Kunnostauduimme luiden kanssa..

Sitä vaan, että oon vihdoin kunnostautunut rustojen sekä lihaisien luiden kanssa ja koirat ovatkin saaneet kesästä lähtien säännöllisesti erilaisia pureskeltavia. Oon panostanut nyt kunnolla ihan raakoihin luihin, mutta jonkin verran on syöty myös kotimaisia kuivattuja versioita. Kuivattuja versioita ollaan syöty aiemmin jo säännöllisesti, mutta raakojen luiden kohdalla ollaan oltu enemmän epäsäännöllisiä kuin säännöllisesti. Siispä korjattiin asia kesällä ja nyt parin kuukauden jälkeen päätös on pitänyt edelleen..jes, hyvä me!

Kaikkein parasta on nähdä kuinka raa'at luut ovat koirille niiiiin suurta herkkua ja niitä syödäänkin aina suurella innolla! Kesällä ja syksyllä koirat söivät paljon luitansa ulkona, mutta nyt talven tullessa on ollut pakko siirtyä sisälle syömään niitä. Olenkin varannut keittiön siihen hommaan, sen lattia kun on helpoin pestä ja puhdistaa luiden syömisen jälkeen. En meinaan piittaisi siitä, että raakaa lihaa jäynätään sohvalla tai matoilla..:-D

Hain pari kuukautta sitten ystävältäni läjän hevosenluita ja -lihoja. Niitä ollaan nyt sitten syöty myös jo jonkin verran. Ne ovatkin mukavaa vaihtelua normaaliin luuvalikoimaan ja niistä riittääkin tekemistä kivasti myös Martallekin! Isolle koiralle onkin välillä vähän hankala katsella sopivia luita, kun ne eivät saa olla liian helppoja..

Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut lihojen ja luiden säilyttäminen. Ne vievät valtavasti tilaa pakkasesta ja olenkin jo pidemmän aikaa katsellut uutta arkkupakastinta meille. Nyt luut ovat ahdettu jääkaapin alapakastimeen ja toiseen arkkupakastimeen, mutta tilaa ei silti ole riittävästi. Pitänee ilmeisesti toivoa joulupukilta uutta arkkupakastinta (lue: lähteä itse ostamaan se), että pääsen taas santsaamaan meidän varastoja jouluksi!

Syöttääkö joku muu raakoja luita? Tykkääkö koirat? Onko teillä oma pakastin koirille? :)

Yökylässä villiksien luona

Mua pyydettiin koiravahdiksi tuttuni luo kahdelle villakoiralle toissa viikonloppuna. Meillähän on aiemmin ollut heidän perheensä edellinen koira, cavalier Aliisa hoidossa meillä kotona joskus. Koin kuitenkin meille paremmaksi vaihtoehdoksi lähteä heille kotiin hoitamaan villiksiä Martan kanssa kuin ottaa kaksikko meille 3 koiran jatkeeksi kotiin. Omat villat siis jäi vanhemmilleni ja itse lähdin Martan kanssa yökyläilemään :-)

Oltiin pari viikkoa sitten Martan kanssa heidän luona tutustumassa meininkiin ja samalla Martta sai nähdä kaksikon ekaa kertaa. Nuoremman villiksen kanssa neiti oli ihan just samalla aaltopituudella leikkien suhteen - kaksikko rellesti ja rälläsi sen minkä kerkes. Vanhemman villiksen kanssa taas leikki oli rauhallisempaa ja hillitympää, mutta leikkiä kuitenkin. Heidän pihansa oli juuri aidattu isommaksi, joten koirilla oli hurjasti tilaa juosta ja peuhata. Oispa itelläkin pihassa tuollainen iso ja hieno aitaus koirille...

Tästä taas huomaa kuinka helppo koira Martta on. Se on niin näppärä vaan heittää autoon ja lähteä vaikka yökyläilemään. Ei paljon tarvi itse stressata siitä, että koira stressais uudesta ympäristöstä tai muista koirista - päinvastoin, neiti melkein nauttii hetkellisestä maisemanvaihdoksesta enemmän kuin kotona olemisesta :P Meillä oli siis kiva viikonloppu yökyläilemässä!

Rötkylä täyttää vuoden

Arvatkaapa kenen synttäripäivä tänään on? Arvatkaapa kuka on asunut meillä jo melkein vuoden verran?

Joo, kyllä arvasitte oikein - Marttapa hyvinkin. Toi melkein 30kg rontti meinaan täyttää tänään vuoden. Siis vuoden!!! Apua, miten aika menee nopeesti. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että Martta on ilahduttanut elämääni jo melkein kokonaisen vuoden verran. Justhan mä vasta haaveilin itelleni beussin pennusta ja jännityksellä odottelin syntyykö Marialle narttupentuja. Ja kyllähän niitä syntyikin sitten kaksin kappalein..

Martta on siis ihkaeka oma beussini. Julkaistessani ensimmäisen postauksen aiheesta tammikuussa pennun ollessa kotonani jo reilun päivän, oloni tuntui vähintäänkin maagiselta. Minäkö muka olisin kolmen koiran omistaja. Oikeastiko? Nyt melkein vuoden kolmen koiran omistajana olleena tää tuntuu edelleen yhtä maagiselta ja hienolta. Kolmas koira on sulautunut hyvin mukaan eikä kolmen koiran hoitaminen ja niiden kanssa harrastaminen tunnu lainkaan ylivoimaselta. Joskus tietysti vuorokauden tunnit paukkuvat päälle, mutta pääosin oon saanut järkättyä elämäni hyvään arkirytmiin. Martan kanssa on tullut touhattua paljon kaikkea tämän vuoden aikana, tullut ajettua tuhansia kilometrejä koirajuttujen takia, nautittua elämästä, mutta myöskin itkettyä epäonnistumisia. On ollut ilahduttavaa nähdä kuinka oppivainen ja sosiaalinen otus tuosta on kehkeytynyt. Koira, jonka kanssa on helppo kulkea ja olla. Koira, joka on yksi lupsakoimmista koirista mitä tiedän.

Mikään ei voita sitä tunnetta tulla kotiin, kun täällä on aina iloisia koiria vastassa pusuttelemassa. Mulla on ehkä maailman parhain koiralauma. Koko kolmikko on vaan pelkkää rakkautta. Oon niin aidosti kiitollinen Martasta ja siitä kuinka tiivis lauma kolmikosta on kehkeytynyt ajansaatossa.Vau!

Ihanaa synttäripäivää maailman höpsöin koira♥

#vainkoirabloggaajajutut

Voi rähmä, aina kun ajastan mun postauksen jollekulle päivälle niin joku kerkeää ensin..haha :-D Nimittäin Paikka ja Hyppy-blogin Anja päivitteli Facebookin Koirabloggaajat-ryhmään mainostuksen omasta #vainkoirabloggaajajutut-postauksestaan ja mietin, että "voi hitsi, sinne meni tääkin idea" Mä olin nimittäin tehnyt oman postaukseni aiheesta jo aikaisemmin ja ajastanut sen julkaistavaksi viime sunnuntaille - olin siis jo melkein pelosta kankea, että kuinkahan paljon samoja juttuja postauksissamme olisikaan. En tarkoita tällä nyt sitä, että joku omistaisi postauksen aiheita vaan sitä, että kuinka hauska yhteensattuma, että joku muukin oli hoksannut saman idean :-D Luin kuitenkin Anjan postauksen ja täytyy myöntää, että oltiin keksitty aivan erilaisia juttuja postauksiin. Musta oli oikeastaan oikein mielenkiintoista lukea mitä joku muu koirabloggaaja samasta aiheesta keksii - tosi hyviä pointteja ja ajatuksia Anjalla aiheesta!! :-) Tälläset postaukset nimittäin on kiertäneet jo jonkun aikaa muissa blogeissa ja nyt nää on ilmeisesti rantautumassa myös koirablogien pariin. Mun mielestä aika siistiä!

Tiedättekö te muut koirabloggaajat sen tunteen, kun..
...kamerasta löytyy helposti ainakin se 100 tai 200 kuvaa jostain yhdestä peltolenkkireissusta 
...talvella ja syksyllä on kiire lähteä ulos kuvaamaan ennen pimeää
...blogin ulkoasun koodaus on tutumpaa kuin moni muu asia
...joskus kaupungilla lenkillä ollessasi sinua katsotaan pitkään, kun otat kuvia koiristasi..
...tai silloin kun remminpäässä on monta koiraa! Aivan kuin ihmiset eivät olisi ikinä nähneet montaa koiraa yhtäaikaa :-D

...mietit monessa eri tilanteessa millaisia kuvia tästä tilanteesta saisi blogiin
...lukijoiden aktiivisuus sekä kommentit saa hymyn huulille
...blogin pitämiseen kuluu viikossa todella monta tuntia! 
...silti et vaihtaisi yhtään niistä tunneista pois
...suunnittelet ja ideoit mieluusti erilaisia postausaiheita kalenterin nurkkaan
...ihmiset olettaa usein, että sun koirat käyttäytyy aina ja on ylipäätään kaikes täydellisiä, sillä olethan sentään koirabloggaaja!
...tai että olet koiranomistajana täydellinen, etkä tee tai sano vääriä asioita julkisesti
...lisäksi ihmiset ajattelee, että sulla ei ole muuta elämää kuin koirat! 
...tosiasiassa joskus asia saattaakin olla niin, mutta minulla ainakin on paljon muutakin tekemistä kuin koirat! Todistappa sitä sitten kavereilles, kun oma Facebook tursuaa koiratapahtumiin liittymisiä tai kun joka kerta ei voi lähteä extemporena baariin, kun koiralauma on kotona odottamassa..
...yksi syy koirien säännölliseen turkinhoitoon on se, että koirista on oikeesti mukavampi ottaa kuvia kun ne ovat siistejä ja hienosti laitettuja!

...kulutat mielummin rahaa uusiin koiratarvikkeisiin kuin vaikkapa omaan uuteen tuulitakkiin
...siispä satanen koirantakkiin ei tunnu missään, mutta laitappa se vaikkapa juuri tuohon uuteen tuulitakkiin! Huhhuh, voi olla että se jää kyllä sinne kauppaan..
...tunnet paremmin kaikki koiratavaramerkit kuin ihmisten vaatemerkit
...luovut mielummin myös omista tavaroistasi kuin esimerkiksi turhista koiratarvikkeista
...varoitat uusien kavereiden tullessa kylään kotiisi ensimmäisenä koirista etkä esimerkiksi sotkusta keittiössä! 

...koirien madotusajankohdat on helpompi tarkastaa blogista kuin vaikkapa omasta kalenterista! 
...ihmisten mielestä koirien kanssa eläminen on jopa vähän noloa, saati sitten siitä bloggaaminen..
...tutuillasi on jo kunnon "koulutus" takana koirien seisontakuvien ottamisesta, sillä pitäähän nyt pennusta olla otettuna uusi seisotuskuva joka viikko..
...naapurisi eivät varmaan huomaisi, jos laumaasi ilmestyisi yksi koira lisää..sillä nytkin niitä on jo kuulemma niiiiiiiiin mahdottoman monta!
...osaat vertailla ja katsella koiratarvikkeiden hintoja - tiedät mikä tavara on jossain kalliimpaa kuin toisaalla! Olet oikea tarjoushaukka!

Monille nämä saattavat kuulostaa oudoilta tai jopa hassuiltakin asioilta, mutta minulle nämä ovat jopa ihan arkipäiväisiä asioita. Tunnistaako joku muu samoja piirteitä itsestään? :-) Vai olenko ainoa hullu bloggaava koiranainen?

Lauhanvuoren kansallispuistossa

Oli perjantai-aamu - väsy painoi vielä silmiäni ja koiratkin köllöttelivät sängyssä siihen malliin, että heitäkin vielä väsytti. Minulla oli vapaapäivä ja olinkin mennyt sopimaan ystäväni kanssa, että lähtisimme käymään Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Olimme olleet hänen kanssaan tuolla viimeksi toukokuussa, kun koulumme vaihto-oppilaat olivat täällä Suomessa. Mä niin elävästi muistan kuinka vaihtarit olivat enemmän kuin innoissaan tuosta mun pikkuisesta melkein 20kg painavasta honkkelista, jolla heilui häntä enemmän kuin aivot vielä edes toimi? Ja sitä kuinka hienosti neiti toimi ja työskenteli reilut 40hengen ihmisjoukon keskellä. Unohtamatta tietenkään sitä kuinka hienosti neiti nukkui bussissa ja nautti ihmisiltä saamastaan huomiosta. Tuo oli yksi niistä unohtumattomista hetkistä, jonka voisin elää yhä uudelleen ja uudelleen. Tuollaista sosiaalistamis-tilannetta tuskin koskaan kenellekään koiristani tuun saamaan enää uudestaan. Oli se niin huippua!

Lähdimme siis koko koiralaumani sekä ystäväni kanssa autolla kohti Isojokea. Matka Kauhajoelta tuonne kansallispuistoon kesti noin puolisen tuntia ja perille päästyämme edessämme häämötti vain tyhjä parkkipaikka - olihan arkiaamu ja suurinosa ihmisistä töissä tai koulussa. Ja meillehän tämä kelpasi, sillä luonnossa on paljon ihanampi liikkua yksin, kun saa mennä rauhassa. Koirat vapaaksi ja eikun kulkemaan polkua pitkin ensin Spitaalijärvelle, josta lähdimme sitten kulkemaan Muurahaisen luontopolkua pitkin. Ulkoilumme tuolla metsässä kesti reippaat 4,5h ja kilometrejä tuli ainakin reippaat 20km. Tarkkaa kilometrimäärää en osaa reitillemme sanoa, sillä samoilimme tuolla vähän epämääräisesti suurimman osan ajasta. Reitti oli pääosin hyvin merkattua, vaikkakin pieniä aukkokohtia reitin merkkaamisessa oli metsätöiden takia. Pysyttiin kuitenkin hyvin reitillä, vaikka välillä mietittiinkin, että mistä kohtaa reitti oikein jatkuukaan..

Tuollaisessa paikassa kävely on vain niin rentouttavaa, sillä tuolla jos jossain sielu lepää :-) Ei tarvitse stressata mistään, kun voi vain olla ja mennä mielensä mukaan. Metsä on ylipäätään mulle tosi tärkeä paikka, sillä lapsesta asti oon saanut siellä samoilla ja olla. Vaikeimpina elämäni aikoina siellä tuli oltua paljon rauhoittumassa, itkemässä ja pohdiskelemassa. Metsä on paikka missä voi oikeastaan tehdä mitä vain - juosta, kävellä, jutella, rauhoittua ja olla vain. Ensi kevään kaupunkiin muutto vähän mietityttääkin, miten minä aina maalla elänyt pärjään kaupungissa jossa metsään meneminen ei välttämättä ole kovin helppoa? Hui!

Koirat olivat tuon jälkeen ihan puhki, sillä koko lauma oli saanut viipottaa koko matkan vapaana. Omat jalkanikin olivat hieman kipeät, sillä olen lenkkeillyt nyt 3päivän sisällä reippaat 60km eli kävely alkoi jo tuntua jaloissa loppumatkasta :-D Koirat oikein innolla hyppäsivät autoon takaisin ja koko takaisintulomatkan sieltä kuului vain väsynyttä tuhinaa. Väsynyt koira on onnellinen koira.

Olen sitä mieltä, että pitäisi useamminkin käydä eri lenkkipoluilla tutustumassa. Se rikastuttaa niin omaa kuin koirankin mieltä, kun on eri maastoja missä kulkea ja temmeltää :-) Viime reissulla tutustuimme Niinistön luontoreitille ja nyt tuonne Lauhanvuoreen. Mitähän sitten seuraavaksi? Ehkä suuntaamme seuraavan kerran vieläkin kauemmas seikkailemaan. Paikkaan, jossa ei vielä koskaan olla käyty. On toki eri asia, että minne ja koska me sinne sitten keritään..

Linkkaa koirablogisi!

Mä perkasin mun lukulistalla olevia koirablogeja läpi tässä jokin aika sitten ja täytyy sanoa, että mukaan mahtuisi vielä ainakin muutama uusi blogi. Mä oon vähän sellainen, että kesäisin ei koirablogeja tule paljon luetuksi, mutta näin syksyn tullen tulee selattua yhtä sun toista koiramaista blogin tynkää läpi! Mikä onkaan parempaa tekemistä kuin kääriytyä vilttien alle sohvalle glögilasi kädessä selaamaan koirablogeja koirat kainalossa?

Suomessa koirablogit on jo pitkään yrittäneet löytää tietään ylöspäin, mutta jostainsyystä sitä läpimurtoa ei vieläkään ole tapahtunut. Se on aika hassua, sillä tänä vuonna Suomeen on syntynyt pari blogiportaalia aiheeseen liittyen sekä koirablogien kokoomasivu - ja silti tuntuu, että koirablogit elävät edelleen siellä pimennossa. Hevosblogit on vuosia jo olleet tuttuja juttuja kaikille, mutta menepäs mainitsemaan jollekin kirjoittavasi koirablogia, niin voin taata hänen suunsa avautuvan apposen auki hämmennyksestä. Koirablogit on nimittäin loppujenlopuksi niin harvalle tuttu juttu. Mutta hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt meni..

Siispä laitetaan pystyyn taas suuri koirablogien linkkaus-postaus seuraavilla säännöillä:

- Blogisi tulee olla koirablogi tai vähintään koirapainotteinen!

- Päivittelet blogiasi suhteellisen säännöllisesti 

- Kerrot kommentissasi hieman blogistasi

Nyt jäämme odottelemaan minkälaisia koirablogeja sieltä ruudun takaa löytyykään! Aikaa linkkaamiseen on 22.11 asti. Kokoamme yhteen postaukseen omat suosikkimme jo lukulistallamme olevista sekä uusista koirablogeista ihan oman postauksen :) Toivottavasti saamme paljon blogeja mukaan!

Vihdoin autossa - koiraveräjä

Niin vain koitti se päivä meillekin, että kukkaro antoi myöden ja sain ostettua koiraveräjän tuoho mun autoon. Tutkistelin ja etsin käytettyä versiota suhteellisen pitkään - veräjiä oli kyllä jonkin verran myynnissä, mutta nää kun on merkkikohtaista tavaraa niin voitte arvata oliko tietenkään sitä oman merkkistä veräjää myynnissä missään käytettynä? No eipä ollut. Totesin kuitenkin ajansaatossa, että faktahan näissä on se, että näiden hinta ei edes vuosien saatossa juuri tipu - meille kuitenkin edes pienen pienikin hinnanalennus olisi paikoillaan. Harkitsin jopa veräjän ostamista uutena, mutta kun näiden hinta hipoo uutena sitä 500e, niin luovutin. Tuo hinta on musta nimittäin ihan hullun paljon! Olin jo värväämässä erästä tuttuani tekemään meille ihan uniikin veräjän itse, kunnes minuun otettiin yhteyttä Tampereen suunnalta, että miltä tälläinen käytetty veräjä kuulostaisi - kaupat tuli tietysti ja eikun hakemaan veräjää kotiin! Meille sattui siis ihan huippu tuuri, että saatiin veräjä kotiin näin edullisesti ja helposti - eikä tuon kunto häpeä uudelle yhtään :-)

Muut beussi-ihmiset varoitteli mua Facebookissa beussiyhteisössä, että koira tulee varmasti samantien askartelemaan tuota autoa uuteen uskoon. Toisinsanoen veräjän myötä olin heittämässä hyvästit Golfin sisustukselle! Mä kuitenkin oon nyt katsonut tuon rämäpään menoa reilut 10kuukautta ja meille auto on ollut alustalähtien se paikka missä nukutaan. Siellä ei riehuta, ei huudeta eikä räyhätä. Saati askarrella mitään ylimääräistä! Se on meillä paikka missä saa vain ja ainoastaan rauhoittua ja nukkua. En oo sallinut yhtään kitinää tai vinkunaa alustapitäenkään. Ihan sama minne mennään niin hiljaa on oltava. Täytyy sanoa, että Martta on aivan ihanan hiljainen matkatoveri - toista voisi sanoa villakoirista, jotka välillä kitisee kun näkee mihin ollaan menossa.. :-D Toisaalta Martta on varmaan puolet elämästään asunut auton kyydissä ja siksi autossa matkustaminen on neidille tosi mieluista. Neiti on niin helppo napata autoilemaan mukaan, meni sitten ihan minne tahansa. Treenejä ja ehkä joskus tulevia kisojakin ajatellen autossa rauhoittuminen on yksi omasta mielestäni tärkeä taito opettaa koiralle. Koiran pitää osata ottaa rennosti, vaikka hälinää ja hulinaa olisikin auton ympärillä.

Tietysti koskaan ei pidä sanoa, että "ei koskaan", mutta koputetaan puuta ja toivotaan parasta. Onneksi autokin on vain materiaa, eli vaikka joskus joku Martan hammas nakertelisikin penkkiä niin en mä sen jälkeen Martasta seinäkoristetta tekisi. Harmittaisi ehkä tietysti, mutta autoja menee ja autoja tulee - that's it.

Nyt pari kuukautta käytössä ollut veräjä on osoittautunut olevansa joka pennin arvoinen. Se on ihan superkätevä - ihan paras treeneissä ja pidemmälle matkustettaessa. Koirat ei syöksy vahingossakaan ulos autosta ilman lupaa ja takaluukku on helppo jättää auki, mikäli sää on vaikkapa lämmin. En vaihtais tätä enää mistään hinnasta pois♥  Joku voisi ehkä sanoa, että oon hivenenrakastunut...mutta niinhän mä oonkin. Toi on vaan ollut niin huippu sijoitus! Varsinkin nyt, kun iskä askarteli tuohon väliseinän - villakoirat menee toiselle puolelle ja Martta toiselle puolelle. Turvallista ja helppoa matkustamista! Eikä muuten ole sitten penkit sotkussa ja karvassa ihan turhaan :P

Miten teillä koirat matkustaa? Sylissä? Turvavaljaissa? Takakontissa? Häkissä? Vai miten? :)

Mitä mukaan koiranäyttelyyn?

Meidän ekat näyttelyt on nyt hetkenaikaa ollut jo takanapäin ja täytyy myöntää, että mun näyttelyinto on kyllä ihan huipussaan! Tietenkin mua jännittää vieläkin näyttelyt, mutta tälläkertaa enemmän onneksi positiivisessa merkeissä. Voin todeta väitteen "kun kehään uskaltaa kerran, niin toinen kerta ei ole enää mitään verrattuna ekaan" todeksi :-)

Katselinkin jo ensi vuodelle meille ainakin kuusi eri kivaa näyttelyä käytäväksi - saa nähdä kuinka oma budjekti ja menot antaa periksi mennä, mutta tarkoitus ois kyllä käydä käydä kaikissa. Seuraavana meillä ois luultavasti tiedossa tammikuussa oleva Turku KV.. meidän kehä olisi lauantaina, mutta taidetaankin mennä sinnepäin jo perjantaina niin näen samalla paria ystävääkin! Tulee sitten yhdistettyä samaan reissuun monta asiaa.

Näitä uusia näyttelyitä etsiessä on hyvä miettiä mitä kaikkea sinne näyttelyyn kannattaa oikeasti ottaa mukaan. Voin kertoa, että turhia juttuja ei kannata rehata mukanansa näyttelypaikalle - varsinkin jos on yksin liikenteessä! Parkkipaikalta kehän laidalle saattaa olla tosi pitkäkin matka eli turhat tavarat kannattaa jo kotona karsia pois - jopa minä tunnettuna "tavarahamsterina" sain otettua vain fiksut tavarat mukaan.

Totesin niinkin yksinkertaisen asian kuin 1. korin olevan aivan mahtava tapa kuskata tavaroitaan näyttelypaikalle. Reppu olis tietenkin ollut toinen vaihtoehto, mutta oon niin paljon kulkenut repun kanssa ja etsinyt sieltä hullunlailla tavaroita, joten totesin korin paremmaksi vaihtoehdoksi. Ekaksi tietenkin koriin päätyi 2. näyttelykansio ja näyttelypaikalta ostettava 3. näyttelyluettelo. Näyttelykansiossa mulla on Martan viralliset paperit, rokotustodistus ja laitoin sinne nyt myös Seinäjoelta saadun näyttelyarvostelun. Kansio on helppo tapa säilyttää tärkeät paperit samassa paikassa, puhtaana ja suorana.

Varmasti tärkein asia mikä kannattaa ottaa mukaan on 4. näyttelyhihna ja - panta . Ilman sitä on turha edes haaveilla kehään menemisestä, vaikka ainahan sieltä voi tietysti joltain ostaa tai lainata, jos oma näyttelyhihna unohtuukin kotiin :-) Näyttelyhihnan kannattaa olla mahdollisimman siro ja huomaamaton. Moni rotu esitetään snake-ketjun kanssa, mutta osa näyttää ihan näyttelypantaa.

Eikä pidä unohtaa niitä 5. nameja matkasta! Kehässä tietysti ei ehkä niitä kannata kovin anteliaasti syöttää, mutta itse ainakin koin käteväksi ne siinä kehän laidalla odotellessa. Etenkin nuoren ja innokkaan koiran kohdalla namit on aika must-juttu - niillä saa helposti käännettyä innokkaan koiran huomion itseensä :P

Lisäksi on hyvä pakata joukkoon 6. rullallinen kakkapusseja, 7. oma numerolappu hihasuojineen, 8. juomista, 9. lelu sekä 10.vähän rahaa. Rahaa tarvitsee mm. näyttelyluetteloon ja parkkimaksuun sekä mahdollisiin ostoksiin kehän laidalla. Lelu on kätevä innostaja ja huomion herättäjä siellä taskun pohjalla!

Eikä pidä unohtaa tietenkään sitä koiran 11. omaa petiä tai häkkiä. Kummatkin vaihtoehdot on hyviä, mutta usein häkki on koiralle hieman parempi siihen odotteluun ja rauhoittumiseen. Mun itseasiassa pitäisikin ostaa Martan kokoinen kevythäkki, että neiti saisi treeneissä ja näyttelyissä venailla siellä - tuo muovihäkki on vähän turhan raskas kantaa mukana :-) 

Lisäksi on hyvä napata joukkoon tietysti ne 12. turkinhoitovälineet sekä trimmauspöytä, mikäli koirasi rotu vaatii turkinlaittamista ennen kehää. Loppuun on vielä hyvä mainita, että etenkin lämpimillä ilmoilla on hyvä napata joukkoon myös 13. vesipullo ja -kippo sekä 14. paljon iloista mieltä!

Nyt vain valloittamaan uusia näyttelykehiä!

Viettihirviö vai eikö sittenkään?

Lauantaina auton nokka kääntyi kohti Nurmoa ja viettitestiä SKK:n kentällä. Piia vinkkas mulle jokin aika sitten, että "hei, ilmotappas Marttakin mukaan viettitestaukseen" ja mähän sitten tietysti ilmoitin meidät mukaan. Viettitesti itsessään kiinnosti jo mua, mutta ne "edut" ehkä sitäkin enemmän. Näillä "eduilla" tarkotan sitä, että halusin tietää saisiko sieltä esimerkiksi palkkaukseen jotain vinkkejä ja kyllähän sieltä ainakin jotain vinkkiä sai! Oli mielenkiintoista nähdä eri koirien suorituksia, mutta ennenkaikkea myöskin sitä oman koiran käyttäytymistä. Testaajina toimi kaksi maalismiesoppilasta, jotka kummatkin olivat oikein mukavia ja osaavia jo nyt :-) Ei saisi ehkä sanoa, että jotain juttua ei tee koskaan, mutta suojelusta mä voisin niin kyllä sanoa. Ei oo yhtään mun juttuni, eikä kyllä oikeastaan koirankaan. Omasta mielestäni se on liian totista torvensoittelua, ainakin meille. Kaikki arvostus kuitenkin suojelun treenaajille ja siinä kisaaville.

Testauksen suhteen mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia. Alunperin aavistelin, että Martta ei välttämättä tule leikkimään ollenkaan maalimiehen kanssa - toisin kuitenkin kävi. Vaikkakaan leikki ei ollutkaan mitään hirveän kummoista, niin leikkiä silti. Nimittäin olen jo aikoja sitten tiedostanut sen, että mä saan revitellä ja leikkiä Martan kanssa oikein kunnolla - jopa niin, että voisin neidin tyyliin leikkiessä nostaa lelun avulla ilmaan ja se oikeasti syttyy siitä leikkimisestä. Mutta annas olla, jos leikkijä onkin joku muu. Tähän väliin voisi mainita muitakin esimerkkijä aiheesta - muille neiti voi hakea lelua, mutta kaikki tuollainen revittely on ihan nounou muille. Muita se tottelee kyllä, mutta meno on ihan erilaista mun kanssa kuin heidän. Mun kanssa tekemisessä on draivia, mutta esimerkiksi kaverin tekiessä saman niin neiti on vähän sillai "onks pakko?"... :-D Mun ollessa kotona neiti seurailee mun tekemisiäni sivusilmällä, mutta mikäli on yksin vanhemmillani, niin nukkua pösöttää silmää räpäyttämässä tiesmissä. Neiti on siis aikalailla "mammankoira", vaikkakaan ei onneksi niin, että siitä koituisi meille ongelmia. Tässä taas näkee kuinka jotkut koirat ovat ns. "yhden ihmisen" koiria, vaikka mullakin kulkee kotonani läjä kavereita, joita Martta suorastaan rakastaa!

Kuten sanoin, niin en odottanut neidin olevankaan mikään viettihirviö. Suoritus oli oikein Marttamainen, mutta myöskin mielestäni aika beussimainen. Neitiä on koulutuksellisesti helppo motivoida, mutta ei kuitenkaan ole ns. "räjähdysaltis" saati "lapanen". Aikalailla mennään siis sitä kultaista keskitietä. Tyytyväinen olen siis päivän saldoon! Toisella kerralla olisi neiti tietysti voinut syttyä enemmän, mutta kerittiin siinä käymään labbisneidin kanssa riehumassa, kun en tiennyt, että testi tehdään myös toistamiseen. Hyvä minä, kun en hoksannut aiemmin kysyä asiasta Piialta! Väsy siis jo varmasti painoi neitiä. Yllätyksekseni kuitenkin kummallakin kerralla neiti haukkui turhauman kautta. Aluksi luulin, että haukkuminen on vähän epäluulon ja epävarmuuden sekoitusta, mutta kyllä se ihan selkeesti turhaumaksi meni. Yllätyksellistä! Muuten suoritus oli sellainen kuin odotinkin. 

Mutta tässä videoitse vähän materiaalia..

Pahoittelut videon heilumisesta, tässä on taas yksi syy miksi ei kannata laittaa miestä kuvaamaan videota..:-D

Puhelinkuvia osa 15

Heippahei! Niin vain taas heitettiin hyvästit lokakuulle ja vastaanotettiin marraskuu saapuvaksi. On jotenkin niin outoa, että tasan vuosi sitten mä kärsin ihan jäätävästä pentukuumeesta ja fiilistelin tulevaa pentuamme ostamalla erilaisia pentutavaroita sekä lukemalla kaikkia ihania pentutarinoita netistä. Fiilistelin jo tulevaa pentua vanhemmilleni, mutta muuten pidin pennunhankinnan salassa lähipiiriltäni sekä tutuiltani. Täällä blogin puolella ja Instagramissa tosin vilahti pariin otteeseen pentutavara-kuvia, josta fiksuimmat pystyivät ehkä arvaamaan mitä tuleman piti. Nopeasti se aika vain vierähtää..

Lokakuun voisi tiivistää sanoihin - kiireinen ja ihana. Paljon tapahtui ja jäi tapahtumatta. Oli yks vähän isompi äksidentti, mikä aiheutti valitettavasti mulle harmaita hiuksia. Tai eihän se iso ollut, mutta niin kurja. Onneksi siitä selvittiin eikä käynyt sen suurempia. Tuon kaiken onneksi korjasi kaikki kivat koiratapahtumat ja -menot. Onnistumisia tuli tehtyä niin koulutuksen kuin viralliseen näyttelykehään astumisen merkeissä. Nähtiin paljon koirakamuja. Ulkoiltiin. Nautittiin. Löhöiltiin. Kuvailtiin videoita. Lauma tiivistyi yhdessäololla taas yhä enemmän ja enemmän. Ihana elämä.

(Edelliset puhelinkuvapostaukset löytyy 1 , 2 , 3 ja 4)

1. Rakastan näitä syksyn ihania värejä♥ 2. Collie Alman ja Lotan kanssa yhteislenkillä 3. Koirahieronnassa - vitsit Martta nautti rentona :-) 4. Ollaan oleiltu nyt paljon Seinäjoella ja tässä just iltalenkillä..

5. Tampereella aussie Iloa ja Jennyä moikkamassa 6. Uuh, meidän uusi rakkaus - koiraveräjä! 7. Martta Kalevan Mustissa&Mirrissä ostoksilla - neiti saikin palkaksi hienosta reissusta uuden vinkupallon 8. Corgia ja Romaniasta tuotua löytökoiraa leikittämässä koirapuistossa

9. Sekarotuisesta Turresta on tullut lyhyessä ajassa Martan hyvä kamu♥ 10. Tää on syy miksi on aina ihanaa tulla kotiin, kun on maailman ihanimmat koirut vastassa! 11. Ai mitenniin tykätään Kongeista? 12. Vouh! Mennään lenkille! Vouh!

13. Kristan kanssa lähdettiin lenkille - mukana menossa Martta, sekarotuinen Hermanni ja parsoni Peppi♥ 14. Seinäjoella - again! 15. Saatiin Sannalta hevosta pakkaseen.. nyt me oikeasti tarvitaan koirille isompi pakastin! 16. Näin innokas lenkkeilijä mulla on..

17. Seinäjoella mätsärissä Martan kanssa 18. Meitsi löysi paikkansa - Kongien taivas♥ 19. Ja seuraavana päivänä mentiin sit Lapualle mätsäriin.. 20. Me päästiinkin yllättävää kyllä sijoituksille, kun Martta oli pentujen SIN3, jee!

21. Sekarotuisen Rommin kanssa Martta sai painia ja peuhata mielensä mukaan 22. Seinäjoen Mustissa&Mirrissä mantteliostoksilla, no eipä löytynyt oikeaa kokoa.. 23. Niimpä lähdettiin sit lohdutukseksi koirapuistoon, jossa olikin kiva siperianhusky-kamu :-) 24. Sit vuorossa olikin kerrostalo-elämään totuttelua kaverin luona..

25. Kai huomasitte jo Ovelia heijastinolkavyöstä tuote-esittelyn? Postaukseen pääsette tästä! 26. Tutustumassa kerrostalo-elämään eri ystäväni luona! Hissillä kulkeminen sujuu jo mainiosti :) 27. Rankkaa tää kylässä oleminen 28. Kyläreissun jälkeen koirapuistoon kuluttamaan loput energiat..

29. Hiekkamontuilla peuhaamassa koko porukalla 30. Sen jälkeen oli hyvä trimmata villakoirat kuntoon, kun niillä ei ollut ylimääräistä energiaa! 31. "Mee mökille, äläkä jää kaupunkiin..."  32. Pian perillä mökillä!

33. Seuraavana päivänä piti lähteä 1,5h päähän Äänekoskelle mätsäriin.. 34. Martta selviytyikin reippana 40 pennun joukosta punaisten toiseksi. Mamin kulta♥ 35. "Innokas" apulainen kuvien muokkaamisessa.. 36. Oli kiva muokata kesän ihania uintikuvia!

37. Ihana syksyinen aamu mökillä 38. Käytiin moikkaamassa vanhainkodissa mummuani koko lauman voimin ja neidit oli ihan täydellisiä! Ne hurmas koko vanhainkodin yläkerran hienolla käyttäytymisellään♥ 39. Kuvasin mätsäripalkintoja ja heti oli kuvaus-apulainen auttamassa 40. Rakastan syksyssä kynttilöitä ylikaiken..oihh!

41. Kamera meni sitten hajoamaan mökkireissulla, saaden muistikortille vain parit kuvat.. onneksi edes ne pari kuvaa onnistuivat! 42. Onnea on oma rakennustaitoinen isä, joka väsäsi takakonttiin välilevyn. Välilevy on maalausta vaille valmis :-) 43. Kotimatkalla 44. Reissussa rähjääntyneitä koiria..

45. Liikettä Niveliin! - luennolla Seinäjoella 46. Uusi koirakirja - vitsit, miten mielenkiintoinen opus! 47. Iltalenkillä vesisateessa, siinä jos jossain mieli ja sielu lepää.. 48. Hieroin yks ilta Marttaa ja neiti nautti oikein urakalla!

49. Tuituitui♥ 50. Niin minä kuin Martta ekaa kertaa virallisessa näyttelyssä 51. Maailman hienoin piski, jee!! 52. Niinistön ihanissa maisemissa lenkkeilemässä syksyisenä päivänä

53. ja 54. Rally-toko kylttien tekemistä ja laminointia 55. Aamupäivällä lenkkeilemässä koko lauman kanssa 56. Sunnuntain kunniaksi koko kolmikko pääsi hierottavaksi ja kyllä teki taas terää :-)

Siinä se nyt on. Meidän lokakuu tiivistettynä puhelinkuviksi. Paljon ehti taas yhden kuukauden aikana tapahtua ja välillä jouduinkin osasta menoista kieltäytymään hirveän kiireen takia. Oli kyllä huippumukavaa touhuta koirien kanssa ja samalla nauttia näistä ihanista syyskeleistä♥ toivottavasti ens kuukausi tulee olemaan yhtä antoisa ja mahtava!