Mitä mukaan koiranäyttelyyn?

Meidän ekat näyttelyt on nyt hetkenaikaa ollut jo takanapäin ja täytyy myöntää, että mun näyttelyinto on kyllä ihan huipussaan! Tietenkin mua jännittää vieläkin näyttelyt, mutta tälläkertaa enemmän onneksi positiivisessa merkeissä. Voin todeta väitteen "kun kehään uskaltaa kerran, niin toinen kerta ei ole enää mitään verrattuna ekaan" todeksi :-)

Katselinkin jo ensi vuodelle meille ainakin kuusi eri kivaa näyttelyä käytäväksi - saa nähdä kuinka oma budjekti ja menot antaa periksi mennä, mutta tarkoitus ois kyllä käydä käydä kaikissa. Seuraavana meillä ois luultavasti tiedossa tammikuussa oleva Turku KV.. meidän kehä olisi lauantaina, mutta taidetaankin mennä sinnepäin jo perjantaina niin näen samalla paria ystävääkin! Tulee sitten yhdistettyä samaan reissuun monta asiaa.

Näitä uusia näyttelyitä etsiessä on hyvä miettiä mitä kaikkea sinne näyttelyyn kannattaa oikeasti ottaa mukaan. Voin kertoa, että turhia juttuja ei kannata rehata mukanansa näyttelypaikalle - varsinkin jos on yksin liikenteessä! Parkkipaikalta kehän laidalle saattaa olla tosi pitkäkin matka eli turhat tavarat kannattaa jo kotona karsia pois - jopa minä tunnettuna "tavarahamsterina" sain otettua vain fiksut tavarat mukaan.

Totesin niinkin yksinkertaisen asian kuin 1. korin olevan aivan mahtava tapa kuskata tavaroitaan näyttelypaikalle. Reppu olis tietenkin ollut toinen vaihtoehto, mutta oon niin paljon kulkenut repun kanssa ja etsinyt sieltä hullunlailla tavaroita, joten totesin korin paremmaksi vaihtoehdoksi. Ekaksi tietenkin koriin päätyi 2. näyttelykansio ja näyttelypaikalta ostettava 3. näyttelyluettelo. Näyttelykansiossa mulla on Martan viralliset paperit, rokotustodistus ja laitoin sinne nyt myös Seinäjoelta saadun näyttelyarvostelun. Kansio on helppo tapa säilyttää tärkeät paperit samassa paikassa, puhtaana ja suorana.

Varmasti tärkein asia mikä kannattaa ottaa mukaan on 4. näyttelyhihna ja - panta . Ilman sitä on turha edes haaveilla kehään menemisestä, vaikka ainahan sieltä voi tietysti joltain ostaa tai lainata, jos oma näyttelyhihna unohtuukin kotiin :-) Näyttelyhihnan kannattaa olla mahdollisimman siro ja huomaamaton. Moni rotu esitetään snake-ketjun kanssa, mutta osa näyttää ihan näyttelypantaa.

Eikä pidä unohtaa niitä 5. nameja matkasta! Kehässä tietysti ei ehkä niitä kannata kovin anteliaasti syöttää, mutta itse ainakin koin käteväksi ne siinä kehän laidalla odotellessa. Etenkin nuoren ja innokkaan koiran kohdalla namit on aika must-juttu - niillä saa helposti käännettyä innokkaan koiran huomion itseensä :P

Lisäksi on hyvä pakata joukkoon 6. rullallinen kakkapusseja, 7. oma numerolappu hihasuojineen, 8. juomista, 9. lelu sekä 10.vähän rahaa. Rahaa tarvitsee mm. näyttelyluetteloon ja parkkimaksuun sekä mahdollisiin ostoksiin kehän laidalla. Lelu on kätevä innostaja ja huomion herättäjä siellä taskun pohjalla!

Eikä pidä unohtaa tietenkään sitä koiran 11. omaa petiä tai häkkiä. Kummatkin vaihtoehdot on hyviä, mutta usein häkki on koiralle hieman parempi siihen odotteluun ja rauhoittumiseen. Mun itseasiassa pitäisikin ostaa Martan kokoinen kevythäkki, että neiti saisi treeneissä ja näyttelyissä venailla siellä - tuo muovihäkki on vähän turhan raskas kantaa mukana :-) 

Lisäksi on hyvä napata joukkoon tietysti ne 12. turkinhoitovälineet sekä trimmauspöytä, mikäli koirasi rotu vaatii turkinlaittamista ennen kehää. Loppuun on vielä hyvä mainita, että etenkin lämpimillä ilmoilla on hyvä napata joukkoon myös 13. vesipullo ja -kippo sekä 14. paljon iloista mieltä!

Nyt vain valloittamaan uusia näyttelykehiä!

Viettihirviö vai eikö sittenkään?

Lauantaina auton nokka kääntyi kohti Nurmoa ja viettitestiä SKK:n kentällä. Piia vinkkas mulle jokin aika sitten, että "hei, ilmotappas Marttakin mukaan viettitestaukseen" ja mähän sitten tietysti ilmoitin meidät mukaan. Viettitesti itsessään kiinnosti jo mua, mutta ne "edut" ehkä sitäkin enemmän. Näillä "eduilla" tarkotan sitä, että halusin tietää saisiko sieltä esimerkiksi palkkaukseen jotain vinkkejä ja kyllähän sieltä ainakin jotain vinkkiä sai! Oli mielenkiintoista nähdä eri koirien suorituksia, mutta ennenkaikkea myöskin sitä oman koiran käyttäytymistä. Testaajina toimi kaksi maalismiesoppilasta, jotka kummatkin olivat oikein mukavia ja osaavia jo nyt :-) Ei saisi ehkä sanoa, että jotain juttua ei tee koskaan, mutta suojelusta mä voisin niin kyllä sanoa. Ei oo yhtään mun juttuni, eikä kyllä oikeastaan koirankaan. Omasta mielestäni se on liian totista torvensoittelua, ainakin meille. Kaikki arvostus kuitenkin suojelun treenaajille ja siinä kisaaville.

Testauksen suhteen mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia. Alunperin aavistelin, että Martta ei välttämättä tule leikkimään ollenkaan maalimiehen kanssa - toisin kuitenkin kävi. Vaikkakaan leikki ei ollutkaan mitään hirveän kummoista, niin leikkiä silti. Nimittäin olen jo aikoja sitten tiedostanut sen, että mä saan revitellä ja leikkiä Martan kanssa oikein kunnolla - jopa niin, että voisin neidin tyyliin leikkiessä nostaa lelun avulla ilmaan ja se oikeasti syttyy siitä leikkimisestä. Mutta annas olla, jos leikkijä onkin joku muu. Tähän väliin voisi mainita muitakin esimerkkijä aiheesta - muille neiti voi hakea lelua, mutta kaikki tuollainen revittely on ihan nounou muille. Muita se tottelee kyllä, mutta meno on ihan erilaista mun kanssa kuin heidän. Mun kanssa tekemisessä on draivia, mutta esimerkiksi kaverin tekiessä saman niin neiti on vähän sillai "onks pakko?"... :-D Mun ollessa kotona neiti seurailee mun tekemisiäni sivusilmällä, mutta mikäli on yksin vanhemmillani, niin nukkua pösöttää silmää räpäyttämässä tiesmissä. Neiti on siis aikalailla "mammankoira", vaikkakaan ei onneksi niin, että siitä koituisi meille ongelmia. Tässä taas näkee kuinka jotkut koirat ovat ns. "yhden ihmisen" koiria, vaikka mullakin kulkee kotonani läjä kavereita, joita Martta suorastaan rakastaa!

Kuten sanoin, niin en odottanut neidin olevankaan mikään viettihirviö. Suoritus oli oikein Marttamainen, mutta myöskin mielestäni aika beussimainen. Neitiä on koulutuksellisesti helppo motivoida, mutta ei kuitenkaan ole ns. "räjähdysaltis" saati "lapanen". Aikalailla mennään siis sitä kultaista keskitietä. Tyytyväinen olen siis päivän saldoon! Toisella kerralla olisi neiti tietysti voinut syttyä enemmän, mutta kerittiin siinä käymään labbisneidin kanssa riehumassa, kun en tiennyt, että testi tehdään myös toistamiseen. Hyvä minä, kun en hoksannut aiemmin kysyä asiasta Piialta! Väsy siis jo varmasti painoi neitiä. Yllätyksekseni kuitenkin kummallakin kerralla neiti haukkui turhauman kautta. Aluksi luulin, että haukkuminen on vähän epäluulon ja epävarmuuden sekoitusta, mutta kyllä se ihan selkeesti turhaumaksi meni. Yllätyksellistä! Muuten suoritus oli sellainen kuin odotinkin. 

Mutta tässä videoitse vähän materiaalia..

Pahoittelut videon heilumisesta, tässä on taas yksi syy miksi ei kannata laittaa miestä kuvaamaan videota..:-D

Puhelinkuvia osa 15

Heippahei! Niin vain taas heitettiin hyvästit lokakuulle ja vastaanotettiin marraskuu saapuvaksi. On jotenkin niin outoa, että tasan vuosi sitten mä kärsin ihan jäätävästä pentukuumeesta ja fiilistelin tulevaa pentuamme ostamalla erilaisia pentutavaroita sekä lukemalla kaikkia ihania pentutarinoita netistä. Fiilistelin jo tulevaa pentua vanhemmilleni, mutta muuten pidin pennunhankinnan salassa lähipiiriltäni sekä tutuiltani. Täällä blogin puolella ja Instagramissa tosin vilahti pariin otteeseen pentutavara-kuvia, josta fiksuimmat pystyivät ehkä arvaamaan mitä tuleman piti. Nopeasti se aika vain vierähtää..

Lokakuun voisi tiivistää sanoihin - kiireinen ja ihana. Paljon tapahtui ja jäi tapahtumatta. Oli yks vähän isompi äksidentti, mikä aiheutti valitettavasti mulle harmaita hiuksia. Tai eihän se iso ollut, mutta niin kurja. Onneksi siitä selvittiin eikä käynyt sen suurempia. Tuon kaiken onneksi korjasi kaikki kivat koiratapahtumat ja -menot. Onnistumisia tuli tehtyä niin koulutuksen kuin viralliseen näyttelykehään astumisen merkeissä. Nähtiin paljon koirakamuja. Ulkoiltiin. Nautittiin. Löhöiltiin. Kuvailtiin videoita. Lauma tiivistyi yhdessäololla taas yhä enemmän ja enemmän. Ihana elämä.

(Edelliset puhelinkuvapostaukset löytyy 1 , 2 , 3 ja 4)

1. Rakastan näitä syksyn ihania värejä♥ 2. Collie Alman ja Lotan kanssa yhteislenkillä 3. Koirahieronnassa - vitsit Martta nautti rentona :-) 4. Ollaan oleiltu nyt paljon Seinäjoella ja tässä just iltalenkillä..

5. Tampereella aussie Iloa ja Jennyä moikkamassa 6. Uuh, meidän uusi rakkaus - koiraveräjä! 7. Martta Kalevan Mustissa&Mirrissä ostoksilla - neiti saikin palkaksi hienosta reissusta uuden vinkupallon 8. Corgia ja Romaniasta tuotua löytökoiraa leikittämässä koirapuistossa

9. Sekarotuisesta Turresta on tullut lyhyessä ajassa Martan hyvä kamu♥ 10. Tää on syy miksi on aina ihanaa tulla kotiin, kun on maailman ihanimmat koirut vastassa! 11. Ai mitenniin tykätään Kongeista? 12. Vouh! Mennään lenkille! Vouh!

13. Kristan kanssa lähdettiin lenkille - mukana menossa Martta, sekarotuinen Hermanni ja parsoni Peppi♥ 14. Seinäjoella - again! 15. Saatiin Sannalta hevosta pakkaseen.. nyt me oikeasti tarvitaan koirille isompi pakastin! 16. Näin innokas lenkkeilijä mulla on..

17. Seinäjoella mätsärissä Martan kanssa 18. Meitsi löysi paikkansa - Kongien taivas♥ 19. Ja seuraavana päivänä mentiin sit Lapualle mätsäriin.. 20. Me päästiinkin yllättävää kyllä sijoituksille, kun Martta oli pentujen SIN3, jee!

21. Sekarotuisen Rommin kanssa Martta sai painia ja peuhata mielensä mukaan 22. Seinäjoen Mustissa&Mirrissä mantteliostoksilla, no eipä löytynyt oikeaa kokoa.. 23. Niimpä lähdettiin sit lohdutukseksi koirapuistoon, jossa olikin kiva siperianhusky-kamu :-) 24. Sit vuorossa olikin kerrostalo-elämään totuttelua kaverin luona..

25. Kai huomasitte jo Ovelia heijastinolkavyöstä tuote-esittelyn? Postaukseen pääsette tästä! 26. Tutustumassa kerrostalo-elämään eri ystäväni luona! Hissillä kulkeminen sujuu jo mainiosti :) 27. Rankkaa tää kylässä oleminen 28. Kyläreissun jälkeen koirapuistoon kuluttamaan loput energiat..

29. Hiekkamontuilla peuhaamassa koko porukalla 30. Sen jälkeen oli hyvä trimmata villakoirat kuntoon, kun niillä ei ollut ylimääräistä energiaa! 31. "Mee mökille, äläkä jää kaupunkiin..."  32. Pian perillä mökillä!

33. Seuraavana päivänä piti lähteä 1,5h päähän Äänekoskelle mätsäriin.. 34. Martta selviytyikin reippana 40 pennun joukosta punaisten toiseksi. Mamin kulta♥ 35. "Innokas" apulainen kuvien muokkaamisessa.. 36. Oli kiva muokata kesän ihania uintikuvia!

37. Ihana syksyinen aamu mökillä 38. Käytiin moikkaamassa vanhainkodissa mummuani koko lauman voimin ja neidit oli ihan täydellisiä! Ne hurmas koko vanhainkodin yläkerran hienolla käyttäytymisellään♥ 39. Kuvasin mätsäripalkintoja ja heti oli kuvaus-apulainen auttamassa 40. Rakastan syksyssä kynttilöitä ylikaiken..oihh!

41. Kamera meni sitten hajoamaan mökkireissulla, saaden muistikortille vain parit kuvat.. onneksi edes ne pari kuvaa onnistuivat! 42. Onnea on oma rakennustaitoinen isä, joka väsäsi takakonttiin välilevyn. Välilevy on maalausta vaille valmis :-) 43. Kotimatkalla 44. Reissussa rähjääntyneitä koiria..

45. Liikettä Niveliin! - luennolla Seinäjoella 46. Uusi koirakirja - vitsit, miten mielenkiintoinen opus! 47. Iltalenkillä vesisateessa, siinä jos jossain mieli ja sielu lepää.. 48. Hieroin yks ilta Marttaa ja neiti nautti oikein urakalla!

49. Tuituitui♥ 50. Niin minä kuin Martta ekaa kertaa virallisessa näyttelyssä 51. Maailman hienoin piski, jee!! 52. Niinistön ihanissa maisemissa lenkkeilemässä syksyisenä päivänä

53. ja 54. Rally-toko kylttien tekemistä ja laminointia 55. Aamupäivällä lenkkeilemässä koko lauman kanssa 56. Sunnuntain kunniaksi koko kolmikko pääsi hierottavaksi ja kyllä teki taas terää :-)

Siinä se nyt on. Meidän lokakuu tiivistettynä puhelinkuviksi. Paljon ehti taas yhden kuukauden aikana tapahtua ja välillä jouduinkin osasta menoista kieltäytymään hirveän kiireen takia. Oli kyllä huippumukavaa touhuta koirien kanssa ja samalla nauttia näistä ihanista syyskeleistä♥ toivottavasti ens kuukausi tulee olemaan yhtä antoisa ja mahtava!