Viime möksäilyreissu kokonaisuudessaan

Ja niin vain taas venähti tämänkin postauksen julkaiseminen! Mä tuossa jo naureskelinkin mökkireissun aikaan, että kato vaan, niin varmaan menee tämän postauksen julkaiseminen lähelle seuraavaa mökkireissua. No eipä kauas heittänyt, sillä lähetään käymään nyt tulevana viikonloppuna mökillä :-) Kesän mökkireissu oli kyllä tarpeen, sillä sain omat akut ladattua tuon parin päivän aikana ihan täyteen. Aloin jo olla uuvuksissa kaikenmaailman työreissujen, treenien, koulujuttujen ja ylipäätään kaiken suhteen, joten oli pakko päästä pienelle lomalla. Parasta oli, kun Martta oppi noiden päivien aikana veden salat oikein kunnolla, vaikka vielä(kin) neidillä on pieni epäilys itse uimista kohtaan. Perässä ja pienellä avustuksella tulee jo kyllä tosi näppärästi uimaan asti, mutta kahlailee ja nauttii vedestä mielummin itsekseen. Neiti suorastaan nykyään jopa syöksyy veteen kahlailemaan!

Meidän matkustaminen mökille kestää yleensä noin 4,5h, joskus vähän enemmänkin kun pysähdytään matkalla useammin. Koirat onneksi jaksavat matkustaa pitkiäkin matkoja - ainoastaan Kertulla on välillä vähän stressiä matkustamisesta. Pientä kitinää ja vinkumista on alkumatkasta, mutta loppumatka sujuu onneksi aina muittamutkitta. Koko laumasta (yllättävää kyllä!) Martta on se hiljaisin matkustaja ja välillä sen jopa unohtaa takakonttiin. On noloa myöntää, mutta mulla on pari kertaa käynyt niin, että kun olen päässyt kotiin sisälle asti, niin muistan jonkun puuttuvan - ja eikun takaisin autoon hakemaan Martta!

Tää meidän mökki on kyllä ihan huippu paikka täyttää kenen tahansa akkuja. Mökki on tunnelmaltaan niin kotoisa ja kaikki omat lapsuuskesät tulevat joka kerta vahvasti mieleeni, kun tänne pääsee touhuamaan. Koirat saavat viipottaa vapaana koko ajan ja ranta on todella matala sekä turvallinen - voiko parempaa lomailupaikkaa maailmassa edes olla? Mä itse asuisin tuolla mökillä aina jos saisin, mutta työt, koulu ja muut menot on täällä kotipuolessa eikä tuonne matkustaminenkaan pitkän matkan takia ole mahdollista ihan joka viikonloppu.

Koirat juoksivat koko loman ajan melkein koko ajan vapaana. Martta vedessä ja villakoirat maalla. Martta juoksi varmaan ainakin kymmenen kilometriä tuolla vedessä vesilelun ja tennispallon perässä. Huomattiin muuten, että tennispallotkin kelluu.. tai itseasiassa Martta huomas, kun otti ahneuksissaan pallonkin veteen joukkoon! Vitsit on niin ihanaa nähdä kuinka koiratkin nauttii tuolla mökillä ihan täysin rinnoin♥ Siinä nauttii jo omistaja pelkästä siitä suuresta ilosta!

Mökillä oleilimme ulkosalla paljon ja uimme vieressä olevassa järvessä. Kesän ainoat kunnon helteet sattuivat juuri tuolle lomallemme eli kerrankin meillä oli oikeasti hyvä tuuri! Lisäksi lenkkeilimme lähimaastossa, keräsimme mustikoita ja teimme niitä ns. "mökkihommia" :-)

Välillä mietin mikä apinalauma mulla olikaan matkassa, kun terassilla istuskellessamme iltaa sai koirat rähäkän aikaan mustikoista. Noi on ihan superkiihkeitä mustikansyöjiä ja näköjään tää lomalla olo sai aivot kiehumaan yli ja oli aika pistää järjestykseen muut kilpailijat. Mun on vaan puututtava näihin tälläisiin tapauksiin sekunnissa, ettei pääse tapahtumaan mitään suurempaa - kokoero kun Martalla ja villoilla on niin suuri. Tää oli yksiä niitä harvoja tappeluita mitä nää on nyt tän 11kuukauden aikana laittaneet pystyyn, niin hyvin näille näille on onneksi ollut arvojärjestys selvää. Nyt vaan kun Martta on kunnon teini, niin saattaapi kyseenalaistaa arvojärjestystä vielä muutamaan (sataan...) kertaan. Pitää vaan omistajana olla tarkkana kuin porkkana - onneksi näistä kukaan ei kuitenkaan oo mikään kiihkeä tappelija, vaan kaikki on pikemminkin lupsakoita laumanjäseniä! Tai mitä nyt Kertulla on vähän temperamenttia joskus vähän liikaa, mutta muuten..

Tälläkertaa mökkireissu sujui ilman haavereita - ei siis saatu yhtäkään kannuskynttä repeämään tai mitään muutakaan ylimääräistä..:-D Villakoirat on ollut jo pitkän aikaa ihan hulluina siileihin ja neidit bongasivatkin mökin reunalta sellaisen sunnuntai-iltana. Tarkimmat voivatkin kuulla videolta pari haukuntaa, kun villat ovta bonganneet mökin rappujen alta siilin. Kyllä nousi Kertulta silloin suuri meteli, kun siili ei lähtenytkään karkuun, niinkuin meidän kotopihassa asustava siili usein tekee. Neidit siis tykkäävät seurata kauempaa kotipihan siiliä ja katsella mihin se tallustelee..näin siis tälläkin kertaa!

Mä otin lomani aikana muutamia hajanaisia videonpätkiä ja nyt kokosin niistä tälläisen "tunnelmapala"-videon. En tiedä yhtään tykkäättekö katsella videoitakin, mutta oon ite jotenkin innostunut näistä uuden tietokoneeni myötä - sillä, kun on niin näppärä koota ja tehdä erilaisia videoita :-)

 
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - eilen starttas meidän syksyinen mökkireissu! Ihanaa päästä taas tänne luonnonrauhaan touhuamaan. Toivottavasti tästä reissusta tulee yhtä antoisa ja hyvä♥

Miten pukeutua koiranäyttelyihin?

Minun sekä myöskin Martan ekat koiranäyttelyt lähestyy lähestymistään! Joskus nuorena on tullut kehässä pyörähdettyä, mutta muuten olen sieltä visusti pysytellyt poissa. No miksi? Yhtenä syynä voisi mainita sen, että kisaaminen (oli se sitten kisaamista itseä vastaan tai kisaamista yhteistyössä koiran kanssa) ei ole koskaan olleet lähellä sydäntä. Mua jännittää siis ihan valtavasti koko homma! Ja ylipäätään kaikki kisaamiseen liittyvä, joten sen takia yritetäänkin lievittää tätä jänskäämistä kaikenmaailman nakkiluokka-kisaamisilla sun muilla :-D pohjalta on hyvä lähteä, vai miten se nyt meni?

Nyt kuitenkin rohkaistun ja ilmoitin meidät Seinäjoki KV:seen. Meidän vuoro on lauantaina ja beusseja siellä on huikeat kymmenen kappaletta, kun yleensä niitä täälläpäin näyttelyissä on ehkä yksi tai kaksi. Näyttelyyn on tulossa myös yksi Martan veljistä ja Martan äiti. Tänään loksahtikin sähköpostiin numerolaput ja muu näyttelyinfo. Joku mun kavereista tai äiti onneksi varmaan lähtee mukaan tsemppaamaan, eli ei tarvitse ihan yksin tuolla haahuilla ja sekoilla. Ja Martan kasvattajahan siellä tietysti myös on. Tai onhan mulla sekoilukaveri mukana, kun mulla on Martta messissä..:-D

Mä oon tässä aikani kuluksi vähän pohtinut pukeutumistani koiranäyttelyihin. Koiranäyttelyitä kiertäneenä olen huomannut, että ihmisiltä löytyy monenmoisia vaatteita - osa tykkää pukeutua hameeseen, kun taas osa housuihin. Osa suosii bleiseriä, kun taas osa tykkää villaneuleesta. Kuten meitä ihmisiäkin, niin makuja on monia. Omasta mielestäni kamalimpia asuja ovat ne, jossa vilkkuu jotain "ylimääräistä". Musta koiranäyttelyt on viimeinen paikka, missä tuommoista pitäisi olla - pukeutukaamme siis vaikkapa niihin poolopaitoihin ja korkeavyötäröisiin housuihin. Eipä ainakaan vilkkuisi turhia!

Vaatteita etsiessä ja valitessa itselle ensimmäisenä mielessä ovat vaatteiden käytännöllisyys ja siisteys. En halua valita sellaisia vaatteita, missä en itse viihdy. Oma viihtyvyys kun heijastuu ainakin itsellä omaan mielialaan - jos viihdyn vaatteissa, tunnen itseni ihan erilaiseksi kuin silloin kun en viihdy. Oma mieliala kun heijastuu tässä tapauksessa myös siihen hihnan päässä olevaan otukseen. Eli vaatteiden valitseminen on oikeasti tärkeää! Vaatteiden tulisi olla sellaisia, joissa on helppo kyykkiä ja juosta ilman, että ne ratkeavat tai mitään ylimääräistä vilkkuu.

Lähdin liikkeelle siitä, että minkäväriset vaatteet haluan. Koiran ollessa musta olisi hyvä olla jotain erottuvaa matkassa. Vaihtoehtoisesti myös kuviollinen voisi olla hyvä vaihtoehto. Vinkkinä minulle on sanottu, että koira kuin koira olisi hyvä esittää jossain muussavärissä kuin mitä koira itse on. Jopa vaatteiden väreillä leikittely voi olla joskus hyvä veto! Ei kannata kuitenkaan valita liian silmiinpistävää väriä, sillä se saattaa haitata tuomarin työskentelyä. Asun valitseminen lähti itsellä liikkeelle siitä, kun bongasin vaatekaupassa tuon 1. valkomusta-kuvioisen bleiserin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja samantien tiesin, että tuossa se on - tuleva näyttelybleiserini! Ostoskoriin lähti tuo sitten samantien ja siitä lähti sitten loppuasu pikkuhiljaa rakentumaan.

Housuiksi minulla valikoitui tietysti nuo mun 2. mustat luottofarkut. Ne joustaa hyvin, vaikkakin alkavat olla jo elämänsä lopussa. Pysyvät kyllä toivottavasti vielä tuonne näyttelyyn asti ehjänä...En tiedä tosin uppooko koira noihin farkkuihin liikaa, eli pitääköhän sitä vaihtaa vielä housujen väriä.. Paidaksi valikoitui normaali löysä 3. musta toppi. Tässä asussa 4. koru ja 5. kello on ehkä vähän turhaa hifistelyä. Mä vaan tykkään usein koota asuni loppuun asti ja nämä ovat mukavia päällä eivätkä turhaan heilu matkassa. Kengät tuotti tuskaa ja niitä mietin pitkään. Kenkien kun pitäisi pysyä juostessa jalassa ja siksi parit ballerinat lukeutuivat heti pois listalta. Jalassa pysyvyyden lisäksi kenkien ei saisi puristaa, hangata,, lonksua eikä niissä saisi olla liian paljon korkoa. Testailin kotona paria siistiä tennaria ja sitten näitä Vagabondin ballerinoja - lopulta asuuni valikoitui kuitenkin nuo 6. Vagabondin ballerinat. Ne ihme kyllä ballerinoina pysyvät tosi hyvin jaloissa!

Katsotaan miten käy - asu saattaa kyllä muuttua vielä moneen otteeseen, mutta näillä suunnitelmilla mennään ainakin toistaiseksi! Joskus tämä etukäteen suunnittelu ja miettiminen voi olla hyödyksikin, sillä silloin harvemmin tulee sitä viimehetken vaatekriisiä. Ainakaan niin pahana, kun voisi ehkä tulla :-D heh! Toki ei pidä kai mennä koskaan vannomaan mitään..
(Jos haluatte lukea kattavan ja oikeasti mielenkiintoisen postauksen näyttelypukeutumisesta, niin suunnatkaa katseenne tänne! )

Ovelasti piilotettu Ovelia!

Saatiin mahdollisuus aloittaa yhteistyö ihanien Ovelia-heijastinolkavöiden kanssa. Me ollaan ihasteltu näitä jo Facebookin puolella monesti, joten voitte arvata kuinka innoissamme olemme tästä mahdollisuudesta - voin kertoa, että ihan tositosi innoissamme!

Paasattiin täällä blogin puolella jokin aika sitten koirien näkyvyydestä, joten tämä heijastinolkavyö-postaus sopii mainiosti jatkoksi tähän aiheeseen. Moni kertoi tuon postauksen kommenteissa oman näkyvyyden olevan lähes olematon verrattuna koiraan, joten tämä tulee varmasti monelle iloisena ja ehkä uutenakin juttuna. En tiedä onko heijastimien käytössä kyseessä se, että on noloa käyttää heijastinliiviä vai se, että se vain unohtuu sinne kotiin jostainsyystä.

Nyt voin rehellisesti esitellä tuotteen, jota kehtaa käyttää nuoremmatkin - tää on oikeesti tosi siisti ja veikee tuote! Mulle työpaikalla lapset totesikin tässä jokin aika sitten, että on noloa käyttää heijastimia ja voitte arvata mitä tein - lapset saivat valistuksen ja aika moni lapsista lähti kotiin ihan eri mielellä heijastimien suhteen. Kannatti siis avata suunsa ja kampanjoida heijastimien puolesta :-) Monille tuntuu olevan vaikeaa pukea heijastinliivi sen takia päälle, kun ei kaveritkaan käytä sitä ja jos itse sattuisi käyttämään, niin saattaisi kuulla siitä kaverilta jotain kommentti..

Heijastinolkavyö on joka suuntaan näkyvä ja nuorekas vaihtoehto heijastinliiville. Helposti säädettävän koon ansiosta se sopii monen kokoiselle käyttäjälle - niin naisille kuin miehillekin. Se sopii hienosti niin sporttiseen lookkiin kuin hieman tyylikkäämpäänkin asuun. Suuren värivalikoiman ansiosta jokainen käyttäjä pystyy valitsemaan itselleen mieluisan värivaihtoehdon.

Olkavyön tekijät ovat havainneet ulkoilijoille oleellisen ongelman - taskujen puutteen. Tiedättekö sen tunteen, kun ei tiedä mihin laittaa puhelin ja avaimet, kun ulkoilee? Itsekin huomaan, että kaikissa lenkkeilyvermeissä ei ole taskuja ja siksi nämä kaksi tärkeää asiaa ovat usein vaikea sijoittaa lenkillä mihinkään. Kädessä niitä on ihan turha viedä, kun hihnanpäässä on kuitenkin kolme koiraa ja ilman vetoketjua oleviin taskuihin en luota tippaakaan, kun niistä on niin monesti tavarat tippuneet ja kadonneet. Vetoketjulliseen taskuun mahtuu näppärästi juuri ja juuri avaimet sekä puhelin.

Me harvoin ei keksitä tuotteista miinuksia kuin vain yksi, mutta nyt sitten kävi näin. Tuote on todellakin laadukkaasti suunniteltu ja toteutettu. Tuotteesta näkee, että siihen on oikeasti panostettu. Tuote oli sekä minulla että äidilläni käytössä, joten arvostelu tulee meiltä molemmilta :-) Kummatkin meistä piti tuotetta varsin näppäränä ja käytännöllisenä. Suuri tykkäys tälle keksinnölle♥ Tässä plussat ja miinukset:

+tyylikäs malli

+paljon värivaihtoehtoja

+helppo kiinnittää ja istuu kelletahansa päälle hyvin säädettävyytensä ansiosta

+kotimaista tuotantoa

+materiaali kosteutta hylkivää ja laadukasta nylonia

+heijastimet näkyy kauas! 

+huomaamaton, mutta silti pimeässä näkyy mainiosti!

+taskusta plussaa, sinne saa kätevästi esimerkiksi avaimet ja puhelimen

+sopii monenlaiselle liikkujalle - aktiiviselle ulkoilijalle luonnossa tai vaikka kaupungilla käytettäväksi

-taskun koko olisi voinut olla hivenen suurempi

Sain järjestettyä teille maailman parhaille lukijoilleni mahdollisuuden saada ihan ikioman Ovelian. Arvon kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden lukijoideni kesken yhden Ovelia Urban-heijastinolkavyön. Palkinnon arvo on 43€. Arvonta päättyy 24.10.2015 klo 23.59.

Sääntöjä on kaksi:
1. Olet blogimme lukija
2. Kerrot kommentissasi minkävärisen Ovelia Urban-mallistosta olevan heijastinolkavyön haluaisit sekä sähköpostiosoitteesi. Voit kertoa myös vaikkapa miten liikut pimeällä ja miksi juuri sinun pitäisi voittaa oma Ovelia itsellesi :-) 

Värivaihtoehdot voit tsekata täältä! Koska kaikki eivät valitettavasti voi voittaa, niin kannattaa käydä tuolla verkkokaupassa tilaamassa ihan oma Ovelia :-) Kuten joka vuosi, joulu tulee nopeammin kuin arvaattekaan - tässäpä on esimerkiksi oiva joululahja-idea sille omalle äidille tai vaimolle. Lahja, joka varmasti tulee aktiivisella tai vähän vähemmän aktiiviselle liikkujalle tarpeeseen.  

(*postaus toteutettu yhteistyössä Ovelian kanssa)