tiistai 22. syyskuuta 2015

"Mä joka päivä töitä teen..."

Mulla on kytenyt jo pidemmän aikaa ajatus tehdä postausta tästä Hertan "Kurikan Kamu"-työtehtävästä, mutta en oo ikinä saanut ketään kuvaamaan meidän työjuttuja ja lehti-tai mainoskuviin mitä meistä on otettu, ei olla saatu lupaa käyttää niitä täällä blogin puolella. Nyt kuitenkin veljeni avokki kuvasi meistä parit kuvat Kurikan kaupungin järkkäämästä Asu&Elä-tapahtumasta, joten saadaan vihdoin tästä pestistä postausta kehiin! Jeeij!

Kyse on siis Hertan ihan ikiomasta duunista Kurikan kaupungilla. Te, jotka ette blogia ole ehkä lukeneet vielä maaliskuussa tai olette skipanneet jostainsyystä tämän tiedon, niin Hertta äänestettiin maaliskuussa ihkaekaksi Kurikan Kamuksi. Kurikan Kamun tehtävänä on pääasiassa edustaa Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana ja viihdyttää ihmisiä. No, mitä kaikkea me ollaan sit päästy jo oikeasti tekemään? Työtehtävä on pitänyt sisällään vähän kaikkea - mm. ollaan oltu eri tapahtumissa esiintymässä, päiväkodissa lapsia ilostuttamassa ja mainoskuvauksissa kuvauttamassa kaupungille mainosmateriaalia. Kuitenkin se tärkein tehtävä on ollut viihdyttää ihmisiä tempuilla ja ihmiset ovatkin saaneet esityksen lopuksi rapsutella sekä halia Herttaa. Hertallehan tää on sopinut siis enemmän kuin mainiosti!

Ensimmäistä päiväkotitapaamista jännitin etukäteen, sillä tiesin, että Hertta ei oo oikein koskaan ollut kunnolla lasten kanssa tekemisissä. Tiesin kyllä Hertan osaavan käyttäytyä, mutta että tykkääkö se lapsista yhtään ja miten se reagoi ylipäätään heihin, niin mietitytti ja jännitti...yritin kuitenkin päästä jännityksestäni yli ennen tapaamista päiväkodilla, sillä en tosiaankaan halunnut, että se vaikuttaa Herttaan millääntapaa. No, päiväkotiin astuessamme olivat lapset jo ovella laumana vastassa ja arvatkaa kuka sinne väkilaumaan oikein syöksyi? Herttapa tietenkin! Tuolla neidillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia olla välillä jopa kiljuvienkin tai äkkipikaisten lasten kanssa, vaan oikeesti neiti nautti kun sai paaaljoon rapsutuksia ja nakkeja palkaksi lapsilta.



Tää pesti sopii meidän koirista Hertalle kuin nenä päähän. Tää juniori Martta on vielä niin kovin vilkas (ja unohtaa välillä käyttäytyä nätsisti...) sekä on se kyllä vähän turhan isokin ehkä johonkin päiväkotiin.. Kerttu taas on niin omalaatuinen persoona mihinkään tälläiseen, vaikka tykkääkin hirmuisesti ihmisistä. Eli Hertta on juuri sopiva ja tasaisen varma luottokoira tämmöiseen :-)
Meidän pitäisi nyt tyhjätä jokin sopiva aukko kalenteriin uudelle päiväkoti-tapaamiselle, sillä me nautitaan kumpainenkin noista tapaamisista - Hertta nauttii rapsutuksista ja minä siitä, kun näen lasten vilpittömän ilon koiravieraasta.

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt tuota kaverikoira-toimintaa, mutta jostainsyystä se on jäänyt vähän taka-alalle. Mulle itselle kaikki tälläinen vapaaehtoistyö on lähellä sydäntä, sillä tykkään itse toimia ja olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se on sellainen "henkireikä" mulle. Pitäisi kai ottaa nyt syksyn mittaan yhteyttä tämän alueen kaverikoiratoimintaan ja käydä vaikka tutustumassa millaista menoa siellä on..:-) Saas nähdä!

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä kivalta työltä! Voin vaan kuvitella kuin innossaan lapset on Hertasta - varmasti mukava piristys päivään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi muuta sanoa, kuin että on tää kyllä ollut kyllä antoisaa ja ihanaa aikaa :-) Ihmisten ja koiran ilo on parasta mitä voi ikinä vaan olla <3

      Poista
  2. Ihana postaus, mulla tuli pala kurkkuun <3 Ihmisen ja eläimen suhde on jotain ainutlaatuista ja tosiaan joka koirasta ei ole tuohon hommaan. Ihana reaktio Hertalta lapsiin :) Olen kans miettinyt joskus kaverikoiratoimintaa Nemon kanssa vanhainkoteihin tms, mutta jotenkin sen kynnyksen ylittäminen arveluttaa. Olisiko Nemosta kuitenkaan siihen, kun on aika hönkkö ja rakastaa kaikkia vähän liikaakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi <3 Sanos muuta - tuo ilo on jotakin niin sanoinkuvaamatonta! On ihana nähdä kuinka sellaisetkin lapset, jotka eivät välttämättä muuten paljoa puhu, ovat koiralle juttelemassa ja halimassa. Se jos mikä koskettaa ja läheltä <3

      Olet oikeassa, että jokaisesta koirasta ei tuohon hommaan ole - esimerkiksi just meidän Kertulle tuo homma ei sopisi musta oikein yhtään. Neiti on kyllä äärimmäisen sosiaalinen ja rakastaa rapsutuksia, mutta stressaa jonkin verran eri tilanteista sekä on adhd-koira eli ei ole yhtään niin tasaisen varma kuin Hertta. Neiti saakin ilahduttaa ihmisiä meillä kotona sit senkin edestä :-D

      Kaverikoiratoiminta on kyllä mielenkiintoista - itseänikin tuo kynnyksen ylittäminen mietityttää. Nyt kuitenkin tämän Kurikan Kamu-toiminnan jälkeen uskon riman alenevan huomattavasti eli voisimme hommaan ryhtyäkin Hertan kanssa :-) Nyt vain tekin Nemon kanssa mukaan katsomaan ja ihmettelemään toimintaa - kyllä se siitä! Ainakin Nemo rakastaa sit sata lasissa, jos ei muuta ;-)

      Poista
  3. Ihan kun käytte päiväkoti lapsia viihdyttämässä Hertan kanssa<3

    Muakin kiinnostaisi toi kaverikoiratoiminta, mutta mun koira on vähän sählä:D se rakastaa ihmisiä ja lapsia, mutta sen kova häntä(se heiluttaa häntää koko ajan kun on sen kanssa ja se oikeesti sattuu jos sopivaan kohtaan osuu:D) ja suuri koko ei kyllä varmaan miellytä päiväkotilapsia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin <3 Mä tykkään tuosta hommasta ihan hirmuisesti ja niin tykkää kyllä Herttakin!

      Hahah, voi ei :'D hännästä siis voi näköjään olla "haittaakin", vaikka iloisuuden merkkihän se pääsääntöisesti onkin..

      Mäkin oon pohtinut tuota koiran kokoa - isojen koirien pitäisi mielestäni olla päiväkotitoiminnassa superrauhallisia, sillä silloin ei koko haittaisi. Pienellä koiralla vilkkaus siellä ei haittaa niin paljoa, mutta ison koiran koko yhdistettynä vilkkauteen ei oo lapsien kanssa kaikkein parhain yhdistelmä..sen takia esimerkiksi meillä ei oo vielä moneen aikaan Martan kanssa asiaa lapsia viihdyttämään, sillä neiti ei meinaa pysyä paikoillaan sekuntiakaan.. :-D

      Uskon, että pystyisitte kuitenkin esimerkiksi vanhusten kanssa toimimaan isonkin koiran kanssa. Siellä tuskin hännänhuiskeet ja koko on huonosta ;-)

      Poista
  4. Vau, hienoa! Mun isovanhemmat asuu Kurikassa ja vietän siellä monia lomia ja viikonloppuja. Täytyy katsoa jos sitä Kurikan kamua pääsis moikkamaan seuraavan kerran kun siellä päin olen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpas maailma pieni! :-D Kiva kuulla, että yhdistäviä tekijöitä löytyy!

      Tervetuloa ehdottomasti moikkaamaan vaikka koko laumaa, kun seuraavan kerran täällä olet :P

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)