Luukku 2 : Kehäkäytöstä kehittämässä

Jos ei muuta olla tehty viimeaikoina, niin ainakin ollaan mätsäilty! Me ei koko kesänä oikein päästy minnekään mätsäilemään mun työvuorojen takia, mutta nyt on sopivasti ollut töissä iltavuoroja, niin ollaan viikonloppuisin päästy osallistumaan mätsäreihin. Jauuu!

Meillä on tavoitteena astua virallisiin Pirkon kanssa ensi keväänä ja tavoitteet ovat korkealla. Mä haluan kauniisti ja avoimen rohkeasti esiintyvän cockerin, joka tepastelee omilla jaloillaan kehään häntä heiluen. Nyt meille on ollut siis ihan tärkeintä se hauskanpito kehässä ja se, että Pirkko itse esittäisi itsensä. Toisinsanoen haluan sen olevan ihan itse ryhdikäs ja hyviin esiintyvä, sillä silloin cockeri on musta kauneimmillaan. Se seisoo omilla jaloillaan ja ravaa ihan itse ryhdikkäästi - ei sillä lailla, että mä melkein roikotan sitä näyttelyhihnasta. Niitäkin on nimittäin nähty. Näyttelyt on muutenkin meille sitä erilaista yhdessäoloa arkeen. Mä oikeasti viis veisaan menestyksestä, mulle tärkeintä on vain se hauskuus. Pirkon suhteen on toki lippu laivassa korkealla, kun edellytykset ovat niin suuret :-)

Lähdettiin ystäväni kanssa Hakametsään Tampereelle ihan extempore 5.11.2016 Auringonpaisteesta huolimatta oli oikeesti ihan pirun kylmä! Tuo tuuli teki -7asteen pakkasesta ihan järkyttävän purevan ja piinaavan - siksi mä ainakin näytin ihan michelinukolta. Mulla oli melkein enemmän päällä kuin viime vuonna -23 asteen pakkasessa! :-D Eli oli sanomattakin selvää, että myös koirilla oli kylmä. Siispä jatkuva lämmittely ja BOT:n käyttö tulivat tarpeeseen.

Aloitettiin kehäilyt Martan kanssa. Mua ärsyttää, kun näiden kahden kehät menee aina poikkeuksetta päällekkäin, vaikka yrittäisin kuinka sumplia niitä. Silti osallistun aina kummankin kanssa - Pirkko tarvitsee treeniä ja Martan mielestä taas kehässä on ihan parasta! Se on ihan pähkinöinä esiintymisestä - vähän liiaksikin, sillä mun sormet meinasi olla entiset tuolla kehässä. Oltiin punaisia koiria sitten lopulta kuitenkin. Punaisten kehässä jäätiin sitten viimeisten joukossa pois, kun Martta rupes pelleilemään oikein kunnolla :-D Martta ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Ihan mälsää, kun vois liikkua ja mennä ja säntäillä ja pusutella äitiä ja tuomaria ja jahdata lintuja ja moikata kamuja jajajajaja....siispä pudottiin pois kehästä.

Siitä suoraan sitten juostiin Pirkon kehään. Kehään päästessä Pirkkoa vastassa oli lagottoneiti. Tuomarilla oli vaikea valinta ja sanoikin, että vanhimman oikeudella sekä kunnialla punainen nauha menee hälle. Mä olin taas supertyytyväinen neidin käytökseen, niin meitä tuo sininenkin nauha lämmitti mukavasti. Neiti esiintyi ja ravaaminenkin sujui varsin hienosti jopa toisen koiran takana. Ja sai Pirkko annettua tuomarille pari pusuakin...

Sinisten kehässä Pirkko rupes näyttämään parastaan, vaikka olikin jo aika väsynyt neiti. Mätsärit on hyvä tapa saada adhd-cockerilapsi väsyneeksi! Se oikein näytti, että "perhana, kyllä mussa on ruutia, kun minä itse niin haluan!!!!!!" - niinkuin neidillä on välillä tapana. Äiti ei tiedä mistään mitään, mutta Pirkko tietää kaiken. Niih. Siispä äidin yllätykseksi (...mutta ei Pirkon :-D) oltiin sinisten ykkösiä! Pirkko heilutteli häntäänsä koko ajan kehässä, mutta sijoituksen saatuamme se pysäytti hännän vispaamisen ihan kokonaan. Tuomarikin totes, että "heiluta nyt vähän ees sitä häntää", mutta ei. Neiti oli kuin viilipytty. Aivan kuin Pirkko ois tiennyt alustapitäen pärjäävänsä..
BIS-kehässä kaikkien meidän 8 ihmisen varpaita ja käsiä paleli sekä koirat olivat ihan jäässä. Miten voikaan tuo hirveä tuuli nostaa pakkasen purevuutta noin paljon? Voihan Suomi!

Kotiintuomisena siis oli Martta isojen PUN- ja Pirkko pienten pentujen SIN1 BIS3! Ei ole vielä ollut mätsäriä, jossa neiti ei olis pärjännyt - kunnon kehäkettu pienestä pitäen :-D Tästä on hyvä jatkaa!

Palkintoporsaat

Käväisin Pohjanmaalla kotona vanhemmillani kuun vaihteessa sairastamassa pari päivää ja viimeisenä sairaspäivänäni olo oli jo niin hyvä, että päätettiin lähteä yhdessä äitini kanssa Jurvaan mätsäröimään pitkästäaikaa. Pitkästäaikaa mukavaa laatuaikaa yhdessä kera koirien :) Tälläkertaa mukaan lähti nuorimmaiset tassuttelijat, sillä ne tarvitsivat eniten treeniä ja sosiaalistamista näyttelyhommaan. Ei ollakaan hetkeen mätsäröity Martan kanssa niin oli mukava lähteä muistuttelemaan taas hommaa neidille! Ja varsinkin, kun juoksut kolkutteli jo ihan ovella, niin korvat eivät ihan olleet paikallaan..teki siis enemmän kuin terää!

Koirat tulivat hyvällä fiiliksellä paikanpäälle, kuten yleensäkin. Pienin oli innoikkaana jo menossa heti kun autosta pääsi vain ulos. Ei oo vielä ihan hiffannut sitä, et autosta ulos päästyään ei aina pääse vapaana kirmaamaan miten sattuu...Ennen ilmoittautumiseen menoa käytiin kaikki tutut koirakot moikkaamassa ja ilmoittautumisen jälkeen kokosin tytöille häkin kehän laidalle. Koirat häkkiin ja sinne menivät kumpikin nätisti nukkumaan. Mä en ymmärrä miten Marttakin viihtyy siellä niin hyvin, vaikka hälle ei ole koskaan varsinaisesti häkkiä opetettukaan. Hän vaan tykkää silti siitä hulluna, kun saa olla rauhassa nukkumassa :-) Pentu ottaa tietysti vanhemmasta mallia mikä on tässä kohtaa enemmän kuin positiivista.

Koirat sattuivat saamaan samat numerot kehiin enkä tyhmänä tajunnut siitä mainita ilmoittautumisessa. Huikkasin kuitenkin pentukehään, että me tullaan viimeisessä parissa ja lähdin Martan kanssa kehäilemään. Martalla oli alustapitäen hyvä moodi päällä ja se näkyi - häntä heilui ja kuunteli käskyjä tarkkaan. Saatiin punainen nauha ja sitten Martan oli aika jäädä odottelemaan ryhmäkehää.

kuva: Sanna-Maria Hannula

Siitä sitten samantien Martta menikin häkkiin odottamaan ja Pirkon kanssa mentiin kehäilemään. Pienin oli vähän pöllämystynyt, kun yhtäkkiä mamma tuli kiireellä herättämään ja neiti joutui kehään :-D Unisena oli hyvä lähteä valloittamaan kehiä, kun viimeisenä parina oli vastassa 2 muuta pentua. Pirkko ei ollut ihan parhaimmillaan - varsinkin kun oli ekaa kertaa mätsärissä, toista kertaa näyttelyhihna kaulassa ja vielä kaikenlisäksi unisena. Mutta suuuupeeerhyvin tää mun pieni 4,5kk lapsi meni, olen niin tyytyväinen♥ En olisi enempää edes voinut tuollaiselta tirpalta odottaakaan! Saatiin sininen nauha siis ihan oikeutetusti.

Kiire tuli taaskin, sillä kehät menivät auttamatta päällekkäin - nimittäin pentujen siniset ja isojen punaiset oli yhtä aikaa. Niin mun tuuria, kun lähden kerrankin kahden koiran kanssa kehään! Onneksi mätsäreissä pystyy helposti vähän järkkäilemään, kun huikkii olevansa kahdessa kehässä yhtäaikaa. Pirkko oli vielä niin pieni, ettei voinut mennä äidin kanssa ja Martta taas...noh, ei piittaa mennä muiden kuin mun kanssa :-D Eli ei jäänyt paljon vaihtoehtoja asialle!

Ensin siis Martan ryhmäkehään. Sinne päästyään koirat sijoittuivat pikkuhiljaa ja niin vain oltiin vielä sijoittuneiden joukossa. Tuomari tykkäsi neidistä kovasti ja saatiin loppujenlopuksi tulokseksi isojen koirien PUN3. Hyvä Martta! Hyvä me! Oujee! Isojen koirissa on aina jotenkin hassua kisailla, kun taso on usein äärimmäisen korkea ja se leikkimielisyys ei siellä valitettavasti näy niin paljon kuin pentukehässä mikä on tosin harmi. Mätsärit on ainakin meille ihanaa yhdessäoloa ja samalla myöskin hyvä harjoitusalusta virallisiin näyttelyihin!

Pentukehässä alkoi kaikki olla lopuillaan eli päästiin näyttämään taitomme sinne viimeisenä. Mä yleensä tykkään katsoa muiden suorituksia, mutta nyt en kerinnyt mikä harmitti kyllä kovasti. Pirkko meni iloisesti ja tasaisenvarmasti eteenpäin. Malttoi seisoa röhnöttää paikoillaan, vaikka tuomari tulikin hipelöimään. Ihmiset on neidin heikkous - se menee ihan sekaisin. Peruscockeri. Lahopää mikä lahopää, sekaisin kuin seinäkello. Vai miten se meni? Ihmisistä sekoaminen on jo ihan hyvissä kantimissa, sillä malttoi nytkin olla lähes hötkyämättä seistessään ja hampaita katsoessaan. Siitä sitten jäätiin neljän sijoittuneen joukkoon ja voi sitä iloa, kun tajusin, että oltiin viimeisiä kehässä! Eli siis ykkösiä! Pirkko ihkaekassa mätsärissään! Huippu-Pirksu! Uuuh!

BIS-kehää odotellessa Pirkko nukkui häkissään unisena, ihan selvästi ilta oli jo ihan tarpeeksi rankka pienelle pennulle. Uusia ihmisiä, paljon koiria, kehässä meneminen, uudet hajut, uusi kenttä ja kaikki muu! Valtavasti nähtävää ja koettavaa pennun silmin. Ei ihme, että väsytti! BIS-kehässä neiti lähinnä laahusti ja makoili ollen kokonaisuudessaan siis pentujen SIN1 BIS6. Pieni kehäkettu näköjään nuoresta iästään huolimatta! Ihanaihanaihana! Ja niin tyytyväinen mamma pieneensä :-) Vielä kun tohtisi ilmoittaa pienen pentunäyttelyyn! Nyt ollaan treenattu vapaana esiintymistä muutaman kerran, sillä sen kautta aion hakea neidille ryhdikkyyden ja taidon esiintyä! Pikkuhiljaapikkuhiljaa askel askeleelta. Voin vannoa, että tää neiti tullaan näkemään kehissä useasti - sitä en lupaa, että esittäjänä olisin minä ;)

Mätsäri oli tosi toimivasti järjestetty, kuten Sukk:lla yleensäkin - järjestäjinä useasti sekä kaukana näyttelyissä kulkeneita ja lähialueen mätsärit kolunneita ihmisiä, niin mitä muuta voi oletakaan! Kehät pyöri reippaasti, tuomarit asiantuntevia ja paikalle selkeät ohjeet. Palkinnoiksi oli kerätty tosi kivat ja hyödylliset palkinnot, joihin oli kyllä nähty selvästi vaivaa.

Martan palkinnot koostui isojen koirien tavaroista, hyödyllisiä siis ihan kaikki. Nahkapanta oli melkein kuin lottovoitto, sillä Martta tarvitsikin yksinkertaista ruskeaa solkinahkapantaa. Meidän pokaalikaappi ja ruusuke-seinä sai taas myös hivenen täydennystä - mihinkähän ne taas seuraavaksi tunkee, kun alkaa tila loppua..:-D Toi pallolelu on muuten hitti ja sen saa kivasti lenkillekin mukaan palkaksi taskuun.

Pirkon pentukehän voitosta tuli aikasta kivat palkinnot myös - etenkin tuota kokoontaitettavaa matkakuppia oon pitkään katsonut, mutta en ole vain malttanut ostaa. Herkut on kans kivat, kun niitä menee tässä taloudessa oikeasti ihan hirveä määrä. Meidän koirat on kyllä aikamoisia herkkupyllyjä, mut ompahan ne lihaksikkaita ja hampaat on kuosissa sen avulla! Syököön siis jatkossakin herkkunsa! BIS-kehästä saatiin villiksille juuri oikeaa ruokaa - miten voikin olla noin hyvä tuuri, kun yleensä kehästä voittaa just sitä mitä koira ei juo! Lahjakortilla ajattelin tilata Pirkolle omat nimilaatat valjaisiin sekä pantaan, niitäkin mä oon jo jonkinaikaa kattellut :-)

Ei siis ollenkaan huono avaus syksyn mätsärikaudella ja ennenkaikkea Pirkon näyttelyuralle! Syksyllä onkin nyt kivasti lähialueella mätsäreitä, mutta enköhän ole melkein jokaisen töissä ja sen ainoan minkä olevan vapaalla, olen tuomaroimassa. Ei mee aina nallekarkit tasan, vai miten sitä sanotaankaan? Toivottavasti joku järkkäis sitten talvella hallimätsäreitä, niin voitais päästä suuremmalla todennäköisyydellä mukaan.

Niin ylpeä näistä ihanista tyttösistä, mamin rakkaat luppakorvat♥

Match show 2.7 Kauhajoki

Mä lähdin viettämään toissa viikonloppua porukalla vanhemmilleni Pohjanmaalle ja samalla reissulla päätin sitten hyödyntää kaksi kärpästä yhdellä iskulla - me mentäisiin lauantaina Kauhajoella mätsäriin yhdessä nuorimpien kanssa. Pääpointtina se, että Martta saisi hyvää kehätreeniä loppukuusta olevan Pori KV:seen ja alkuelokuusta olevaan Nokian ryhmänäyttelyyn. Lisäksi Pirkko pääsisi näkemään paljon koiria, vaikka ei niiden kanssa vielä voikaan ikänsä ja rokomattomuuden takia tekemisissä. Pidän kuitenkin rokomattomuutta pienempänä riskinä kuin sitä, että koirasta tulee epäsosiaalinen. Eli pienestä pitäen meillä koirat kulkee mukana, vaikkakin koirapuistoilut ja tuntemattomien koirien kanssa ei ollakaan tekemisissä. Tuttuja ja rokotettuja koirakavereita nähdään sitäkin enemmän!

Martalla oli käytössä ekaa kertaa reilu kuukausi sitten ostamani kevythäkki. Vitsit miten se onkaan kevyt kantaa verrattuna esimerkiksi meidän muovihäkkiin! Menee jopa ihan hyvin tuohon mun farmariin, vaikkakin tilaahan tuo vie ihan hirmusesti. Lähinnä sisällä asunnossa meinaa olla säilytysongelma, mihin tuon voisi tunkea, kun ei meinaa oikein mihinkään mahtua eikä viitsisi alakerran kellarivarastoon viedä pölyttymään. Oon kaivannut siis jo pidemmän aikaa jotain rauhoittumispaikkaa neidille, se kun selvästi sellaista kaipaisi näyttelyihin ja mätsäreihin. Mua ärsyttää henkilökohtaisesti tosi paljon se, kun oma koira makaisi näyttelyissä jaloissa nukkuen, niin ohitsekulkeva omistaja päästää oman koiransa oman koirani iholle. Hyvä ettei ihan jyrää koko koiraa. Ei siinä paljon levätä tai rauhoituta eli häkistä tulkoon neidin uusi nukkumispaikka mätsäreissä ja näyttelyissä. Treeneihin en edes yritä saati tarvitse tuota, kun autolla liikutaan aina - tiedä vaikka tulisi tuosta läpi innostuksissaan :-D

Pirkko oli mainiosti koko ajan. Meidän kehässäolo-ajan se odotti omassa boksissaan tai ystäväni sylissä nätisti. Jopa liian nätisti ollaksensa Pirkko the termiittiriiviö..:-D Hengaili koko tapahtuman ajan eikä ollut moksiskaan vieressä menevistä koirista. Saataisiin nyt nuo rokotukset kuosiin niin päästäis kehiä valloittamaan neidin kanssa - mikähän hulabaloo siitäkin tulee, kun me siellä pelleillään..Oli muuten vähän tuttuja tuolla liikenteessä, liekö ihmisillä kesäisin paljon tekemistä tai oliko Nummijärvi liian kaukana lähteä :-D Tiedäpä tuota, kun yleensä Pohjanmaan tapahtumat tulvii tuttuja!

Martta meni kehässä kivasti, kerran pomppelehti jotakin omiaan kehässä, mutta muuten keskittyi hyvin. Ei siis tarvi stressata meidän näyttelyitä, jos kehäkäytös on noin hyvää! Tosin päivä oli kuuma ja se näkyi koirassa, kun väsyi niin nopeasti. Sijoituttiin isoissa koirissa punaisiksi, mutta ei saatu sen kummempaa pärjäämistä tälläkertaa. Täytyy kyllä sanoa, että tiesi kuka tapahtuman järjesti, kun pärjänneet olivat omaa rotua...:-D Mut meil oli niin hauskaa, et ei annettu sen haitata! Tahdon käydä mätsäreissä useamminkin, mutta työvuorot ovat sattuneet joka kerta niin pahasti päälle, että en oo kerinnyt mennä. Ehkä me päästäis kuitenkin Pirkon kanssa vielä tänä vuonna johonkin korkkaamaan kehät!

Seuraavana ois suuntana vajaan parin viikon päästä mätsärikehät Seinäjoella ja sen jälkeen ollaan aikasta valmiita jo Poriin! :) 

Match show 13.3 Valkeakoski

Hui, onpas siitä ihan törkeen pitkä aika, kun on viimeksi tullut tänne jotain raapustettua. Kyllä, olemme edelleen elävien kirjoissa. Juuri ja juuri. Uuteen kotiin, ihmisiin, ympäristöön, töihin ja kaikkeen muuhun totuttelu on vienyt aikaa ja voimavaroja ihan hurjan paljon. Nyt kuitenkin näyttää jo valoisammalta ja arki alkaa tasaantua. Muutto sujui mainiosti ja ollaan sopeuduttu hyvin tänne. Uudet lenkkipolut ja koirapuistotkin alkavat tulla pikkuhiljaa tutuksi! Ja oon ihan fiiliksissä ainakin ite vielä(kin) tästä uudesta asuinpaikasta - miksi en tänne ole jo aiemmin uskaltanut lähteä? Tarkempaa kuulumispostausta täältä tulossa myöhemmin, kunhan ehdin sen ensin naputella valmiiksi. Kameran muistikortilta löytyisi kanssa läjä kuvia sekä luonnoksista läjä postauksia, jotka odottaa puhtaaksi kirjoitusta ja julkaisua..haluaako joku lahjoittaa oikeasti vuorokauteen vaikka 4 ylimääräistä tuntia? :-D Jostain on kuitenkin lähdettävä purkamaan tätä tapahtumavyyhtiä tänne blogin puolelle ja aloitankin sitten tuoremmaista eli näistä näyttelyjutuista. Meitä muuten pystyy seuraamaan suhteellisen reaaliajassa Instagramin puolelta, joten menkääs sinne! Tiliin pääset käsiksi tästä.

Lähdettiin viime sunnuntaina ystäväni kanssa extemporena Valkeakoskelle mätsärireissulle. Tiesin, että meillä siintää viralliset näyttelyt viikon päästä, niin oli hyvä käydä vähän muistuttelemassa mitä siellä kehässä tehdään. Harjoittelu tuli siis oikeasti tarpeeseen! Ei meinannut neiti muistaa mitä on kehässä ravaaminen ja seisominen - ollaan oltu edellisen kerran mätsärissä tammikuussa ja sen jälkeen kerran näyttelytreeneissä täälläpäin. Ja sen huomasi tosi hyvin :-D

Martta häsläsi ihan hirmusesti ja oli superinnoissaan jo silloin, kun päästiin perille. Neiti ei olisi millään meinannut jaksaa olla paikoillaan odottamassa vuoroaan, sillä ympärillä oli vähintään ihania koiruuksia. Ihan kamalaa, kun jokaista ei voi moikata!! Vuoron odottaminen kestikin yllättävän pitkään, sillä sama tuomari kävi sekä pennut että isot koirat läpi. Teki ainakin hyvää venailla rauhassa, vaikka meinasi kyllä meille ihmisille tulla kylmä tuolla maneesissa. Luulin maneesin olevan edes vähän lämpimämpi kuin ulkoilma, mutta taisi olla justiin päinvastoin - oli meinaan varpaat ja sormet ihan jääkalikkana, kun päästiin lähtemään kotiin. Auton lämmitys täysille, niin alkoi niihinkin pikkuhiljaa tunto palaamaan!

Kehässä meitä oli vastassa australiankarjakoira, joka meni mun mielestä huonommin kuin me - ainakin sen minkä itse ehdin katsomaan siinä ohessa. Säntäili, tempoi, räyhäs ja teki kaikkea muuta. Eipä mitään, saatiin sininen nauha ja päästiin vielä hetkeksi odottelemaan ryhmäkehiä. Ryhmäkehästä tiputtiin kuitenkin pois lopuksi. Kerkesin muuten katsomaan sinisten kehässä sen verran, että olipas meitä tosi tasainen ryhmäkehä - huh, onneksi en ollut tuomari eikä mun tarvinnut päättää sijoittuneita. Tuomarointi on kyllä hirmuisen antoisaa, mutta haastavaa hommaa! Kaikki kunnia kuitenkin tuomarille, meillä ainakin oli  mukava päivä ja saatiin hyvää treeniä ryhmistä ajatellen.

Näillä eväin päästiin tänään sitten Seinäjoen ryhmänäyttelyyn, josta on tulossa postausta aiemmin kuin kuvittelettekaan. Pysykäähän kuulolla! Ja kertokaa hei teidän kuulumisia - mitä teille kuuluu? Mitä olette viimeaikoina duunailleet? Joko kevät saisi teidän mielestä tulla? :-)

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa..

Niimpäniin - en osaa olla järjestämättä itselleni tekemistä. Mä jo viimeksi sanoin niin varmana mukamas, että "tää on nyt viimeinen järjestämäni mätsäri aikoihin.." ja toisin kävi. Täällä mä oon taas aloittamassa tapahtuman järkkäämistä! Oon pyöritellyt ajatusta jo pidemmän aikaa ja eilen illalla sitten löin puoli päähänpistolla tapahtumasta eventin - ilmeisesti ihmiset halusivatkin vastaavaa tapahtumaa tännepäin, sillä osallistujien ja kiinnostuneiden määrä räjähti käsiin. Vau! Nyt siis kaiken sählingin, muuton, treenien, koulun, työharjoittelun, töiden ja koirien keskellä mulla on taas yksi urakka harteilla. Onneksi järjestämiseen on tullut jo paljon rutiiniakin, niin se sujuu huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi ekalla kerralla. Ekat sponsoritkin tapahtumaan sain jo järkättyä tässä aamulla ja toivottavasti saadaan mukaan yrityksiä vielä huimasti lisää :-)

Toivottavasti teistäkin mahdollisimman moni eksyy taas paikalle ihmettelemään♥

Facebookin tapahtuma-eventtiin pääset tästä ja Koirat.comiin tästä!

Match show 6.1 Maalahdessa

Helou! Pakkaset paukkuu ja koirat nostelee tassujaan ulkona sen minkä kerkeää. Martta ei niin piittaa noista 27asteen pakkasesta, mutta villikset ei voi välittää ulkoilusta sitten yhtään. Etenkin Kerttu on sellanenkin pikkuprinsessa, joka ei astuis koko päivänä ulos jos ei olisi ihan pakko. No, ei auta kuin laittaa takit koirille niskaan ja mennä uhmaamaan tuota pakkasta! Onneksi nyt näyttää siltä, että se lähtee pikkuhiljaa tästä lauhtumaan..

Lähdettiin sitten keskiviikkona viettämään loppiaista Maalahteen mätsäriin pitkästäaikaa. Meillä on viime kehäkerrasta aikaa ainakin se 4kk, joten oli aikakin astua takas kehään! Lisäksi tuo Turku KV lähestyi tuolloin vielä uhkaavasti, joten se oli vähänniinkuin "pakko" lähteä tsekkaamaan meno. Eikä muuten ollut turha reissu - kyllä neidistä sitten huomasi, että ei olla hetkeen tehty näitä juttuja! Näyttelyhihnaa ois vähintäänkin ollut kiva järsiä, laukka-askel ois ollut mahtavaa ja seisominen kenossa vieläkin parempaa..Ei oltais varmaan tuota treenikertaa ilman esiintyä siellä, jos meno ois ollut kokonaan tuollaista :-D

"Hei, mamii kyl mä tiiän et sul on siellä nami" tuumaa Martta

Mätsärit järjestettiin siis PAWSin Berra-Areenalla Maalahdessa ja halli oli onneksi lämmitetty. Paikalle oli eksynyt todella paljon porukkaa, joten hallissa oli väistämättäkin ahdasta. Onneksi löydettiin eräästä nurkasta ihan suhteellisen kiva odottelupaikka, niin ei tarvinnut olla ihan keskellä ihmismassaa. Martta oli tosi rennosti ja hengaili - ei piitannut yhtään, vaikka eräs lähettyvillä oleva koira räyhäsi muille koirille lähes koko ajan. Tuomari otti meidän kehässä ensin kaikki kahdessa erässä kehään ja sen jälkeen rupesi käymään koiria läpi pareittain. Meitä vastassa oli landseer, joka meni kanssa tosi nätisti. Marttakin petrasi tosi paljon harjoittelukierroksesta ja meni itseasiassa tosi näppärästi. Alkoi varmaan neidille pikkuhiljaa muistua mieleen miten kehässä ollaan :P Saatiin siitä sitten sininen nauha ja lähdettiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme kokoomakehään.

Sinisten vuoro tuli ja koiria oli sinisten kehässä paljon. Tuomari kävi vain tunkemassa kätensä jokaisen naaman eteen sanomatta sanaakaan ja sijoitti koirat tuosta pelkästään seisomisen perusteella. Sinänsä vähän hassua, sillä täällä ainakin ollaan totuttu siihen, että kokoomakehässäkin juoksutetaan - vaikka sitten parissa eri ryhmässä ja niin, että tuomari moikkaa koiria vielä kunnolla. No ei siinä, sijoitusta ei tippunut ja niin päästiin sitten taas sinne jäätävään pakkaseen käynnistelemään autoa. Matka kotiin sujui mukavasti ja autossa mulla olikin superväsynyt koiruus♥ 

Seuraavaksi suuntaamme sitten virallisiin! Tälläkertaa se ei kuitenkaan ole kauan hehkuttamamme Turku KV, sillä kerrankin meillä oli osaltamme onni myötä ja beusseille tuli tuomarinvaihdos. Saadaan siis rahamme takaisin, sillä mietin jo aiemmin Martan viemisen olevan allergian takia vähän typerää, mutta kun kyse ei ole mistään pikkusummista, niin ajattelin sen kuitenkin sinne viedä. Ajatuksena olisi ollut ikävää viedä tuota kutisevaa, laihaa ja karvatonta piskiä mihinkään, vaikka nyt kaikki onneksi on alkanut mennä raakaruokinnan myötä parempaan suuntaan. En harmittele oikeastaan yhtään reissun peruuntumista - tuleehan noita näyttelykertoja jatkossakin eli en usko, että jäädään mistään suuremmasta paitsi! Oli kuitenkin mukavaa käydä tuolla mätsärissä vähän treenaamassa ja muistelemassa mitä siellä kehässä oikein tehdään, sillä nyt ollaan viimeaikoina keskitytty vain treenaamaan Nose Workkiä ja pk-tottista :-) Hauskaa vaihtelua nää näyttelyhommat tähän meidänkin arkeen! Seuraavat virallinen lienee sitten meillä varmaan 19.3 oleva ryhmis Seinäjoella..

(Kaikki kuvat on ottanut Lotta Orhanen, kiitos kuvauksesta!)

Kehäkettuilemassa Äänekoskella

Ettei aika kävisi vain täällä mökilläkään tylsäksi, niin käänsin auton nokan kohti Äänekoskea lauantaina aamupäivällä. Jätin villakoirat mökille hengailemaan ja viettämään kivaa aamupäivää kahdestaan, joten lähdettiin matkaan siis vain Martan kanssa. Täältä meidän mökiltä oli Äänekoskelle melkein 1,5h matka, mutta se sujui onneksi rattoisasti radiota kuunnellen. Ja Martta tietysti nukkua kuorsasi takakontissa..

Mätsäri järjestettiin S-Marketin kattotasanteella ja kattotasannetta ajaessa ylös mä heti jo bongasin Martan rotutoverin. Mukana menossa oli myös 8kk beauceron-lapsonen, jonka kanssa Martta sai painia tapahtuman päätteeksi. Kiva nähdä välillä tämänkin rotuisia mukana eri tapahtumissa, kun meilläpäin beusseja missään ihmisten ilmoilla harvoin näkee - tiedän kyllä, että niitäkin täälläpäin asustaa :-D

Pentuja oli ilmoitettu tapahtumaan reippaat 40koiraa, eli mukavasti oli eksynyt koiralapsosia harjoittelemaan kehässä käyttäytymistä. Omaa vuoroamme odotellessa näin heti, että Martalla oli hyvä moodi päällä tekemisessä ja se kuunteli mua koko ajan tarkasti. Ei yhtään hötkyillyt muiden koirien perään ja makoili nätisti jaloissani. Pari ihmistä kävi moikkaamassa meitä ja kysymässä, että "mikäs rotuja tässä oikein on?" tai että "onko tää rottweilerin pentu?" saaden vastauksekseen, että "Puhdasrotuinen tämä kyllä on, beauceron rodultaan. Ei näitä montaa yleensä missään ikinä oikein ole" :-D Yksi ihminen tämän kyllä tunnisti tuollakin oikeanrotuiseksi ja kertoi itsekin haaveilleensa tästä rodusta. Ja Martta kertoi beussin olevan aivan ihana rotu pusuttelemalla häntä ihan hulluna! :-D

Kehässä meitä vastassa oli hivenen Marttaa nuorempi irlanninsusikoira. Juostiin pari kertaa yhdessä ympäri, tuomari tutki tarkkaan katsoen samalla koirien hampaat, juoksutti edestakaisin sekä lopuksi vielä seisotti meidät. Ja niin vain - saatiin punainen nauha! Siinä sitten vielä hetken oltiin ja rupateltiin erään paikallisen koiraihmisen kanssa mukavia. Oli kiva kuulla hänen kokemuksiaan ja juttuja koiramaailmasta sekä huomata kuinka paljon yhdistäviä tekijöitä meillä kummallakin on elämässä :-) Sitten olikin meidän punaisen nauhan saaneiden vuoro. Koiria oli kehässä paljon ja tuomari jaottelikin meidät sitten kahteen osaan juoksemaan. Juoksemista, seisomista ja tuomarin tutkimista. Tuomari tuli ensimmäisenä meidän luokse ja totes, että ei epäilystäkään etteikö me oltaisi jatkossa! Olin aivan fiiliksissä, että "vau, siistiä, jee!", kun en tosiaankaan tiennyt kuinka muiden koirat kehässä meni, kun keskityin vain meidän omaan juttuumme. Siitä sitten tuomari vielä juoksutteli kaikki pari kertaa ympäri ja laittoi meidät loput viisi parivaljakkoa paremmuusjärjestykseen. Meitä ja yhtä toista parivaljakkoa tuomari mietti pitkään, mutta lopulta päätyi sijoittamaan toisen parivaljakon luokan voittajaksi. Olimme siis punaisten pentujen PUN2,  ihan supermahtavaa♥ Näillä mielin on hyvä lähteä ensi viikonlopun Seinäjoki KV:seen :-) Ei jännitäkään ehkä niin paljoa, kun takana oli näin hyvät treenit tuolla sekä viimeviikolla kaksissa näyttelytreeneissä meni niin mainiosti.

Mätsärin jälkeen lähdettiin vielä yllämainitun ihanan koiraihmisen kanssa kattotasanteen reunaan, josta lähti hissi alakertaan. Alakerrassa käveltiin käytävää pitkin kahvilan sekä kaupan ohi Mustiin & Mirriin. Siellä vastassa meitä oli aivan yliherttainen myyjä, joka rapsutteli ja kehui Marttaa. Lisäksi eräs asiakas tuli toteamaan, että "ompas nätti neiti, minunkin tuttuni kasvattaa näitä beusseja täällä Varkaudessa" :-) Herätettiin siis mukavasti huomiota Martan kanssa! Valittiin sitten Martan kanssa herkkuhyllystä kolme luuta jokaiselle nenänpäälle - yksi Hertalle, yksi Martalle ja yksi Kertulle. Selvä tasajako! Luut upposivatkin alta aikayksikön alas, kun päästiin mökille takaisin. 

Ja ainiin, täytyy vielä mainita, että Martta meni ihan älyttömän hienosti tuolla jokapaikassa - otti kontaktia, kulki vierellä ja heilutteli vain häntäänsä. Ei edes hissi tai rampilla kulkeminen pelottanut neitiä lainkaan. Vautsivau! Jeejee! Näihin tunnelmiin on varmaan hyvä lopettaa tää postaus :P Nyt me lähdetäänkin tuonne lähimetsään viemään koirilta loput energiat pois ja sitten onkin kotimatkan aika..

Kaikista kuvista kiitos kuuluu Paula Kinnuselle, joka ystävällisyyttään räpsi meistä kivoja kuvia♥

Suunta ylöspäin!

Taas yksi viikonloppu oli ja meni - tuli ulkoiltua ihanassa ilmassa, oltua töissä, nähtyä koirakavereita ja käytyä kaksissa eri mätsäreissä pyörähtämässä. Kuten varmasti tiedätte, niin meillä on parin viikon päästä suuntana Seinäjoki KV, joten haluttiin vielä hieman harjoittelua. Mä oon tälläinen jännittäjä kaiken kisaamisen suhteen, eli mieluusti sitten aliarvioin taitomme ja saan meidät kuulostamaan ihan huonoilta. Hyvinhän tuo nuorinkin osaa jo käyttäytyä, vaikka aina sanonkin, että kuinka teiniapina se vielä on. Tai onhan se vielä nuori eikä käytös aina kaikkein parasta, mutta pääosin tuo on niin kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä koiruus. Ja kun kyseessä on vielä meidän kummankin ekat näyttelyt, niin kyllähän sitä nyt saa vähän jännittääkin..

Ei olla tosiaan hetkeen aikaan Martan kanssa käytykään mätsäreissä. Viimeisin kerta taitaakin olla yli kuukausi sitten käyty Seinäjoen mätsäri eikä sen jälkeen olla pahemmin näyttelyremmiin koskettu. Saavuttuani Seinäjoelle Martan kanssa paikanpäälle oli Kotieläintarvikkeen piha jo täpötäynnä koiria. Tiesin, että Martalla oli vähän turhan paljon virtaa, kun en kerinnyt aamusella heittää kunnon lenkkiä  neidin kanssa vaan neiti sai tyytyä vain nopeaan pissatukseen. Niimpä mätsäripaikalle saavuttuamme neiti haukahteli innostuksesta mikä on mun mielestä tosi rasittavaa :-D Nopeasti bongattiin jo tuttuja väkijoukosta ja käytiin pikaiset moikat heittämässä heille. Sen jälkeen lähdettiin väkijoukkoon etsimään ilmoittautumispistettä, joka löydettiinkin pian - ihanaa, kun jokainen luokka oli jaettu omaan ilmottautumispisteeseen! Ei kertynyt jonojakaan siis pahemmin, niinkuin Seinäjoen mätsäreissä yleensä tuppaa olla...Mahtavaa työtä!

Mätsäri alkoi ja meidän vuoro oli siinä loppupäässä. Pennuissa oli kuutisenkymmentä koiraa eli yllättävän paljon oli pentuja saatu mukaan paikalle. Me käytiin siinä luppoajalla samassa pihapiirissä olevan uuden lemmikki-ja ratsutarvikemyymälän, Kotieläintarvikkeen sisällä ostoksilla. Siellä heti jo meidän tuttu, Linda oli meiltä kysymässä, että jokos oon löytänyt meille sen etsimäni manttelin Martalle. No, niimpä Linda ohjas meidät manttelihyllylle ja arvatkaa mitä siellä oli? Hansbon mantteleita!!! Me ollaan oltu jo vuosia Hansbon vannoutuneita käyttäjiä, mutta lähilemmikkiputiikin lopettaessa ne valikoimastaan ei olla niitä mistään saatu. Meiltä löytyy ennestään noita jo sade-ja toppaversiona. Ostin Martalle fleecevuorella olevan sademanttelin, joka sopii mainiosti laitettavaksi treenien jälkeen. Hurtan ja Rukan omista mantteleista sekä haalareista kun ei meille löytynyt edes oikeaa kokoa. Haaveissa olisi vielä saada neidille oma Back On Track..

Ostokset tehtyämme lähdettiin odottelemaan omaa vuoroa. Onneksi ei enää kauaa mennyt, kun oli meidän vuoro. Kehään astellessa Martalla oli hyvä draivi päällä. Tuomari oli oikein mukava ja saatiin tuplatreenit hampaidennäyttämisessä, kun menin mainitsemaan, että virallinen näyttely ois tiedossa parin viikon päästä. Vastassa meillä oli lyhytkarvainen collie ja tuomarin mukaan oltiin aikasta tiukka pari. Saatiin kuitenkin punainen nauha. Kokoomakehässä meitä oli paljon, vaikka tuomari pistikin meitä osiin juoksemaan. Nopeimmat koirat sitten ohitteli muita ja niimpä mäkin sitten Martan kanssa lähdin ohittelemaan. No, yhtäkkiä havahduin kun collie meinaa napata Martasta kiinni ja Martta juoksusta säikähtäen sitten rähähtää collielle. Kirosin itsekseni kehää juostessa, että pitäis nyt sen colliensa siinä kurissa ja ohittaessani heitä toista kertaa collie teki ihan taas sen saman. Siinä vaiheessa mäkin rähähdin omistajalle, et nyt sitten remmi tiukemmalle.. me kun mentiin reippaasti parivaljakkoa kauempaa eli ei menty heidän ohitseen edes läheltä. Tuomari seisotti vielä lopuksi ja tiputteli hitaaseen tahtiin pareja pois. Lopulta me sitten viimeisien joukossa tiputtiin, kun Martan keskittyminen alkoi olla ihan muualla kuin seisomisessa. Enempiä murehtimatta lähdettiin onnellisena kotiin sieltä kylmyydestä :-)

Sunnuntaina meillä auton nokka vei Lapualle. Sinne oli meiltä reilun tunnin matka, mutta onneksi se meni nopeasti radiota kuunnellen. Saavuttiin paikanpäälle ja kävin ilmoittamassa Martan äkkiä ennen kehien alkua. Pentuja oli kehässä sen reilut parisenkymmentä. Ei muutakuin Martta ulos autosta ja maneesiin odottelemaan omaa vuoroa. Martta yllätti ja autosta ulos tultuaan se kulki nätisti parkkipaikalta vieressäni niinkuin kunnon koira konsanaan. Ei ainoatakaan haukkua niinkuin Seinäjoella tai mitään innostunutta pomppimista ympäriinsä. Maneesissa neiti vaan hengaili ja katseli ympärillensä. Juteltiin monen tutun kanssa ja Martta leikki muutamien koirien kanssa.

Omalla vuorollamme neiti meni hyvin, kunnes ohittaessamme vastassa olevaa pariamme neiti rähähtää. Mä tietysti säpsähdän neidin käytöstä, sillä eihän se oo tehnyt sitä koskaan aiemmin. Samalla muistan edellisen päivän tapahtumat ja samalla yhdistän tapahtumat. Ainiin, onhan se. No, puutun tietysti heti käytökseen ja jatketaan menoa. Tuomari valitsee meidät siniseksi rähähdyksen takia, kun muuten oltiin niin tasainen pari. Kokoomakehässä meitä edellä on ilmeisesti just se sama collie, joka rähähti edellispäivänä Seinäjoella. Kiroon jo vähän mielessäni, mutta päättäväisenä lähdetään juoksemaan yhdessä ryhmänä. Ohitetaan se sama collie ja taas se sama - collie syöksähtää päälle ja Martta rähähtäen puuttuu peliin! Puutun Martan käytökseen ja siiinä samassa Martta jaksaa rähähtää jo seuraavana menevälle leonbergillekin. Päästään kuitenkin jatkamaan ja loppu meneekin sit ihan hyvin. Sijoitutaan yllättävää kyllä, sinisten kolmansiksi! Mua jäi vaan kalvamaan se, että ei taaskaan menty läheltäkään collieta ja se collien omistaja ei puuttunut oman koiransa käytökseen millääntapaa. Tietysti on hyvää treeniä tuollainen, kun joku koira ei käyttäydy, sillä oman koiran on mentävä kehässä hyvin - tapahtui mitä tahansa. Mutta entä jos se olisi napannutkin Martasta ja edessä ois ollut hyvässä lykyssä eläinlääkärireissu? Ärsyttävää...

Ystäväni Riikka oli katsellut menoamme kehän laidalla ja hänelle kirosinkin sitten kehän päätteeksi Martan käytöstä. Hän vuosia näyttelyissä kiertäneenä lupasi neuvoa meitä oman punaisten kehänsä jälkeen. Niimpä jäimme vielä odottamaan paikanpäälle heidän vuoron loppumistaan. Tunsin itseni niin tyhmäksi, kun Riikka kysyi, että olenko miettinyt näyttelyketjun paikan vaihtamista. Sitä, että panta menisikin tiiviisti korvien takana (kuitenkin löysänä) eikä ns. "vapaasti" löysänä. Ajatus ei ole käynyt edes mielessäni ja Riikka näyttikin sitten kummallakin esitystavalla miten koira menee kulkee eri tavoin. Vitsit siinä vaiheessa olin hajota ylpeydestä ja samalla myöskin noloudesta, kun Martta meni niin ryhdikkäästi uudella esitystavalla, kun taas vapaasti esitettäessä pää harhaili sinnetänne sekä koiralta puuttui kokonaan ryhti. Voi miten yhdellä ketjun paikalla koiran kaulassa voi olla noin iso ero! Samalla myöskin kun pään harhailu loppuu, niin myös luultavasti tuo rähiseminen lakkaa. Onneksi tuo ei oo vielä tullut tavaksi, eli siihen on nyt helppo puuttua. Nyt kun kerran pää ei harhaile, niin ei voi neiti keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Tuomari tuli vielä meidän harjoitellessa kehumaan ja rapsuttelemaan Marttaa ja sanoi, että ilman rähinöintä ei olis kehän voittajasta ollut epäselvyyksiä. Martta oli kuulemma niin symppis hännänheiluttaja ja liikkeissään niin loistava! Seisominenkin sujuu mainiosti - jopa vapaasti esitettynä.

Niimpä sovittiinkin ensi viikolla vielä parit näyttelytreenit porukalla! Oon ihan haltioissani kuinka hyvin Martta menee tuolla uudella esitystavalla :-) Ei tuo vanhakaan huono tapa ollut, mutta kyllä huomaa koirassa suuren eron. Juuri tälläisen takia pitäisi omia treenejä ja tekemisiä kuvata - huomaisi ne omat virheensä heti eikä hetkenpäästä. Kyllähän mäkin heti eron huomasin, kun näin koiran menevän Riikan kanssa, mutta en ollut ikinä tullut sitä ajatelleeksi aiemmin. Meno kun oli neidillä ennen vähän ryhditöntä ja epävarmaa, mutta pannan korjauksella saatiin koirasta kaikki irti. Mun maailman hienoin beauceron♥ ja minä maailman tyhmin omistaja..

Match show 2.9.

Ettei aika vain kävisi liian pitkäksi, niin päätin lähteä tuona keskiviikkona illalla käymään Seinäjoella mätsärissä. Tästä meiltä ajaa sinne noin tunnin verran eli saatiin lähteä paikanpäälle köröttelemään melkein samantien mun töiden päälle - varsinkin kun mun piti vielä ennen tuota omaa viime lauantaista mätsäriä varten hoitaa asioitani.

Päästiin sitten sopivasti paikanpäälle ja vastassa oli jäätävän pitkä ilmottautumisjonon lisäksi hirveä kylmyys. Oikeesti, kerrankin kiitin itseäni siitä älykkyydestä napata kangastakki ja huppari varuiksi takapenkille mukaan. Pelkällä nahkatakilla ois ollut vähän ankeeta odotella tuolla jo pelkästään ilmottautumisjonossa...Miten jotenkin onkin vaikeaa järjestää niitä paria ilmottautumispaikkaa lisää eikä vain sitä yhtä? Jono matelemalla mateli eikä meinannut loppua sitten millään. Tässäkin oltais selvitty paljon vähemmälle, kun järjestäjät olisivat varautuneet paremmin taikka olleet edes muuntautumiskykyisiä - uusi ilmottautumispöytä vain kehiin ja sieltä kahviosta ne muutamat ylimääräiset tyypit sinne pöydän taakse, so simple!

No, kehät alkoivat kuitenkin vihdoin ja viimein - tosin aika pahasti myöhässä. Oltiin Martan kanssa aikalailla loppupäässä pennuissa eli saatiin rauhassa odotella kehän laidalla ja treenata samalla muutamia liikkeitä häiriössä.

Päästiin Martan kanssa kehään ja neiti oli ihan fiiliksissä! Ja niin taisin olla mäkin, sillä Martta meni super mageesti, vaikka ei olla hetkeen kehässä oltukaan saati treenattu näyttelyjuttuja. Tällä tahdilla voidaan oikeesti ilmottautua muutamaan näyttelyynkin niin ettei se mee ihan pelleilyksi ja myötähäpeäksi..:-D Mun pitäskin itseasiassa ottaa asiakseni laittaa ilmottautuminen tälläviikolla Seinäjoki KV:seen - jänskättää vaan ihan liikaa! Tuolla kehässä meitä vastassa oli melkein samanikäinen corgi ja kummatkin koirista liikkui sekä seisoi kauniisti. Meille kuitenkin rapsahti yllättäen punainen nauha. Sitten alkoikin taas se venailu, nimittäin järjestäjät keräs muut kehät pois ja yhdisti kaksi kehää yhdeksi. Siellä vuorotellen sitten käytiin läpi kaikki sinisten nauhan saaneet luokittain, jonka jälkeen vuoroon pääsivät punaisen nauhan saaneet. Voitte siis kuvitella kuinka tuolla tahdilla alkoi jo pimeä vallata parkkialuetta...huh, selvittiin kuitenkin kehään vihdoin ja Martta meni taas niin mainiosti. Ei kuitenkaan selvitty enää pidemmälle, joten päästiinkin sit hyppäämään autoon ja kotia!

Ainut asia mitä meidän pitäs todenteolla treenata on se, että Martta on tunnustellessa paikoillaan eikä kiemurtele. Mulla on ollut Martalle tapana pienestäpitäen "hinkata" sitä kyljistä ja sit neiti on onnellisena kiemurrellut mun jaloissa. No, nytkin kiemurtelee kehässä superonnellisena kosketuksesta, vaikkakin tosin paikallaan. Se on niin hupsun näköistäkin, et oikeesti naurattaa joka kerta kun neiti tekee noin! Hampaiden näyttäminen on onneksi iskostunut tuonne pääkoppaan enemmän kuin hyvin ja osaa olla paikoillaan mainiosti.

Oltiin kotona jopa ennen puoltayötä, vaikka meinas toivo jo hiipua kun järjestelyt oli tuolla mitä oli. Hivenen ärsyttävää, mutta onneksi Martta kuitenkin pelasti kaiken ihanalla esiintymisellään, meitsin 10kk pikkuneiti♥ 

Huomenna mulla onkin vuorossa sit mätsäreiden toinen puoli - oon nimittäin tuomaroimassa taasen koiria kehässä lapsi&koira- ja pentu-kehässä. Tälläkertaa vuorossa on siis paikallisen koiraharrastus-yhdistyksen, Kaukon jokasyksyiset mätsärit. Jännää!