Silmäteräni jo 8 vuotta

Tulin vain toteamaan, että elämäni koira täytti tänään 8vuotta. Maailman rakkain Hertta, onnea♥ 

Hurjasti onnea Hertalle!

Siitä on jo vuosia, kun pikku-Heljä sai ensimmäisen ikioman koiranpentunsa. Omistaja varttui ja niin varttui koirakin siinä mukana. Nyt tuo samainen koira täyttää 7vuotta. En voi uskoa, että maailman parhain koirani on jo muka niin "vanha". Matkan varrelle on mahtunut niin ylä-kuin alamäkiäkin, hymyä, naurua, hännänheilutuksia ja märkiä pusuja. Tuo koira on täyttä rakkautta.

Hyvää synttäriä rakkain koirani♥

#dogpawtattoo

Oon ehkä joskus saattanut mainitakin täällä, että oon hulluna tatuointeihin. Ja no, se näkyy mun ihostakin, sillä onhan noita kertynyt ihan mukavasti jo ihoon. Mulle tatuoinnit on olleet aina henkilökohtaisia ja tosi merkityksellisiä - jokainen tatuointi pitää ison muiston sisällään. Ne on mulle tärkeitä elämän hetkiä, jotka on leimattu sydämeni lisäksi nyt myös ihoon. Ne on iso osa mua. Ja kuten arvata saatatte, koirat on ollut mulle pienestä lapsesta lähtien tärkeimpiä juttuja maailmassa. Siispä oon tiennyt jo pidemmän aikaa, että haluan tatuoida kaikkien koirieni tassunjäljet itseeni. Aitona versiona. Silloin koirat kulkevat mukanani aina ja ikuisesti.

Viimeisimpänä tatuointiaikana mulle leimattiin parin muun tatskan lisäksi Hertan tassunjälki nilkkaan. Tuli sitten taas istuttua tatskapenkillä tunteja leimattavana.. Tää tatuointi oli varmaan hankalin sijainniltaan, sillä pyöriteltiin ja pyöriteltiin tuota tassunjälkeä mun vakkaritatskaaja Pasin kanssa pitkään. Tiesin nimittäin haluavani vielä Kertun ja Martankin tassunjäljet tuohon sekä mahdollisesti ympärille vielä jotain muuta, niin paikka oli hieman hankala miettiä. Tällähetkellä tuo tassunjälki näyttää tuossa ehkä vähän orvolta (ja kuvassa vielä puoli parantumaton!) vielä, mutta siihen on tulossa lisäystä ajansaatossa ainakin Kertun ja Martan tassunjälkien verran. Halusin vain aloittaa Hertan tassunjäljellä siksi, että Hertta on ja tulee olemaan aina mulle se "The Koira". Ei ehkä saisi laittaa koiriaan tärkeysjärjestykseen, mutta mulla se vain on näin. Jotkut ehkä ymmärtääkin tämän - jos koira on täydellinen, niin niitä ei voi omistaa kuin vain yhden elämänsä aikana? Hertta on just se koira. Nyt neiti kulkee mun mukana aina oikean tassunjälkensä avulla nilkassa, sydämessä ja tietysti hihnanpäässä♥

Löytyykö muilta koiramaisia tatuointeja? Tassunjälkiä, kuonoja, koko koiraa tai koiran naamaa? :)

Kooste vuodesta 2015

Vitsi mikä vuosi takana! Kuluneet 365päivää on olleet meille ikimuistoisia niin hyvässä kuin pahassakin, mutta jos saan olla rehellinen niin en kyllä vaihtaisi ainuttakaan päivää poiskaan. On ollut ihan järjettömän tapahtumarikas ja ihana vuosi kaikenkaikkiaan. Ollaan koettu paljon uutta, mutta pidetty tiukasti kiinni kaikesta vanhastakin! Nyt on kuitenkin vihdoin aika kääntää sivua ja hypätä kohti uutta vuotta! Kiitos #vuosi2015, olit todella ikimuistoinen. Toivotan kuitenkin vuoden 2016 tervetulleeksi ihan mielelläni! Vuoden 2014 koosteen voit käydä kurkkimassa täältä!  

Aletaan siis kertailemaan menneen vuoden tapahtumia kuukausi kuukaudelta...onkin muuten mukava palata alkuvuoden tapahtumiin, kun tuntuu, että siitä on jo muka niiiiin pitkä aika! :-D

Tammikuu - Kerttu täytti huimat 4vuotta ja vietettiin neidin synttäreitä ihan vain kotosalla (klik). Mun suuri salaisuuteni paljastui tammikuun alussa, kun meille kotiutui kolmas laumanjäsen. Se olikin monelle ystävälleni sekä teille lukijoille suuri yllätys ;-) (klik) Totuteltiin elämään laumana. Opeteltiin Martan kanssa arjen asioita ja opin itse mitä olikaan taas pissakakkarallissa eläminen.. (klik ja klik) Vaihdoin kameraa parempaan ja nyt kätösissä on ollut melkein vuoden verran Nikon D7100 (klik) Lisäksi listattiin Suomen koirablogeja yhteen ja postauksesta nousikin yksi blogin luetuimpia postauksia (klik)

Helmikuu - Martta tapasi paljon uusia koirakavereita (klik , klik ja klik) Mätsäriasiat rupesivat järjestymään pikkuhiljaa.. Käytiin Martan kanssa studiolla studiokuvauksissa ja neiti hurmasti koko kuvausporukan! Siivosin kaappeja ja myin turhia koirakamppeita pois. Ryhdyin Biolin Pellavan jälleenmyyjäksi hetkeksiaikaa onnistuneesti :) (klik)

Maaliskuu - Nähtiin Wilmaa ja koiria useita kertoja kuukauden aikana (klik , klik ja klik)  ja koirista kehittyikin hyviä kavereita! Lisäksi nähtiin mm. Tikki-hoffia, joka tuli meille kylään! (klik) Koettiin ihan uusi aluevaltaus, sillä Hertta valittiin brändieläimeksi - Kurikan Kamuksi (klik) Martta sai ihkaekat omatekemäni valjaat itsellensä 4kk iän kunniaksi (klik) sekä neiti kävi totuttelemassa isoon kaupunkiin sekä juna-aseman melskeeseen pari kertaa (klik) Epäonnen lenkilläkin päästiin käymään, hui! (klik) sekä korkatiin meidän ekat mätsärit Martan kanssa! (klik)

Huhtikuu - Huhtikuu oli meidän yksi kiireisimmistä kuukausista (klik) Hertta täytti 6vuotta (klik) Martta 5,5kk mätsäili Ilmajoella mätsärissä ollen sinisten neljäs (klik) ja käytiin hallimätsärissä Seinäjoella (klik)
Rupesin toiseksi ylläpitäjäksi Koirablogit.netille (klik) Saatiin vihdoin kuvattua blogiinkin temppuvideo (klik) Ostettiin kaikkia kivoja uusia vermeitä (klik) Martta oli mukana vaihtariviikolla ja kulki mm. ekaa kertaa bussilla! Postauksista lauman oudot ja hassut tavat nousi yhdeksi kuukauden luetuimmista postauksista (klik) 

Toukokuu - Toukokuu oli toivoa täynnä ja koulu- sekä työkiireet oli mulla kuumimmillaan! Mätsäiltiin pari kertaa Martan kanssa ja naperon kehäkäytös alkoi mukavasti kehittyä (klik ja klik)
Tehtiin pitkästäaikaa blogin puolelle uusi video (klik) Koulu-ja työkiireiden keskellä kerittiin kuitenkin mökillekin käymään pariksi päivää ja mökkireissu antoikin meille virtaa lisää arjessa puurtamiseen (klik) Eikä siinä vielä kaikki, järjestin ekan oman mätsärini toukokuun alussa ja siinä riittikin sitten hommaa ihan hirveästi! (klik) 

Kesäkuu - Kuukausi,  joka oli mun mielestä mitäänsanomaton. Huonoja kelejä ja töitä - ei kovin hyvä yhdistelmä. Treenattiin, suunnistettiin, käytiin uimassa ja nähtiin koirakaverieta. Käytiinhän me toki Hertan ja Martan kanssa Seinäjoella mätsäilemässäkin (klik) Sain vihdoin ja viimein hommattua sen autokortinkin itelle...:-D Saatiin testaukseen Hauboxit, jotka osoittautuikin ihan superhauskoiksi! (klik)

Heinäkuu - Hertta sai vihdoin omat työvaatteet itsellensä ja käytiinkin pari työkeikkaa vetämässä neidin kanssa. Mätsäiltiin kesäsateessa Kauhajoella ja tutustuttiin veljeni sekä hänen avovaimonsa uuteen tupaan. Martta auttoikin hienosti remonttihommissa! Nähtiin mm. Jäynä-bokseria sekä meillä oli pari viikkoa hoidossa Peppi-parsoni. Martta saikin Pepistä ihan parhaan kaverin! Treenatitin hakua ja vaihdettiinkin hakuporukkaa. Lähdettiin Martan kanssa viikonlopun viettoon Turkuun ja käväistiinkin pentutapaamisessa kasvattajan luona (klik)

Elokuu - Kerttu sai elokuussa ihan oman postauksensa, sillä neiti on jäänyt täällä blogin puolella hivenen liian pienelle huomiolle (klik)
Lähdettiin taas koirien kanssa muutamaksi päiväksi mökille rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Meitä suosikin aivan ihanat säät ja koirat nautti uimisesta oikein kunnolla (klik) Listattiin blogin puolelle meidän kesän lempparitarvikkeita (klik) Martalla alkoi elämänsä ekat juoksut! Valmistelin jo uuden mätsärini etukäteistöitä valmiiksi - kerrankin ajoissa valmisteluiden suhteen! Mietin omaa koirabloggaamista erillisessä postauksessa (klik) sekä kävin mätsärissä Teuvalla. Mätsärireissu osoittautuikin ihan kamalaksi ja koimme järkytyksen hetkiä oikein kunnolla.. (klik)

Syyskuu - Ostin uuden auton vanhan tilalle. Auton mittariin kertyikin sitten ihan hirveä määrä kilometrejä! Oltiin eri yleisötapahtumissa häärämässä Martan kanssa. Martta tuhos ensimmäisen juttunsa - koiraportin alariman :-D Saarnattiin blogin puolella koiran turvallisuudesta pimeässä (klik)
ja sain vihdoin aikaiseksi tehdä Hertan duunista esittelypostauksen (klik) 
Napattiin Peppi mukaan pari kertaa Martan kaveriksi lenkille (klik) sekä käytiin kerran mätsärissä (klik) Nähtiin ahkerasti koirakavereita sekä sain vietyä toisen mätsärini kunnialla läpi. Mätsärissä oli ihan hirvee urakka, mutta oli se sen arvoistakin :-)

Lokakuu - Lokakuu lienee vuoden kuukausista kiireisin ja tapahtumarikkain. Nähtiin paljon erilaisia koirakavereita taas ahkerasti (klik) Kuvailtiin videoita (klik ja klik) Käytiin Seinäjoella äitin kanssa Liikettä Niveliin-luennolla (klik) Tutustuttiin koko porukan kanssa kerrostaloelämään, koirapuistoiltiin, lenkkeltiin metsässä ja nautittiin yhdessäolosta (klik) Mätsäiltiin sekä Seinäjoella, Lapualla ja myöskin Äänekoskella kera hyvän menestyksen Martan kanssa (klik) Käytiin mökillä viettämässä mukavat pari päivää koko porukan kanssa. Elämässämme oli jännitystä ja osallistuttiin kummallekin ekoihin virallisiin näyttelyihin Martan kanssa (klik) Käytiin tutustumassa Tampereen seudulla ja nähtiin mm. Ilo-aussie ekaa kertaa (klik)

Marraskuu - Kunnostauduttiin luiden kanssa oikein kunnolla (klik) Oltiin parin villiksen luona Martan kanssa yötä hoitamassa heitä (klik) Martta täytti huikean vuoden, vitsit miten nopeesti aika on mennyt! (klik) Lähdettiin koko porukan ja kaverini kanssa Lauhanvuoren kansallispuistoon ulkoilemaan. Tuollaiset maastot on mukavaa vaihtelua normilenkkipolkuihin! (klik) Käytiin Martan kanssa viettitestissä ja saatiin oikeastaan tosi beussimainen tulos! (klik) Koirat on rampannut koko vuoden ahkerasti koirahierojalla  ja marraskuussa käytiin jopa pari kertaa! Saatiin ystävältäni hevosenlihaa pakkanen täyteen ja koirat nauttii siitä kovasti vieläkin! Aloitettiin rally-tokon treenaaminen itsenäisesti :-) Oltiin Kurikan kaupunkin mainoskuvauksissa (klik)

Joulukuu - Joulukuu on mennyt tuota joulukalenteria väsätessä. Kannattaa muuten vielä kurkkia noita luukkuja, sieltä löytyy vaikka ja mitä kivaa juttua! (klik) Ollaan ulkoiltu koirien kanssa paljon eri maisemissa ja nähty jonkin verran myös koirakavereita. Martan kanssa ollaan yritetty saada hihnakäyttäytymistä paremmaksi toisen koiran hyökkäämisen jälkeen, mutta edelleen Martta on epävarma hihnassa sekä ohituksissa. Vitsit miten yksi hyökkäys voikin muuttaa koiraa :( Oltiin Martan kanssa Nose Work-kurssilla Seinäjoella ja innostuttiin lajista! Sain uuden puhelimen käyttöön ja päiviteltiinkin ahkerasti meidän instaa (klik)

Siinä oli meidän vuosi tiivistettynä kuviksi ja muutamaksi lauseeksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että paljon mahtui tapahtumia, iloa, surua, kummastusta, tekemistä, laiskottelua ja rentoilua koko vuoteen. Toivottavasti tästä vuodesta tulee myös yhtä hyvä! Pidetään peukkuja ainakin sille :-) 

Luukku 19 : Minun oma pikku pelikorttini

On lauman viimeisen jäsenen esittelyn aika. Jäsenen, joka johtaa tätä laumaa. n aika esittellä Hertta - tuo maailman rakkain pelikortti-koira. Kaksi edellistä esittelyä voit lukea täältä ja täältä!

Kun edellinen koiramme kuoli onnettomuudessa oli takkini ihan tyhjä. Tyhjä siitä surusta, mutta myöskin siitä, että en tiennyt haluanko enää itselleni uutta perheenjäsentä. Meni kuukausia ja yhtäkkiä huomasin, että sydämessäni oli kuitenkin vielä jäljellä koiran mentävä aukko. Kävin tuttujeni luona villakoiran pentuja katsomassa ja no, vähän spontaanisti varasin sitten yhden itselleni. Päätös uudesta koiran ottamisesta oli kyllä tarkkaan mietitty, mutta se että se juuri oli villakoira oli päätöksenä aika spontaani. Olin ollut paljon villakoirien kanssa tekemisissä aikaisemmin ja nyt kun miettii niin olihan se rotuna jo silloin se oikea, vaikka en sitä silloin ehkä tajunnutkaan. Siispä meille muutti villakoira.

Nyt 6,5vuoden jälkeen en kadu hetkeäkään päätöstäni. En valehtele, jos sanon että Hertta on elämäni koira. Se on sitä justiin sen 6,5kg verran. Olen varma, että tälläistä koiraa en tule ikinä omistamaan. Täydellistä koiraa ei ole olemassa kuin yksi ja se on Hertta. Piste. Mulla on aina ollut Herttaan ihan omanlainen suhde - vankka ja rakastavainen. Hertta on koira, jolle ei oo koskaan kahdesti tarttenut sanoa samasta aiheesta tai itseasiassa Hertta on koira, joka ylipäätään ei hirveästi tartte käskeä - se lukee sun ilmeistä ja eleistä kaiken. Se kulkee mukana häntää heiluttaen ja on äärimmäisen rento koira. Tässä onkin syy minkä takia tatuoin itseeni Hertan aidon tassunjäljen - halusin, että maailman rakkain koira kulkee aina mukanani. Ja nyt se kulkee, olin sitten missä tahansa ja koska tahansa♥

Mietin pitkään, millä sanoin kuvailisin Herttaa. Lauman muiden koirien luonteenpiirteiden kuvaileminen on tullut ihan automaattisesti suoraan päästä, mutta Hertan kuvaileminen on jollaintavalla vaikeeta. Ei siksi, että Hertta olisi vaikea koira, vaan siksi, että en tiedä oikeaa adjektiivia. Sana "täydellinen" tai "paras" kun ei kerro koirasta oikein mitään. Ehkä lähtisin kuvailemaan neitiä sanalla sosiaalinen ja monipuolinen. Koira, joka muuntuu moneksi. Koira, jolla heiluu häntä lähes jokaisessa tilanteessa. Koira, joka tietää tekemisesi paremmin kuin sinä itse. Koira, joka on oikeasti älykäs. Koira, jonka kulkeminen paikasta toiseen on helppoa. Koira, joka rakastaa ihmisiä koko sydämestään. Koira, joka rakastaa pussailla ja pestä korvia. Koira, joka on tilanteessa kuin tilanteessa tasaisen varma. Koira, joka on vain se yksi ja ainoa. Koira, joka on ainutlaatuinen.

Rakkaalla lapsella on aina monta nimeä ja Hertalla ne ovat nimensä lisäksi muunmuassa Hee, Hepsukka, Heetukka ja Hertsa :-D Tuntee myös nimen apina tai höpsykkä. Meillä etenkin Martta tuntee myös lempinimenä sanan "perkele", mutta Hertalle ei oo ikinä tullut tälläisiä edes keksittyä. Sekin kertoo siitä kuinka helppo koira Hertta on aina ollut.

Hain alkuvuodesta Kurikan Kamu-kisaan Hertan kanssa ja päästiin yllätykseksemme 6 parhaan finalistin kanssa kisaamaan paikasta. Niinhän siinä sitten kävi, että voitettiin koko skaba neidin kanssa ja täytyy kyllä myöntää näin vuoden jälkeen, että neiti on kuin tehty hommaan. Ollaan käyty tittelin myötä mm. päiväkodissa vierailulla ja vetämässä temppuesityksiä eri paikoissa. Tuossa ammatissaan Hertta oikeasti pääsee toteuttamaan sitä lempparitekemistä - olemaan ihmisten kanssa ja keräämään rapsutuksia. Mä aina kotona kiroan, kun tuntuu, että neiti ei saa rapsutuksista tarpeekseen - tosi kiva, kun änkee melkein keittiössäkin syliin rapsuteltavaksi..:-D Lisää Hertan pestistä voit lukea täältä!

Nuorempana Hertta oli vähän velmu. Sillä meni pitkään tajuta luoksetulo omalla pihamaalla - neiti kun se pääsi ovesta ulos, niin se oli menoa! Tai pysyi kyllä pihamaalla, mutta sisälle sitä ei saanut. Kiersi ja väisteli minkä kerkes eikä pakkasetkaan sitä paljon hetkauttanut. Sitten jossainvaihees se hoksas, että sisälle tuleminen on kannattavaa ja niin alkoi sujua sekin homma! Trimmauksen opettelussakin meni aikansa, kun neiti ei ois siitä tykännyt sitten yhtään - joskus mä jouduin jopa ottamaan Hertan jalkojen väliin ja trimmata sen väkipakolla. Voi että, kuinka voikin yks pikku villakoiran rimpula pistääkin vastaan! Onneksi tää on ollut jo vuosia mennyttä elämää.

Muuten Hertta on ollut koko ikänsä älyttömän helppo neiti. Sen kanssa on ollut pienestä pitäen helppo touhuta eikä sitä ole siinä määrin edes sosiaalistettu mitä esimerkiksi Marttaa on. Martta meinaan on kulkenut mun mukana melkein joka paikassa nyt viimeiset vuoden verran, kun taas Hertta kulki paljon vähemmän missään. Silti, ei neidin sosiaalisuus häpee Martalle oikeastaan yhtään :-)

Toki on mainittava, että sosiaalisuuteen on jonkun verran vaikuttanut se, että Hertan kimppuun on käynyt vuonna 2013 loppuvuodesta ja vuoden 2014 alkukesästä iso saksanpaimenkoira naapuristamme, mikä on vaikuttanut mm. Hertan leikkimisintoon muiden koirien kanssa. Olemme kuitenkin tehneet isojen koirien pelon eteen paljon työtä ja nyt pelko alkaa pikkuhiljaa olla aikalailla hallinnassa - se ei tule esiin kuin sellaisissa tilanteissa, joissa iso koira ryntää voimalla Hertan lähelle. Paljon on työtunteja tehty homman eteen, mutta on se kyllä ollut sen arvoistakin. Kurjaa kuitenkin, että tälläisiä sattumuksia käy :/

Hertta on myös todella oppimiskykyinen. Neiti osaakin noin 50eri temppua - kaikkea valojen sammuttamisesta kuolemiseen. Ekan koiran kohdalla tulee tietysti opetettua noita temppuja ihan eri tavalla kuin seuraavan koiran kanssa. Opetellaan aina sillointällöin vieläkin uusia juttuja, mutta lähinnä aika menee noita vanhoja kerratessa ja tehdessä. Tai ainakin silloin opetellaan, kun keksitään jotain uutta..

Neiti tykkää autoilla ja onkin aina innokkaana mukana lähdössä. Sekoaa sänkipelloista ja avarista kentistä - näkisittepä sen vauhdin millä neiti kiitää edestakaisin! Maailman ihanimpiin ihmisiin kuuluu perheenjäsenten lisäksi kasvattaja ja hänen perheensä sekä pari ystävääni - varma sekoaminen on taattu, kun joku heistä tulee kylään. Kesäisin uidaan Hertan kanssa paljon mökillä, mikä onkin tuolle tosi monipuolista ja mukavaa liikuntaa. Lisäksi lenkkeily ja kallioilla kiipeily on neidin mielestä mukavaa puuhaa. Jonkinverran tulee myös suunnistettua ja neiti onkin varma rapsutusten kerääjä metsässä :P Kulkee nätisti metsissä vapaana eikä piittaa ihmisistä mitään, ellei joku kutsu luokse..

Ja ainiin, mun pitikin vielä kertoa Hertan nimen tarina :-) Joku sitä aina täällä blogissakin sillointällöin kyselee, joten on aika avata asiaa. Mietin ekalle koiralleni nimeä pitkään - halusin nimestä fiksun ja sellaisen, joka ei olisi jokaiselle koiralla. Päässäni pyöri pitkään nimet Hilla sekä Venla, ja toinen noista meinasikin tulla Hertalle nimeksi. Isäni kuitenkin oli tuolloin juuri suunnistuskilpailu Jukolassa ja siellä oli jotain neitiä kadulla huudeltu Hertaksi - isäni oli tietenkin tämän kuullut ja nimi oli jäänyt mieleen. Kotiintuliaisena oli siis hyvin mennyt kisa ja koiralleni nimi. Ja en voi muuta sanoa, kuin että siinä on nimi kohdillaan♥ Maailman herttaisimmalle koiralle nimi, joka sopii kuin nenä päähän tai kuin lusikka soppaan.

Tuliko jotain uutta tietoa esille neidistä? Vai millaisena persoonana piditte Herttaa? :-) 

Lauhanvuoren kansallispuistossa

Oli perjantai-aamu - väsy painoi vielä silmiäni ja koiratkin köllöttelivät sängyssä siihen malliin, että heitäkin vielä väsytti. Minulla oli vapaapäivä ja olinkin mennyt sopimaan ystäväni kanssa, että lähtisimme käymään Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Olimme olleet hänen kanssaan tuolla viimeksi toukokuussa, kun koulumme vaihto-oppilaat olivat täällä Suomessa. Mä niin elävästi muistan kuinka vaihtarit olivat enemmän kuin innoissaan tuosta mun pikkuisesta melkein 20kg painavasta honkkelista, jolla heilui häntä enemmän kuin aivot vielä edes toimi? Ja sitä kuinka hienosti neiti toimi ja työskenteli reilut 40hengen ihmisjoukon keskellä. Unohtamatta tietenkään sitä kuinka hienosti neiti nukkui bussissa ja nautti ihmisiltä saamastaan huomiosta. Tuo oli yksi niistä unohtumattomista hetkistä, jonka voisin elää yhä uudelleen ja uudelleen. Tuollaista sosiaalistamis-tilannetta tuskin koskaan kenellekään koiristani tuun saamaan enää uudestaan. Oli se niin huippua!

Lähdimme siis koko koiralaumani sekä ystäväni kanssa autolla kohti Isojokea. Matka Kauhajoelta tuonne kansallispuistoon kesti noin puolisen tuntia ja perille päästyämme edessämme häämötti vain tyhjä parkkipaikka - olihan arkiaamu ja suurinosa ihmisistä töissä tai koulussa. Ja meillehän tämä kelpasi, sillä luonnossa on paljon ihanampi liikkua yksin, kun saa mennä rauhassa. Koirat vapaaksi ja eikun kulkemaan polkua pitkin ensin Spitaalijärvelle, josta lähdimme sitten kulkemaan Muurahaisen luontopolkua pitkin. Ulkoilumme tuolla metsässä kesti reippaat 4,5h ja kilometrejä tuli ainakin reippaat 20km. Tarkkaa kilometrimäärää en osaa reitillemme sanoa, sillä samoilimme tuolla vähän epämääräisesti suurimman osan ajasta. Reitti oli pääosin hyvin merkattua, vaikkakin pieniä aukkokohtia reitin merkkaamisessa oli metsätöiden takia. Pysyttiin kuitenkin hyvin reitillä, vaikka välillä mietittiinkin, että mistä kohtaa reitti oikein jatkuukaan..

Tuollaisessa paikassa kävely on vain niin rentouttavaa, sillä tuolla jos jossain sielu lepää :-) Ei tarvitse stressata mistään, kun voi vain olla ja mennä mielensä mukaan. Metsä on ylipäätään mulle tosi tärkeä paikka, sillä lapsesta asti oon saanut siellä samoilla ja olla. Vaikeimpina elämäni aikoina siellä tuli oltua paljon rauhoittumassa, itkemässä ja pohdiskelemassa. Metsä on paikka missä voi oikeastaan tehdä mitä vain - juosta, kävellä, jutella, rauhoittua ja olla vain. Ensi kevään kaupunkiin muutto vähän mietityttääkin, miten minä aina maalla elänyt pärjään kaupungissa jossa metsään meneminen ei välttämättä ole kovin helppoa? Hui!

Koirat olivat tuon jälkeen ihan puhki, sillä koko lauma oli saanut viipottaa koko matkan vapaana. Omat jalkanikin olivat hieman kipeät, sillä olen lenkkeillyt nyt 3päivän sisällä reippaat 60km eli kävely alkoi jo tuntua jaloissa loppumatkasta :-D Koirat oikein innolla hyppäsivät autoon takaisin ja koko takaisintulomatkan sieltä kuului vain väsynyttä tuhinaa. Väsynyt koira on onnellinen koira.

Olen sitä mieltä, että pitäisi useamminkin käydä eri lenkkipoluilla tutustumassa. Se rikastuttaa niin omaa kuin koirankin mieltä, kun on eri maastoja missä kulkea ja temmeltää :-) Viime reissulla tutustuimme Niinistön luontoreitille ja nyt tuonne Lauhanvuoreen. Mitähän sitten seuraavaksi? Ehkä suuntaamme seuraavan kerran vieläkin kauemmas seikkailemaan. Paikkaan, jossa ei vielä koskaan olla käyty. On toki eri asia, että minne ja koska me sinne sitten keritään..

"Mä joka päivä töitä teen..."

Mulla on kytenyt jo pidemmän aikaa ajatus tehdä postausta tästä Hertan "Kurikan Kamu"-työtehtävästä, mutta en oo ikinä saanut ketään kuvaamaan meidän työjuttuja ja lehti-tai mainoskuviin mitä meistä on otettu, ei olla saatu lupaa käyttää niitä täällä blogin puolella. Nyt kuitenkin veljeni avokki kuvasi meistä parit kuvat Kurikan kaupungin järkkäämästä Asu&Elä-tapahtumasta, joten saadaan vihdoin tästä pestistä postausta kehiin! Jeeij!

Kyse on siis Hertan ihan ikiomasta duunista Kurikan kaupungilla. Te, jotka ette blogia ole ehkä lukeneet vielä maaliskuussa tai olette skipanneet jostainsyystä tämän tiedon, niin Hertta äänestettiin maaliskuussa ihkaekaksi Kurikan Kamuksi. Kurikan Kamun tehtävänä on pääasiassa edustaa Kurikkaa eläinystävällisenä paikkana ja viihdyttää ihmisiä. No, mitä kaikkea me ollaan sit päästy jo oikeasti tekemään? Työtehtävä on pitänyt sisällään vähän kaikkea - mm. ollaan oltu eri tapahtumissa esiintymässä, päiväkodissa lapsia ilostuttamassa ja mainoskuvauksissa kuvauttamassa kaupungille mainosmateriaalia. Kuitenkin se tärkein tehtävä on ollut viihdyttää ihmisiä tempuilla ja ihmiset ovatkin saaneet esityksen lopuksi rapsutella sekä halia Herttaa. Hertallehan tää on sopinut siis enemmän kuin mainiosti!

Ensimmäistä päiväkotitapaamista jännitin etukäteen, sillä tiesin, että Hertta ei oo oikein koskaan ollut kunnolla lasten kanssa tekemisissä. Tiesin kyllä Hertan osaavan käyttäytyä, mutta että tykkääkö se lapsista yhtään ja miten se reagoi ylipäätään heihin, niin mietitytti ja jännitti...yritin kuitenkin päästä jännityksestäni yli ennen tapaamista päiväkodilla, sillä en tosiaankaan halunnut, että se vaikuttaa Herttaan millääntapaa. No, päiväkotiin astuessamme olivat lapset jo ovella laumana vastassa ja arvatkaa kuka sinne väkilaumaan oikein syöksyi? Herttapa tietenkin! Tuolla neidillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia olla välillä jopa kiljuvienkin tai äkkipikaisten lasten kanssa, vaan oikeesti neiti nautti kun sai paaaljoon rapsutuksia ja nakkeja palkaksi lapsilta.

Tää pesti sopii meidän koirista Hertalle kuin nenä päähän. Tää juniori Martta on vielä niin kovin vilkas (ja unohtaa välillä käyttäytyä nätsisti...) sekä on se kyllä vähän turhan isokin ehkä johonkin päiväkotiin.. Kerttu taas on niin omalaatuinen persoona mihinkään tälläiseen, vaikka tykkääkin hirmuisesti ihmisistä. Eli Hertta on juuri sopiva ja tasaisen varma luottokoira tämmöiseen :-)

Meidän pitäisi nyt tyhjätä jokin sopiva aukko kalenteriin uudelle päiväkoti-tapaamiselle, sillä me nautitaan kumpainenkin noista tapaamisista - Hertta nauttii rapsutuksista ja minä siitä, kun näen lasten vilpittömän ilon koiravieraasta.

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt tuota kaverikoira-toimintaa, mutta jostainsyystä se on jäänyt vähän taka-alalle. Mulle itselle kaikki tälläinen vapaaehtoistyö on lähellä sydäntä, sillä tykkään itse toimia ja olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se on sellainen "henkireikä" mulle. Pitäisi kai ottaa nyt syksyn mittaan yhteyttä tämän alueen kaverikoiratoimintaan ja käydä vaikka tutustumassa millaista menoa siellä on..:-) Saas nähdä!

Match show 10.6.

Taas yhdet mätsärit läpikäyty! Tälläkertaa mulla oli matkassa Martan lisäksi myös Hertta - Kerttu sai jäädä kotiin yksin touhailemaan possunkorvan kanssa. Mätsäri järjestettiin Seinäjoella Citymarket Päivölän pihamaalla ja järjestäjänä toimi Suomen Collieyhdistyksen Etelä-Pohjanmaan alajaosto. Illan ilma oli varsin suotuisa, sillä aurinko paistoi ja oli oikeastaan jopa sopivan lämmin. Tuuli vilvoitti tarpeeksi eikä koirille tullut missäänvaiheessa liian kuuma :-) Tälläiset kelit ovat ehkä niitä parhaimpia koirajuttuihin!

Ensin vuorossa oli Hertan kanssa meno pienten koirien kehään, jossa meitä vastassa oli staffineiti. Hertta kulki kauniisti, heilutteli vain häntäänsä ja seisoi paikallaan kuin pieni tatti. Vitsit olikin hankalaa kipittää kehässä niin hiljaa, kun Martan kanssa saa oikeasti ihan juoksemalla juosta :-D heh! Muutenkin pienen koiran esittäminen oli superhankalaa, kun en oo tänä vuonna Hertan kanssa ollut kehässä vielä kertaakaan...
Ja pakko mainita vielä, että voi että tuo Hertta onkin possu, sillä neidin pää oli melkein koko ajan mun taskussa hotkimassa nakkeja:-D Oon aika varma, että ainut asia minkä takia nekulki kehässä kuin pieni unelma oli se, että neiti tiesi saavansa herkkuja palkaksi! Hertta sai kehästään tuliaiseksi punaisen nauhan.

Martan kanssa kehään mentäessä naureskeltiinkin parimme ja tuomarin kanssa kehässä olevien koiriemme yhtäläisyyttä - vastassamme meitä oli vain hivenen Marttaa vanhempi rotikkaneiti. Omaan silmääni todella kaunis yksilö, joka esiintyi myöskin aikas nätisti :-) Marttaa kehuakseni, niin neiti ei oo vielä koskaan käyttäytynyt kehässä noin hienosti - ravas lähes koko ajan ja seisoikin pitkän aikaa nätisti paikoillaan. Ei oo vielä nähty sellaista kehää missä neiti ois noin näppärästi seisonut tai juossut kuin nyt, sillä normaalisti neiti on vähintään laittanut viimeistään seisomisen ihan pelleilyksi. Kopeloidessaan tuomari jutteli samalla kannustavasti ja odotti, että neiti lopettaa turhan sähläyksen - saatiin tälläkertaa siis todella hyvä kehäoppi! Tälläisiä kokemuksia lisää, kiitos :) Martalle myönnettiin parikehästä punainen nauha.

Punaisten pentujen kokoomakehässä Martta toimi taas hienosti ja meidät valittiinkin sitten punaisten 10 parhaan joukkoon. Tälläkertaa ei kuitenkaan 10 parhaan pennun joukosta ei kuitenkaan enää sitten selvitty pidemmälle vaan paremmat koirakot vei voiton :)

Herttakin meni punaisten kehässä taitavasti ja päästiinkin sitten 5 parhaan pienen koiran joukkoon. Yksi oli kuitenkin vielä tiputettava ja tälläkertaa valinta kohdistui meihin. Ei oo helppoo olla kyllä tuomari, kun välillä rinnakkain on niin monta upeaa koiraa :-D

Omien tyttöjen kehien ollessa ohi nakkasin ne autoon hetkeksi odottamaan ja menin vielä esittämään Frinin colliekehään. Frini on niin helppo esitettävä, mutta kun on itse esittäjänä ihan hukassa esittämistavasta, niin siinä vaiheessa se ei enää ollut sit niin helppoa :-D haha! Frinin kanssa oltiin sitten collieiden kahdeksansia.

Ihana mätsärikerta ja rento oma syntymäpäivä. Voiko synttäreitänsä paremmin viettää kuin kivassa koiratapahtumassa? Epäilisin, että ei voi! Ja ainiin, pakko vielä sanoa erään ystäväni lausahdus minusta "Vain sä voit viettää synttärit koirajuttujen parissa...oot kyllä iha hullu koiranainen!" Nojoo, ehkä se sit niin on..

Ennennäkemätöntä - temppuvideo!

Tää on oikeastaan aika ennennäkemätöntä - julkaisen blogissa videon!! Viimeisin video on lisätty tänne varmaan pari vuotta sitten (jos ei lasketa vanhoja pentuvideoita), joten nyt oli aika saada suht reaaliaikaista settiä tännekinvideon muodossa, sillä onhan tätä jo pitkään toivottu. Onneksi sain viikonlopulle kuvaajan järkättyä, videokameran lainaan ja videonmuokkausohjelman kuntoon :-) Aikaahan tämä vei, sillä en ole näitä hetkeen väsäillyt - pelkkä uuden ohjelmankin opettelu oli aika tuskaa :-D

Kaikesta huolimatta, tässä hieman esimakua Hertan temppuilusta. Isompaa temppuvideota on luvassa tässä joskus - tämä oli lähinnä vain tälläinen testivideo.

Hertta täyttää vuosia

Jaksan päivitellä varmaan syntymäpäivästä toiseen päivitellä kuinka aika vain vierähtää. Näin niinkuin ajateltuna vuosi tuntuu pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa se menee ihan älyttömän nopeasti, kun on kaikenlaista tekemistä ja menemistä koko ajan. Tänään on aika juhlia vuosia, sillä Hertta täyttää tänään niinkin suuren lukeman kuin 6vuotta. Tai eihän tuo 6 vuotta suuri ikä ole - edessäpäin on toivottavasti vielä samanverran ikävuosia, mutta jotenkin on uskomatonta, että Hertta on asustanut ja ilostuttanut meitä jo noin "kauan" - vastahan me haettiin kotiin sellainen pieni silmiin tapittava villakoira-nyytti??

Sen kummemmitta puheitta - paljon onnea synttärisankari, oot ihan huippukoira♥