sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Olen vapaa juoksemaan

Huuh! Voin kertoa, että kipeä omistaja ja 4 koiran lauma ovat yhtälönä ihan täysi nolla. Voimat on olleet viime päivinä ihan loppu ja koirien energiatasot ovat siksi kivunneet ihan kattoon. Syystäkin, sillä eivät noi ole saaneet hetkeen mitään järjellistä tehdä. Kotona ollaan vaan löllötelty sohvalla. Täytyy kehaista kyllä sen verran, että on mulla vaan parhaat sairastuskamut - jopa Martta jaksaa olla kotona päiviä rauhassa, vaikka muuten onkin superaktiivinen koira. Se jotenkin tietää, et nyt mami on kipee ja nyt pitää olla rauhassa. Meillä on ilmeisesti Martalla juoksut tulossa, sillä käskyjä on saanut nyt viimeisen vajaan viikon sanoa kaksi kertaa ja muutenkin on ollut poissaoleva. Toki tunkee syliin päivässä 4597 kertaa, mutta vähän on neiti ollut jopa mun silmään outo. Tosi kiva, et saadaan muuttorumbaan yks menkkapylly :-D No onneksi on housut olemassa!


Hiekkakuopat on ihan järjettömän hyvä paikka juoksemiseen. Hiekka villiinnyttää jopa villakoirat juoksemaan ihan jäätävän hullua rallia. Ja niin näytti käyvän myös Pirkolle, joka muuten oli ekaa kertaa hiekkakuopilla mukana. Ei nimittäin olla hetkeen vierailtu tuolla juoksemassa. En kyllä osaa edes sanoa miksei olla oltu, sillä paikkana tuo on kovin hieno ja koirat nauttivat vapaana juoksemisesta ihan 100-0. Mä nautin noiden maisemien lisäksi tuosta rauhasta tuolla, ei käy kuin pieni tuulenvire, mutta muuten on ihan hipihiljaista. Hiekka vaan pöllyää, kun koirat painelee sinne tänne minkä kintuistaan pääsee. Kuola vaan roiskuu ja suu on täynnä hiekkaa.


Pirkko on oikea kaivuri aina metsälenkillä ja vanhempieni pihassa. Se kaivaa, kaivaa ja kaivaa. Ihan hirmuista vauhtia muuten kaivaakin! Mökillä se teki pihaan Martan kokoisen kolon, jossa Martta sitten mökkiloman ajan lekotteli. Ei mikään turha kaveri siis! Hiekkakuopilla Pirkko ei kuitenkaan kerinnyt tuollaiseen ryhtyä, vaan oli tuulispäänä juostava kavereiden perässä. Hertta on muuten ruvennut leikittämään pentua aina välillä - se juoksuttaa ja juoksuttaa pentua sen minkä kerkeää. Se on sille sopiva vastus, sillä pentu on vielä inasen verran kömpelömpi ja hitaampi kuin Hertta. Hertasta on hauskaa tähyillä pennun kanssa yhdessä maisemia isojen kivien ja hiekkakuopan päällä. Pentu on sen mielestä kiva kaveri, jos se ei pompi nenille.

Auto muistuttaa tällähetkellä sisältä enemmän hiekkadyynejä kuin autonpenkkejä, mutta ainakin mulla on onnellisen väsyneitä koiria. Autoon on vielä kaikenlisäksi kertynyt treenitavaraa, 2x kevythäkit, dobo-puolityyny, Pirkon boksi ja vaikka mitä muuta. Kukahan sen tulis siivoamaan....?? Ääh! Ei oo helppoa elää näiden karvapäiden kanssa - ne lienevät sotkevan välillä enemmän kuin ihmislapset :-D Hah!

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)