Luukku 19 : Tampereen hienous ja huonous

Ollaan maaliskuun alusta vaikutettu nyt Tampereen seudulla ja nyt muuton myötä kauemmaksi keskustasta on ehkä jo sopiva aika listata tän asuinpaikan plussat sekä miinukset! Oon koko elämäni asunut Pohjanmaalla täysin landepaukkuna tyttönä, joten muutos isoon kaupunkiin muuttamisesta oli aikalailla valtava. Juuri eilen ystäväni kanssa puhuttiin, että en siltikään osaisi enää kuvitella asuvani tässä elämäntilanteessa Pohjanmaalla. Se kertokoot siitä kuinka olen täällä viihtynyt. On paljon asioita mitkä saivat mut muuttamaan pois niistä vanhoista kuvioista ja hyvä niin - joskus se vaan tekee enemmän hyvää kuin pahaa. Nyt kävi niin. Toistaiseksi täällä siis tallustellaan, katotaan mitä aika tekee jatkon suhteen. En ole varmasti ainoa kaupunkilaistunut landepaukku, joten nyt ois koirallisena ihmisenä aika listata plussia ja miinuksia yhteen. Ja varmasti en ollut ainoa, joka pohti muuttamista myös koirien kannalta - onko tässä mitään järkeä vai ei?

Plussat
+aina löytyy uusia lenkkimaastoja, esimerkiksi Kaupin metsä on käsittämättömän lähellä keskustaa ja siellä ei voi ikinä mennä samaa reittiä, sillä polkuja on paaaaljooooon! Tampere on just siitä hassu kaupunki, että täällä on luonto tosi lähellä keskustaa. Maasto on vaihtelevaa, mutta kuitenkin helppokulkuista.
+bussit kulkee melkein joka paikkaan eli autoa ei koirankaan kanssa välttämättä tarvita
+koirat pääsee aika moneen kahvilaan/kauppakeskukseen tmv. mitä ei esimerkiksi Pohjanmaalla todellakaan ole..
+koirapuistoja monia eli voi käydä erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten kaverien kanssa leikkimässä. Jos jostain puistosta ei tykkää, niin voi käydä sitten jossain muualla. Myös koirapuistoon kulkeminen on helppoa, kun niitä on ympäri kaupunkia eikä niinkuin Pohjanmaalla - yksi per kaupunki.
+aktiivisesta koiraryhmästä löytyy aina kivoja uusia koirakavereita eli uusien frendien metsästys on ollut ainakin meille tosi iisiä! Välillä jopa tuntuu, että kaikkia uusia kamuja ei ehditä edes treffaamaan!
+porukka tuntee meidät jo kadulla ja välillä aina joku tulee kysymään, että "Onks tää Martta?" tai muuta vastaavaa. Musta se on tosi ihanaa, et tuutte moikkailemaan♥ 

Sekä plussa että miinus
+/- kaupunki on aina kaupunki - täällä on vilskettä ja vilinää, niin hyvässä kuin pahassa! Koirat tottuu näppärästi ihmisiin, koiriin ja vilskeeseen, mutta joskus olisi ihanaa, kun kotiovea avatessa olisi jotain muuta vastassa kuin asfalttia. Koiraa on hankala päästää irti eli vapaanapito paikka pitää valita tarkemmin
+/- naapureina voi olla ketä vaan - myös niitä koiravihaajia. Meille on onneksi suotu tähän uuteen taloon vain koirista tykkääviä ihmisiä ja ollaankin itseasiassa lähimpien naapurien kanssa jo aika hyvää pataa. Ollaan käyty muunmuassa alakerran naapurin koiran kanssa yhteislenkillä :-)

Miinukset
-kerrostalo-elämä on aika tavallista elämää - koirilla ei voi olla esimerkiksi aidattua pihaa tai muita virikkeitä, eli joutuu itse tekemään aika paljon virikkeellistääkseen koiria
-lyhyessäkin matkassa menee aikaa eli jos treeneihin meinaa ehtiä ajoissa on lähdettävä todellakin ajoissa!
-treeniryhmiin hankalaa päästä, sillä hakijoita on todella paljon! Myös lajit voivat olla erilaisia, meillä treenataan Pohjanmaalla paljon hakua ja jälkeä, kun taas täällä mun mielestä keskitytään enempi hallissa tapahtuviin lajeihin. Mielipidekysymys tosin tämäkin.
-ihmiset välillä vähän liiankin avoimia, saattaa yhtäkkiä tulla halaamaan luvatta koiraa tai napata syliin
-koiran vapaanapitämisestä saattaa tulla huomautuksia eli siinä saa olla todellakin tarkka!
-haukkuherkän koiran kanssa asuminen voi muuttua hankalaksi eli kerrostaloelämä ei vaan sovi kaikille

Millaisia asumismuotoja teillä on? Voisitteko kuvitella asuvanne kerrostalossa tai päinvastoin, maalla "keskellä ei mitään" ? :)

Luukku 18 : Vesipedon uimavinkit

"Nonni, sainhan määkin puhevuoron! Johan oli työ saada tuo mamma pois tieltä, et määkin pääsen näppäimistölle ja skriivaileen teiän kanssa. Täällä siis oon mää, Martta, jos teist ei muka vielä tunnistanut. Mamma aina sanoo, et jos oisin jätkä niin olisin aikamiespoika Pekko, mutku en mää ole. Niin olkoon mun nimi sit teille vaan pelkkä Martta tai Mape, niinku mamma sanoo.

Mamma sano, et mä voin kuulemma kertoo teille ensiluokkaiset uintivinkkini ku oon kuulemma uintimaisteri. Oon kuulemma suorittanut kaikki uintimerkit vähän niinkuin lasten uimakoulussa. Osaan uintihyppyjä, temppuja, kuntouintia ja tietty lillumista vedessä. Puhumattakaan siitä kiilaamisesta mitä aina uimalassa villiksille ja Pirkolle teen, ohjaan niitäki jo vedessä. Saapa nekin vähän liikuntaa, tekee ainakin tolle pikkupullukalle hyvää....hehehehehe!

Ensinnäkin, musta uinti on hauskaa. Se on ehkä ruuan ja mamin jälkeen kolmanneksi hauskinta hommaa. Tainno, puhun puppua, sillä nukkuminen vie kyl täl kertaa sen kolmoissijan. Mut hauskuudesta kertoo se, että mää kuulemma kitisen aina kun parkkeerataan koirauimalan pihahan ja pääsen ulos. Mää juoksen äkkiä superpikapisun jälkeen ovelle ja oon ihan hullu kuulemma. Mamma kuulemma häppee aina silimänsä päästänsä, kun mää oon messissä. No, entäs mä - mitä mä teen, kun mamma on messissä? Käy vähintäänkin samoon! Hitsin mamma!

Mun paras vinkki lienee se, että oo rohkia! Pirkon mielestäki nössöily on ihan pyllystä, siks me varmaan ollaan tälläsiä et mennään tukkaputkella jokapaikkaan. Ei elämässä kantsi nössöillä, ei me täällä sitä vartehen olla. Ota iisisti koko homma, niin siitä se lähtee! Aluks tietty jänskättää, niinku kaikkia meistä, mut kyl se jänskätys hälvenee uintikertojen myötä. Käske äitinkin olla rauhallinen!

Itteasiassa mää puhuin itteni pussihin, koska paras vinkki on oikeesti se, että ota mamma tai pappa mukaan nauttimaan ilosta! Mitä enempi roiskit ja pärskit, niin sitä hauskempaa teillä on. Tai ainakin sulla, sillä ette varmasti enää mee uimaan toista kertaa jos mammalta tai pappalta kysytään. Ne on meinaan litimärkiä hyvän uintireissun jälkeen! Taattu merkki on myös se, että ne ei oo hirveen ilonen teiän uintireissusta. Sillon voit hyvillä mielillä jo huokaasta, toista reissua ei tuu. Tää pätee vaan sillon, jos oot samanlainen perskärpänen tai kainalokarva niinkun mää oon.

Hei, nyt toi mamma tossa sanoo et mun uintivinkeistä ei tuu tollasilla mitään! Oon kuulemma huono suosittelemaan, täytyy siis jatkaa paremmilla meiningeillä. Kuten jo mainitsin, niin rauhallisuus on tässäkin valttia. Hauskuus tulee esiin sitten, kun tulee varmuus. Varmuus tulee vasta sitten, kun tulee kokemusta. Joten mene uimaan, niin siitä voi tullakin hauskaa! Kantsii uida ekaksi vaikka lämpöisillä keleillä tai jos innostutte uinnista talvella, niin koirauimala on aika kätsy. Eiks ne äidit oo sitä varten, et ne kustantaa lastensa harrastuksia? Niih! Jos oot vaikkapa epävarma niinkun mää olin, niin sillonkin se on hyvä paikka uinnin opetteluun. Mää esimerkiksi olin semmonen, et diggasin kyl vedest, mut en siitä, et tassut ei yltänyt pohjaan. Mamma yritti aina rehata mua uimaan, mut eipä siitä nyt pahemmin mitään tullu, niin alotettiin sit uiskentelu uimalalla. Se tuotti tulosta jo heti tokalla kerralla, kun mää aloin hiffata homman jujua. Siitä on oikeesti apua, meiän villiksetkin on nykyään jo vesipetoja! Myös pelastusliivit antaa jeesiä ja turvaa, niitä ei kantsi yhtään vähätellä. Mää käytän niitä edelleen, koska ne tuo turvaa, koska me koirat ei aina olla ihan sataprosenttisia uimareita eikä osata säädellä meidän jaksamista. Ne ei oo välttämättä merkki huonosta uintiasennosta tai kunnosta, vaan ne on merkki välittämisestä. Villiksien tapauksessa myös toisista koirista voi saada turvaa eli tuttu ja turvallinen uintikamu voi herättää uintihimot! Määkin käyn aina meidän poikaystävän eli beussi Lucan kaa uimassa. Pirkko tosin siihen on umpirakastunut, yrittää viedä multa mun oman poikaystävän muka salaa..pussaileekin sitä uimalalla ihan avoimesti, herranjestas!

Uinti ei saa koskaan olla liian rankkaa tai tylsää, niin se on hyvä keino saada se äippä antamaan herkkuja ja leluja. Kuka nyt ilmaiseksi uisi? Ööööh...täh?? Mä otin aluks sen tyylin, et yks herkku, niin yks askel, mut aloin sit hiffaamaan, että saan herkkuja jo siitä et oon vedessä. Oon kuulemma pulju luonteeltani muutenkin, kaikki herkut pitäis kuulemma saada. Silti mää oon tän talon lihaksikkain mimmi. Äääk, nyt jäin varmaan ilman iltaruokaa.......

Hyväksy se tosi asia, että kaikista ei välttis oo uintimaisteriksi. Osa ui, osa ei. Ei ihmisisistäkään kaikista oo esimerkiks opettajaksi, niin miks meistä koiristakaan pitäis olla. Pääasia pitää aina olla se, että on hauskaa ja sit vasta kaikki muu. Ei kantsi tehä sellast hommaa mistä ei oikeesti ees välitä.

Jos uinti alkaa käydä tylsäksi, niin erilaiset temput ja odottamiset tuo mukavaa vaihtelua. Mamma voi heittää palloa, käskeä mun kieppua tai vaikka mennä maahan rantavedessä. Se on musta jopa hauskaa, et voin tehdä vedessä kaikkea kivaa! Me käydään välillä ihan kuntouimassa ja sit välillä taas temppuillaan kaikkea kivaa. Kesällä me kisailtiin mamman kaa uimisessa ja mää tietty voitin, niin se perskules otti veneen ja sain kisata sitä vastaan. Oli muuten huisia, kun oli kerrankin kunnollinen vastus.

Meille hauskanpito on ollut nyt melkein vuoden verran noin kerran viikossa tapahtuvaa. Musta tuli kesän aikana aika lihaksikas tapaus, kun pääsin uimaan melkein joka päivä! Välillä kuule polskuteltiin mamin kaa reipas puolitoista tuntia vedessä yhessä. En tiennykkää, et mamilla ois noin hyvä kunto... Ja mamma kehu mua, et vaikka se uisi sorsaparvessa tai ihmisien keskellä, niin katselen ja tarkkailen sen lähettyvillä koko aika. Mut niinhän mä teenkin, eihän siinä oo mitään epäselvyyttä! Uinti on musta niin hauskaa puuhaa ja väsyttää jopa tälläsen beussinkin ihan totaalisesti. Kokeilkaahan!

Nyt kuule turkasen kivaa viikkoa jokaittelle! Ja ei oo tosiaan mun vika, et mamma on ollut näin laiska tän joulukalenterin suhteen, kyl mää teille oisin skriivaillu jo aiemminkin, mutta....tommosii noi vaan on, ei niist oo mihkään! Heissan vaan!"

t. Martta

Luukku 16 : Kysy, kehu tai heiluta risua!

Nyt heitän pallon teille, laittakaa meille kysymyksiä, palautetta tai ihan mitä vaan! Me vastataan jokaiseen asialliseen kysymykseen - mä tiedän, että monikaan ei esimerkiksi Pirkosta tiedä vielä juuri mitään tai meidän yhteisestä laumaelämästä. Miten meillä sujuu? Mitä tavoitteita mulla on koirien suhteen? Millainen Pirkko on luonteeltaan? Mitä kaikkea jäynää Pirkko on keksinyt pentuaikanaan? Ottaisitko viidennen koiran? Nyt vain kaikki mahdolliset mieltäpolttavat kysymykset ja jutut esiin! 

Luukku 15 : Silloin, kun Pirkko oli pieni ja söpö...

....Ja enää se ei ole kumpaakaan! Haha :-D Neidistä on kasvanut kunnon möttiäinen, taitaa painaa nyt sen 14kg suunnilleen ja on kyllä aikasta vankka tapaus. Hyvä niin, sillä mun mielestä vielä pieni pentupyöreys on ihan sallittua! Pirkon olemuksesta tekee vielä puolet isomman neidin pentuturkki, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa valmistua. Pitäisi varatakin muuten trimmaus ens vuoden puolelle, että päästään laittamaan neiti vähän aikuisemman näköiseksi kaveriksi.

Tässä muutamia ennen julkaisemattomia kuvia Pirkosta pentuna vielä kasvattaja Ninan työnä. Oli onni, että oli kesä ja paljon lämpöisiä päiviä, sillä meidän sisäsiisteys opettelu helpottui huomattavasti sen myötä. Pennut saivat paljon olla ulkona ja nauttia lämmöstä. Oih, olisipa vielä kesä! Voi noita aikoja - tuntuu, että noistakin on ikuisuus, vaikka oikeasti ei olekaan.

Aiheuttaako teissä nämä pienet ja ihanat cockerilapset pentukuumetta? Mussa nimittäin ei itseasiassa juuri ollenkaan, Pirkko on hoitanut tehtävänsä näköjään huolella..:-D

Luukku 14 : Etsi lemmikillesi joululahja ja voita se!

Tsädääm, täällä ollaan! Puuttuvat joulukalenterin luukut ilmestyvät pikkuhiljaa näkyviin seuraavan parin päivän aikana, kunhan saan niitä viimeisteltyä loppuun asti. Nyt on kuitenkin sen ihanan jouluarvonnan paikka. Aah, pääsen ilostuttamaan jonkun joulua! Onko joku jo katsellut sille rakkaimmalle joululahjan? Mä en oo vasta katsellut kuin villiksille lahjat, mutta nuorimmaiset ovat vielä pähkäilyn alla. Se tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta, ehkä uudet Orbilocit vois olla hyvät! Hmm...onneksi vielä kerkeää miettiä ja metsästää:-)

Nyt on aika piristää näitä ihania pakkaspäiviä! Jos joku ei ole vielä hoksannut, niin Musti&Mirri otti meihin yhteyttä ja kyseli halukkuuttamme lähteä yhteistyöhön heidän kanssaan. Meille kyseinen firma on ollut jo vuosia tärkeä osa elämäämme - sieltä kun kaikki luut, ruoka ja suurinosa tarvikkeista tulee meille. Vastaus yhteistyöhön oli aikalailla selkeä, lähdimme innolla messiin! Siispä tekin pääsette nauttimaan tämän yhteistyön antimista ja ensimmäiseksi tietty on aika vähän pistää Mustin ja Mirrin valikoimaa teille kanssa tutuksi. Siispä pääsette valitsemaan heidän valikoimastaan mieluisan tuotteen lemmikillenne ja yksi teistä voittaa valitsemansa tuotteen itselleen. Eiks oo aika huisia?

Ohjeet ovat tosi helpot:
1. Mene Musti&Mirrin verkkokauppaan ja valitse mieluinen joululahja lemmikillesi. Se voi olla vaikkapa uusi remmi, lelu, valjaat tai ruokasäkki! Linkitä kyseinen tuote kommenttikenttään ja kerro vaikka miksi haluaisit juuri kyseisen tuotteen joululahjaksi.

Kommenttisi pitäisi näyttää siis aikalailla tältä:

"Meillä on jo pitkään ollut Martan remmi rikki ja nyt tahtoisin ilahduttaa neitiä uudella hihnalla. Tälläinen musta nahkahihna tuntuis mukavalta käteen, jos sitä kautta tulisi vaikka itsellekin lenkki-intoa enempi. 

https://www.mustijamirri.fi/feel-braid-monitoimitalutin-terashaalla-musta-c74445

heljakeskilusa@gmail.com"

2. Kirjoita kommenttikenttään toimiva sähköpostiosoitteesi! Arvonta on tarkoitettu ainoastaan blogini lukijoille. Jos et ole lukija, niin klikkaa itsesi mukaan joko Bloggerin tai Blogvinin kautta.

Ja sitten eikun tassut vain pystyyn kohti kattoa! Saadaan piristettyä hienosti näin joulun alla ainakin yhtä karvaperhettä joululahjalla - te ootte sen kyllä täysin ansainneetkin♥ Kiitos, että olette mukana seuraamassa meidän arkea!

Osallistumisaikaa kisaan on sunnuntaihin 18.12 klo 22:00 asti. Otan yhteyttä voittajaan sähköpostitse mahdollisimman pian kisan päättymisen jälkeen ja toivon nopeaa vastausta, että saadaan vielä palkinto ennen joulua perille. Onnea kisaan jokaiselle, mä oon ainakin ihan innoissani tästä!

(*postaus on toteutettu yhteistyössä Mustin ja Mirrin kanssa)

Luukku 7 : Ennakkoluuloja meistä

Koska oon rohkea ja avoin ihminen, niin törmään usein meidän kohdalla myös erilaisiin ennakkoluuloihin. Mulle on ehkä helppo sanoa myös niitä vähän negatiiviseen sävyyn meneviä kommentteja, sillä en jää hiljaiseksi edes niiden edessä. Mua lähinnä vaan huvittaa se, että kuinka paljon etenkin iso ja musta koira herättää ihmisissä tuntemuksia. Eikä siinä, osalle se iso musta koira voi olla vaikka se paha kokemus vuosien takaa - kyllä mäkin menisin ennemmin pehmeän pörröistä heiluvaa cockerspanielia silittämään kuin Marttaa jos katsotaan vain pelkkää ulkonäköä. Mä ymmärrän enkä vaadikaan, että kaikki Martasta tykkäisivätkään - se, että se vaan pitää joka kerta tulla sanomaan erikseen mulle ääneen huvittaa. Suomalaiset ovat siitä juuri hassua kansaa, että positiiviset asiat jätetään usein sanomatta, mutta se negatiivinen on pakostakin päästävä sanomaan. Asia toki pätee asiaan kuin asiaan eli ei oo ainoastaan koirapiireissä tuttu jutut. Tässä siis joitakin viimeaikaisia meille kohdistuneita mietteitä..

"Miksi sinulla on tuollainen iso musta tappajakoira?" - Anteeksi, mutta voin kertoa Martan olevan koiristani se lempein. Neidin voisi vaikka vääntää solmuun jos haluaisin. Mikä tekee isosta ja mustasta koirasta tappajan? Yhtälailla pieni ja vaalea voi olla ärhäkkä. Seuraa koiran elekieltä ja kerro sitten viittaako sen olemus negatiivisuuteen.

"Miten noin nuori nainen voi hallita noin montaa koiraa?" - Vastakysymykseni on poikkeuksetta, että miten ikä vaikuttaa hallittavuuteen? Puolustuksena kerron yleensä, että meillä nuoremmilla voi olla tuoreemmat metodit ja opettamisenilo yleensä vähän vielä tuoreempaa ;)

"Etkö muuta tee elämälläsi kuin ole koirien kanssa?" - Voit sä niinkin ajatella! Täytyy kyllä sanoa, että kyllä mä omistan muunmuassa kavereita, muita kuin koiraharrastuksia, käyn töissä, pyöritän yritystä jajaja....niin eli, päättele siitä! Se, että tulen töistä kotiin vastuullisesti ja olen koirien kanssa paljon, ei tarkoita sitä etteikö minulla olisi omaa elämää.

"Ei kai koirasi nuku sängyssä???" - Nukkuu ja ei nuku. Riippuu vähän siitä jaksanko sitä hyörimistä ja pyörimistä sängyssä, niin välillä nukkuvat ja välillä ei.

"Miten jaksat trimmata ja pitää villakoirat noin siisteinä?" -  Asennekysymys. Pidän siisteistä ja huolitelluista villiksistä, joten haluan pitää ne sellaisina. Mitä tiheämpi trimmausväli, sitä helpompaa ja nopeampaa homma on. Jokainen tekee kuten haluaa, tää on mun tapa.

"Miten iso koira voi elää noin pienien koirien kanssa?" - Kysykää tätä Martalta, älkää multa! Miksei voisi elää? Ei se niitä syö tai polje jalkoihinsa, kun laumaelämä on kunnossa.

"Miten sä voit olla viihteellä baarissa? Missä koirasi ovat?" - Sama kysymys, mihin monet oikeat äidit varmasti törmäävät. M-i-t-ä? Koirathan ei pärjää yksin kotona ollenkaan...nehän eivät ole esimerkiksi työpäivääni yksin...tai nehän eivät nuku öisin? Ne tarvitsevat varmasti minua, kun nukkuvat kotona rauhallisesti.

"Miten rahavarasi riittävät noin moneen koiraan? Entä aikasi?" - Rahavarani lienee oma asiani, mutta oon koira-asioissa varsinkin aika höveli eli ostan aika paljon kaikkea turhaa ja vaihdan mielelläni tarvikkeita säännöllisesti uusiin. Ruoan laadukkuutta ja terveyttä arvostan taas muuten niin paljon, että laitan siihen mielelläni rahaa. Toisaalta myyn paljon turhia koiratavaroitani pois. Aika-kysymykseen totean vain, että "kaikkea sitä kerkeää, mitä haluaa".

"Kuinka iso talo sulla on, että mahdutte elämään siellä?" - Tällähetkellä asutaan enää vain isossa kaksiossa, se on riittänyt meille mainiosti. Meillä kulutetaan virta ulkona, ei sisällä.

"Kotisi on varmasti kaamea, sillä sitä hiekan ja karvan määrää!!" - Totta! :-D Mietin yks päivä imuroidessani, että mitähän mä siivoisin jos ei olisi koiria. Mutta rakastan siisteyttä ja puhdasta kotia, joten mielelläni mä siivoankin säännöllisesti. Pienillä asioilla (mm. tassujenpyyhkiminen ja kuramatto eteisessä) helpottaa päivittäistä siivoamista.

"Voiko teillä edes käydä kylässä, kun koiria on niin paljon siellä?!" - Ööööö?? Mitäää? Miksei voisi :-D Käy täällä mun kavereita säännöllisesti ja niillä on vaan hauskempaa, mitä enemmän koiria on..

"Haukkuva koira on vihainen, vie vihainen piskisi muualle" - Martta on alkanut haukahtelemaan koirakaverille leikkisästi, jos toinen ei heti alakaan leikkimään. Useimmiten se saakin haukahtelemalla toisen innostumaan, mutta omistajat ei aina ole samaa mieltä..pitää osata lukea koiraa ja sen elekieltä ennenkuin voi sanoa vihaisuudesta mitään.

"Miten pystyt elämään 4 hyvin eri energiatasoisen koiran kanssa?" - Tää on aiheellinen kysymys, koska no..se vaatii oikeesti järjestelyä. Yksi ei väsy koskaan, yksi väsyy kohtuullisesti ja 2 muuta väsyvät suhteellisen helposti. Kaikki kuitenkin ovat hyväkuntoisia ja energisia, mutta tarpeet ovat silti hyvin erilaiset. Sen takia tulee Pirkon ja Martan kanssa touhailtua välillä enempi kuin villisten kanssa, sillä niillä riittää loputtomasti virtaa tehdä :)

Oletteko törmännyt samoihin havantoihin? Vai vieläkin kummallisempiin juttuihin? :D

Luukku 6 : Kiitos Isänmaa!

Valitsin vehreän kuvan siksi tähän, että se kuvastaa minusta eniten Suomea ja sen tämänhetkistä tilannetta. Meillä on kuitenkin täällä loppupeleissä kaikki enemmän kuin hyvin, vaikka aina ei sitä itsekään jaksa muistaa. Meillä on koti, hyvinvointivaltio, rauha ja kaikki tarvitsemamme.

Kiitos sotaveteraanit kaikesta - tämä kaikki on teidän ansiota♥

Luukku 5 : 12 x viikonlopun kohokohdat

Täytyy sanoa, että välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä paperille asti niitä kaikkia hyviä asioita mitä tulee nähtyä ja koettua! Vaikka olenkin suhteellisen positiivinen ihminen, niin koen, että en tarpeeksi kiinnitä ja iloitse niistä normaaleistakin asioista. Nimittäin jokaisesta asiasta löytyy aina jotain positiivista ja siksi on musta kiva kaivella siitä välillä vähän raskaastakin koira-arjesta hyviä speksejä esiin :) Siispä me listataan nyt viikonlopun parhaimpia puolia, tässä olkaapas hyvä!

...ihana sunnuntainen lenkki koirien kanssa tuolla lumen keskellä!
...iso satsi kanaluita täytteeksi luuhyllyyn
...siivouspäivän kunniaksi koirat saivat myös kuivatut leivänpalat, voi sitä murujen määrää!
...kynsienleikkuu on aina niin mukavaa, kun se sujuu meillä niin helposti
...hyvät päiväunet sohvalla koko porukalla
...Pirkon tuhoamisvimma alkaa olla kait taputeltu, neiti alkaa jo hiffaamaan tätä meininkiä!

...naapurin koiran kanssa kivat leikit heti aamupissulla, voiko elämä olla parempaa?
...yksi iso yhteistyökuvio alkaa olla pikkuhiljaa valmis teille julkaistavaksi
...kannatettiin 6 myrkytetyn kultaisennoutajan tapausta osallistumalla hyväntekeväisyysmätsäriin Tampereella, koirat meni loppujenlopuksi jopa hyvin kehässä!
...kavereita kävi kylässä piristämässä ja koirat olivat...noh, innoissaan :-D
...poronlihaa ruokakupissa ja pakkasessa pitkästäaikaa
...taivaalta tulee lisäääääääää luntaaaaaaaaaaa!!!!! ♥

Aurinkoisen energista viikkoa itse kullekin! ♥♥♥

Luukku 4: Pieni, mutta silti niin iso asia

Astun ulos rappukäytävään ja lähden kävelemään ulos. Tarvitsen aikaa purkaakseni päässäni vellovia ajatuksia. Mietityttää. Stressaa. Ärsyttää. Kaikki -  työ, koirat ja kaverin vointi. Vaellan ympäri katuja ja monet varmaan luulee, että olen eksynyt. Haahuilen ympäriinsä vailla päämäärää. Päätän istahtaa kadun varrelle olevalle penkille. Mukanani on ainoastaan Martta. Istun penkille yksikseni. Ohitseni lipuu ihmisiä, monia sellaisia. Osa katsoo minua mietteliäästi - miksi istun siinä, vaikka pakkanen puree poskia jo reippaasti ja käsiäkin jo vähän palelee. Luntakin tuiskuttaa taivaalta ja tuulikin on jo ehtinyt yltyä siinä. En kuitenkaan ole yksin, sillä seurassani on Martta. Tuo 30kiloa painava maailman rakkain otus, joka ymmärtää. Jos ei ymmärrä, niin yrittää ainakin. Ymmärtää, että nyt ei hösötetä tai rynnätä mihinkään. Nyt rauhoitutaan. Katsellaan ohitse lipuvaa ihmismäärää, niitä koiria ja tietysti puissa lenteleviä lintuja. Otetaan pieni irtiotto siitä hirveästä stressistä ja negatiivisuudesta. Tyhjätään pää kaikesta. On hetkiä, jolloin jokainen tarvitsee aikaa purkaakseen päätä ja tää on mun tapa. Kuljen pimeällä ympäri katuja ja pohdin elämän syntyjä syviä.

Eräs mies pysähtyy kohdalleni. Katsoo minuun tutkivasti ja päättää avata suunsa kysyäkseen minkä rotuinen koira minulla on mukanani. Vastaan kohteliaasti rodun ja hänen ilmeestään näen heti, että rotu ei todellakaan ole hänelle tuttu. Kerron beussista hieman taustatietoa ja hän on aivan myyty. Martta pomppaa miestä vasten ihan tohkeissaan, mitä ei yleensä kyllä tee ja tunkee melkein kokonaan miehen syliin. Pussailee, vaikka yleensä ei varsinkaan vieraille sitä tee. Miehestä näkee, että hän on touhaillut isojen koirien kanssa aiemminkin. Rupatellaan vielä tovi ja miehen lähtiessä hän kiittää mukavasta juttelutuokiosta sekä rapsutteluhetkestä hymyillen. Vastaan ja tulen hyvin iloiseksi. Päiväni on pelastettu. Pieniä, mutta silti niin isoja asioita. Kyllä meissä suomalaisissakin on vielä toivoa - pidetään yllä tuollaista asennetta!

Tälläiset hetket ovat elämän anti - kun saa olla ja nauttia. Pienikin asia voi pelastaa päivän - minulla se oli tuntemattoman kanssa mukava jutteluhetki. Ole läsnä ja välitä!

Luukku 3: Pitkästäaikaa lomalla

Käytiin tuossa muutama viikko mökillä pyörähtämässä Etelä-Savossa, meitä ei ollakaan tuolla maisemissa nähty sitten kesän. Mä sattumalta juuri toissapäivänä ostin ja asensin talvirenkaat alle, vaikka pitkään asiaa pähkäilinkin. Onneksi asensin, sää oli melkein koko matkan kauhea ja lunta oli joka paikassa. Ensilumi saa muutenkin aina liikenteen sekaisin, aivan kuin Suomessa ei olisi koskaan lunta nähty ja suurimmalla osalla saattaa vielä olla kesärenkaatkin alla. Meidän oli tarkoitus olla mökillä neljä tai viisi päivää, mutta valitettavasti tuli mutkia matkaan ja oltiinkin vain sitten pari päivää maisemissa. Akkuja en kyllä ehtinyt siinä ajassa yhtään lataamaan, mutta ehkä tässä nyt sitten keväällä ehtii vähän ottaa rennommin. Mä oon ollut tosi väsynyt ja kiireinen, huomaa että joulu alkaa olla jo lähellä. Tuntuu, että mua riepotellaan 7päivää viikossa edestakaisin. Siksi tämä joulukalenterikin tulee olemaan suuri punnerrus!

Ensilumen lisäksi ainakin koirilla oli tosi kiva reissu. Koirat peuhasivat ne pari päivää ihan täysillä! Tuo oli meidän tämän talven ja Pirkon elämän eka lumen kohtaaminen. Ei paljon nuo 4 täyssekopäätä koiraa pysynyt sisällä, kun ne vaan paineli ympäriämpäri mökin pihaa ja yöllä vasta nukuttiin. Niillä oli niiiiiiin hauskaa! Ja ihme kyllä, kukaan ei halunnut edes uimaan. Pirkko meinaan kävisi vieläkin Näsijärvessä uimassa jos antaisin..Martan sieltä saa pois käskemällä, mutta Pirkko on tapaus isolla T-kirjaimella. Hän tekee, kun hän haluaa ja mitä hän haluaa. Mamma on ihan pyllystä sillon.

Lähtöpäivänä käytiin tapamme mukaan läheisellä vanhainkodilla vanhuksia moikkaamassa. Otin koko porukan mukaan toista kertaa ikinä ja aah - jos jostain oon ylpeä, niin noiden käyttäytymisestä! Jopa eräs ihana vanhempi rouva uskaltautui rapsuttamaan Marttaa, vaikka pelkäsi hurjasti isoja ja mustia koiria. Mä en ymmärrä miten jokainen noista menee jonkinlaiseen "käyttäydyn kunnolla"-moodiin - kukaan ei riehu, ei pelleile, ei apinoi, kuuntelee, nojailee päätään nätisti syliin, ei hypi ja tottelee ihan sataprosenttisesti. Ja ennenkaikkea, jokainen nauttii ihan satasella! Me ollaankin itseasiassa haettu kaverikoira-toimintaan täällä Tampereellakin päin, kun täältä ei tunneta ketään sellaista, että päästäisiin omatoimisesti kulkemaan johonkin. Testi meillä onkin muuten alkuvuodesta, en kyllä malttaisi odottaa.

Oli muuten väsyneitä koiria, kun tultiin kotiin - mulle tuo on aina enemmän lomareissu ja koirille kotiin pääseminen on taas enempi lomaa. Musta suurin anti koko reissulla on juuri se, että ei tarvi stressata koirista eikä muustakaan. Jos koirilla on hätä, niin ne saa vaan päästää vapaana ulos eikä ne mihinkään lähde. Jos ne on rasittavia sisällä, niin silloinkin ne saa päästää ulos. Kesällä ihan huippu uimaranta takaa sen, että koirat pääsevät tarpeen tullen vilvoittelemaan turvallisesti. Pihassa on muutenkin tilaa riehua ja jos tila alkaa käydä pieneksi, niin voi lähteä lähimetsään tai pellolle lenkille.

Tällähetkellä suurin haave olisi joko ulkomaanreissu tai sitten vaihtoehtoisesti koirien kanssa Lapin reissu. Kumpikin tekisi niin terää tähän ankeen pimeeseen talveen. Jos sitä keväällä pääsisi sitten johonkin.. Pirkon tultua taloon en enää pentukuumeessa, vaan matkakuumeessa - näin se muuttuu :D

Luukku 2 : Kehäkäytöstä kehittämässä

Jos ei muuta olla tehty viimeaikoina, niin ainakin ollaan mätsäilty! Me ei koko kesänä oikein päästy minnekään mätsäilemään mun työvuorojen takia, mutta nyt on sopivasti ollut töissä iltavuoroja, niin ollaan viikonloppuisin päästy osallistumaan mätsäreihin. Jauuu!

Meillä on tavoitteena astua virallisiin Pirkon kanssa ensi keväänä ja tavoitteet ovat korkealla. Mä haluan kauniisti ja avoimen rohkeasti esiintyvän cockerin, joka tepastelee omilla jaloillaan kehään häntä heiluen. Nyt meille on ollut siis ihan tärkeintä se hauskanpito kehässä ja se, että Pirkko itse esittäisi itsensä. Toisinsanoen haluan sen olevan ihan itse ryhdikäs ja hyviin esiintyvä, sillä silloin cockeri on musta kauneimmillaan. Se seisoo omilla jaloillaan ja ravaa ihan itse ryhdikkäästi - ei sillä lailla, että mä melkein roikotan sitä näyttelyhihnasta. Niitäkin on nimittäin nähty. Näyttelyt on muutenkin meille sitä erilaista yhdessäoloa arkeen. Mä oikeasti viis veisaan menestyksestä, mulle tärkeintä on vain se hauskuus. Pirkon suhteen on toki lippu laivassa korkealla, kun edellytykset ovat niin suuret :-)

Lähdettiin ystäväni kanssa Hakametsään Tampereelle ihan extempore 5.11.2016 Auringonpaisteesta huolimatta oli oikeesti ihan pirun kylmä! Tuo tuuli teki -7asteen pakkasesta ihan järkyttävän purevan ja piinaavan - siksi mä ainakin näytin ihan michelinukolta. Mulla oli melkein enemmän päällä kuin viime vuonna -23 asteen pakkasessa! :-D Eli oli sanomattakin selvää, että myös koirilla oli kylmä. Siispä jatkuva lämmittely ja BOT:n käyttö tulivat tarpeeseen.

Aloitettiin kehäilyt Martan kanssa. Mua ärsyttää, kun näiden kahden kehät menee aina poikkeuksetta päällekkäin, vaikka yrittäisin kuinka sumplia niitä. Silti osallistun aina kummankin kanssa - Pirkko tarvitsee treeniä ja Martan mielestä taas kehässä on ihan parasta! Se on ihan pähkinöinä esiintymisestä - vähän liiaksikin, sillä mun sormet meinasi olla entiset tuolla kehässä. Oltiin punaisia koiria sitten lopulta kuitenkin. Punaisten kehässä jäätiin sitten viimeisten joukossa pois, kun Martta rupes pelleilemään oikein kunnolla :-D Martta ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Ihan mälsää, kun vois liikkua ja mennä ja säntäillä ja pusutella äitiä ja tuomaria ja jahdata lintuja ja moikata kamuja jajajajaja....siispä pudottiin pois kehästä.

Siitä suoraan sitten juostiin Pirkon kehään. Kehään päästessä Pirkkoa vastassa oli lagottoneiti. Tuomarilla oli vaikea valinta ja sanoikin, että vanhimman oikeudella sekä kunnialla punainen nauha menee hälle. Mä olin taas supertyytyväinen neidin käytökseen, niin meitä tuo sininenkin nauha lämmitti mukavasti. Neiti esiintyi ja ravaaminenkin sujui varsin hienosti jopa toisen koiran takana. Ja sai Pirkko annettua tuomarille pari pusuakin...

Sinisten kehässä Pirkko rupes näyttämään parastaan, vaikka olikin jo aika väsynyt neiti. Mätsärit on hyvä tapa saada adhd-cockerilapsi väsyneeksi! Se oikein näytti, että "perhana, kyllä mussa on ruutia, kun minä itse niin haluan!!!!!!" - niinkuin neidillä on välillä tapana. Äiti ei tiedä mistään mitään, mutta Pirkko tietää kaiken. Niih. Siispä äidin yllätykseksi (...mutta ei Pirkon :-D) oltiin sinisten ykkösiä! Pirkko heilutteli häntäänsä koko ajan kehässä, mutta sijoituksen saatuamme se pysäytti hännän vispaamisen ihan kokonaan. Tuomarikin totes, että "heiluta nyt vähän ees sitä häntää", mutta ei. Neiti oli kuin viilipytty. Aivan kuin Pirkko ois tiennyt alustapitäen pärjäävänsä..
BIS-kehässä kaikkien meidän 8 ihmisen varpaita ja käsiä paleli sekä koirat olivat ihan jäässä. Miten voikaan tuo hirveä tuuli nostaa pakkasen purevuutta noin paljon? Voihan Suomi!

Kotiintuomisena siis oli Martta isojen PUN- ja Pirkko pienten pentujen SIN1 BIS3! Ei ole vielä ollut mätsäriä, jossa neiti ei olis pärjännyt - kunnon kehäkettu pienestä pitäen :-D Tästä on hyvä jatkaa!

Luukku 1: Aika heittää hyvästit järjelle..

...ja aloittaa joulukalenteri! Nähdessäni työvuorolistani joulukuulle tiesin jo, että jätän tämän blogin joulukalenterin toteuttamisen tänä vuonna väliin, mutta miettiessäni tarkemmin asiaa, niin päätin edes yrittää. Pohojalaanen mentaliteetti ei vaan voi antaa periksi ja jättää tämän toteuttamista muille, itse on yritettävä, vaikka sitten pienellä riskillä! Olen ollut koko syksyn todella surkea bloggaaja tai voisi sanoa, että jopa ihminen. Olen ollut niin paljon työasioissa kiinni, että aivan hävettää. Mulla on ollut vaan isoja rautoja koko ajan tulessa, joten moni asia on vähintääkin viivästynyt tai pahimmassa tapauksessa unohtunut. Oon vetänyt oman palkkatyöni lisäksi niin montaa isoa projektia käsissäni ja siinä välissä yrittänyt hoitaa näitä normaaleitakin asioita. Odotan siis ensi vuotta innoissani, jos tilanne vaikka vähän rauhoittuisi. Lieneekö toiveajattelua, sitä en taas tiedä.

Tiedän, että aiempiin vuosiin verrattuna tää joulukalenteri ei tule luultavasti olemaan niin monipuolinen kuin olette ehkä tottuneet. Lupaan kuitenkin olla yllätyksellinen! Annan teille kuitenkin mahdollisuuden ehdottaa näin aluksi niinkuin tapana on ollut. Aiempina on ainakin tullut niin hyviä postausehdotuksia esiin, että luotan teihin tänäkin vuonna. Kaikki käy, ihan oikeesti!

Nyt toiveita, ehdotuksia tai ihan mitä vaan kehiin! Olen avoinna ajatuksille :-)

Luukku 24 : Rauhallista Joulunaikaa

Kynttilät viety haudalle, joulukuusi koristeltu, ruoka syöty, lenkillä käyty ja kaikki asiat on enemmän kuin hyvin. On aika joulukalenterin viimeiselle luukulle, nyt voimme rauhoittua hetkeksi nauttimaan ja keräämään voimia ensi vuoteen. Hiljennymme siis loppuvuoden viettoon ilman stressiä blogin pidosta, toivottavasti tekin nautitte vapaasta yhtä paljon kuin mekin!

Ihanaa Joulua maailman parhaat lukijamme♥ ja kiitos kaikesta! Me nähdään tänä vuonna vielä ainakin yhden, ellei jopa toisenkin postauksen verran :P

Saatte tyytyä nyt vain tälläiseen onnettomaan joulukuvaräpellykseen. Meillä ei ole hippuakaan lunta pihamaalla, joten perinteinen luminen joulukuva jäi nyt unholaan. Ja meinasin ottaa koirista söpön porokuvan, mutta koirat oli toista mieltä...ne vain riehui keskenään, söi kuusta ja nauhoja sekä liikkui kuin hyrrät :-D No, otappa siinä sit kuva..

Luukku 23 : Vuoden 2015 tavoitteiden katsaus

Vuosi 2015 on ollut meille ihan uudenlainen ja ennenkaikkea, unohtumaton. Meidän lauma kasvoi tammikuussa uudella jäsenellä, joten vipinää ja tekemistä on riittänyt vaikka millä mitalla koko vuoden ajan. Koirien on pitänyt opetella uudenlaista elämää kolmen koiran laumana, mutta myöskin mun on pitänyt opetella pentukoiran kanssa elämistä uudelleen - mitä tehdä, miten tehdä, koska ja kuinka? Itsellä pentu nimittäin ollut viimeksi melkein viisi vuotta sitten aiemmin! Ihan hurjaa! Kaikki tämä on kuitenkin ollut äärimmäisen antoisaa ja ihanaa aikaa, jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Koirat ovat olleet ihan huippuja koko vuoden ajan, vaikka ei ollakaan säästytty ongelmilta ja sattumuksilta. Mutta mitäpä muuta voi olettaa, kun tätä matkaa tallustavat kolmea hullua koiraa omistajineen? ;-)

Meistä jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi jonkin verran tavoitteellinen ihminen. Myös minä. Tai ainakin me tykätään luoda itsellemme jonkinlaista polkua mitä me sitten yritetään kulkea parhaamme mukaan. Se jotenkin helpottaa ihan normaaliakin arkea, mutta myös tuo siihen "tasaisen tappavaan" arkeen sitä erilaisuutta. Tänäkin vuonna asetettiin tavoitteita meille ja nyt onkin aika kääntää katse niitä kohti. Samalla saan itse ja myös te lukijat saatte katsoa kuinka niissä onnistuimme :-) Kaikkien tavoitteiden ohessa tärkein tavoitteemme tulee aina olemaan se, että pysymme terveenä. Se ei ole itsestäänselvyys, mutta teemme sen eteen töitä. Olemme tähän mennessä ihmeen hyvin pysyneetkin terveinä, mutta ikinä ei tietenkään voi tietää mitä ja koska toisin käy..Täytyy siis nauttia näistä päivistä päivä kerrallaan! Ei pidä kuitenkaan olla liian lyhytkatseinen, sillä se harvemmin kantaa hedelmää pidemmälle. On siis luotava jonkinlainen kultainen keskitie tässäkin asiassa. Hankalaa!

Postauksen vuoden 2015 tavoitteista voit tsekkailla täältä!

Nyt on kuitenkin käännettävä pää sitten niihin itse tavoitteisiin..

Hertta

Mätsäillään ahkerasti lähialueella - tavoitteena ainakin pari kivaa sijoitusta kehästä!
-Itseasiassa mätsäiltiin jopa ihan mukavasti, sijoituksiakin taisi tulla jokunen :-) Olisin kuitenkin voinut napata Hertan useammin mukaan mätsäreihin. Pitäis ehkä ostaa se kevythäkki vihdoin ja viimein niin ei voi laittaa enää senkään syyksi..

Opetellaan muutama uusi ja haastavakin temppu (esim. peruttaaminen portaissa tai takajalat puuta vasten)
-Nyt täytyy ehkä häpeäkseni myöntää, että harjoiteltiin noita temppuja kyllä, mutta ei varsinaisesti opeteltu siitä mitään temppua. Jotain uusia juttuja temppuja on tullut kyllä opeteltua, mutta aika vähiin jäi nekin..vanhoja onneksi hinkattiin sitäkin sitten enemmän :)

Saada pari uutta isoa koirakaveria (ja kyllä ne pienetkin koirakaverit kelpaa toki!)
-Toteutui! Neiti on saanut pari uutta isoa koirakaveria ja tykkää lujaa ulkoilla heidän kanssaan!

Monta uintireissua kesällä! 
-Huonot ilmat taisi viedä meidän uintihalut, sillä Hertta ui kesän aikana ehkä kerran tai kaksi..

Kerttu

Pari uutta ja haastavaa temppua (samat kuin Hertalla)
-Sama juttu kävi Kertunkin kanssa kuin Hertan!

Käydä tsekkailemassa pari mätsäriä ja ehkä jopa uskaltautua kehään pitkästäaikaa
-Ei uskaltauduttu, ehkä ensi vuonna? Heh..

Auto-käyttäytyminen vieläkin paremmaksi!
-Edistyttiin - hyvä me! Koiraveräjän takana neiti osaa olla Hertan kanssa jo tosi nätisti :-) Jeij!

Painoa hieman enemmän - nyt tuntuu kylkiluut mielestäni hieman liikaa!
-Onnistui tämäkin! Ruoka vaihdettiin, niin alkoi heti kilot kertymään..

Lisää koirakavereita piristämään neidin elämää
-Saatiin Kertulle ainakin muutama uusi koirakaveri tämän vuoden aikana ja nähtiin tietty myös niitä vanhoja tuttujakin usein!

Turha haukkuminen lenkillä vapaanaollessa minimiin
-Täytyy kyllä sanoa, että tämä on jäänyt oikeastaan ihan kokonaan! Neiti haukkuu ainoastaan silloin jos jäädään kauaksi aikaa oleskelemaan samaan paikkaan vaikkapa metsässä ja yhtäkkiä kuuluu jokin epäilyttävä rasahdus.. eli ihan normaalia vahtimista vain.

Monta uintireissua kesällä!
-Epäonnistuttiin huonojen kelien takia. Kerttu ui Hertan kanssa just jonkun yks tai kaksi kertaa..

Martta

Kasvattaa pennusta fiksu ja hyväkäytöksinen juniori
-Öö fiksusta en tiedä, mutta kyllä tuo jo alkaa osaamaan käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa kohtuuhyvin :-) Ei oo mikään ongelma ottaa neitiä kylään kaverille, bussiin, vanhainkotiin, autoon, rautatieasemalle tai ihan mihin vain.

Arjen askareiden ja asioiden opettelu
-Arki rullaa mainiosti eli onnistuttiin!

Paaaljon sosiaalistamista sekä menemistä (esim. mätsäreihin)
-Toteutui todellakin - kilometrejä kertyi näiden takia ihan liikaa :-D Käytiin vuoden aikana ainakin 14 eri mätsärissä Martan kanssa, tapahtumissa, kyläreissuilla sekä nähtiin tooosi paljon eri koirakamuja!

Junalla, bussilla ja autolla reissaamista
-Vuoden aikana autosta on tullut Martalle kuin toinen koti ja bussilla ollaan menty muutaman kerran. Ainoastaan junalla matkustaminen jäi kokematta! Uskon senkin kuitenkin menevän hyvin :)

Kivoja temppuja arjen iloksi
-Onnistui! Martta osaa mm. pujottelun, kasin, tassujen antamisen, haukahtamisen, jalkojen välissä kävelyn jne..

Uimisen opettelu ja harrastuksien kokeilu hieman vanhempana 
-Näitä tehtiin ja paljon! Uiminen on vielä vähän epävarmaa, mutta kahlaaminen sekä vedessä läträäminen on ihan parasta :-) Oli sää mikä hyvänsä! Meille löytyi iloksemme myös uusia harrastuksia - mm. Nose Work ja haku!

Omistaja

Haluan kehittyä bloggaamisessa, kuvaamisessa, kuvankäsittelyssä sekä tietenkin koiranomistajana
-Nojaa, en tiedä kyllä kehittyneeni..mutta ei ainakaan olla menty huonompaan suuntaan ;-)

Haluan trimmata ja hieroa monenlaisia koiria ja kehittyä vielä lisää. Lisäksi panostan enemmän omien koirien hieromiseen - nyt kun se on jäänyt vähän epäsäännölliseksi.
-Onnistuin osaksi ja osaksi epäonnistuin. Enemmänkin nimittäin olisin tehnyt, jos aikaa ja voimavaroja olisi ollut tarpeeksi. Haluaako joku lahjoittaa mulle vuorokauteen enemmän tunteja?

Haluaisin pysyä terveenä
-Pysyin hyvin terveen kirjoissa eli tavoite saavutettu!
Aion tehdä käsitöitä enemmän kuin viime vuonna - mm. mattoja, raheja ja koreja
-Parit korit sekä melkein valmis rahi ja matto tuli tehtyä! Aikaa vain voisi olla tähänkin enemmän..
Aion järjestää onnistuneita tapahtumia (mm. kevään match show)
-Nyt voin ylpeydellä sanoa, että onnistuin x 2! Eli minulla on kaksi onnistunutta mätsärin järjestämistä takana tälle vuodelle, tosi huippua! Mitähän keksis ensi vuodelle..
Menestyä opiskelumaailmassa ja edetä opinnoissa
-Valmistuminen häämöttää ensi keväänä eli töitä on tehty opintojenkin suhteen..nyt täytyy vaan vielä tsempata ja tehdä parit rästit kuntoon!

Yksi mukava ulkomaanreissu - minne ja koska, sitä en vielä tiedä
-Epäonnistuin, sillä meidän ulkomaanreissu peruuntui mun pakollisten töiden takia. Mietittiinkin kaveriporukalla lähtevämme nyt keväällä sitten jollekin mukavalle reissulle jos kaikki onnistuu niinkuin pitääkin :-)
Pitää oma yritys  kannattavana, kuten tähänkin asti
-Kyllä vain pysyi sekin kannattavana :P
Muuttaa hieman isompaan asuntoon onnistuneesti - hukkaamatta kovin montaa tavaraa!
-Muuttokin sujui alkuvuodesta hyvin enkä ainakaan myönnä hukanneeni montaa tavaraa..uusi koti on ollut ihan huippu, vaikka pian tästäkin täytyy luopua ja toivottaa uusi asuinpaikka tervetulleeksi!
Kehittää omaa pitkäjänteisyyttä ja osaamista sanoa ihmisille myös "ei" jos ei omat taidot, rahat tai voimavarat riitä
-Voisin parantaa vieläkin tässä asiassa, mutta osasin myös sanoa "ei" asioille mihin en yksinkertaisesti vain kyennyt tai pystynyt. Se on multa jo tosi hyvin!
Vähentää turhia koiramaisia ostoksia 
-Heheheh, tän vastauksen te varmaan tiedättekin..:-D

Haluaisin myös käydä pari koirakurssia ja viettää muutenkin mahdollisimman paljon aikaa koirien kanssa.
-Suureksi ilokseni voin kertoa onnistuneeni! Paljon aikaa tuli vietettyä näiden rakkaiden koirien kanssa ja muutamalla kurssillakin tuli naamaansa näytettyä! Eli check!
Nauttia elämästä ja edetä päivä kerrallaan kohti sitä seuraavaa päivää :-) Lisäksi yritän pitää tämän blogin mahdollisimman aktiivisena ja monipuolisena - toiveita ja palautetta silmälläpitäen.
-Uskon onnistuneeni myös tässä :-) Blogi on päivittynyt koko vuoden ajan ihan suhteellisen säännöllisin väliajoin. Lisäksi ollaan ahkerasti kommunikoitu teidän kanssa ja postauksienkin aiheet ollaan yritetty pitää mielenkiintoisina. Eli voinko sanoa onnistuneeni? Mitä tuumaatte, rakkaat lukijat? :P

Pian on aika suunnata katseensa seuraavaan vuoteen ja ruveta miettimään oikeasti meille niitä tavoitteita - etenkin tuon nuorimmaisen eli Martan suhteen. BH tulee nyt ensimmäisenä mieleen, mutta mitä muuta? Ehkä koirauimalassa käynti, uudet koirakaverit sekä muutama uusi temppu voisi kuulostaa hyviltä? Vai ehkä kenties ekat mölli-rallytokot? Sen saatte nähdä ensi vuoden puolella..

PS. Pääsitte yllättämään mut ihan totaalisesti tässä jokin aikaa sitten, sillä Hurttahuoneen The Dog Blog Blog Awards Finlandin-blogikisassa oltiin päästy yhdeksi kolmesta positiivisemmasta koirablogista. Siis ihan huikeeta! Apua, oon ihan fiiliksissä! Kiitos ihan älyttömästi♥ Ollaan jo tästä sijoituksesta ihan ällikällä lyötyjä, mutta jos mielestäsi ollaan kuitenkin se Suomen positiivisin koirablogi, niin käy antamassa äänesi meille täällä! Vautsi!

Luukku 22 : Luonnollinen Kamu-tuotteet osa 2

Sitten on aika esitellä toinen osa näistä Luonnollinen Kamu-tuotteista. Ekan postauksen saman tuotemerkin shamppoista voit lukea täältä! Siellä on muuten käynnissä arvonta, jossa voit ottaa itsellesi tuotepaketin Luonnollinen Kamu-tuotteista, kannattaa siis käydä osallistumassa ;-)

Saimme siis Luonnolliselta Kamulta testattavaksi myös siivous-ja pesuaineen. Näitä oli mun mielestä kaikkein mielenkiintoisinta testata - enpäs olekaan aiemmin edes ajatellut, että eläimille voisi edes olla olemassa oma pyykinpesuaine. Meillä on kyllä ollut eläimille tarkoitettuja siivoussuihkeita jokunen tässä vuosien varrella eli se oli meille jollaintapaa tuttu juttu. Lähdimme siis testaamaan tuotteita suurella mielenkiinnolla ja innolla!

Siivoussuihkeena meillä oli testissä koiran paras Raikas-siivoussuihke ja samainen Raikas oli myös pyykinpesuaineena. Tuo Raikas-nimi sopii musta mainiosti tämmöisiin koiratuotteisiin! Just sopivan kepeä ja kuvaa hyvin koiratuotteita :-)

-Yleissiivoussuihke 500ml (vaihtoehtoina hajusteeton tai raikas)
Koiran tarvikkeiden pesuun. Hajut ovat osa koiran identiteettiä. Siksi koiran koti sekä vaatteet ja makuupaikat kannattaa pestä koiran hajuaistia ärsyttämättä. KAMU-pesuaineet pesevät tarvikkeet luonnollisen puhtaiksi. Hajusteellisissa tuotteissa tuoksuvat aidot eteerset öljyt. KAMU- on tehty luonnollisista raaka-aineista, kuten erilaisista kasviuutteista. KAMUt ovat turvallisia, eläinystävällisiä sekä 100-prosenttisesti biohajoavia. Tuotteet sopivat myös muille lemmikeille, kuten kissoille ja hevosille.

KAMU-siivoussuihkeella pyyhit kätevästi seinä-ja lattiapinnolta koiran turkista irronneen rasvan tai muita eritteitä. Hajumaailmastaan tarkka eläin saattaa tarkistaa siivousjäljen. Siivoussuihke on valmistettu luonnon raaka-aineista. Eteerinen eukalyptus ja sitruuna antavat luonnollisen raikkaan tuoksun. pH 6,5

Plussat ja miinukset: 
+hyvä sumutuspullo, nokan saa kiinni ja auki
+riittoisa
+näppäränmuotoinen pullo
+siisti ulkoasu
+sumuttaa tasaisesti
+tuoksuu hyvälle, ei liian voimakkaalle
-jättää öljymäisen kalvon pinnoille, pitää pyyhkiä pois siis todella hyvin!

Koiran pyykinpesuaine 500ml (vaihtoehtoina hajusteeton ja raikas)
30-90asteiseen, kirjopuukille, pesukerrat 16krt/pullo

Koiran makuupaikka ja vaatteet tarvitsevat aika ajoin puhdistusta. Jotta koira viihtyisi puhtaissa vaatteissaan, täytyy ne pestä luonnollisella tavalla, ilman voimakkaita hajusteita. Kamu-pyykinpesuaine on valmistettu ainoastaan luonnon omista raaka-aineista. Eteerinen eukalyptys ja sitruuna antavat luonnollisen raikkaan tuoksun. pH 6,5

Plussat ja miinukset:

+kätevä nokka, hyvä sulkea ja laittaa kiinni
+toimii!
+ei liian voimakas tuoksu
+ulkonäkö on yksinkertainen ja selkeä
+biohajoava
+/- en huomannut suurtakaan eroa käytettävyydessä normaaliin pesuaineeseen

Ollaan siis kaikenkaikkiaan hyvin positiivisesti yllättyneitä ja varsin tykästyneitä tuotteisiin. Ainakin shampoot ja varmasti myös pesuaine tulee jäämään pysyvästi meidän talouteen! Musta on ihanaa, että näissä tuotteissa on kiinnitetty ulkonäköön ja käytettävyyteen myös paljon huomiota - ne kun aika monissa tuotteissa jäävät yleensä vähemmälle huomiolle. Kaikki tuotteet ovat myös biohajoavia ja täysin kotimaisia, mikä on itselle varsinkin nykyään todella suuri ja tärkeä asia. Ja mikä parasta, näiden hintakaan ei juuri päätä huimaa, sillä nää on musta tosi edullisia! Opiskelijana kun tulee väistämättäkin kytättyä myös hintapuolta, niin mulle ainakin hinta tuntui sopivalta. Annamme siis kokonaisuudessaan koko tuotesarjalle täydet 5/5 tassunjälkeä!

(*postaus on toteutettu yhdessä Luonnollisen Kamun kanssa)

Luukku 21 : Nose Work-koulutuspäivä

Täällä ollaan taas! Äärimmäisen suuret pahoittelut kaikille tästä postaamattomuudesta - joskus vain muut asiat vievät voiton, vaikka kuinka haluaisi tehdä jotain aivan muuta. Olen siis tehnyt nyt muutaman viimeisen päivän ajan kahta työvuoroa, eli ollut töissä aamusta myöhälle iltaan asti. Voitte siis kuvitella kuinka paljon aikaa ja energiaa mulla on ollut kaikkeen muuhun - nojoo, arvasitte oikein, ei yhtään. Kotiin on tultuani töiden jälkeen oon mennyt suoraan nukkumaan ja aamulla palannut takaisin duuniin. Onneksi sain kuitenkin järjestettyä koirille hoitajat eikä niiden tarvinnut olla tuollaista aikamäärää yksin. Ne on olleet supersuperiloisia siitä, että saavat huomiota (ja herkkuja.....) melkein vuorokauden ympäri..:-D Siispä toteuttelen nää parit vikat joulukalenteripostaukset näin jälkikäteen, aloittaen ensin tästä postauksesta ja loput näistä teen vielä tänään myöhemmin teille valmiiksi nähtäville. Toivottavasti jaksatte taas lukea ja kommentoida näitä ahkerasti, vaikka tulisikin monta luukkua samaan aikaan näkyville♥ 

Ja ainiin, tänään sain kokea iloisen yllätyksen kun luin, että Ootte äänestänyt meitä yhdeksi kolmesta positiivisemmasta koirablogista The Dog Blog Award Finlandissa!!! Siis ihan huippua nähdä, että se meidän ilo ja positiivisuus välittyy teillekin asti! Vau! Jee! Kiitos ihan hurjan paljon♥ Eli jos teidän mielestä ollaan koirablogimaailman positiivisin blogi, niin käykääs äänestämässä tuon lomakkeen kautta :) Äänestämään pääset tästä! Samalla voitte äänestää muissa kategorioissa olevia ihan huippuja koissublogeja!

Nyt kuitenkin itse aiheeseen. Olin pari viikkoa sitten Martan kanssa koirakkopaikalla Nose Work-koulutuspäivässä Seinäjoella. Tapahtuma oli Suomen Rottweiler-yhdistyksen (Etelä-Pohjanmaan alajaosto) sekä Suomen Australianterrierikerhon (Etelä-Pohjanmaan alajaosto) järjestämä päivä. Koulutuksen piti meille ylöjärveläisen koirakoutsiareena Scentren Satu Välimäki ja hänen miehensä. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ei olisi voinut kyllä toivoa parempia kouluttajia tuolle päivälle - meillä oli todella hauskaa, vaikka asiaa tulikin paljon ja se oli todella sisältöpitoista! Satu osasi ensinnäkin asiansa ja kaikki jutut tuli suoraan sydämestä kokemuksen rintaäänellä höystettynä. Satu on tosiaan siis Nose Work Finland ry:n varapuheenjohtaja ja hän on lisäksi mukana NW-ohjaajakoulutusta kehittävässä toimikunnassa. Hän on myös vetänyt Nose Work Finland ry:n ensimmäisen NW-koulutusohjaajakurssin syyskuussa 2015. Eli todellakin kokemusta sekä tietoa ja taitoa löytyy!

Päivän aikana tutustuttiin Nose Workkiin lajina teorissa sekä harjoiteltiin hajutunnistusta ja -erottelua eukalyptus-hydrolaatilla. Saatiin treenata jokainen omilla koirillamme ja oli mukava nähdä miten jokainen koira alkoi hoksaamaan homman ideaa. Päivä oli pitkä ja rankka, mutta todellakin antoisa sekä koirille että omistajille. Meillä oli koossa äärettömän mukava porukka ja koirat olivat varsin erilaisia - osa oli energisiä, osa tohottajia ja osa rauhallisen varmoja. Rotukirjokin oli varsin laaja tuollaiseksi porukaksi. Ollaankin suunniteltu tuolla porukalla nyt treenaamista yhdessä, kunhan saadaan vain joulukiireet tästä alta pois :-)

Tässä päivän muistiinpanoja Satun puheesta napattuna sekä kirjattuna suoraan Nose Work Finlandin lajisäännöistä: 

"K9 Nose Work on vuonna 2008 USA:ssa kehitetty harrastuslaji koirille. Alun alkaen tämä nenätyöskentelyharjoitus kehitettiin rescuekoirien aktivointiin, mutta pian huomattiin, miten paljon aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransivat koirien hyvinvointia ja laji levisi kaikkien koiranomistajien saataville. 

Nose Work sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Koira voi olla pieni tai suuri, rohkea tai arka, kolmijalkainen, kuuro tai sokea. Laji ei vaadi koiralta tai ohjaajalta erikoistaitoja, perushallinta on riittävä. Lajia ei myöskään tarvitse harrastaa ryhmässä, jolloin laji sopii myös ihmis- tai koira-aroille yksilöille.

Nose Workin perusajatuksiin kuuluu, että lajin tulee olla mukavaa tekemistä ja hauskaa sekä ihmisille että koirille. Lajin henkeen kuuluu, ettei tiukkoja palkitsemiseen tai hallintaan liittyviä sääntöjä ole. Koulutusmenetelminä suositaan palkitsemiseen pohjautuvia menetelmiä.

Nose Work on laji, jota on helppo harrastaa omassa kodissa ja aktivointimenetelmänä se on verraton. Haasteita kaipaava koirakko voi harjoitella kursseilla tavoitteenaan kokeet / kilpailut"

Millainen koira ja omistaja voi harrastaa lajia?

Koira, jonka kanssa harrastetaan lajia voi olla minkälainen tahansa. Hajutestiin tai kokeeseen osallistuvan täytyy kuitenkin olla Kennelliiton sääntöjen mukaisesti rokotettu, tunnistusmerkitty ja vähintään vuoden ikäinen. Mikäli järjestäjä sallii, niin kokeeseen voi osallistua myös juoksuinen narttu. Kokeisiin voi osallistua myös reaktiiviset koirat, joille annetaan keltainen nauha ennen kokeen alkua. Kokeeseen osallistuvalla koiralla tulee olla joko valjaat tai kiinteä, kuristamaton panta. Useimmat etsinnät tehdään hihnassa, mutta tuomari voi antaa luvan olla koiran vapaanakin. 

Harrastava ohjaaja voi olla minkäikäinen tahansa. Ohjaaja, joka osallistuu hajutestiin tai kokeeseen tulee olla vähintään 7vuoden ikäinen. Suomennettuna siis lähes kaikki voivat osallistua kokeeseen. Yksi ohjaaja/osa-alue, mutta koiralla saa olla eri ohjaaja eri osa-alueilla. Mikäli ohjaajalla on fyysisiä vaikeuksia liikkua maastossa, tuomari voi sallia avustajan mukana olemisen kyseisellä osiolla. 

Kisaaminen

Nose Workissa on 3 kisaluokkaa:

1. Eukalyptus on 1-luokan kohdehaju (max. 1,2m korkeudessa)

2. Eukalyptus ja laakerinlehti on 2-luokan kohdehaju (max. 1,6 m korkeudessa)

3. Eukaluptys, laakerinlehti ja laventeli (max. 1,8m korkeudessa)

Hydrolaattitippa imeytetään esimerkiksi huonekalutassuun, vanupuikkoon ja vanulappuun. 

Hajutestin pitää olla kirjattuna kilpailukirjassa ennen kisaan osallistumista. Hajutesti varmistaa sen, että koira tunnistaa koeluokassa olevan hajun. Hajutesti on laatikkoetsintä. Testi voidaan tehdä joko sisällä tai ulkona. Se koostuu 12 x samanlaisesta suljetusta laatikosta, joiden välimatka on 1,2m. 

Virheitä voi olla esimerkiksi, jos omistaja rankaisee koiraa, ohjaaja siirtää esineitä ilman tuomarin lupaa tai vaikkapa ohjaaja pudottaa koiran palkkion. 

Koeosio= laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä

Voidakseen siirtyä seuraavaan luokkaan koirakon täytyy saada yhden kokeen aikana annetussa enimmäisajassa täydet pisteet kaikista osioista maksimissaan 3 virhepisteen kanssa. Ennenkuin koiran annetaan kilpailla seuraavassa luokassa, koiran on tunnistettava uusi aine hyväksytysti hajutestissä.

Koirakolle, joka suorittaa kaikki kaikki 3 x Nose Workin kisaluokkaa, annetaan diplomi. Lisäksi on olemassa eliittiluokka, joka järjestetään kutsukilpailuina niille, jotka ovat kolmasti suorittaneet 3-luokan. Hajuina ovat 3-luokan hajut, eikä sääntöjä ole. Tässä kilpailuluokassa tähdätään työkoiran tarkkuuteen, tehokkuuteen ja hallittavuuteen, missä tahansa olosuhteissa.

1. luokka 

-Kokeessa hajutesti ja 4 erilaista koeosiota (voi myös olla kevennetty)

-Voi myös olla 2 x samat eli suoritukset tehdään tuplana

-Löydetty kohde on 25pistettä, yhteensä pisteitä siis 100

2. luokka

-Samanlainen kuten 1.luokkakin, mutta vaativampi
-Jokaisella etsintäalueella voi olla 1-2kohdehajua

-Kohdehajuna voi olla joko yksi eukalyptus ja yksi laakerinlehti tai niiden yhdistelmähaju eli hajukombinaatio

-Hajukombinaatio=samassa hajulähteessä on useampaa hajulähdettä sekaisin

3.luokka 

-Samaa kuten aiemmatkin luokat, mutta huomattavasti haastavampaa
-Jokaisella etsintäalueella on 1-3kohdehajua eikä ohjaaja tiedä kuinka monta hajulähdettä alueella on

-Sisätilaetsinnässä saattaa yksi huone olla tyhjä

Sisätilaetsintä

Koira etsii kohdehajua erilaisissa sisätiloissa. Luokassa 1 etsii kohdehajua yhdestä sisätilasta, luokassa 2 on kaksi sisätilaa ja luokassa 3 sisätilat vaihtelee 3-5 välillä. On mahdollista, että yksi sisätiloista on tyhjä. Sisätilaetsinnässä ratkaisee aika ja löydöt.

Ulkotilaetsintä

Koira etsii kohdehajua ulkona erilaisissa ympäristöissä. Ulkoetsintä voidaan suorittaa erilaisten sääolosuhteiden ja lämpötilojen vallitessa. Etsintäalue on merkitty esimerkiksi lipuilla, kartioilla tai muovinauhoilla. Haju voi olla esimerkiksi asfaltin raossa, puun rungossa tai vaikkapa varaston reunassa.

Laatikkoetsintä 

Koira etsii kohdehajua erilaisista laatikoista, jotka voivat olla minkäkokoisia, -muotoisia tai -näköisiä tahansa. Etsintä voidaan tehdä joko sisällä tai ulkona. Luokassa 1 on vain yksi kohdehaju, mutta luokissa 2 tai 3 voi olla löydettävänä useita samoja kohdehajuja, yhdistelmähajuja tai koiralle muita merkityksellisiä hajuja (esim. ruokaa, muiden eläinten hajuja tai leluja). Etsintäalueella voi olla myös muita tavaroita, kuten matkalaukkuja, ämpäreitä tai maalipurkkeja. 

Koira voi kulkea laatikoiden ohi tai yli. Tuomari arvioi virheen, jos koiran katsotaan tärvelevän etsintäaluetta - esimerkiksi jos laatikko rikkoutuu koiran astuessa päälle.

Ajoneuvoetsintä

Koira etsii kohdehajua, joka on sijoitettu erilaisiin ajoneuvoihin. Ajoneuvona voi esimerkiksi olla auto, skootteri, polkupyörä, moottorikelkka tai mönkijä. Kokeessa hajulähde on sijoitettu pienimmän koiran kuonon korkeudelle. Ajoneuvoetsintä voidaan suorittaa erilaisten sääolosuhteiden ja lämpötilojen vallitessa. Hajulähde on sijoitettu aina kulkuneuvon ulkopuolelle. Ohjaaja ei saa avata ajoneuvon ovia tai sallia koiransa menevän ajoneuvon alle. Ajoneuvon raapiminen tai koskeminen tassulla tuomitaan virheeksi, tuomari arvioi vaurioiden vakavuuden mukaan virhepisteiden määrän. 

Luokassa 1 on 3ajoneuvoa, luokassa 2 on korkeintaan 4ajoneuvoa ja luokassa 3 on korkeintaan 5ajoneuvoa. 

Tärkeää muistettavaa!

-Treenaamisessa kannattaa muistaa se, että treenaa monen eri hydrolaattivalmistajan aineilla! Ikinä kun ei voi tietää onko kaikki juuri samanhajuisia koiran nenään

-Treenaamisessa ei vihjeitä -> syö itse itsensä jossakin vaiheessa

-Ilmaisemisessa ei ainakaan käytetä maahanmenoa -> sekin syö itse itsensä ajan kanssa, kun koira väsyy=menee maahan=ei toimi
-Ei tarvi varsinaista ilmaisua oikeastaan ollenkaan, omistaja kyllä oppii lukemaan koiraansa

-Koira oppii hajut nopeasti, sillä hajut ovat koirille outoja (=eivät kuulu normaaliin arkeen)

-Kun koira oppii ekan hajun, on toinen ja kolmas haju tuotava mukaan nopeasti

-Kiinnitä huomiota ympäristöön (=ilmavirta, tuuli tmv) sekä koiran irtoamiseen ohjaajasta! 

-Käytä treenauksessa omia purkkeja ja välineitä ->terveydellinen syy sekä oma treenihaju

-Treenauksessa ei ikinä hajua suoraan pintaan (käytä esimerkiksi huonekalutassuja tai teesihtiä+pumpulia) 

-Kohde mahdollisimman nopeasti piiloon, ettei koira opi silmillä hakemista!

-Treenauksessa älä jankkaa vaan ole vaihteleva! 

-Vahvista hajua, älä käytöstä! 

-On osattava keskeyttää!!! Tärkein taito koko hommassa. Jos tänään ei onnistu -> lopeta mielummin ajoissa kuin jankkaat. Pätee sekä loistavaan että huonoon suoritukseen.

-Treenaa mielummin vaikeaa juttua, niin on kokeessa helpompaa! Älä kuitenkaan vaadi liian nopeasti liikoja.
-Kiinnitä huomiota palkan suuntaan!

-Suomennettuna koko homma toimii sillä, että ei vihjeitä -> koira etsii -> vapaa ilmaisu

Muuta

-Kokeissa laitetaan hajua noin 3h välein

-Kun koira tekee löydön, ohjaaja sanoo "löytö" ja nostaa käden ylös

-Hajun korkeus riippuu luokasta, ajoneuvoetsinnässä pienimmän koiran kuonon mukaan! 

-Kuormalavat on treenauksessa yberhyviä!!!
-Ikea on paratiisi tarvikkeiden suhteen :-D

Martta hoksasi tän homman idean mainiosti ja ostinkin mulle kotiin noista jokaisen hydrolaatin. Ollaan nyt pari kertaa kotona treenailtu tuota hajua ja neidillä alkaa jo pikkuhiljaa homma luistaa yhä paremmin ja paremmin. Sitä en tiedä kauanko ja kuinka pitkälle lajia aiotaan työstää - mennään omien rahkeidemme ja jaksamisemme mukaan. Ainakin tää on koiralle todella mieluista ja väsyttävää tekemistä! Nyt naksutellaan neidille hajua ja aattelin pikkuhiljaa ruveta tuomaan tuohon rinnalle toista hajua. Meitä nimittäin vähän varoiteltiin siitä, että muutkin hajut pitäis tuoda suhteellisen nopeesti tuon eukalyptyksen rinnalle. Katsotaan mihin homma etenee - voitais kyl jossakin vaiheessa tehdä jotain treenivideon tynkää tai vaikka treenikatsausta, kunhan tästä edistytään...:-) Ehkä vielä joskus ainakin!

Onko täällä muita lajista innostuneita, harrastajia tai ehkä jopa kisaajiakin? Tai sellaisia, jotka haluaisivat koittaa lajia? :-)