Jääötökät esittelyssä juuri ennen kesää

Jeeij, meitsin ihkaekat Icebugit on täällä. Meitsi osti nää itelleen joulukuun alussa ja siitä asti ne ovat olleet ahkerassa käytössä - lähes joka lenkillä! En oo aiemmin jotenkin hirveesti kiinnostunut nastakengistä, oon kokenut ne meinaan jotenkin turhina ja epäpätevinä. Miten sellaisten kenkien kanssa voi tulla toimeen, jos kaupassakaan ei niillä pysty kävelemään? Tarvisinko muka jotain nastoja kengän pohjiin, kun onhan tuossa pystyssä pysytty tähänkin asti. No niimpäniin, vaihtelevalla menestyksellä on kahdella jalalla pysytty ja välillä sit aina pyllähdetty tsekkailemaan maisemia eri perspektiivistä. Koskaan kaatuminen ei oo kuitenkaan johtunut säntäilevästä koirasta, vaan oikeasti siitä, että jalat ei oo pitänyt liukkaalla. Ja aina oon kieltänyt itseltäni todellisuuden - pihalla on liukas ja tarvitsen nastakengät.

Asialla on ollut myös toinen puoli, nimittäin oon tiennyt, että hyvät nastakengät maksaa hunajaa. Suomennettuna siis näiden kirpeä hinta saanut nää jättämään suosiolla ne kaupanhyllyyn. Opiskelijan tilillä harvemmin nimittäin on sitä ylimääräistä. Josko koskaan ylimääräistä. Olin siis mielummin pihi ja ostin ne viiden euron nastalliset irtopohjat kuin olisin ostanut ne ihan kunnon nastakengät.

Voin kertoo ihan puhtaalla omallatunnolla, että tää on asia mistä ei ois kannattanut säästellä, sillä nyt muutaman kuukauden käyttämisen jälkeen en näistä luopuisi. Ikinä. Nää on yberhypersuperhyvät jalkaan ja tosi lämpöisetkin -30asteen pakkasellekin. Mun mielestä nää on muutenkin niin paljon paremmat kuin kengän pohjiin laitettavat irroitettavat nastapohjat, sillä nää pysyy ja nää pitää ihan pelkällä jäälläkin. 100% jäällä pitämistä ei voi tietysti luvata, mutta sen verran voin sanoa, että mä en oo pyllähtänyt näillä vielä kertaakaan, vaikka ollaan menty muunmuassa jäisellä tiellä ja kallioilla. Näiden pohjassa on älynastat, joten nää ei sitten raavikaan lattiapintoja pilalle. En mä kuitenkaan siltikään lähtisi ihan helposti näillä kauppaan kuljeksimaan, sillä se rapina saa jo pelkästään mun selkäpiissä menemään kylmät väreet :-D Aika must ostos talveksi jokaiselle koiran kanssa ulkoilevalle! 

Nyt nää on aika putsata talvivarastoon odottamaan ja siirtyä lenkkareille! Hassua luopua näistä, kun on juuri vasta päässyt vauhtiin näiden käyttämisestä ja näistä on kehkeytyneet erittäin rakkaat lenkkikaverit! Täytyy varmaan muuten suunnata lenkkariostoksille, sillä vanhat näyttää vähän siltä, että niiden uusi koti on roskis..

Melkein ERInomainen

Taas yksi koitos ohi. Kerrankin voin sanoa, että nostan hattua ensinnäkin a) itselleni ja b) koiralle. Kummaltakin meiltä tuo näyttely oli tosi hieno suoritus. Mua ei nimittäin jänskättänyt lähes ollenkaan ja Martta meni niinkuin unelma. Edellisiltana mua jo melkein ahdisti ajatus näyttelyistä, mutta pitkien yöunien jälkeen fiilis oli lähinnä vain odottava. Outoa. Melkein jo luulin tulleeni sairaaksi, mutta ilmeisesti siitä Annen mentaaliluennosta oli hyötyä. Suoraansanoen huimasti. Jos tää mun jännitys helpottaa tällästä vauhtia, niin ensi syksyn BH-koe ei ole ollenkaan mahdottomuus. Täytyisi vaan alkaa nyt taas treenailemaan useammin, kun lumetkin ovat ottaneet nyt sulaakseen. Muutenkin treenifiilis on kasvanut vuoden vaihteen treenikaamoksen jäljiltä taas, varmaan kevään ja auringon ansiota. Muutamissa itsenäisissä treeneissä koirakin on toiminut mukavasti - siitäkin huomaa selkeästi, että tauko on ollut paikoillaan. Ehkä se tästä..

Nyt kuitenkin näyttelyasioihin! Saavuttiin näyttelypaikalle vajaa tunti ennen kehien alkua. Mukaani lähti ehkä maailman paras näyttelyseura eli oma äitini. Äitin kanssa tälläset reissut on hirmurentoja ja mukavia, sillä hän on aina niin rento ja kannustava. Ja sainhan näyttelyihin samalla myös kuvaajan! Kuvia meidän toilailuista on aina hyvä saada - näkeepä ainakin mitä on tullut tehtyä siellä kehässä, jos ei muuten muista tai siis, halua muistaa :-D Saatiin istuskella rauhassa ennen omaa kehää ja Martta nukkuikin sen aikaa rauhassa jaloissani, vaikka ympärillä koirat haukkuivat, menivät ihan vierestä ohi sekä osa jopa räyhäsi. On jotenkin niin helpottavaa, kun tietää, että omalle koiralle tuollaiset tilanteet ovat niin helppoja. Nähtiin siinä ennen meidän kehää Riikka koiransa Lunan kanssa ja tytöt jopa muistivat toisensa alkuhässäkän jälkeen. Ollaan siis oltu Riikan kanssa koiria juoksuttamassa muutaman kerran koirapuistossa ja neidit ovat hyvin tulleet juttuun. Tytöt tosin meinasi, että näyttelypaikalla voi leikkiä ja riehua miten sattuu...Martta olikin jo vähän kuolassa ennen kehää, onneksi varasin pyyhkeen joukkoon sitä varten - taidan tuntea tuon koiran liian hyvin :-D

Päästiin kehään ja tiesin samantien, että Martta on hyvillä fiiliksillä matkassa! Neiti kuunteli tarkasti ja oli koko ajan täpinöissään menossa mukana. Häntä heilui, ravi sujui keveästi sekä seisoskelukin oli neidille enemmän kuin ok. Hampaidennäyttämisessäkin neiti vaan hengaili. Kaikki oli siis ihan iisiä hommaa tuolle karvakäpälälle!
 
Meidän arvostelu näytti tältä:
"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Kaunispäinen narttu, jolla hyvä purenta. Silmät ja korvat kauniit. Kaula ja ylälinja erinomainen, samoin luusto ja käpälät. Valitettavasti toisessa raajassa vain yksinkertainen kannus. Erinomainen runko, oikeanlaiset kulmaukset, karvapeite ja väritys. Liikkuu erittäin hyvin. "
Tuloksena siis JUN EH, JUK1

Hilkka totesi koiran olevan niin erinomainen kaikelta osin, mutta toinen puuttuva kaksoiskannus sakotti meiltä tälläerää kuulemma ERI:n. Hilkka olisi halunnut kuulemma unohtaa koko kannuksen katsomisen, kun koira oli muuten niin huippu - tosi rento ja ystävällinen tapaus. Mua tietysti harmitti hivenen tuo, mutta toisaalta tuo on aivan tiedostettu homma ja tuo koira on yhtä huippu mulle - oli hänellä sitten kunnolliset kaksoiskannukset tai ei♥

Näyttelykalenteri osoittaa tällähetkellä vain vapun Tampere KV:ta, mutta olen kyllä ajatellut käyväni vielä ainakin Tuurissa kesällä Miljoonakoirassa ja loppuvuodesta sitten tietty Seinäjoella. Siinä onkin sit varmasti ihan riittävästi meille tälle vuodelle näyttelyitä - josko sitä nyt keskittyisi välillä sit enemmän muihin harrastuksiin. Haluttaisiin jo kovasti päästä jo hakumetsille, mutta pitäisi vaan sopiva treeniryhmä löytää Tampereen suunnalta. En oo vaan kunnolla itse kerinnyt paneutua aiheeseen ja siksi jäänyt koko homma ihan ulapalle. Täytyisi ottaa ilmeisesti itseä niskasta kiinni..

Ja loppuun oli pakko vielä heittää parit kivat riehumiset palkaksi..oli meinaan niiiiiiiiiiiiiiin hieno neiti!

Ootteks te käynyt nyt näyttelyissä? Miten meni? Miltä näyttelykalenteri näyttää nyt? :-)

Tarvitsemme apuasi

Voi elämä. Hävettää jo melkein. Lupasin jo Vuoden positiivisin koirablogi-tittelin voiton myötä palkita teidät ja nyt oon jo kerjäämässä uutta apua ilman tietoakaan mistään palkitsemisesta. Surkea minä!! Hyi mua!! Mä oon ollut vain niin kiireinen (hah, huono tekosyy!), joten aikaa ei ole ollut juurikaan kehitellä teille mitään superkivaa. Ja kun mä olen oikeasti halunnut panostaa teidän palkitsemiseen eikä lyödä vain vaikkapa tavarapalkintoa arvontaan! Kehittelyn alla siis on koko homma edelleen, mutta kuten tiedätte - sen mitä lupaan, niin sen myös pidän ;-)

Mut nyt mä lupaan petrata asian, kun oma elämäkin on alkanut jo pikkuhiljaa tasaantua. Tulossa on, en oo unohtanut teitä ihanuudet♥

Nyt kysynkin apua teiltä - osallistuttiin Bioskan Hauskimmat koiravideot-kisaan ja päästiin kolmen parhaan finalistin joukkoon. Olemme tällähetkellä häviöllä, mutta luotan teihin - vetäkää meidät voittoon! ♥ Ja en voi kuin kiittää teitä tuosta vaivannäöstä nyt kiitoksin ja piakkoin myös muullakin tapaa ;-) Voitto mahdollistaisi myös opiskelijan kukkaron takia kasvattamaan teidän palkintopottianne huomattavasti!!

Äänestämään pääset painamalla sydäntä videomme kohdalla täällä! :-)

Match show 13.3 Valkeakoski

Hui, onpas siitä ihan törkeen pitkä aika, kun on viimeksi tullut tänne jotain raapustettua. Kyllä, olemme edelleen elävien kirjoissa. Juuri ja juuri. Uuteen kotiin, ihmisiin, ympäristöön, töihin ja kaikkeen muuhun totuttelu on vienyt aikaa ja voimavaroja ihan hurjan paljon. Nyt kuitenkin näyttää jo valoisammalta ja arki alkaa tasaantua. Muutto sujui mainiosti ja ollaan sopeuduttu hyvin tänne. Uudet lenkkipolut ja koirapuistotkin alkavat tulla pikkuhiljaa tutuksi! Ja oon ihan fiiliksissä ainakin ite vielä(kin) tästä uudesta asuinpaikasta - miksi en tänne ole jo aiemmin uskaltanut lähteä? Tarkempaa kuulumispostausta täältä tulossa myöhemmin, kunhan ehdin sen ensin naputella valmiiksi. Kameran muistikortilta löytyisi kanssa läjä kuvia sekä luonnoksista läjä postauksia, jotka odottaa puhtaaksi kirjoitusta ja julkaisua..haluaako joku lahjoittaa oikeasti vuorokauteen vaikka 4 ylimääräistä tuntia? :-D Jostain on kuitenkin lähdettävä purkamaan tätä tapahtumavyyhtiä tänne blogin puolelle ja aloitankin sitten tuoremmaista eli näistä näyttelyjutuista. Meitä muuten pystyy seuraamaan suhteellisen reaaliajassa Instagramin puolelta, joten menkääs sinne! Tiliin pääset käsiksi tästä.

Lähdettiin viime sunnuntaina ystäväni kanssa extemporena Valkeakoskelle mätsärireissulle. Tiesin, että meillä siintää viralliset näyttelyt viikon päästä, niin oli hyvä käydä vähän muistuttelemassa mitä siellä kehässä tehdään. Harjoittelu tuli siis oikeasti tarpeeseen! Ei meinannut neiti muistaa mitä on kehässä ravaaminen ja seisominen - ollaan oltu edellisen kerran mätsärissä tammikuussa ja sen jälkeen kerran näyttelytreeneissä täälläpäin. Ja sen huomasi tosi hyvin :-D

Martta häsläsi ihan hirmusesti ja oli superinnoissaan jo silloin, kun päästiin perille. Neiti ei olisi millään meinannut jaksaa olla paikoillaan odottamassa vuoroaan, sillä ympärillä oli vähintään ihania koiruuksia. Ihan kamalaa, kun jokaista ei voi moikata!! Vuoron odottaminen kestikin yllättävän pitkään, sillä sama tuomari kävi sekä pennut että isot koirat läpi. Teki ainakin hyvää venailla rauhassa, vaikka meinasi kyllä meille ihmisille tulla kylmä tuolla maneesissa. Luulin maneesin olevan edes vähän lämpimämpi kuin ulkoilma, mutta taisi olla justiin päinvastoin - oli meinaan varpaat ja sormet ihan jääkalikkana, kun päästiin lähtemään kotiin. Auton lämmitys täysille, niin alkoi niihinkin pikkuhiljaa tunto palaamaan!

Kehässä meitä oli vastassa australiankarjakoira, joka meni mun mielestä huonommin kuin me - ainakin sen minkä itse ehdin katsomaan siinä ohessa. Säntäili, tempoi, räyhäs ja teki kaikkea muuta. Eipä mitään, saatiin sininen nauha ja päästiin vielä hetkeksi odottelemaan ryhmäkehiä. Ryhmäkehästä tiputtiin kuitenkin pois lopuksi. Kerkesin muuten katsomaan sinisten kehässä sen verran, että olipas meitä tosi tasainen ryhmäkehä - huh, onneksi en ollut tuomari eikä mun tarvinnut päättää sijoittuneita. Tuomarointi on kyllä hirmuisen antoisaa, mutta haastavaa hommaa! Kaikki kunnia kuitenkin tuomarille, meillä ainakin oli  mukava päivä ja saatiin hyvää treeniä ryhmistä ajatellen.

Näillä eväin päästiin tänään sitten Seinäjoen ryhmänäyttelyyn, josta on tulossa postausta aiemmin kuin kuvittelettekaan. Pysykäähän kuulolla! Ja kertokaa hei teidän kuulumisia - mitä teille kuuluu? Mitä olette viimeaikoina duunailleet? Joko kevät saisi teidän mielestä tulla? :-)

Puhelinkuvia osa 2

Helmikuun kuvat koottuna yhteen. Mun muisti meinaa räjähtää tuossa uudessakin puhelimessa käsiin, sillä kuvia kertyy puhelimeen...öö sanottaisko, että ihan liikaa? Olisi ehkä aika siirtää niitä kuvia sekä videoita pikkuhiljaa taas koneelle, ettei mun puhelin sekoa ihan täysin. Varsinkin kun siirtäminen tapahtuu omenaperheessä oikeasti helposti. Enää tuon helpommin niitä ei saisi edes siirrettyä :-D Muttamutta...

Helmikuussa me-postauksen voit lukea täältä, mutta jos haluat tietää tarkemmin meidän helmikuun touhuja, niin jatkahan lukemista! Helmikuulta nimittäin on ihan mukavasti erilaisia kuvia - tuo uusi puhelin ja ennenkaikkea kuvien laatu nimittäin aktivoi käyttämään puhelimen kameraa useammin eri tilanteissa. Nyt siis aimo kuvapläjäys tiedossa, varokaa!

Puhelinkuvien ykkösosaan pääset tästä!

1. Saatiin mätsäripalkintoja mätsäriin ja palkinnot Hurttahuoneen positiivisin koirablogi-tittelistä! Jihuu! 2. Pikkutytsy♥ 3. Näyttelytreeneihin käypi tiemme.. 4. Villisten ruoka vaihtui Acanaan ja ollaan oltu tyytyväisiä! Ruoka oli oikein hyvä valinta!

5. Hieno neiti! 6. Tytöt nokosilla yhdessä vieretysten..♥ 7. Hertta tsekkailee mihin menisi..tuonne, tuonne vai tuonne? 8. Koirapuistossa tyttöjen sekä collie Frinin ja sekarotuisen Hetan kanssa. Olipas hämärää touhua!

9. Tulostelemassa uusia kuvia tauluihin.. Josko joskus nää löytäis sinne olkkarin seinällekin - vielä pitäisi saada vain kehykset! 10. Menossa Martan kanssa koirapuistoon! 11. Koirapuistossa ison ranskislauman kanssa ja Martta tykkäs ihan hulluna! Tais tykätä ranskiksetkin, sillä ne ihan hulluna jahtaili neitiä.. 12. Illalla sit väsyttikin oikein kunnolla..

13. Martta on iso tyttö jo! 14. Sakemanni Dianan kanssa leikkimässä - tytöistä tulikin lyhyen ajan sisällä parhaat kamut! 15. Jos kukaan ei leiki, niin sit Martta leikittää itse itseään.. 16. Jos haluat säästää itseäsi, niin et pese kangassohvaasi! Hyi hitto, ihan kamalaa hommaa! Tai ei se homma, mut se lopputulos..

17. #love 18. Ostin yllätyksenä äidilleni BOT:n sijauspatjan ja itselleni (lue: Martalle) treeneihin geelipallon - ne on osoittautuneet superhyviksi! 19. Väsynyt koissuli ketarat ojossa 20. Mun valokuvauksen portfolion kuvat valmiina, huh mikä urakka! Ihan mukavat kuvat tuli siihen otettua  - onneksi on olemassa hyvät mallit ;-)

21. Tälläisen kanssa on aina ihana mennä nukkumaan 22. Koko porukan kanssa pitkästä aikaa vaan itsekseen koirapuistossa 23. Anne Talvitien mentaali-luennolla Lapulla. Ihan huippuluento, josta lisää myöhemmin! 24. #tireddog #tattoo #rose #happydog #love

25. Blogikisan palkinnot vielä koottuna, tosta oksasta onkin kehkeytynyt Martan lempparilelu!  26. Letkee neiti oikeen 27. ja 28. Martan kanssa terveystutkimuksissa ja priimaa oli koko neiti. Niin ihanaa omistaa terve koira, ahh!!♥

29. ja 30. Mape oli mun mukana studiolla yks päivä ja saatiin kivoja kuvia otettua..niitäkin on tulossa joskus blogiin! 31. Martta tapasi uusia kavereita Kauhajoen koirapuistossa - 2 labbista sekä venäjänvinttikoiran. Koko porukalla oli niin hauskaa riehua tuolla lumen keskellä! 32. Villistytsyt poseeraa :-)

33. Mätsäri-ilmoitukset on valmiit - yksi urakka valmis! Vielä ois toki aika monta urakkaa ennen tapahtumaa tehtävänä.. 34. Iltalenkillä kaksistaan 35. #sneakpeak studiokuvista, hauskoja kuvia luvassa! 36. Uusi koirakirja taas hommattu - näitä onkin kertynyt viimeaikoina aimo läjä! Onko ketään muita koirakirja-addikteja?

37. Ekaa kertaa tänä vuonna potkukelkkailemassa - vastaan tuli vaikka kuinka monta ihmistä ja neidit tuli superhienosti heti luokse. Ei oo mennyt koulutus hukkaan.. 38. Kerttu ja Martta leikkii keskenään 39. Täältä tulee hirmuinen rölli.. onpas neidit päässyt karvakasoiksi! Hupsistakeikkaa.. 40. Kennelrehun tilaus tehty Martalle taas! Ja lisäksi lähti vielä toinen satsi hevosta mukaan! 

41. Martta oli parsoni Pepin kanssa pitkästäaikaa temmeltämässä ja neideillä oli kivaa suuresta lumenmäärästä huolimatta. Peppi tosin ei pysynyt ihan Martan mukana tuolla lumikinoksien keskellä, sillä neiti suoraansanoen upposi tuonne.. 42. ja 43. #winterwonderland 44. No johan on nukkuma-asento! Miten joku voikin olla noin tuossa sohvalle? Ihme hassuttelija!

45. #sponsorijuttuja 46. Hertan kanssa päiväkodissa lapsia ilahduttamassa. Voi sitä lasten ihanaa iloa - voiko olla ees mitään ihanampaa? 47. Sen jälkeen lähdettiin lumikinoksien valtaamaan koirapuistoon tapaamaan kahta villisherraa Järvenpäästä. Oli kuitenkin niin kova viima, että ei me puistossa kauaa pystytty olemaan.. 48. Väsy iski reissun jälkeen itse kullekin! 

Täytyy valehdella sen verran, että meidän helmikuun loppuun kuului myös muutto Tampereelle Pohojammaan aakeilta laakeita lakeuksilta. Ajattelin säästää muuttoasiat tosin seuraavaan puhelinkuva-postaukseen, sillä se on varmasti selkeämpää kertoa niistä alusta pitäen kuin jatkaa keskeneräisestä jutusta kertomaan. Voin vain kertoa, että hyvin ollaa viihdytty ja sopeuduttu tänne -ihan huippua! Nyt kuitenkin lähdemme viilettämään tuonne ihanaan auringonpaisteeseen...nyt jos koskaan kannattaa nauttia näistä ilmoista! :-)

Herkkusuille syötävää

Huippuu! Pitkästäaikaa lähdettiin yhteistyöhön ja tälläkertaa vuorossa oli Lemmikki Oy. Se on ihan uusi firma mulle, vaikka jollaintapaa kyseisen firman nimi onkin minulle tuttu. Ehkä oon joskus bongannut heidän tuotteitaan kaupan pakastehyllyssä tai sit jostain lemmikkiherkkuhyllyltä, en kyllä yhtään jaksa muistaa. Oli kuitenkin positiivista saada heiltä kutsu yhteistyöhön, sillä meille tuotteiden kotimaisuus ja väri-ja säilöntäaineettomuus on ehdottoman tärkeitä juttuja. Lähdimme siis ilolla mukaan testailemaan tuotteita!

Saimme ensimmäiseksi testiin kanaherkkuja. Olen aiemmin ostanut vähän samanlaisia vastaavia Mustista&Mirristä irtohyllystä, mutta huono saatavuus ja suhteellisen kallis hinta eivät ole oikein sopiva yhdistelmä opiskelijan lompakolle. Tai sopisi muuten, jos kotona olisi vain yksi pieni koira, mutta kun niitä on kolme, niin alkaa käydä vähän liian kalliiksi. Joten tälläiset tuotteet tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Itse pidän tämän tuotteen parhaimpana puolena sitä, että nää sopii erinomaisesti kaikkeen toivotun palkitsemiseen. Eli harrastuksiin, kotioloihin tai vaikka vain lenkille ohituksien palkinnoksi! Eikä kukaan kiellä näitä käyttämästä esimerkiksi lisäravintona, välipalana tai ihan vaikka vain ihanana hemmotteluna omalle rakkaalle hurtalleen♥ Meiltä lähtee myös plussa näiden herkkujen koosta. Nää ei oo mitään pientä piperrystä, mutta ei oikein suuriakaan nameja. Nää on oikeastaan sellaisia sopivankokoisia. Sen ansiosta nää sopii mainiosti monenkokoisille koirille - niin pienille kuin suurillekin. Eli näitä voi syöttää koko laumalle huoletta, vaikka painoeroja pienimmällä ja isoimmalla onkin sen 26kg :-D Herkkuja nimittäin voi helposti paloitella käsin, jos tarvitsee pienempää palkkiota.

Asia mikä varmasti on monelle muullekin tärkeä kuin vain meille - suomalaisuus. Mikä tuote enää valmistetaan ylipäätään Suomessa? Tai jos valmistetaan, niin minkä tuotteet raaka-aineet ovat enää peräisin Suomesta? Valitettavasti aika harvan. Kanaherkkujen kananliha on suomalaista. Ihan huippua!! Mun mielestä on hienoa kannattaa suomalaista työtä ja ostaa suomalaisia juttuja - oli se sitten ruokaa tai tavaroita. Suomalaisen työn kannattaminen on itselleni nimittäin hyvin tärkeää.

Herkut sopii mainiosti erilaisista yliherkkuuksista kärsiville - ei sisällä viljoja eikä turhia täyteaineita. Eikä tietenkään niitä ihan turhia säilöntä- tai väriaineita, mitä on tungettu suurimpaan osaan koiranherkuista. Mun mielestä on vähän outoa, että miksei kaikkia herkkuja kuivateta, niin säästyttäisiin niiltä turhilta säilöntä-ja väriaineilta. Ne nimittäin ei musta kuulu koiranherkkuihin. Näiden herkkujen hyvä maku tulee luonnollisesti mistä muusta kuin lihasta. Lihapitoisuus näissä on huimat 90%, mikä on musta tosi paljon! Vau! 

Uudelleensuljettava pakkaus pitää herkut tuoreina vielä pussin avaamisenkin jälkeen. Tuo minigrip-systeemi pelasi meillä ainakin näppärästi ja herkkuja oli näppärää antaa pussista monta kertaa päivässä ilman pelkoa siitä, että ne ovat kuivuneita käppänöitä hetkenpäästä - vaikka olisitpa ne maistuneet sellaisinakin noille karvapäille!

Tuote on siis kaikenkaikkiaan puhdas ja turvallinen tuote. Valmistettu Suomessa lämpökuivaamalla kotimaisia raaka-aineita käyttäen. Myynti on testattu omassa myymälässä noin vuoden ajan, jolloin tuotteesta on tullut siellä hyvin suosittu ja se on maistunut nirsoimmillekin koirille erinomaisesti.

Kanaherkku on saapunut kauppoihin eilen. Oletko jo ostanut omasi? Jos et, niin nyt kauppaan! Näitä on saatavilla ainakin S-ryhmän kaupoista - kaikista Prismoista, melkein kaikista S-Marketeista, Kodin Terroista sekä joistain S-raudan myymälöistä. Eikä pidä unohtaa heidän omaa myymäläänsä Kuopiossa! Näiden saatavuus laajenee K-ryhmän puolelle toukokuussa, eli kannattaa olla tarkkana jos lähellä ei satu S-ryhmän kauppaa olemaan! 

(*postaus toteutettu yhteistyössä Lemmikki Oy:n kanssa)

Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan

Nyt saa kysyä. Jopa ehkä pitää kysyä. Tai ainakin me toivotaan, että te kysytte. Me nimittäin vastaamme kyllä! Kysymyksiä voi heittää meille mihin osa-alueeseen liittyen - niin harrastuksiin, koirakolmikkoon, blogiin, omistajaan, valokuvaukseen tai vaikkapa lähialueen ulkoilumaastoihin liittyen. Jos kysymyksiä tulee tarpeeksi eri osa-alueisiin, niin teen jokaisesta alueesta oman postauksen! Toivottavasti keksitte kipeerääkin kiperimpiä kysymyksiä, sillä lupaamme panostaa vastauksiin oikein urakalla :-) Voitte nakata kysymyksenne meillä joko blogin tai Instagramin kautta!

Kysykää. Nyt. Kiitos♥ Kysymyksiä voi heittää meille 10.3 asti eli aikaa on reipas viikko!