torstai 17. syyskuuta 2015

Koirakavereiden tärkeys meille on..

...ihan valtava! Ilman koirakavereita me oltais vähänniinkuin auto ilman rattia tai koira ilman häntää. Meille koissukamut on ihan superjeejeemahtava juttu ja nähdäänkin säännöllisesti meidän omia koiraystäviä. Meillä on villakoirilla "omat" koiraystävänsä ja Martalla "omansa" - johtuen lähinnä siitä, että nää on niin erikokoisia ja ylipäätään, erilaisia leikkijöitä. Martta tykkää riehua, revitellä ja painia, kun taas villakoirat tykkää enemmän vaan juosta kilpaa. Silti, pystytään lenkkeilemään myös kolmen koiran kanssa kimpassa kera koiraystävien, mutta yleensä tulee jätettyä jommatkummat kotia odottamaan omaa lenkkeilyvuoroaan ja mentyä sitten toisen lenkkeilyvuoron jälkeen vielä toisten kanssa. Saa ainakin itse sitten tuplaliikunnat samalla :-D Musta on jotenkin niin paljon helpompi kulkea joko villakoirien tai sit pelkän Martan kanssa kaksin - samalla tulee nautittua siitä laatuajasta ja annettua koiralle aikaa yksilöllisemmin. Yksikseen kulkiessa pystyy keskittymään samalla myöskin mahdollisiin ongelmiin nopeammin ja tietysti myös palkkaamaan oikeista jutuissa, ajoissa.

Me ollaan nyt Martan kanssa kuljettu ahkerasti eri koirakamuja näkemässä - johtuen lähinnä siitä, että neiti saisi itselleen samankokoista tai -oloista leikkiseuraa ja näin turhat energiansa purettua. Villikset kun tuppaa olemaan vähän turhan pientä seuraa leikkimiseen - varsinkin kun tää teini ei välillä aina muista, että niiden kanssa ei saa leikkiä ihan niin rajusti, kuin omankokoistensa kanssa..

Niimpä ollaan nyt nähty vähän kaikenlaisia koirakavereita - ollaan nähty mm. staffia, collieita, parsonia, villakoiraa, lapinkoiraa, sekarotuisia, rotikkaa, vinttikoiraa, siperianhuskya, cavalieria sekä belggaripentu Haadesta ja kääpiösnautseri Elmoa. Eli monenmoista koiraa ja myöskin leikkijää on tullut tavattua! Musta on jotenkin niin tärkeää (etenkin pennun ja nuoren koiran) kehittymiselle nähdä niitä samanoloisia karvapäitä, mutta myöskin niitä vähän erilaisempia karvatassuja. Erilaisella tarkoitan nyt sitä, että koira näkisi niin lyttykuonoisia kuin puikkonokkia, isoja ja pieniä, tummia sekä vaaleita ja niin edelleen..näin koira tottuu kaikenoloisiin koiriin eikä ongelmia tuu sen suhteen jatkossa :-)

Koirakavereiden näkemisessä parasta on just se, että se on kokonaisvaltaisesti koiralle paljon rasittavampaa ja hauskempaa kuin esimerkiksi hihnalenkit. Mulla on kotona ainakin viisi kertaa väsyneemmät koirat silloin kun ollaan nähty koirakavereita kuin silloin kun itse olen käynyt niiden kanssa lenkillä. Koirakavereita nähdessä neidit saa lähes poikkeuksetta mellastaa vapaana ja kyllä, niitä kilometrejä kertyy mittariin kun painellaan ympäriämpäri menemään pitkin maita ja mantuja. Ja okei, on myönnettävä että koirakavereiden näkemisen lisäksi on ihana nähdä niitä hihnan toisessa päässä roikkujia eli itse koiranomistajia - musta on jotenkin niin kiva toimitella samankaltaisten ihmisten kanssa koirajuttuja ilman että sieltä tulee yhtäkään kommenttia siitä, että "onko sun aina pakko puhua koirista??" ja saada "vertaistukea" koiramaisille toilailuille.

Koiralaumassa tulee usein eri koirapersoonat esiin - osa tykkää mennä omissa oloissaan, osa riekkuu ja rellestää vähän kaikkien kanssa, osa on ns. "väliintulijoita" eli menevät vähän toisen koiran perässä mukaan, osa isottelee sekä haastaa enemmän ja niin edelleen. Meillä Martta on eniten tuota riekkumis-ja rellestäjä-tyyppiä ja villakoirat kulkevat eniten omissa oloissaan. Martan menoa koiralaumassa on hauska katsella, kun se on sellainen leppoisa liitelijä - ei turhia stressaa tai ärhentele. Ei ota välillä oikein tosissaan muiden kahinointia keskenään, vaan pikemminkin "menee väliin" ja keskittää muiden koirien ajatukset itseensä. Villakoirat taas kulkevat lähes poikkeuksetta omia polkujaan ja leikkivät oikeastaan vain keskenään. On jotenkin niin huvittavaa, että nää kaks on välillä niin innokkaita lähtijöitä esimerkiksi koirapuistoon, mutta sit tosiasiassa vaan juoksevat kilpaa keskenään :-D On toki muutamia koirakavereita joiden menoon villatkin lämpenevät (kuten parsoni Peppi), mutta pääosin ne "hylkii" muita ja leikkii mielummin keskenään. Ihan hassua! Hertalla tietysti vaikuttaa myöskin tuohon leikkimisintoon myöskin se, että pari vuotta sitten neidin kimppuun kävi pariin otteeseen sakemanni-uros ja isot koirat oli meille pitkään arka aihe. Nykyään tilanne on hanskassa niin kauan, kun iso koira ei tuki iholle ja silloinkin neiti vain väistää ja yrittää lähinnä vain paeta. Ennen Hertta jopa juoksutti ja leikitti isojakin koiria, mutta hyökkäyksien jälkeen se jäi kokonaan. Toisaalta ei mua haittaa ollenkaan vaikka jäikin ja pääasia, että mitään suurempaa ei tuolloin käynyt. Jännästi vain tuollaiset tapahtumat muuttaa koiran luonnetta ja eikä kyllä ihme - en mäkään kyllä koirana muihin luottais, jos mun päälle ois monta kertaa käyty. Luottamus on vaikea ansaita, mutta niin kovin helppo menettää. Mutta ehdottomasti pääasia on, että pärjätään tuon asian kanssa eikä asiasta ole koitunut meille ongelmaa - kiitos ystävällisten isojen koirien, ollaan päästy pelosta älyttömän hyvin yli :-)

Ollaan otettu nyt tavoitteeksi nähdä koirakavereita vähintään kerran viikossa. Se ei ole oikeastaan edes mahdottomuus toteuttaa, sillä useimmiten joltakulta koiraystävältä löytyy kalenterista sen verran tilaa, että keritään nähdä muutaman tunnin ajan. Joskus nähdään koirakavereita melkein päivittäinkin, mutta joskus saattaa venyä 1,5viikkoonkin ettei nähdä ketään - riippuen tietty vähän omista ja koirakavereiden menoista, että saadaanko aikataulut osumaan yksiin. Katsotaan nyt mitä syksy ja talvi tuo sit tullessaan - pysyykö meidän tavoite vai luvataanko ihan liikoja! Nyt ollaan ainakin ylitetty viime viikkoina tavoite reippaasti :P

Miten teillä koirat suhtautuu muihin tassuttelijoihin? Tykkäättekö lenkkeillä kimpassa vai ihan omalla porukalla? Löytyykö koiraltanne joku paras kaveri? 

14 kommenttia:

  1. Peukutun koirakavereille. Valdo juoksee koirapuistossa kilpaa muiden kanssa, ja tähän mennessä on tullutkin kaikkien koirien kanssa toimeen.
    Kaks parasta kaveria löytyy, cairn uros ja japaninpystykorva narttu, niiden kanssa voi sitten painia ja puhdistaa toistensa korvat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siistiä! Kivaa, että muillekin koirakaverit on tärkeä juttu elämässä :-)

      Teiltäpä löytyy kivat parhaat kamut - meidänkin koirat tykkää painia ja puhdistaa korvia :P Martta tosin ilmeisesti vasta harjoittelee puhdistamista, kun koirakaveri on ennemmin kuolassa naamasta kuin korvat puhdistettua...:D

      Poista
  2. Tykkään lenkkeillä kimpassa, tosin omat koirat leikkii just sillon keskenään kun niillä olis muitakin kavereita :D Tyyne tykkää juosta jos se saa juoksukamun, Tilda taas ei juuri leiki muiden kuin Tyynen kanssa, muuten se menee itsekseen. Enkä sitä narttujen (muiden kun tyynen tai parin pomminvarman) kanssa yllytäkkään leikkimään ettei mee tappeluks. Toimeen se tulee kaikkien kanssa joten kimppalenkkeily on jees. Ja nää on parhaita kamuja keskenään. Lagotot on ylipäätäätään aika roturasisteja ;D Meidän lenkit koostuu lähes aina lagotoista, ja esim tilda ei leiki muun rotuisten kanssa sitä vähää mitä se leikkii lagottojen kanssa vaikka se on pienestä asti muitakin nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Tuttua, että omat koirat leikkii silloin vain keskenään...:D Jotenkin vähän jopa hupsua, että silloin kun olis sitä leikki- ja peuhaamisseuraa niin oma kaveri (jonka kanssa saa olla melkein aina) niin on sitä parasta seuraa :P

      Voi roturasisti-lagotot.. Miksi leikkiä muiden rotusten kanssa, kun voi valita oman rotuisensakin ;-)

      Poista
  3. Meilläkin tykätään lenkkeillä kimpassa! :) Etenkin omalla lagottoporukalla on ihan parasta, lagotot on todellakin aika roturasisteja! Mutta kaikki koirat on ihania Riemun mielestä, etenkin tummat koirat on tytön mieleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo hienoa!! :-) Jaa vai että lagotot on roturasisteja :P Heh!

      Poista
  4. Meillä kans iham ehdoton, että Juti pääsee reuhaamaan välillä muidenkin kanssan, urosten kanssa tuppaa nyt vaan olemaan vähän egoilua, saas nähdä mille mallille menee :) Eikö sua hirvitä nuo remmit ja valjaat päällä leikittää...? Ite on niin hysteerinen (liekö ylihuolehtivakin), että ikinä ei ole edes pannat päällä leikkiessä. Ei ole kuin nanosekunti, kun jonkun leuka, hammas tai jalka on kiinni jossain. Takuuvarma tappelu ja pahimmillaan sijoiltaanmeno tms. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sielläkin koirakaverit on ehdottomia :-)

      Riippuen vähän seurasta, niin on joko valjaat päällä tai sit ei just ole mitään. Tietysti olet kyllä oikeassa, mutta jotenkin kun itselle ei ole tapahtunut mitään (onko kaikki kurja pakko oppia oikeesti kantapään kautta...hmmpph!!) niin ei osaa oikein varoakaan. Tää oli meille osaksi uutta koiraseuraa, joten koen että jos leikki meneekin "ylitse" niin pystyn valjaista helposti neidin nappaamaan pois :-) Tietysti nuo valjaat (ja pantakin) on jonkinlainen turvallisuusriski eli pitänee jatkossa ilmeisesti olla tarkempi!

      Poista
  5. Rilla rakastaa isolla ärrällä muita koiria. Se on vaan niin kovin raju, että varsinkin pienten koirien/pentujen kanssa aika valikoidusti päästän riekkumaan. Mutta koska täällä opistolla ei karvakorvista ole pulaa, löytyy aina sopivaa leikkiseuraa ja aikalailla päivittäin tuo pääsee riehumaan toisen koiran kanssa. Paras seura on tietenkin omanlaiset toverit, aussiet siis! Jokaisen kanssa tuo kyllä leikkii jos vaan toinenkin haluaa (ja joskus tuntuu että myös silloin kun toinen ei halua..). Omistajan mielenrauhan säilyttämiseksi me lenkkeillään myös ihan kahdestaankin, joskus tuntuu vähän liiankin vähän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuu!! Ihanaa kuulla, että on muitakin isolla ärrällä muita koiria rakastavia koiria :P

      Tuollainen opisto ois just hyvä siinä mielessä, että koirakavereista ja esimerkiksi treeniseurasta ei varmasti ole pulaa. Ois niin siistiä asua koiraihmisten kanssa lähekkäin, kun nyt itsellä lähin koiraystävä asuu muutaman kilometrin päässä - vaikka matkana ei ookkaan pitkä, niin vaatii silti aina järjestelyä eri tavalla :-)

      Joskus mäkin kyllä kiroon, että onpas tullut turhan vähän mentyä yksikseen koirien kanssa - silloin sen huomaa, kun koirat ei muka osaa hihnassa käyttäytyäkään :-D haha!

      Poista
  6. Heta oikeastaan viihtyy omassa seurassaan koiraporukassa ja saattaa joskus ärhennellä, ei se vain halua leikkiä kenenkään muun kannsa kuin Fanin. Sitä ei vain kiinnosta oikein muut koirat :D

    Fani taas on Martan tyyppinen, rellestäjä-tolleri, peuhaaminen&kirmaaminenhan on parasta! Fani yrittää leikkiä vähä kaikken kanssa, ja tulee kyllä toimeen. Mutta jos omasta ruuasta on kyse, nii kyllä se osaa muristakin! Mutta kaikki koirakamut kelpaa, ei haittaa jos olis lyttykuonokin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, kiitos kommentista :-) Ihanaa kuulla muidenkin koirakaveri-tottumuksista!

      Heta on siis hyvän koiramaun omaava, jos kerran vain Fani kelpaa ;-) Mitä sitä turhaan leikkimään muiden kanssa, kun oma paras kamu on olemassa? Fani taas ei ilmeisesti kranttuile turhasta - koirakaverit on oikeesti aika pop :P

      Aina ei onneksi tarvitse kaikkien kanssa leikkiä - pääasia, että tulee toimeen kaikkien kanssa :) Hih!

      Poista
  7. Koirakaverit on ihan parhaita! <3

    Minä käyn itse koirien kanssa paljon koirapuistoissa ja kimppalenkeillä tuttujen ja heidän koiriensa kanssa. Nemi on oikea koirapuistokoira ja se viihtyy minkä tahansa kokoisen tai näköisen koiran kanssa. Kaikkia pitää höykyttää joka suuntaa ja sitten jos joku ei leiki, niin sen naamalle pitää mennä räksyttämään. Kimppalenkeillä Nemi juoksee yleensä yksinään metsiä pitkin ja saattaa käydä yksinään kieppasemassa jonkun lenkinkin, mutta aina se tulee takaisin. Myös kallioilla kiipeily ja muiden koirien kanssa painiminen ja rellestäminen on pop! <3

    Bobbykin viihtyy muiden koirien seurassa, mutta se ei höykytä muita koiria mukaan. Jos joku ei halua leikkin, niin tacht it, ei sitten. Mutta jos joku yllyttää leikkimään niin sitten se on menoa vaan! Bobby ei kuitenkaan siedä liian tunkeilevia uroksia ja muutenkaan sellaisia sähliä, jotka hyppii naamalle ja räksyttää. Silloin saattaa Bobby antaa sille vähän kyytiä. Jos jossain paikalla on juoksuinen narttu, niin silloin Bobby ottaa yhteen urosten kanssa ja ei luovuta ennenkuin on toisen niskan päällä. Näin on tapahtunut monesti ja jälki ei ole kovin kivaa :(

    Keskenän Bobby ja Nemi rellestää aina koko ajan. Nemillä on kuitenkin se etu, että se pääsee ketteränä kiipeämään korkeille kukkuloille tai kiville turvaan, jonne Bobby ei pääse. Silloin Bobby alkaa ulvomaan ja juoksemaan ympyrää tai sitten se lähtee haukkuen metikköön, että Nemi huijaantuisi luulemaan, että joku tulee ja lähtisi perään.

    -Aamu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on - koirakaverit antaa niin paljon sisältöä elämään <3

      Nonni, Bobbylle ja Nemille on sitten enemmän kuin mukava juttu tavata muita koirakamuja! Mukavaa :) Bobby lienee tavoiltaan aika samanlainen kuin Martta - se viihtyy hyvin muiden koirien kanssa eikä höykkyyttä, mutta sit jos toinen kaveri leikkii niin sitten rellestetään menemään :) jos toista koiraa taas ei kiinnosta, niin Martta ei ota siitä itseensä vaan jatkaa omia juttujaan..

      Ihana Bobby! Hahhaha :P On ne vaan vekkuleita kavereita, kun huijaavat toisiaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)