Esittelyssä koirakirja osa 3

Me ollaan rakastuttu ihan koirakirjoihin ja tää on yksi niistä ihanuuksista, joka koreilee uutena rakkautena meidän hyllykössä. Mun mielstä koirakirjat on kirjojen aatelistoa ja niitä on jotenkin niin ihana lukea tai vaikka vain selailla. Mikä onkaan parempaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kuin lueskella hetki koirakirjaa?

Tää kirja on meidän koirakirjoista eniten "hömppä" koirakirjoihin kuuluva opus. Jotenkin musta tämän kirjan idea on itsessään niin loistava - miksi tälläisiä kirjoja ei voisi muka olla koirillekin, kun näitä on olemassa lapsillekin? :-D Kirja on toteutettu taitavasti ja rennolla otteella. Kirjasta aivan huokuu se rakkaus koiriin - kyllä huomaa, että itse tekijöilläkin taitaa olla koiria♥ Kaikenkaikkiaan kirja on siis todella lupsakka ja ennenkaikkea, hauska lisäys meidän koirakirjojen kokoelmaan. Tätä voi nyt hymyssäsuin ensin täytellä ja sitten muutaman vuoden päästä lueskella mitä toilailuita Martta on nuorempana tehnyt.

Näin itse tekijät kuvailevat kirjaansa:
"Kun kotiin muuttaa uusi hauvavauva, omistajan elämä mullistuu. Koirasta tulee perheenjäsen, joka elää mukana arjessa ja juhlassa. Yhdessä koettuja ilon hetkiä, arkisia puuhasteluja ja uskomattomia kommelluksia on hauska muistella vielä vuosien päästäkin.

Tassunjälkiä on hauskasti kuvitettu, hyväntuulinen kirja koiran elämänpolun tallentamiseen. Siihen voi merkitä muistiin niin tärkeät tiedot kuin hilpeät tapahtumat lemmikin elämän varrelta.

Kirja sopii kaikenlaisten koirien omistajille ja on täydellinen lahjaidea koiraperheeseen"

Kokosimme kirjasta muutamia plussia ja miinuksia:

+aivan ihana lahjaidea!

+laadukkaasti toteutettu

+piirrokset piirretty taidokkaasti ja kirja on kivan värikäs!

+hyväntuulisuus huokuu lukijalle

-kirja olisi voinut keskittyä enemmän myös sinne aikuisikään ja vanhuuteen

(*kirja on saatu itse kirjailijalta)

Koiran turvallisuus pimeässä kunniaan, kiitos!

Nyt kun pimeät illat ovat saapuneet, on tärkeää miettiä myös sitä turvallisuutta liikkuessa - sekä omaa että myöskin sitä hihnan toistapäätä. Oon huomannut, että moni muistaa kyllä laittaa itselleen heijastinliivin päälle, mutta monesti se itse koiran turvallisuus unohtuu. Nykyään koirille nimittäin on olemassa jos jonkinmoista varustetta ja valoa ettei tosikaan! Kyse ei siis voi olla siitä etteikö koirille löytyisi heijastinvarusteita :-)

Meille turvallisuus on yksi suuri avaintekijä ulkoilulle. Liikumme paljon valaisemattomilla teillä, joten koko porukan näkyminen pimeässä on tärkeää. Mä oon vähän tälläinen "iltalenkkeilijä" muutenkin, kun musta on jotenkin niin ihana kulkea pimeää katua pitkin hiljaisuudessa ja katsella ympärilleen, kun koko kaupunki on mennyt jo nukkumaan - vaikka oonkin arkajalka, niin koirien kanssa liikkuessa mulla ei oo ikinä epävarma olo. Mulla on epävarma olo vain silloin, jos epäilen meidän näkyvyyttä pimeillä kaduilla ja teillä. Siksi olenkin satsannut kunnollisiin heijastinvarusteisiin!

Me ollaankin itseasiassa saatu lähialueen muilta liikkujilta sekä autoilijoilta hyvää palautetta näkyvyydestämme - on siis ollut kiva huomata, ettei joka iltalenkille "turhaan" pue noita kaikkia vermeitä päälle eli me oikeasti siis näymme tuolla tienvarsilla! Meillä on heijastintuotteet päällä myös pienessäkin hämärässä. Itse autoilijana olen huomannut, että hämärä on välillä jopa petollisempaa kuin itse pimeys, sillä autoilijana luulee näkevänsä tiellä pitkälle, vaikka asia onkin aivan toisin..

Meille on vakiintunut koiranaulakkoon tietyt heijastinvermeet mitä käytämme joka lenkillä aamuvarhaisella tai iltamyöhällä pimeässä. Niihin kuuluu siis Top Canisin heijastinhinta (vaihtoehtoisesti käytössä Hurtan heijastinhihnat), Hurtan heijastinliivit, valopannat sekä erilaisia valoja ja heijastimia.

Meillä ihan ykkösheijastintuote on 1. Hurtan heijastinliivit. Ne on Hurtan mallia Lifeguard Polar ja nuo istuu etenkin villaneideille kuin nenä päähän! Martan heijastinliivi on vielä vähän isohko, mutta varmasti kun Martallekin tulee enemmän massaa niin istuu paremmin. Nyt tuota voi onneksi säätövaralla hieman kiristää, niin ei lökötä liikaa neidin päällä :-) Näissä on mukavasti heijastintakin, vaikka ainahan sitä tietysti voisi olla enemmänkin..

Hyvänä kakkosena meillä tulee 2. Orbilocin valot. Noi on hinnaltaan aika kirpeen suolaset (noin 25€/kpl), mutta noi on kyllä olleet joka sentin arvoisia. Meillä näitä on siis vain kaksi kappaletta, eli kolmas valo ois nyt hankinnassa syksyn mittaan. Nää näkyy äärimmäisen kauas (5km asti, mikä on musta tosi huikeeta!), on vedenpitäviä (100m asti), iskunkestäviä (100kg asti), pitkällä paristonkestolla tehty, kestää koviakin lämpötiloja ja on taattu 3vuoden takuulla - ei siis ollenkaan hullumpaa! Tähän kakkossijaan kuuluu myös muut pienet heijastimet ja tuo eräältä tuttavaltani saatu pikkuvalo, joka on (ihmekyllä!!:-D ) toiminut moitteettomasti.

Kolmatta sijaa pitää 3. Valopannat, jotka ovat olleet epäilyksistäni huolimatta pimeässä hyvin näkyvät. Mun äitikin kehui näitä kivan näppäriksi, kun nää oli villakoirilla mukana heillä maalla. Noita saa säädettyä kolmeen eri valoon - vilkkuva, nopea vilkkuva ja koko aikainen valo. Tosi näppärät vaan napsauttaa kaulalle ja heti tulee lisää näkyvyyttä mukavasti! Valopantojen lisänä meillä on käytössä yleensä heijastinhihnat - joko Top Canisin tai Hurtan omat. Kummatkin noista ajaa asiansa mainiosti.

Lisäksi meiltä löytyy heijastavia juttuja paljon muitakin ja osa heijastavasta materiaalista on vähänniinkuin "piilotettu" vermeisiin, joka on musta tosi kätevää! Löytyy mm. niin Hurtan sademanttelia, pantoja, Kurikan Kamu-työvaatteita sekä Rukan y-valjaita. Jokainen näistä on käytössä aina tarpeen mukaan ja nääkin heijastimet tuo mukavasti lisää tähän normaaliin varustukseen.

No, miltä se kokonaisuus sitten näyttää ihan käytännössä? Voisi sanoa, että aikalailla tältä! Ilmeisesti tältä lenkiltä on tosin jäänyt nuo meidän heijastinhihnat, jossa muuten nuo Orbilocit roikkuu pois.

Pysykäähän kuulolla, postaussarjaan on tulossa jatkoa omistajan heijastintuotteilla! Tässä odotellessa kuullaan mieluusti miten te liikutte pimeällä? Onko teillä valoja ja heijastintuotteita - mitä? Onko jokin tuote ollut ylitsemuiden? :-)

Marttakerhoilua

Tsau! Nää koirien esittelypostaukset jatkuu taas - tälläkertaa Martan ikiomalla esittelyllä!

Tää makkarainen täytti jokin aika sitten 10kk. Hassua ajatella, että vajaan parin kuukauden päästä tää neiti täyttää muka jo vuoden. Sehän on vielä ihan hupsu lapsukainen. Jokseenkin aika hömelö. Luulee olevansa vieläkin se sama 5,3kiloinen sylivauva, vaikka painoa onkin jo melkein 30kg. Rakastaa juosta suoraan syliin, jos köllötät sohvalla. Vaihtoehtoisesti myös sohvalle kiipeäminen ja tassuilla vatsan päällä kävely on parasta. Unohtamatta tietenkään sitä pussailua!

Tätä ipanaa ei oo ees pienenä pelottanu ihmiset saati koirakaverit. On siis äärimmäisen sosiaalinen, varsinkin jos ihmisiä tulee kotiin kylään. Riehuu ja pussailee sen minkä kerkeää. Välillä pitääkin palauttaa neiti maanpinnalle, kun ei muista että hyppiminen sohvalla ihmisten päällä ei oo aina niin kovin toivottavaa saati suotavaa, mutta minkäs teet, kun villakoiratkin tekee ihan samaa..:-D Painoero on vaan vähän eri..

Luonteeltaan Martta on  rohkea, tasapainoinen ja avoin. Lupsakan olemuksen takana piilee myös ripaus terävyyttä ja oppimiskykyä. Duunailee mielellään kaikkea ja olisikin kaikissa arjen asioissa mukana, jos saisi. Meille olikin muodostumassa ongelmaa, kun neiti ois halunnut vaan olla mun kanssa ihan koko ajan - vessaan ja suihkuunkin ois änkeä mukaan, koska vaarana oli, että mamma vois vaikka kadota johonkin.. Nykyisin neiti on itsenäistynyt paljon ja on huomattavasti helpompi kaveri kotonakin, kun ei koko ajan ole perässä seuraamassa. Höpsö♥ Martta on kaiken hyvän lisäksi myös todella sopeutuvainen - toki onhan sitä pienestä pitäen kuskattu muunmuassa mun ystävien ja tuttujen työnä kylässä, eläinkaupoissa, torilla ja koiratapahtumissa eli rauhoittuu nopeasti erilaisiin tilanteisiin eikä turhia hötkyile.

Martan kanssa harrastetaan hakua, jälkeä ja tottista. Meillä menikin pitkään oppia etsimään maalimiehiä metsästä - meidän suunnistusharrastus meinaan aiheutti sen, että Martta oli oppinut ignooraamaan ihmiset metsässä. No, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt ollaan ihan innostuttu meidän harrastuksista! Lisäksi käymme säännöllisesti mätsäreissä, lenkkeilemme ja näemme koirakavereita. Ja syksyllä meillä on vuorossa ihkaeka virallinen näyttely...hui kauhistus! :-D

Neiti ei oo tuhonnut elämänsä aikana kuin yhden riman koiraportista. Hampaiden käyttö on siis rajoittunut hienosti luihin. En tiedä pitääkö mun koputtaa puuta, kun meen nyt tälläistä ees sanomaan...

Osaa toimia koiralaumassa - isossa sekä pienemmässä. Ei liiemmin uhittele tai "hae paikkaansa". On sellanen rennon letkee menijä. Ei turhia jää kainostelemaan uusia koirakavereita, vaan lähtee samantien mukaan meininkiin. Tykkää leikittää ja leikkiä muiden koirien kanssa. Osaa leikkiä myös pienempien koirien kanssa, vaikka välillä unohtaakin olevansa isompi kuin leikkikaverinsa.

Sosiaalisuus on tuonut myös haasteita. Toisaalta, mielummin omistan vähän liian sosiaalisen karvatassun kuin sosiaalisesti rajoittuneen. Ollaan meinaan hinkattu ja hinkattu ohituksia sekä ihmismassassa kulkemista monenlaisissa tapahtumissa. Ei meinaa neidin pääkoppaan mahtua, että jokaista ihmistä ei voi moikata. Nyt kuitenkin harjotus on jo parin kuukauden ajan tuottanut hedelmää ja homma sujuu jo mukavasti.Ohitukset ovat rennon letkeitä ja osaa jo ihmisen tullessa vastaan hakeutua mun vierelle - vastaantulijoilta onkin tullut kehuja, kun neiti kulkee rauhallisesti vierelläni. Moni vastaantulija, kun nimittäin on hätkähtänyt neidin kokoa ja ulkonäköä...

Mitä paheita Martalla on? Viimeisin keksintö on syödä pöydältä. Meillä ei koskaan koirat oo saanut pöydästä mitään, mutta nyt neiti on pariin otteeseen varastanut ruokaa pöydästä, kun oon kääntänyt selän. Nyt alkaa tiukka kuri tässäkin asiassa ja pakko korjata asia - pian meillä ei oo varmaan jääkaapissakaan ruokaa, jos ahneus etenee tätä vauhtia..:-D Tästä päästäänkin siihen, että neiti on ahne kuin possu. Ihan samanlainen tohottaja ruoan perään kuin villakoiratkin - kaikki mitä annetaan, niin syödään. Mahaan menee siis ihan kaikki kurkusta tomaattiin ja tomaatista leipään. Musta toki ahneus on enemmän hyve kuin pahe, sillä se helpottaa muunmuassa koulutusta.

Martan kanssa ensimmäisenä tavoitteena on selvittää BH-koe ja jatko onkin sit ihan omista lahkeista kiinni. Neidillä kyllä riittää päätä ja taitoa, mutta riittääkö mulla, niin siitä en kyllä tosiaan tiedä. Onneksi tuttavapiiristä löytyy avuliaita ja taitavia auttajia jos niikseen tulee :-) Katsotaan!

Haluatko tutustua paremmin myös lauman muihin jäseniin? Esittelyn Kertusta voit lukea täältä!

"Mä joka päivä töitä teen..."

Mulla on kytenyt jo pidemmän aikaa ajatus tehdä postausta tästä Hertan "Kurikan Kamu"-työtehtävästä, mutta en oo ikinä saanut ketään kuvaamaan meidän työjuttuja ja lehti-tai mainoskuviin mitä meistä on otettu, ei olla saatu lupaa käyttää niitä täällä blogin puolella. Nyt kuitenkin veljeni avokki kuvasi meistä parit kuvat Kurikan kaupungin järkkäämästä Asu&Elä-tapahtumasta, joten saadaan vihdoin tästä pestistä postausta kehiin! Jeeij!

Kyse on siis Hertan ihan ikiomasta duunista Kurikan kaupungilla. Te, jotka ette blogia ole ehkä lukeneet vielä maaliskuussa tai olette skipanneet jostainsyystä tämän tiedon, niin Hertta äänestettiin maaliskuussa ihkaekaksi Kurikan Kamuksi. Kurikan Kamun tehtävänä on pääasiassa edustaa Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana ja viihdyttää ihmisiä. No, mitä kaikkea me ollaan sit päästy jo oikeasti tekemään? Työtehtävä on pitänyt sisällään vähän kaikkea - mm. ollaan oltu eri tapahtumissa esiintymässä, päiväkodissa lapsia ilostuttamassa ja mainoskuvauksissa kuvauttamassa kaupungille mainosmateriaalia. Kuitenkin se tärkein tehtävä on ollut viihdyttää ihmisiä tempuilla ja ihmiset ovatkin saaneet esityksen lopuksi rapsutella sekä halia Herttaa. Hertallehan tää on sopinut siis enemmän kuin mainiosti!

Ensimmäistä päiväkotitapaamista jännitin etukäteen, sillä tiesin, että Hertta ei oo oikein koskaan ollut kunnolla lasten kanssa tekemisissä. Tiesin kyllä Hertan osaavan käyttäytyä, mutta että tykkääkö se lapsista yhtään ja miten se reagoi ylipäätään heihin, niin mietitytti ja jännitti...yritin kuitenkin päästä jännityksestäni yli ennen tapaamista päiväkodilla, sillä en tosiaankaan halunnut, että se vaikuttaa Herttaan millääntapaa. No, päiväkotiin astuessamme olivat lapset jo ovella laumana vastassa ja arvatkaa kuka sinne väkilaumaan oikein syöksyi? Herttapa tietenkin! Tuolla neidillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia olla välillä jopa kiljuvienkin tai äkkipikaisten lasten kanssa, vaan oikeesti neiti nautti kun sai paaaljoon rapsutuksia ja nakkeja palkaksi lapsilta.

Tää pesti sopii meidän koirista Hertalle kuin nenä päähän. Tää juniori Martta on vielä niin kovin vilkas (ja unohtaa välillä käyttäytyä nätsisti...) sekä on se kyllä vähän turhan isokin ehkä johonkin päiväkotiin.. Kerttu taas on niin omalaatuinen persoona mihinkään tälläiseen, vaikka tykkääkin hirmuisesti ihmisistä. Eli Hertta on juuri sopiva ja tasaisen varma luottokoira tämmöiseen :-)

Meidän pitäisi nyt tyhjätä jokin sopiva aukko kalenteriin uudelle päiväkoti-tapaamiselle, sillä me nautitaan kumpainenkin noista tapaamisista - Hertta nauttii rapsutuksista ja minä siitä, kun näen lasten vilpittömän ilon koiravieraasta.

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt tuota kaverikoira-toimintaa, mutta jostainsyystä se on jäänyt vähän taka-alalle. Mulle itselle kaikki tälläinen vapaaehtoistyö on lähellä sydäntä, sillä tykkään itse toimia ja olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se on sellainen "henkireikä" mulle. Pitäisi kai ottaa nyt syksyn mittaan yhteyttä tämän alueen kaverikoiratoimintaan ja käydä vaikka tutustumassa millaista menoa siellä on..:-) Saas nähdä!

Metsäilyä kera kahden iloisen koiran

Kuulumispostausta tähän väliin! Meillä rullaa arki mukavasti, tosin hirmuisen kiireisesti. Itsellä on töiden, treenien ja koulun ohella paljon erilaista menoa - välillä tuntuukin, että vuorokauteen pitäis saada ainakin muutama tunti lisää, että sais kaiken tehtyä ajoissa. En viitsi edes sanoa, että "kyllä tää tästä syksyn mittaan rauhoittuu...", kun vähän jo aavistelen, että niin ei tule käymään. Haha :-D

Me ollaan napattu pariin otteeseen Martan kanssa hoitokoira Peppi joukkoon lenkeille. Ollaan saatu vähän yksilöllisempää aikaa, kun ollaan menty vaan kolmistaan. Peppi on muutenkin mitä mainiointa seuraa Martalle - tytöt juokseekin aina lenkeillä ihan hurjaa vauhtia ympäriinsä jahtaillen toisiaan ja välillä painien kilpaa. Hassua miten tytöillä on tuota kokoeroa, mutta se ei menoa haittaa ollenkaan - Martta osaa ihme kyllä tosi hyvin kohdella ja varoa pienempäänsä. Mutta eikö se niin ole, että ystävyys ei katso ikää eikä kokoa? Kaikki allaolevat kuvat on siis otettu meidän viimeviikkoiselta metsäreissulta.

Villaneidit vaihtoivat ruokaansakin tässä jokin aika sitten ja nyt eilen huomasin, että myös sitä painoakin on tullut hivenen lisää. Meillä toki tuo painonnousu on onneksi vain positiivinen asia, kunhan tuota painoa ei tuu enää enempää! Aiemmin meillä tosiaan oli villoilla ruokana ANFin Adult Holistic ja nyt ruoka vaihtui Clinivetin Adult Junioriin. Saa nähdä kuinka ruoka loppujenlopuksi villakoirille sopii, mutta ainakin nyt vaikuttaa ihan hyvältä - ainakin ruokakipot hotkitaan edelleen tyhjäksi ja painonnousu on ollut positiivinen merkki :-)

Hertan kanssa meillä oli temppuesitys Kurikan kaupungin Asu&Elä-tapahtumassa ja kyllä siellä olikin porukkaa meitä katsomassa! Hui! Hertta on musta niin ihana, kun siitä aivan näkee kuinka neiti nauttii esiintymisestä ja niistä kaikista ihmistä. Voiko koiran häntä heilua oikeesti noin vinhasti edes, mitä se tuolla(kin) heilui? Meidän pitäisikin itseasiassa taas ottaa asiaksi ja mennä lapsia ilostuttamaan päiväkotiin. Tuolla temppuesityksessä moni päiväkodista tuttu lapsi tuli rapsuttelemaan ja moikkaamaan meitä, kivaa!

Tuo mun mätsärikin sujui mainiosti ja nyt painin kuvanmuokkaamisen sekä raporttien kanssa. Paljon työtä siis vielä jälkikäteenkin! Jennankin kanssa pitäisi katsoa mitä kaikkea noilla hyväntekeväisyyteen menevillä rahoilla ostetaan löytöeläimille :-) Tää on niin vinhaa, että saan olla tekemässä hyvää! No, skipattiin sitten toinenkin lähialueen mätsäri, kun olin itse tuomaroimassa Kauhajoen mätsärissä. Olisinhan mä tietysti voinut laittaa Martan jollekin kaverille vietäväksi, mutta voi hitsi kun olin itse pentukehässä tuomarina :-D Eikä tässä nyt muuten mitään olis, mutta kun menin ilmoittamaan Martan Seinäjoki KV:seen lokakuulle. Tiedättekö kuinka paljon mua jo jännittää, apua!! Mä jo melkein voin käsin kosketella sitä myötähäpeää, kun neiti vain pelleilee kehässä...:-D

Hassua ajatella, että Martta on pian jo 11kk eli ei mee enää kauan, kun neiti on jo vuoden! Alkaa jo tuolla neidin päässä olla ihan mukavasti tuota järkeä ja oon kyllä äärettömän kiitollinen, että sain itselleni tälläisen neidin. Nyt voin jo ehkä pikkuhiljaa ruveta sanomaan, että tämän yksilön perusteella beussi rotuna on kyllä niin ihana - silleen niinku sopivasti höpsö ja kivan oppivainen!

Oon nyt pallotellut tässä parin viikon sisään kahta eri enkkubulli-pentua (kummatkin ihan pieniä 8viikkoisia vauvoja vielä!!) ja sit tuota belggaripentu Haadesta. Tuituitui, kun kaikki olivatkin söpöjä♥ Mun täytyy ihme kyllä myöntää, että en silti omista tippaakaan pentukuumetta - mikä on siis jo oikeastaan toisen luokan ihme, sillä koiranpennut on parhautta! Ehkä tuolla mun teinillä voi olla osuutta asiaan..niin sen täytyy olla :-D okei, myönnetään! Mä huijasin! On mulla pikkuisen villakoirakuumetta..mut ihan vaan pikkusen! Ihan vain niin vähän, että haaveilen seuraavasta villakoirasta parin vuoden päästä. Sit ehkä joskus..

Tälläviikolla me aiotaan viimeviikon tavoin nähdä taas koirakavereita ja ollaankin sovittu keskiviikolle treffit tuonne samaan paikkaan, missä oltiin Pepin ja Martan kanssa viimeksi! Tulossa on ainakin taas belggaripentu, kääpiösnautseri, staffi, collieita, corgi, cavalier ja enkkubulli - eli varsin laaja rotukirjo taas menossa mukana! :-) Ja ainiin, mun pitääkin muistaa napata tuonnekin kamera mukaan,että saadaan taas blogin puolellekin läjä kuvia!

Koirakavereiden tärkeys meille on..

...ihan valtava! Ilman koirakavereita me oltais vähänniinkuin auto ilman rattia tai koira ilman häntää. Meille koissukamut on ihan superjeejeemahtava juttu ja nähdäänkin säännöllisesti meidän omia koiraystäviä. Meillä on villakoirilla "omat" koiraystävänsä ja Martalla "omansa" - johtuen lähinnä siitä, että nää on niin erikokoisia ja ylipäätään, erilaisia leikkijöitä. Martta tykkää riehua, revitellä ja painia, kun taas villakoirat tykkää enemmän vaan juosta kilpaa. Silti, pystytään lenkkeilemään myös kolmen koiran kanssa kimpassa kera koiraystävien, mutta yleensä tulee jätettyä jommatkummat kotia odottamaan omaa lenkkeilyvuoroaan ja mentyä sitten toisen lenkkeilyvuoron jälkeen vielä toisten kanssa. Saa ainakin itse sitten tuplaliikunnat samalla :-D Musta on jotenkin niin paljon helpompi kulkea joko villakoirien tai sit pelkän Martan kanssa kaksin - samalla tulee nautittua siitä laatuajasta ja annettua koiralle aikaa yksilöllisemmin. Yksikseen kulkiessa pystyy keskittymään samalla myöskin mahdollisiin ongelmiin nopeammin ja tietysti myös palkkaamaan oikeista jutuissa, ajoissa.

Me ollaan nyt Martan kanssa kuljettu ahkerasti eri koirakamuja näkemässä - johtuen lähinnä siitä, että neiti saisi itselleen samankokoista tai -oloista leikkiseuraa ja näin turhat energiansa purettua. Villikset kun tuppaa olemaan vähän turhan pientä seuraa leikkimiseen - varsinkin kun tää teini ei välillä aina muista, että niiden kanssa ei saa leikkiä ihan niin rajusti, kuin omankokoistensa kanssa..

Niimpä ollaan nyt nähty vähän kaikenlaisia koirakavereita - ollaan nähty mm. staffia, collieita, parsonia, villakoiraa, lapinkoiraa, sekarotuisia, rotikkaa, vinttikoiraa, siperianhuskya, cavalieria sekä belggaripentu Haadesta ja kääpiösnautseri Elmoa. Eli monenmoista koiraa ja myöskin leikkijää on tullut tavattua! Musta on jotenkin niin tärkeää (etenkin pennun ja nuoren koiran) kehittymiselle nähdä niitä samanoloisia karvapäitä, mutta myöskin niitä vähän erilaisempia karvatassuja. Erilaisella tarkoitan nyt sitä, että koira näkisi niin lyttykuonoisia kuin puikkonokkia, isoja ja pieniä, tummia sekä vaaleita ja niin edelleen..näin koira tottuu kaikenoloisiin koiriin eikä ongelmia tuu sen suhteen jatkossa :-)

Koirakavereiden näkemisessä parasta on just se, että se on kokonaisvaltaisesti koiralle paljon rasittavampaa ja hauskempaa kuin esimerkiksi hihnalenkit. Mulla on kotona ainakin viisi kertaa väsyneemmät koirat silloin kun ollaan nähty koirakavereita kuin silloin kun itse olen käynyt niiden kanssa lenkillä. Koirakavereita nähdessä neidit saa lähes poikkeuksetta mellastaa vapaana ja kyllä, niitä kilometrejä kertyy mittariin kun painellaan ympäriämpäri menemään pitkin maita ja mantuja. Ja okei, on myönnettävä että koirakavereiden näkemisen lisäksi on ihana nähdä niitä hihnan toisessa päässä roikkujia eli itse koiranomistajia - musta on jotenkin niin kiva toimitella samankaltaisten ihmisten kanssa koirajuttuja ilman että sieltä tulee yhtäkään kommenttia siitä, että "onko sun aina pakko puhua koirista??" ja saada "vertaistukea" koiramaisille toilailuille.

Koiralaumassa tulee usein eri koirapersoonat esiin - osa tykkää mennä omissa oloissaan, osa riekkuu ja rellestää vähän kaikkien kanssa, osa on ns. "väliintulijoita" eli menevät vähän toisen koiran perässä mukaan, osa isottelee sekä haastaa enemmän ja niin edelleen. Meillä Martta on eniten tuota riekkumis-ja rellestäjä-tyyppiä ja villakoirat kulkevat eniten omissa oloissaan. Martan menoa koiralaumassa on hauska katsella, kun se on sellainen leppoisa liitelijä - ei turhia stressaa tai ärhentele. Ei ota välillä oikein tosissaan muiden kahinointia keskenään, vaan pikemminkin "menee väliin" ja keskittää muiden koirien ajatukset itseensä. Villakoirat taas kulkevat lähes poikkeuksetta omia polkujaan ja leikkivät oikeastaan vain keskenään. On jotenkin niin huvittavaa, että nää kaks on välillä niin innokkaita lähtijöitä esimerkiksi koirapuistoon, mutta sit tosiasiassa vaan juoksevat kilpaa keskenään :-D On toki muutamia koirakavereita joiden menoon villatkin lämpenevät (kuten parsoni Peppi), mutta pääosin ne "hylkii" muita ja leikkii mielummin keskenään. Ihan hassua! Hertalla tietysti vaikuttaa myöskin tuohon leikkimisintoon myöskin se, että pari vuotta sitten neidin kimppuun kävi pariin otteeseen sakemanni-uros ja isot koirat oli meille pitkään arka aihe. Nykyään tilanne on hanskassa niin kauan, kun iso koira ei tuki iholle ja silloinkin neiti vain väistää ja yrittää lähinnä vain paeta. Ennen Hertta jopa juoksutti ja leikitti isojakin koiria, mutta hyökkäyksien jälkeen se jäi kokonaan. Toisaalta ei mua haittaa ollenkaan vaikka jäikin ja pääasia, että mitään suurempaa ei tuolloin käynyt. Jännästi vain tuollaiset tapahtumat muuttaa koiran luonnetta ja eikä kyllä ihme - en mäkään kyllä koirana muihin luottais, jos mun päälle ois monta kertaa käyty. Luottamus on vaikea ansaita, mutta niin kovin helppo menettää. Mutta ehdottomasti pääasia on, että pärjätään tuon asian kanssa eikä asiasta ole koitunut meille ongelmaa - kiitos ystävällisten isojen koirien, ollaan päästy pelosta älyttömän hyvin yli :-)

Ollaan otettu nyt tavoitteeksi nähdä koirakavereita vähintään kerran viikossa. Se ei ole oikeastaan edes mahdottomuus toteuttaa, sillä useimmiten joltakulta koiraystävältä löytyy kalenterista sen verran tilaa, että keritään nähdä muutaman tunnin ajan. Joskus nähdään koirakavereita melkein päivittäinkin, mutta joskus saattaa venyä 1,5viikkoonkin ettei nähdä ketään - riippuen tietty vähän omista ja koirakavereiden menoista, että saadaanko aikataulut osumaan yksiin. Katsotaan nyt mitä syksy ja talvi tuo sit tullessaan - pysyykö meidän tavoite vai luvataanko ihan liikoja! Nyt ollaan ainakin ylitetty viime viikkoina tavoite reippaasti :P

Miten teillä koirat suhtautuu muihin tassuttelijoihin? Tykkäättekö lenkkeillä kimpassa vai ihan omalla porukalla? Löytyykö koiraltanne joku paras kaveri? 

Match show 2.9.

Ettei aika vain kävisi liian pitkäksi, niin päätin lähteä tuona keskiviikkona illalla käymään Seinäjoella mätsärissä. Tästä meiltä ajaa sinne noin tunnin verran eli saatiin lähteä paikanpäälle köröttelemään melkein samantien mun töiden päälle - varsinkin kun mun piti vielä ennen tuota omaa viime lauantaista mätsäriä varten hoitaa asioitani.

Päästiin sitten sopivasti paikanpäälle ja vastassa oli jäätävän pitkä ilmottautumisjonon lisäksi hirveä kylmyys. Oikeesti, kerrankin kiitin itseäni siitä älykkyydestä napata kangastakki ja huppari varuiksi takapenkille mukaan. Pelkällä nahkatakilla ois ollut vähän ankeeta odotella tuolla jo pelkästään ilmottautumisjonossa...Miten jotenkin onkin vaikeaa järjestää niitä paria ilmottautumispaikkaa lisää eikä vain sitä yhtä? Jono matelemalla mateli eikä meinannut loppua sitten millään. Tässäkin oltais selvitty paljon vähemmälle, kun järjestäjät olisivat varautuneet paremmin taikka olleet edes muuntautumiskykyisiä - uusi ilmottautumispöytä vain kehiin ja sieltä kahviosta ne muutamat ylimääräiset tyypit sinne pöydän taakse, so simple!

No, kehät alkoivat kuitenkin vihdoin ja viimein - tosin aika pahasti myöhässä. Oltiin Martan kanssa aikalailla loppupäässä pennuissa eli saatiin rauhassa odotella kehän laidalla ja treenata samalla muutamia liikkeitä häiriössä.

Päästiin Martan kanssa kehään ja neiti oli ihan fiiliksissä! Ja niin taisin olla mäkin, sillä Martta meni super mageesti, vaikka ei olla hetkeen kehässä oltukaan saati treenattu näyttelyjuttuja. Tällä tahdilla voidaan oikeesti ilmottautua muutamaan näyttelyynkin niin ettei se mee ihan pelleilyksi ja myötähäpeäksi..:-D Mun pitäskin itseasiassa ottaa asiakseni laittaa ilmottautuminen tälläviikolla Seinäjoki KV:seen - jänskättää vaan ihan liikaa! Tuolla kehässä meitä vastassa oli melkein samanikäinen corgi ja kummatkin koirista liikkui sekä seisoi kauniisti. Meille kuitenkin rapsahti yllättäen punainen nauha. Sitten alkoikin taas se venailu, nimittäin järjestäjät keräs muut kehät pois ja yhdisti kaksi kehää yhdeksi. Siellä vuorotellen sitten käytiin läpi kaikki sinisten nauhan saaneet luokittain, jonka jälkeen vuoroon pääsivät punaisen nauhan saaneet. Voitte siis kuvitella kuinka tuolla tahdilla alkoi jo pimeä vallata parkkialuetta...huh, selvittiin kuitenkin kehään vihdoin ja Martta meni taas niin mainiosti. Ei kuitenkaan selvitty enää pidemmälle, joten päästiinkin sit hyppäämään autoon ja kotia!

Ainut asia mitä meidän pitäs todenteolla treenata on se, että Martta on tunnustellessa paikoillaan eikä kiemurtele. Mulla on ollut Martalle tapana pienestäpitäen "hinkata" sitä kyljistä ja sit neiti on onnellisena kiemurrellut mun jaloissa. No, nytkin kiemurtelee kehässä superonnellisena kosketuksesta, vaikkakin tosin paikallaan. Se on niin hupsun näköistäkin, et oikeesti naurattaa joka kerta kun neiti tekee noin! Hampaiden näyttäminen on onneksi iskostunut tuonne pääkoppaan enemmän kuin hyvin ja osaa olla paikoillaan mainiosti.

Oltiin kotona jopa ennen puoltayötä, vaikka meinas toivo jo hiipua kun järjestelyt oli tuolla mitä oli. Hivenen ärsyttävää, mutta onneksi Martta kuitenkin pelasti kaiken ihanalla esiintymisellään, meitsin 10kk pikkuneiti♥ 

Huomenna mulla onkin vuorossa sit mätsäreiden toinen puoli - oon nimittäin tuomaroimassa taasen koiria kehässä lapsi&koira- ja pentu-kehässä. Tälläkertaa vuorossa on siis paikallisen koiraharrastus-yhdistyksen, Kaukon jokasyksyiset mätsärit. Jännää!

Taskut täynnä ja lompakko tyhjänä

Voinkohan jo huokaista helpotuksesta? Mätsäri on vihdoin ja viimein ohi. Samalla stressi ja kiire pienentyivät edes hetkisesti. Vitsit miten yhdessä mätsärissä onkin tekemistä - varsinkin kun teki tuon taas kerran yksikseen! Palailen vielä tuohon mätsäriin postauksen merkeissä, kunhan kerkiän - nyt kirjoittelen loppuraportteja sponsoreille ja muokkailen mätsärikuvia ihmisille nähtäväksi. Ja tänään on vietetty koirien kans laatuaikaa pitkästäaikaa koko porukalla.. Itsellä on ollut niin jäätävä kiire kaikkien menojen ja töiden sovittamisen kanssa kalenteriin, että omat yöunet ovat jääneet ihan liian lyhyiksi. Koirat onneksi ovat saaneet olla välillä päivähoidossa vanhemmillani ja mulla ollessaan ovat lähinnä vain nähneet runsaasti koirakavereita - helppoa ja hauskaa tekemistä niin omistajalle kuin koirallekin!

Just tässä peratessani muistikortilta kesän kuvia iskee taas todellisuus päin kasvoja - me ei olla postattu oikein mistään viime aikoina. Postaamatta on jääneet ainakin Peppi-hoitokoiran ajoilta olevia kuvia läjäpäin, villaneideistä kuvia, koirapuistoilua, Seinäjoen mätsärin kuvia, asiapostauksiin tulevia kuvia ja niin edelleen...Puhumattakaan lauantaisista mätsärikuvista tai Hertan temppunäytös-kuvista! Siis oikeesti ihan kamala määrä kaikkea! Mistä mä saisin revittyä oikeesti vuorokauteen muutaman tunnin lisäaikaa? :-D

Palatakseni itse aiheeseen, niin vimeaikoina on tullut taas hankittua vaikka ja mitä. Kaikki tavarat ja ruuat ovat tosin olleet tarpeellisia eli olen pystynyt hyvin pysymään nahoissani ilman turhiakin ostoksia! Lisäksi oon kyttäillyt hyviä tarjouksia koko ajan ja siten saanut säästettyä sievon summan rahaa :-) Eniten rahaa on kulunut tarvikkeisiin ja ruokaan, mutta harrastukset (=bensa) tulevat siellä jonossa kyllä pitäen pintansa. Oon ostanut ruuan lisäksi myös lihoja ja rustoja, paljon herkkuja ja luita, puhdistusliinoja korvien putsaukseen ja eteiseen uuden mikrokuitu-tassupyyhkeen. Pyyhe muuten ajaa asiansa enemmän kuin hyvin! Tietysti rahaa on kulunut myös eläinlääkäriin, kun ollaan selvitetty tuota Martan pepun heilumista päämäärättömästi. ja käyty sen revenneen kannuskynnen kanssa siellä..onneksi kannuskynsi on jo ollut pidemmän aikaa ok, mutta peppu vaivaa sillointällöin vieläkin.

Tässä melkein kaikki romppeet ja roinat esiteltynä:

Tilasin Nimilaatat.com:ilta lahjakortilla kolme kappaletta rosterisia nimilaattoja. Martalle voitin jo aiemmin keväällä yhden nimilaatan, mutta villakoirat ovat hiihdelleet vielä ilman omia laattojaan. Tainno onhan tuossa Hertan pannassa on roikkunut reilu 6vuotta vanha nimilaatta, josta ei enää erota edes kovin selkeästi tekstiä ja numerokin on pelkästään kotinumero. Tais olla siis korkea aika vaihtaa parempaan :-D

Tilaukseen lähti Martalle iso nimilaatta (halk.3cm) ja villakoirille pienet laatat (halk. 2cm) - koot meni kyllä enemmän kuin nappiin. Oon siis hyvin tyytyväinen vielä näin muutaman kuukauden jälkeenkin - laatat ovat edelleen kuin uudet, mitä nyt vain on muutama naarmu tullut matkan varrella..

Tosi näppärännäköisiä, vai mitä?

Lisäksi ostin koko sakille uudet Ratiat keväällä - Martalle oisin jättänyt vielä ostamatta, muttakun Mustissa&Mirrissä oli niin päheet alennukset niin oli pakko ostaa sit kahta kokoa...hullu koiranainen taas matkassa näiden ostoksiensa kanssa, haha :P

Pienempi koko oli keväällä Martalle oikein passeli ja neiti ehti niitä käyttää hetken aikaa - pitäisi pestä ne vielä ja laittaa vaikka myyntiin! Tuo isompi koko tulee olemaan varmasti ihan sopiva nyt syksyyn mittaan, niin saadaan näistä taas hyvät talvivaljaat neidille :-)

Kokeilunhalusta ostin näitä pusseja jokin aika sitten, kun kasvattajalta tuli Martan mukana pentupakkauksessa tälläinen. Nää on ollut meillä nyt käytössä hakutreeneissä palkkana Martalle ja neiti aivan hotkii tän kiposta! Ostin näitä alennuksesta 10€/3pss eli taas tuli ihan mukavasti säästöä! Tää on enemmänkin sellasta "superpalkkaa" vikalle maalimiehelle, muuten ollaan palkat pidetty lihassa. Voi taas kyllä sanoa, että tarjousten perässä juokseminen kannattaa - tulee kummasti säästöä vuoden aikan, kun jaksaa vähän vertailla ja tsekkailla hintoja :-)

Paikallinen eläinkauppamme lopetti ja heillä oli loppuajasta meneillään -50% alennus. Voin sanoa, että tuollaiseen eläinkauppaan ei voi astua ilman, että mukaan tarttuisi läjä koiratavaraa. Ekalla kerralla mukaan lähti pelkästään Martalle pari uutta ruokakippoa sekä luita, mutta mulla jäi kummittelemaan mieleen suhteellisen laaja petivalikoima..Ei siis auttanut kuin kipaista uudelleen kauppaan ja ostaa Martalle uus peti. Tää on nyt kolmas peti tuolle neidille, mutta ajattelin noi edelliset pedit laittaa yhteen yhdeksi pediksi ja tän oon pitänyt makkarissa ihan erikseen. Noi edelliset pedit on meinaan muuttuneet lähes matoiksi tuon melkein 30 kiloisen neidin alla, haha :-D Tuolle pedille tuli hintaa noin 40euroa eli ei mielestäni ollenkaan paha. Tää on ollut huomattavasti parempi kuin edelliset, sillä täytteet ei oo menneet niin lyttyyn kuin näissä kahdessa edellisessä..

Lisäksi ostin vähän erilaisia lihoja pakastimeen odottamaan ja villaneidelle neljät uudet kupit. Nuo kupit on luontoystävällisiä ja tosi helppoja puhdistaa :-) Ja mikäs sen parempaa, kuin saada ns. "kaksi kuppia yhden hinnalla??"

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin Hertalle on ollut jo vuosia kateissa sademantteli. Kaikki koot ovat olleet vääriä, joten mantteli on jäänyt joka kerta kauppaan. Olin jo vähän luovuttanut asian suhteen, mutta ollessamme kaupunkikävelyllä loppukesästä Martan ja Hertan kanssa Seinäjoella päätin kipaista Mustiin&Mirriin. Jostainsyystä eksyin sitten tutkiskelemaan eri manttelivaihtoehtoja..Löydettiin myyjän avustuksella Hertalle oikeankokoinen sademantteli Hurtalta. Hintaa tuolle jäi muistaakseni 50€ eli kyllä vähän lompsasta kirpaisi, mutta ei auta - nyt se mantteli on vihdoin ja viimein pitkän metsästyksen jälkeen meillä :-D

No ei se siihen jäänyt - voi taivas, kun eksyin vilkaisemaan Rukan hyllylle päin..se oli menoa se! Tiedättekö semmoset sanat kuin #materialismionnellisuus #hulluus ja #hupsistaoho?? Samalta reissulta lähti mukaan siis myös uudet valjaat Martalle. Tälläkertaa kesäversiona eli Rukan nyloniset y-valjaat. Ihan huiput säätövaransa ansiosta ja väri on just oikee - sopii hienosti sit mun Hai-saappaisiin syksyllä ;-)

Kauan jo ostoslistalla ollut kultainen snakekin pääsi vihdoin kotiin Mustista&Mirristä. Mulla olikin sinne lahjakortti, niin pääsin sit vihdoin tuhlailemaan senkin. Tuon mustan hihnan väsäsin tuohon itse - valikoimat kun Mustissa&Mirrissä oli niin heikot ja se yks musta nahkanen remmi ois rokottanut lompakkoa vähän liikaa..niimpä otin ompelukoneen esiin ja surautin itse remmin :-) Kätevää!

Täällä blogissakin jo ehkä kertaalleen nähty vesilelu on ollut kyllä aika hitti ostos - etenkin meidän mökkireissulla toi oli suosituin kapistus!

Me ollaan pitkään menty nyt kankaisella koirankakkapussilla, mutta sitä saa pestä niin usein, että näyttää hyvältä..niimpä matkaan lähti parit uudet kotelot kankaisen kaveriksi!

Oon ihan innostunut kokeilemaan neideillä kaikkea uutta - tälläkertaa luiden ja herkkujen muodossa. Tässä läjä erilaisia luita meidän herkkuhyllyltä..musta on jotenkin niin kiva noiden raakojen luiden ja lihojen ohessa syöttää näitä kuivattuja versioita, varsinkin kun nää on vielä kotimaisia! 
Ja kun kokeilen uutta, niin niiden vastapainoksi kaapeissa pyörii nää samat vanhat suosikit - itseasiassa noita Ziwipeakin herkkuja meillä ei muuten hetkeen oo ollutkaan!

Ai sanoiko joku, että meillä koirat tykkää lihapullista? Häh, ai tykkää vai? Luulet väärin...

Meidän kesän lemppareihinkin kuuluva Kongi on ollut kyllä ahkerasti käytössä. Kerttukin jaksaa duunailla tän kans, eikä oo aina varastamas sitä Martan isoa kongia..

Tilasin jo kevään lopussa Martalle varastoon heijastinliivin, kun nää oli Petenkoiratarvikkeella mukavassa alennuksessa. Kokeilin tätä tässä pari päivää sitten neidin päälle ja oli kyllä just sopiva. Vähän ehkä löysä rinnuksesta, mutta muuten istui ihan mukavasti päälle. Lisäksi hommasin tuommoisen valopannan neidille - nyt me ainakin näymme tuolla pimeässäkin! Vielä kun saisi yhden Orbilocin valon neidille, niin ois täydellistä.

Tuorempina ostoksina on Kennel Sumuvuorelta ostetut kamppeet. He olivat mätsärissäni myymässä ja esittelemässä tuotteitaan enkä tietenkään voinut sitten vastustaa mätsäritarjouksia! Mukaan lähti siis pitkään etsimäni litran purkki Pentu-Nutrolia, nännikumi palkkaukseen ja treenaamiseen sekä 5kg Natural Menu-nameja. Noi sopii esimerkiksi sikahyvin jäljestykseen, kun koiran ei tarvi pureskella niitä. Kaiken hyvän lisäks tuo on vielä tosi riittoisa pussi!

Millaisia ostoksia te teette kuukauden aikana? Ruokaa, leluja, pantaa tai hihnaa? Vai kuluuko rahat vain ja ainoastaan sinne auton tankkiin? :-)