalehden palstoja, joissa jaksetaan vuodesta toiseen jauhaa tästä samasta asiasta. Asiaan on kuitenkin olemassa yksi ratkaisu, jonka jokainen varmasti tietääkin. Ei ne jätökset meinaan itsestään sieltä ojasta katoa, vaan koiran ulkoiluttajan on ne sinne pussiin kerättävä. Kerääminen on varsin helppoa ja nopeaa, mutta silti monelle niin kovin vaikeaa.

Noita pusseja oon nyt muutaman päivän ajan testaillut ahkerasti ja pikkuhiljaa niistä alkaa jo mielipide. Joskun olen ehkä saattanutkin mainita, että meillä menee koirankakkapusseja asuinpaikan muutoksen jälkeen todella paljon (noin 8kpl/pvä) eli ollaan oikeasti aika suurkuluttajia. Käytössä meillä on ollut ihan halppiskamaa kaupan alennuslaarista ja sitten vähän kallimpaa pussia eläinkaupasta. Kaikki ovat ajaneet asiansa - toiset vähän paremmin ja toiset sit vähän heikommin. Nyt joku varmasti ajattelee, että onko tuo nainen hullu, kun puhuu yksistä vaivasista koirankakkapusseista, mutta asia ei mielestäni ole noin - minusta niidenkin kuuluu olla ominaisuuksiltaan, kestävyydeltään ja lompakolle sopivuudeltaan hyviä. En mä ainakaan halua, että pussi hajoaa kesken lenkin tielle tai että ne ovat liian pieniä "norsunkokoisille" jätöksille. Olen huomannut pusseissa aika paljonkin eroavaisuuksia, vaikka ei sitä ajattelisi, sillä kaikki pussit näyttää aikalailla samalta - osassa on kahvat, kun taas toisissa ei ja jotkut ovat pilkullisia, kun taas osa on ihan normaaleja mustia sekä jotkut kestää koko lenkin, kun jotkut taas ei.

Näin näitä kakkapusseja esitellään kotisivuilla:

"Kakkapussi 100% maatuva Racinel Comfort on ympäristöstään välittävän koiranomistajan valinta. Racinel Comfort maatuva kakkapussit on varustettu kantokahvoilla. Muovi hajoaa pieniksi paloiksi noin 24-48 kk:n kuluessa mekaanisen rasituksen ja ulkoisten ympäristötekijöiden, kuten kosteuden ja lämmön vaikutuksesta. Ei kompostiin, hävitetään sekajätteen mukana. Pakkauksessa on 40 pussia."

Tässä kooste meidän mielipiteestä pusseista:

+maatuvuus - mun mielestä tärkeä osa koirankakkapusseja

+pakkaus - selkeä ja siisti! Helppo kierrättää.

+hintaluokka - rullan hinta menee samoissa hinnoissa kuin muut vastaavat (~2,49€/40pss)

+kestävyys - pussi kesti vähän isommankin koiran jätökset! Tästä suuri plussa :-D

+väri on ihan superpieni osa tätä, mutta on kivaa, että välillä pussit on muitakin kuin pelkkiä mustia

 -pakkauskokoja olisi voinut olla useampia - pieni koira kun ei tarvitse isoa pussia jätöksilleen

-saatavuus - ei löydy ainakaan toistaiseksi täältäpäin kovin monesta paikasta

Näitä pusseja voit ostaa tällähetkellä ainakin Petenkoiratarvikkeelta, joten eikun ostoksille ja siistimään lähikadun ojat ja tienpientareet! Näin saadaan omasta lähiympäristöstä viihtyisämpi, tartuntariski pienemmäksi, lenkkipoluista mieluisampia kulkea kun ei tarvitse varoa "osumia" ja sanomalehtien yleisönosastot hiljenemään.

Kuinka moni teistä on käyttänyt aiemmin Racinelin tuotteita vai onko nämä ihan uusia juttuja - mitä olette käyttäneet ja mitä tykkäsitte? Keräättekö koiranne jätökset tienposkesta vai jätättekö ne sinne maatumaan? Onko kukaan vielä kerinnyt testaamaan näitä pusseja? :) Yksi kommentoijista palkitaan Racinelin tuotteilla!

Epäonnen lenkki..

No johan oli lenkki! Lähdimme viime sunnuntaina koko kolmikon kanssa yhdessä lenkille - tarkoituksenani oli saada hyvää treeniä kolmikolle yhdessä ulkoiluun. Ja tietysti myös ottaa parit kivat kuvat koirista samalla sekä saada minusta ja tästä kolmikosta eka yhteiskuva.

No, alkulenkki meni kuten pitikin - etenimme sutjakkaasti, vaikka koirat olivatkin virtaa täynnä. Kaikki kyllä tiesivät, että pian päästään juoksemaan ja riehumaan yhdessä, mutta silti malttoivat kulkea nätisti.

Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes koirat pääsivät vapaaksi. Päästiin kulkemaan hetkenmatkaa, kunnes huomasin, että "hetkonen, keneltä tulee verta tassuista näin rutkasti" ja eikun tutkimaan kaikkien koirien tassuja. No, se oli sitten Hertta, joka oli saanut telottua kyntensä johonkin. Samalla huomasin myös Hertan kyljessä vekin, josta myös tuli verta. Tulin sitten siinä kironneeksi, että miksi aina pitää kaikki risukot mennä läpi, sillä taas oltais säästytty yhdeltä vekiltä, jos nuo ei olis päättänyt tutkia lenkkipolun viereistä risukkoa. Parasta kuitenkin oli, että mistajan takataskussa ei tietenkään ollut ainuttakaan nenäliinaa tai paperinpalaa varalla. Perus meidän tuuria - hitsivie!

Eipä siinä vielä kaikki, hetkenpäästä Martan tassu luiskahtaa pienellä jää-osuudella ja arvaattekin varmaan mitä siinä sitten kävi? Martta satutti tassunsa ja taas oli yksi riesa enemmän. Ei siinä sitten auttanut muu kuin soittaa joku hakemaan meidät autolla kotiin, sillä oltiin aikalailla keskellä ei mitään. Ainut, joka siinä tilanteessa olis halunnut mennä vielä vaikka kuinka oli kukas muukaan kuin Kerttu. Raukka ei oikein ymmärtänyt, miksi yhtäkkiä pitää mennä autoilemaan, vaikka just vasta päästiin kunnolla menemään..

Sain kuitenkin napattua ennen yhtäkään riesaa Martasta kivan seisotus-ja kroppakuvat. Painoa neidillä on tällähetkellä 14,4kg (15.3), eli ei oo enää mikään pikkusylikoira :-D Martta on toki yhä sitä mieltä, että hän on edelleen se pikkuinen 5,3kiloinen sylikoira...

Kaikesta ongelmista huolimatta kameran muistikortille tallentui pari kivaa yhteiskuvaa - toinen tässä alla ja toinen tulee julki myöhemmin yhteistyö-postauksessa. Joskus sitä aivan yllättyy - tää on meinaan meidän eka onnistunut yhteiskuva. Jeij♥ Tää on alku meidän yhteiskuville!

Me lähdetään ihan just tästä kämpältä liikkeelle, sillä meillä on luvassa tunnin ajomatka kaupunkiin, johon mennään taas Martan kanssa harjoittelemaan kaupunkikävelyä, ohituksia ja häiriössä tekemistä. Tuo häiriö on ollut meidän viimesimpien viikkojen suurin koulutusaihe - tavoitteena on saada Martasta koira, joka toimii ja tekee vaikka ympärillä tapahtuis mitä. Ollaan päästy oikein hyvään alkuun sekä häiriössä että ohituksissa - ohituksissa meillä on enää "ongelmana" toiset koirat. Niitä kun olisi niiiin superjeejeekivaa mennä moikkaamaan - ei oo väliä onko kyseessä sitten haukkuva pikkukoira tai Marttaa varmaan 3x isompi hauva. Kaikki on yhtä rakastettavia, tuumaa Martta. Mutta nyt kuitenkin teen vielä pari asiaa loppuun tässä koneella ja sit lähdetään, joten heippa! Viettäkää kiva viikonloppu♥

Sateista ja märkää

Viime viikon päivistä sovimme vahingossa tietenkin sen Wilman ja Miran kanssa, joka oli sateinen ja märkä. Vaihtoehtoina olisi voinut olla aurinkoinen ja lämminkin päivä, mutta onneksi pärjäsimme noinkin. Eipä meitä pieni sade kuitenkaan haitannut - lopputuloksena lenkin päätteeksi huomasin, että munkin on kaiveltava se tuulitakki talvivarastoista esiin, sillä toppatakki imee aika nätisti veden itseensä. Taisin olla tuon lenkin jälkeen enemmän märkä koira kuin Martta, haha :-D

Meidän viikonloppuun kuului katkennut kynsi sekä paljon verta, hollanninpaimenkoira Louhen näkemistä, kaupunkikävelyä, uuden metsäpolun valloitusta ja paljon autoharjoittelua!

Voisi siis sanoa, että viikonloppu vierähtikin nopeasti ohi - onneksi pian on kuitenkin pääsiäinen ja pienen loma paikka. Silloin kerkeää taas paremmin touhailla ja mennä koirien kanssa eri paikkoihin. Suunnitelmissa on ainakin lähteä kerrostaloon kaverilleni kylään (=ihan loistavaa ääni-ja ja hissiharjoittelua!), koirakavereita sekä treenausta. Tällähetkellä me treenataan takajalkoja ahkerasti, sillä nuo honkkelijalat on ihan hakusessa neidillä sekä ollaan opeteltu noudon alkeita. Pitäisi vain ostaa uusi noutokapula neidille, että päästään kunnolla treenaileen! Villakoirien kanssa oon treenaillut normaalin sukan ottamista jalasta (villasukka sujuu jo tosi näppärästi!) ja etenkin Hertta on sukan ottamisessa tosi haka :-)

Nyt kiiruhdan pissattamaan tuon Martan, kun se pyörii tuolla eteisessä siihen malliin, että ulos on päästävä ja nopeaan! Martan sisäsiisteys on hyvällä mallilla - otettiin tosin hieman takapakkia lumien sulaessa, sillä neiti oli tottunut tekemään asiansa lumelle, eikä sille tassuja kutittavalle nurmelle.

Näkyillään taas - pikkuhiljaa yritän päästä tästä suhteellisen reaaliaikaiseen postaustahtiin, ettei tulisi näitä yli viikon takaisia postauksia hirveästi jälkikäteen :-D

Tee-se-itse yrjölänpuuro

Taas väsäillään itse koirille! Meillä yrjölänpuuro on jo monet vuodet ollut tuttu ruoka, mutta jostainsyystä sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin, vaikka se on oikeasti tosi helppoa. Jopa niin helppoa, että tälläinen rähmäkäpälä osaa myös :-D

Yrjölän puuro on jo monia vuosia vanha ruokaresepti. Se ei ole saanut nimeään oksennusmaisen ulkonäkönsä perusteella, vaan se on nimetty J.A.U. Yrjölä-nimisen koiragurun mukaan.

Suurinosa netistä yrjölänpuurosta löytyvistä annoksista ovat kuitenkin jätti-isoja enkä tajua kuinka isoja uunivuokia ihmisillä oikein on, sillä itse joudun näinkin pienen annoksen jakamaan kahteen vuokaan. Siksipä siis päätin tehdä muiden ohjeesta meidän koirille sopivan annoskoon.

Nyt pari viikonloppua takaperin tuli tätä tehtyä iso satsi pakkaseen - lähinnä nyt Martalle ruuan sekaan, mutta kyllä on villatytöt pitäneet huolen, että hekin saavat osansa. Eli aikalailla tasaisesti ovat kaikki syöneet tätä satsia pakastimesta.

Puuro sopii annettavaksi osana koiran ruokavaliota tai vatsavaivaisen/ripuloivan koiran paastoruokavalioon. Puuroon kannattaa laittaa joukkoon esimerkiksi jauhelihaa tai muuta vastaavaa.

Hintaa tälle satsille tulee joku noin 4euroa. Tietty pakkaukset maksaa noin 3e/kpl, mutta niistä tekee monta eri satsia, eli oikeastaan voisi sanoa, että tässä maksaa vain liha :-D 

Tarvitset:

1,5 l vettä

1 dl hirssihiutaleita

1 dl tattarisuurimoita

1 dl ohrasuurimoita

1 dl tummaa riisiä

3 pientä porkkanaa raastettuna

1 rkl karkeaa suolaa
noin 400-500g lihaa

1. Mittaa kaikki ainekset (paitsi liha) kulhoon ja anna niiden turvota yön yli.
2. Seuraavana päivänä sekoita liha seoksen joukkoon ja kaada uunivuokaan. Voit lisätä lihan myös kypsennyksen jälkeen raakana.

3. Paista 200 asteessa noin 1h verran tai niin kauan, kun neste on imeytynyt seokseen.

4. Anna jäähtyä rauhassa ja tarjoa koiralle. Loput puurosta voit pakastaa rasioissa tai pusseissa.

Itse laitoin ruuan suurimmaksi osaksi rasioihin, mutta pitihän koirienkin saada koemaistiaiset, joten saivat nuolla kulhot puhtaaksi. Meillä ei käytetä missään tiskikonetta, vai miten se nyt oikein meni..

Puuroa voi ja oikeastaan kannattaakin pakastaa. Kannattaa laittaa puuroa rasioihin sellaisissa annoksissa, jonka koet olevan hyvä kerta-annos koirasi/koiriesi ruokaan. Minusta ainakin on kätevämpää ottaa sulamaan vain se määrä, joka menee yhdellä tai kahdella ruokailukerralla - näin ruoka ei pääse pilaantumaankaan. Näin monta rasiaa me saatiin pakastettavaksi tästä yhdestä satsista:

Kivoja ruuanteko-hetkiä - koirasi tykkää tästä varmasti :-)

Nallekarhun kanssa leikkimässä

Martta tapasi parisen viikkoa sitten lauantaina (28.2) iltapäivällä uuden koiratoverin, hovawart-pentu Tikin. Anne tuli tähän vanhempieni luo pentunsa kanssa - meillä kun tässä maalla riittää pihatilaa, joten koirilla on varmasti tilaa juosta ja remuta mielensä mukaan. Tämä  maailman suloisin nallekarhu-pentunen tunnetaan myös nimellä Tik Tok♥ Voi tuota hurmaavaa pumpuliturkkia!

Neideistä kehkeytyi leikin temmellyksessä hyviä painikavereita. Tikki olikin Martan eka kunnon painikaveri, sillä Tikki oli kokonsa puolesta lähes samankokoinen ja -rakenteinen. Neidit paini sekä remusi keskenään menemään vajaa parisen tuntia, joten voitte arvata mitä Martta teki koko illan :-D Sanat "nukkui sikeästi" ei mee kyllä hirveän kauaksi todellisuudesta..

Apua, kuinka vaikeaa olikaan kuvata hämärässä - miksi nää koirareissut aina ajoittuu sinne hämärän puolelle, eikä sinne kunnolla valoisaan aikaan..:-D Pitäisikin nyt ottaa asiakseen ja nähdä Annea sekä Tikkiä taas uudemman kerran, sillä tästä koirien leikkihetkestä on jo ihan liian pitkä aika. Ehkä ensi viikonloppuna..

Lisää kuvia Tikistä löytyy täällä!

Viimeiset lumennokareet..

Olimme viimeviikolla Wilman ja sekarotuisen Runon kanssa läheisellä pellolla juoksuttamassa koiria. Wilmalla oli pitkästäaikaa mukana Runo, sillä viimeiset yhteiset reissumme ovat olleet aikalailla beussi-painotteisia, joten oli mukava saada Runokin välillä meidän kanssa.
Martta sai Runosta siis vähän erilaista seuraa, sillä Runo paineli välillä pitkin peltoja sekä ojia eikä Martan kintut aivan antaneet periksi juosta sellaista vauhtia perässä. Voi tuota pientä honkkelijalkaa...kyllä sä vielä joskus pysyt perässä! :-D

Koirat olivat virtaa täynnä, joten oli mukava antaa ylimääräisen energian kadota pelloille juoksemisen ja leikkimisen myötä. Meillä ainakin Martta oli koko illan superväsynyt ja tuhisi vain tyytyväisenä pedissään - eikä hyöty jäänyt yksipuoliseksi, sillä itse sain tehtyä työ- ja koulujuttuja rauhassa koneella vaikka kuinka paljon ilman ylimääräistä tuijottavaa silmäparia tai naskalihampaita :-)

s

Koirat nautti reissulla vielä viimeisistä rippeistä lumesta - etenkin Runo, joka yritti opettaa Martallekin pyörimistä ja hyörimistä lumessa. "Njääh" totesi Martta ja paineli muualle leikkimään. Tai vaihtoehtoisesti kiipesi vuoren eli Runon päälle...

Tälläiset reissut on tosi rentoja ja mielestäni ehkä jopa yksi koiran omistamisen "suoloista" , sillä näistä saan ainakin itse runsaasti virtaa ja motivaatiota tasaiseen arkeen. Kaikkein parasta on kuitenkin se, kun näkee kuinka koira nauttii tuosta yhdessä olosta♥  

Lisää kuvia meidän reissulta löytyy täältä!

Puhelinkuvia osa 7

Musta tuntuu, että näistä puhelinkuvista on muodostumassa säännöllinen osa tämän blogin postauksista. Mä jotenkin itse tykkään lukea tälläisiä postauksia ihan hirmuisesti, sillä näissä olevat tilanteet ovat aivan eri luokkaa kuin järkkärillä otettujen. Nää tilanteet ovat niin aitoja ja ikimuistoisia♥ Monesti nää tilanteet on sellaisia missä järkkärin käyttö käynyt edes mielessä.

Aiemmat puhelinkuvapostaukset voit lukea täältä ( 1 , 2 , 3 , 4 , 5  ja 6 )

1. Uusi asunto ja ihana isä väsäsi minulle sinne toiveideni mukaisen koiraportin♥ 2. Studiolla kuvailemas 3. "Ai enkö muka osaa käyttäytyä?! Näin hienosti nytkin vain hengailen. Typerä mamma!!!" 4. Koko kolmikko♥

5. Mä en tiedä kenen kans mä oikein hiihtäisin, kun villakoiratkin vain painelee tuolla jossain..#hidas #omistaja 6. Väsy iski! 7. "Hittovie, mä oon noita paljo nuorempi ja silti osaan käyttäytyä!!!" tuumaa Martta 8. Martan uusin huvi - mennä vessaan ja ottaa vessapaperista kiinni ja juosta olkkariin..

9. Hertta valtas samantien uudet tyynyt..tais olla hyvä ostos! 10. Kylppärissä on hyvä kölliä.. 11. Nämä maisemat, voiko oikeesti toivoa parempaa? 12. Sillan rakennus-projektia katsomassa

13. Siinä se komeilee - meitsin uus koira-auto! 14. Ja näin hyvin tänne mahtuu! 15. Martan sai pentuseuraa hollanninpaimenkoira Louhesta... 16. ...Ja mittelipentu Nököstä♥

17. Rekka toi meille "vähän" mätsäripalkintoja, kiitos Racinel♥ 18. Oppi on mennyt perille - näin hienosti Martta odottaa ruokaansa! 19. Mä en tiedä lenkkeilläänkö me järvessä, luisteluradalla vai hiekkatiellä?! 20. Martta sai lihaisen luun sunnuntain kunniaksi!

21. Mätsäripuuhia jälleen - nyt on ruusukkeet valmiina! Kyllä tää tästä edistyy :) 22. Martta tutustumassa Seinäjoen Mustiin&Mirriin. Neiti otti sit koko reissusta ilon irti ja pussaili kaikki myyjät läpi! 23. Mammakin sai tuolta reissulta jotain uutta, nimittäin Hai-saappaat. Vitsit mä niin tykkään näistä, antaa niin piristettä tähän harmauteen♥ 24. Kaveruus ei katso ikää eikä näköä!

Nyt toivonkin myös teidän lukijoiden avaavan suunsa ja sanovan meille mielipiteensä - säilyykö nää puhelinpostaukset aktiivisena osana blogia vai vähentyykö nää vain pari kertaa vuodessa oleviksi postauksiksi? :)

Totuttelemassa kaupunkiin

Pari askelta otettu sosiaalisuuteen! Olimme reilu viikko sitten saattamassa mummaani junaan Seinäjoen rautatieasemalle. Mumma oli tullut kylään meille hiihtoloman kunniaksi. Nuo villatytöt ei ole häntä allergisoineet, mutta Martta oli meille vielä suuri arvoitus. Onneksi oli suuri ilo nähdä, ettei mumma saanut allergisia oireita Martastakaan, vaikka neiti kiehnasikin hänen ympärillään lähes taukoamatta.

Mumma kävi varaamassa sisältä lipun itselleen ja sillävälin me odottelimme Martan kanssa ulkona. Pillien vinkuna, tunneli, ihmispaljous ja junien tuleminen laiturille eivät saaneet Marttaa juurikaan hätkähtämään. Harjoiteltiin muutamia eri Martan osaamia temppujakin siinä mielestäni suuressa häiriössä (istu, maahan, sivu sekä seuruun alkeet) ja tyttö vain touhotti mukanani. On tuo vain ihmeellinen koira♥ Ainut asia mihin Martta reagoi olivat junaa odottava collie sekä kaksi ohitsemme mennyttä räkyttävää kiinanharjakoiraa. Muutama haukku, iloinen hännänheilutus sekä ryntäys koirien luokse - ainut vain, että hihnaa pitelemässä oli Martan mielestä suuri ilonpilaaja, joka vielä kaikenlisäksi otti neidin huomion itseensä. Ja taas sitä käveltiin pian kohti uutta ihmisjoukkoa!

Kävimme junalta tullessamme myös Mustissa ja Mirrissä tutustumassa. Sinne vain iloisesti rynnättiin liukuovista sisään ja suoraan myyjän syliin. Kaupassa ollut musta iso muovikoira toki pelotti neitiä ja sille piti tietenkin muutamat haukahdukset sanoa. Martan mielestä tuollaisia ei tuollaisia saisi olla häiritsemässä ostosreissua..
Ostosreissun tarkoituksena oli käyttää kasvattajalta saatu alennuskuponki sekä lunastaa pussi ilmaisia luita. Mä oon vähän katsellut ja kuulustellut täältä netistä, että mistä löytäisin myös vanhempieni luo Martan kokoisen pedin ja nyt vihdoin se löytyi. Voi olla, että ajan saatossa tästä tulee Martan alla kuin matto, mutta onneksi tuonne pystyy lisäämään täytettä jos niikseen on :-) Lisäksi ostin vanhojen ja tylsien kynsisaksien tilallat uudet sakset sekä pikkuisia herkkuja koulutukseen.

Torstaina kävimme Martan kanssa vahvistusrokotuksilla eläinlääkärillä ja perjantai-aamulla lähdin työreissulle Helsinkiin, joten koirat jäivät vanhemmilleni hoitoon. Palasin reissulta lauantai-illalla junalla myöhään, ja Martta tulikin vanhempieni kanssa vastaan mua asemalle. Voi sitä pomppimista ja riemua, kun neiti hoksas kuka sieltä kävelee häntä vastaan! Vanhempi nainen siinä mun vieressä totesikin ja naureskeli, että kyllä koiran ja lapsen ilo on maailman aidointa iloa. No, en voi muutakuin yhtyä hänen sanoihinsa♥

Tänään me ollaan Martan kanssa pesty tuo auto. Neiti juoksi ihan innoissaan kuralätäköissä ja tuon vesisuihkun perässä. Helppoa koiran hauskuutusta vai mitä?! :-D Kesällä tästä hommasta tulee varmaan tuplasti vielä hauskempaa, kun on lämmin ja pieni viilennys ei ole ollenkaan pahitteeksi!

Ikää tulee huomenna tälle pikkuiselle jo 4kk, eli suomennettuna neiti on ehtinyt asustaa meillä tasan 2kk - ei kyllä millään jaksaisi uskoa, sillä aika on mennyt todella nopeasti. Painoa on tällähetkellä neidillä 13,4kg :-)

Ollaan tämän viikon ajan opeteltu Martan kanssa takapään käyttöä, mutta vielä on kyllä aikalailla hakusessa juuri noiden pitkien honkkelijalkojen takia. Oon treenailtu takapään käyttöä aluksi isolle tyynylle ja sitten siirrytty matalaan pesuvatiin. On jotenkin hupsua aina huomata kuinka yhtäkkiä se koira tajuaa, että siellä takana mukana kulkee myös ne takajalat.. ja ette arvaakkaan mitä muuta ollaan harjoiteltu?! No, sitä kuinka ulkoa tullessa tassut pyyhitään tassupyyhkeeseen. Neiti on roikkunut viimeiset pari viikkoa pyyhkeessä kuin hullu ja riekkunut siitä samalla, mutta eilen sain ekan kerran pyyhittyä tassut ilman, että pienet naskalihampaat oli pyyhkeessä kiinni. Hyvä me! :-D

Mun täytyy myöntää, että postaukset ja tapahtumat ei mee tällähetkellä ihan samaa tasoa. Meillä on koko ajan elämässä paljon kaikkea kivaa tekemistä, joista olisi kiva kertoa teille nythetipian, mutta luonnoksissa on aina ennen sitä pari muuta postausta, jotka pitäisi julkaista, joten mikään postaus ei tuu nyt oikeen reaaliaikaan. Yritän kuitenkin aina saada aikaan monipuolisesti eri postausaiheita, eikä esimerkiksi näitä kuulumispostauksia tulisi kovin montaa peräkkäin. Välillä tuntuu vähän hankalalalta eli tää vaatii vähän siis sumplimista :-D

Nyt kuitenkin ryntään vielä pienen lenkin villakoirien kanssa ennen pimeän tuloa! Kivaa, että kevät alkaa tehdä tuloaan, sillä meiltäpäin on melkein kaikki lumet sulanut. Toki en tiedä oliko tuo lumien sulaminen niin hirveen kiva juttu, sillä Martta oli tottunut tekemään asiansa lumelle ja nurmikko ei ollut yhtään kivaa tassujen alla. Sisäsiisteydessä tuli siis hieman takapakkia, mutta onneksi nyt nurmikkokin pissa-alustana on tullut tutuksi neidille. Huh!