No nyt mulla on se vesipeto!

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata Instagramin puolelta, niin meillä on uusi harrastus. Tai voiko tätä edes sanoa harrastukseksi, sillä tää on meille enemmän hauskanpitoa, ihanaa yhteistä aikaa ja ennenkaikkea mukavaa liikuntaa Martalle. Uinti on muutenkin vähän erilaista liikuntaa viikon muun liikunnan lisäksi. Meidän viikkoon mahtuu yleensä ainakin kaksi metsäretkeä, yksi koirapuistoilu sekä runsaasti lenkkeilyä lenkkipoluilla. Uusimpana tuttavuutena ollaan ruvettu myös pyöräilemään. Pyöräilystä onkin kehkeytymässä aikasta hauska liikuntamuoto, sillä Martalle pyörän vieressä kulkeminen on tosi luonnollista. Hih! Kyllä tuosta koirastakin huomaa, että liikunta on tärkeä osa elämäämme - lihakset on meinaan kehittynyt ihan huimaa vauhtia ja koira nauttii kyllä yhdessä tekemisestä ihan täysillä. Se on sitä koiran omistamisen parasta antia. Onnellinen koira meinaan.

Palatakseni kuitenkin itse aiheeseen taas, niin ajattelin nyt kertoa meidän uintiharrastuksesta ihan alusta alkaen, koska tämän harrastuksen tärkeys saattaa yllättää teistä monet. Vanhimmat lukijat ehkä tietävätkin, että olen käynyt villiksien kanssa aina kesäisin louhoksella uimassa ja viime kesänä myös Martta pääsi tutustumaan veden saloihin. Neiti kuitenkin oppi kesän aikana vain kahlaamaan vedessä, mutta uinti tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta - olihan se nyt kamalaa, kun tassut ei yhtäkkiä yltäneetkään pohjaan. Nyt Tampereelle muutettuamme myös uinnin harrastamisesta tuli mahdollista, sillä meiltä ei tästä ole Tampereen koirauintiin kovin pitkä matka.

Mun suuri haave on aina ollut saada vesipeto-koira. Mä en tiedä miksi, mutta mun mielestä on jotenkin ihanaa, että vesi on tärkeä osa koiran elämää. Vedessä uiva ja leikkivä koira on jotenkin ihanaa katsottavaa - siinä näkyy oikeasti se koiran elämänilo ja aito onni! Uinnin tärkeyteen vaikuttaa myös kaksi isoa asiaa - sen tehokkuus ja myös se kesän kaamea kuumuus. Tehokkuus on sitä, että uinti on liikuntamuotona äärimmäisen tehokasta koiralle, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kesän kuumuus taas vaikuttaa asiaan siten, että en oikeasti tiedä mitä koiran kanssa tekisi kesäisin, kun kaikkeen tekemiseen on liian lämmin. Uinti on siis liikuntamuoto, jolla saa energisimmätkin koirat tyytyväisen väsyneiksi. Nyt ainakin me tiedetään mitä tehdään ensi kesänä ;-)

Ollaan käyty nyt kerran viikossa koko Tampereella asumisen ajan uimassa. Uintikaverina meillä toimii samanrotuinen konkariuimari Luca sekä hänen grosseystävänsä Domi. Ihan huippu parivaljakko kaikenkaikkiaan! Luca on käynyt jo pidemmän aikaa uimassa ennen meitä, mutta Domi on ollut mukana vasta muutaman kerran meidän kanssa eli hän opettelee vasta uinnin saloja. Ollaan käyty poikien kanssa nyt myös metsäilemässä ja koiruudet ovatkin hyvin tulleet juttuun - ihanaa saada uusia beussiystäviä Martalle, niitä kun ei ole koskaan liikaa♥

Uiminen oli aluksi Martalle hankalaa. Tai siis se, että tassut ei yltäneet pohjaan. Kuitenkin jo toisella kerralla mentiin loppuajasta jo itse uimaan ja kolmannella kerralla se sujui jo täysin ilman ohjausta. Aluksi neiti on aina uinnissa hirveä tohinapärkskijä eli vesi roiskuu vauhdilla ympäriinsä, mutta kun suurin energia on kulutettu, niin uiminenkin tasoittuu. Veteen mennään vauhdilla ja siellä uidaan myös vauhdilla! Pallo ei ole kuulunut vielä toistaiseksi neidin uintireissuille, mutta lauantaina jo sitäkin haettiin altaassa. Selkeästi koko uintihomma alkaa luistaa, kun neiti pystyy jo keskittymään muuhunkin kuin pelkkään uintiin. Anua aina naurattaa se, että tää on meidän yhteinen liikuntaharrastus, sillä neiti seurailee ja ui aina sitä mukaan mitä minä liikun altaan reunalla. Hahaha :-D Luca taas ui altaassa ihan omaksi huvikseen koko sen 30min hakien välillä palloa. Ja voi sitä kitinää altaan reunalla, kun poika tulee uimaan - hän on niin innoissaan!

Täytyy sanoa, että nyt vihdoin ollaan löydetty beussille sopiva väsytyskeino. Neiti ei oo ikinä niin väsynyt kuin on uinnin jälkeen, voi pientä! :-D Uinnin jälkeen on niin ihana käpertyä puhtaan koiran kanssa sohvalle katsomaan tv:tä, kun koira tuhisee onnellisena kainalossa. Tästä on hyvä jatkaa, litsläts polskis!

Löytyykö täältä muita uimareita - kiinnostuneita, aloittelijoita vai konkareita? :)

Ystävänpäivän näyttelytreenit

Muutama päivä sitten Sanna laittoi mulle linkin ottamiinsa kuviin ystävänpäivän näyttelytreeneistä. Meitä pyydettiin mukaan treenailemaan näyttelyjuttuja porukalla tuona sunnuntaina, joten ajeltiin siis kuuliaisesti Martan kanssa Karijoelle. Ei vais, mukavaa saada treeniä tuonne ryhmikseen ja Tampere KV:seen, jotka lähestyvät muuten hurjaa vauhtia! Hauskaa päästä pitkästä aikaa kehään, vaikka ahkeraa treeniä me kyllä tarvitaan ennen sitä. Ja niin lähestyy muuten tuo meidän muuttokin, joten kiirettä pitää ja kovasti! Vuorokauden 24tuntia ei meinaa millään riittää, sillä hommaa on ollut ihan hirmusesti - töitä, treenejä, koiraleiri Onnidogia, tavaroiden pakkausta, tilaustöitä, valokuvauskeikkaa, koulujuttuja ja vaikka mitä muuta. Mutta silti, olen niin onnellinen tulevaisuudesta ja innolla odotankin mitä kaikkea keksimme Tampereen suunnalla. Vastailen muuten teidän ihaniin kommentteihin heti, kun saan aikaa enemmän ja pääsen keskittymään niihin täysillä♥ En ole unohtanut teitä, vaikka joku niinkin jo epäili..

Näyttelytreenit meni suoraansanoen päin mäntyä. Niinkuin oikeesti päin pyllyä. Martta oli ihan korvaton, veti sinne tänne, kitisi eikä yhtään ollut mukana tekemisessä. Homma oli melkein vähän niinkuin pakkopullaa. Marttaa ei vain kiinnostanut. Huono päivä. Ihan uutta Martalle, sillä se on yleensä niin motivoitunut ja kuuliainen lapsonen. Murkkuikä siis puskee ilmeisesti päälle! Toissapäivänä (24.2) alkoi muuten Martan tokat juoksutkin - sinne katosi siis haaveet mennä koirauimalaan heti ekalla viikolla, kun muutetaan Tampereelle. Mulla olisi ollut viikon loma, niin olisi ollut kätevää mennä, mutta ei auta itku markkinoilla :-D No, kerkiääpä tuota sitten myöhemminkin..

Onneksi koirilla oli edes lopuksi hurjan hauskaa, sillä ne pääsivät lopuksi leikkimään keskenään. Wilma-staffilla ja Martalla synkkäsi erityisen hyvin keskenään, mutta kyllä ne pikkuiset tanskandoggi-pojatkin yrittivät leikkiä ja juosta tyttöjen perässä sen minkä kerkesivät. Toisilla jalat vaan oli vielä vähän solmussa eikä liikkuneet niin lujaa kuin pää olisi tahtonut. Voi pieniä! Nyt ei auta kuin treenailla välillä näyttelyjuttujakin, sillä seuraavaan näyttelyyn on vajaa kuukausi aikaa :-)

Treenikamat purkissa

Tänään(kin) höntsäiltiin vaan kotona ja ajattelin vetää tälläsen rennon treenikamat-videon purkkiin teidän illan piristäjäksi! Tän lataamisessa Youtubeen meni tosin oletettua kauemmin, mutta nyt se on vihdoin nähtävillä. Koittakaa kestää, tällästä rentoo hömppäilyy tää meillä yleensä on kotona x  3koiralla! :-D

Huomenna me ollaan menossa Jannan ja koirien kanssa yhteislenkille, jihuu! Toivottavasti sääkin alkaa paremmin suosia, sillä viimeiset 2päivää meillä on satanut pelkästään vettä, joten tuo piha on ihan hirveä ja ennenkaikkea hengenvaarallinen jäätikkö. Kääk! Sen takia sainkin jo lievän aivotärähdyksen sunnuntaina, joten tää viikko on luvan kanssa siis höntsäilty saikulla kotona. Olkaa siis varovaisia ja käyttäkää joka kerta niitä nastakenkiä oikeasti! :)

Eiliset treenimuistiinpanot

Oon ottanut jo heti Martan tullessa taloon tavaksi kirjata meidän treenit kalenteriin ylös. Oli treeni sit mitä tahansa, niin se on kalenterin kansissa tallessa. Sieltä onkin näppärä tutkia meidän edistymistä ja epäonnistumisia. Kirjaamisen parhaimpia puolia lieneekin se, että silloin tulee miettineeksi treenejä pienemmissä paloissa eikä vain pelkkänä kokonaisuutena. Näin pystyy näkemään onnistumiset ja epäonnistumiset, joiden avulla pystyy sitten paremmin haastamaan itsensä seuraavissa treeneissä. Tällästä periaatetta pitäisi käyttää monessa muussakin asiassa, sillä mä ainakin ite koen kehittyväni tuolla tavalla

Eilisissä treeneistä tein taas muistiinpanoja ja ajattelin heittää niitä tänne bloginkin puolelle, sillä meiltä on toivottu treeneihin liittyviä postauksia. Me siis käydään tällähetkellä treeneissä kerran tai pari  viikossa hallilla treenailemassa tottista, mutta sen ohessa tehdään myös jonkin verran omatoimisia treenejä. Omatoimitreenit riippuu paljon siitä, että kuinka on aikaa ja motivaatiota sekä säätä lähteä ulos treenailemaan. Sää on meillä ainakin suuri asia, sillä tälläkin hetkellä piha on kuin jääkiekkokaukalo eli suorastaan hengenvaarallinen miettiä edes minkäänlaisia treenejä. Jonkin verran oon jotain sivulletuloa ottanut myös sisällä, mutta tiedätte varmaan, että sisällä nyt ei tuota tilaa oo aina kovin mahdottomasti ellei omista isoa omakotitaloa :-D

Voin tässä vaiheessa jo sanoa, että mä oon maailman huonoin kirjoittamaan meidän treeneistä muualle kuin omaan kalenteriin. Haluaisin kyllä tehdä enemmän treeneihin liittyviä postauksia, mutta syynä postaamattomuuteen aiheesta on se, että mulla on harvemmin treeneistä meistä mitään kuvia saati mitään fiksua sanottavaa ;-) Eilen oltiin kuitenkin ohjaajan kera hallilla treenailemassa ja oli mukava saada muidenkin näkökulmaa tähän meidän epätoivoiseen treenailuun. Ei vais, on ihan hauska kuulla muiden mielipidettä ja kehittämisehdotuksia!

Eilen vedettiin ihan perustreenit. Noutoa ei otettu, kun työstetään sitä vielä kotona ennenkuin tuodaan se hallille. En halua pilata sitä epäonnistumisilla eli koen, että se tarvitsee vielä vahvistusta hurjasti. Eteenmeno on sujunut tähän mennessä ihan hyvin, niin jätin sen tälläkertaa pois.

Leikittäminen sujuu oikeesti tosi mainiosti. Puree hyvin ja leikkii mielellään mun kanssa. Ollaan siis päästy tosi hyvin siitä "kun annoit lelun minulle, tämä on minun leluni" -vaiheesta yli. Neiti tuo lelua, tahtoo repiä ja "irti"-käskykin hyvin hanskassa. Palkkautuu paremmin patukasta kuin pallosta eli patukka on se meidän juttu. Uuden patukan myötä nappaa kiinni tiukemmin eli Martta tarvitsee selvästi sinne suuhun täytettä. Oon ehkä maininnut aiemmin, että Martta ei leiki kenenkään muun kuin mun kanssa, mutta nyt se on leikkinyt jo useamman ihmisen kanssa. Ei sen tietysti tarvitsekaan leikkiä muiden kuin mun kanssa, mutta toisaalta ihan hauska nähdä, että lähtee leikkimiseen mukaan muidenkin kanssa.

Seuraamisessa neiti menee hyvässä paikkaa ja ennenkaikkea suorassa. Seuraamisesta ei moitittavaa, mutta mun pitäis enemmän haastaa koiraa. Käännöksiä, nopeaa tempoa, hidasta tempoa, lyhyitä pätkiä, pidempiä pätkiä, häiriöllä, ilman häiriötä ja niin edelleen..Haukku sujuu kotona ok, mutta hallilla en oo tohtinut vielä kokeilla edes. Eikä ole ollut tarviskaan, kun tekeminen siellä on toiminut ilmankin. Tää lienee mulle se suurin kynnyskivi, koska tuntuu että mä treenaan mielummin sitä vanhaa ja samaa kuin laittaisin itseni likoon uusiin juttuihin. Koirakin selvästi oli hämmentynyt, kun meidän treeni olikin ihan uutta ja erilaista - tosin hyvällä tavalla hämmentynyt ja superinnokkaana tietty tekemässä. Selvästi koirasta saa paljon enemmän irti, kun senkin haastaa tekemään vaikeampia juttuja. Nyt koiran fiilis laskee vähän, kun ei ole tarpeeksi haastetta tekemisessä. Mutta sano se sit tälle rähmäkäpälällejääräpää-omistajalle, että tee vaikeampia juttuja...Tämän(kin) takia on siis hyvä, että joku ulkopuolinen on meitä pökkimässä persuksiin!

Uudet käskyt myös alkaa selvästi mennä päähän. Me kun vaihdettiin pari viikkoa sitten käskyt kokonaan tottiksessa ihan siitä syystä, että arkikäskyt (mm. istu, maahan, vapaa...) on meillä ihan eri tarkoitusta vastaavia kuin mitä haluan ne treeneissä olevan. Treeneissä ei esimerkiksi maahanmenosta lähdetä pois ilman vapautusta toisinkuin taas kotona voi. Esimerkkinä sanottakoon, että käsken kotoa pois lähtiessäni koirat maahan kauas ulko-ovesta ja sitten ne omia aikojaan siitä saavat lähteä kun ovi sulkeutuu. Voitte siis miettiä toimiiko tommoset käskyt sit kokeessa? No ei toimi. Siispä istu vaihtui "sit", maahan "pläts", eteen "hiit" ja vapaa "tsap". Muutenkin oon ollut vähän epämääräinen tuon vapauttamis-sanan kanssa, koska mulla on toiminut sekä "jes" että "vapaa" vapauttavina käskyinä. Ei ihme, jos koira on sekaisin! Tuleeko muille ikinä tunnetta, että olette epämääräinen ohjaaja? Mulle nimittäin tulee aina sillointällöin :-D Tiedätte varmasti kuinka monta kertaa oon meinannut pestä itse suuni saippualla vääristä käskyistä, sillä ne on juurtunut jo sanavarastoon niin pahasti. Mulle naureskeltiinkin joskus, että saat raipasta jos sanon vielä noita vanhoja käskyjä..

Jäävät myöskin hyvät. Ei suurempaa sanottavaa. Nyt myös se selvästi heikoin lenkkimme eli seisominen toimii. Sitä tosin ollaankin nyt kotona ahkerasti treenattu. Maahanmenossakin painautuu jo hyvin maahan nopeasti. Istuminen ollut alustalähtien vahva.

Unohdan kehua koiraa suorituksen aikana, kun joku ohjaaja on katsomassa. Mä en tiedä mikä siinä on, vaikka ihan hyvin voisin muutaman kerran huikata esimerkiksi seuraamisessa "hyvä" tai "hieno tyttö", mutta jotenkin vain unohdan sen.

Nyt päästään siihen itse pahuuteen. Mun suurin ongelma on jännitys. Mä en tiedä mikä siinä on, että jännitän koiran kanssa tekemisessä, mutta esimerkiksi 100hengen ihmismassalle puheen pitäminen ei ole minkäänlainen ongelma. En ymmärrä enkä välttämättä haluakaan :-D No, voitte siis arvata oliko hankala laittaa itseään tähän meidän uuteen treeniryhmään, jossa suurinosa koirakoista on kisannut ja osa jopa menestynytkin? Tälläisissä tapauksissa ei voi muutakuin laittaa jäitä hattuun ja oikeesti miettiä sitä, että pohjalta meistä jokainen on joskus lähtenyt. Onneksi meidän treeniporukka osoittautui niin huumorintajuiseksi ja kannustavaksi, että oikeesti nautin treenaamisesta enkä jännitä enää laisinkaan. Ehkä se kisajännityskin sit lähtee pikkuhiljaa tän treenijännittämisen kanssa pois..

Mä haluaisin meidän treenaamisesta oikeesti videota, kunhan saisin jonkun hallille kuvaamaan. Ollaan nimittäin lyhyen ajan sisällä kehitytty huomattavasti. Toisaalta mua pelottaa vähän se, että meillä saattaa tulla se stoppi kehittymiselle jossakin vaiheessa. Pitää vaan oikeesti sit olla tasaisen varma ja jatkaa tekemistä normaalisti. Ei saa siis lannistua! Tarkoitus ois meinaan laittaa BH-koe purkkiin syksyllä. Ei ainakaan yhtään aiemmin, sillä jännitys valtaa vielä mieltä ihan liikaa eikä kyllä olla vielä kokeeseen valmiitakaan. Tavoitteeksi siis otamme syksyn!

Ja pitikin mainita vielä tästä meidän treenaamisesta, että mulla meni kesä ihan liiaksi töissä ja tein jo Martan tullessa kotiin sen päätöksen, että panostan vuotiaaseen asti arkikäyttäytymiseen sekä häiriöön kunnolla ja sen jälkeen vasta aletaan tosissamme treenata. Tainno, eihän tää meillä ikinä mitään tosissaan treenaamista ole, kun nauraa hörskötämme ja pidämme hauskaa tuolla hallillakin :-D Oon onnellinen tuosta päätöksestä, sillä neiti toimii hyvin arjessa, häiriössä, eri ympäristöissä ja alustoissa eli sen kanssa ei tarvi takuta. Siksi treenaaminen onkin nyt helppoa ja kivaa! Oon ihan fiiliksissä aina kun päästään hallille tekemään ja koirakin on aina tosi innoissaan lähdössä. Sen kaiken ilon keskellä oon päässyt myös tutustumaan ihan huippuihin ihmisiin. Ihmisiin, joiden kanssa treenaaminen on ihan maagista. Niin rentoa ja hauskaa! Siksi onkin hankala nyt helmikuun lopulla heittää hyvästit tälle meidän porukalle ja siirtyä uuteen ulottuvuuteen. Toivottavasti löydämme Tampereen seudultakin yhtä mukavan porukan, saa vinkata ;-)

Onko täällä muuten muita jännittäjiä? Treenijännittäjiä, kisajännittäjiä tai vaikka vain arkijännittäjiä? :-D Vai oonko ainut arkajalka? Ja ennenkaikkea, onko tälläset treenimuistiinpanot kivoja? Saako siis jatkossakin rustata?

Match show 6.1 Maalahdessa

Helou! Pakkaset paukkuu ja koirat nostelee tassujaan ulkona sen minkä kerkeää. Martta ei niin piittaa noista 27asteen pakkasesta, mutta villikset ei voi välittää ulkoilusta sitten yhtään. Etenkin Kerttu on sellanenkin pikkuprinsessa, joka ei astuis koko päivänä ulos jos ei olisi ihan pakko. No, ei auta kuin laittaa takit koirille niskaan ja mennä uhmaamaan tuota pakkasta! Onneksi nyt näyttää siltä, että se lähtee pikkuhiljaa tästä lauhtumaan..

Lähdettiin sitten keskiviikkona viettämään loppiaista Maalahteen mätsäriin pitkästäaikaa. Meillä on viime kehäkerrasta aikaa ainakin se 4kk, joten oli aikakin astua takas kehään! Lisäksi tuo Turku KV lähestyi tuolloin vielä uhkaavasti, joten se oli vähänniinkuin "pakko" lähteä tsekkaamaan meno. Eikä muuten ollut turha reissu - kyllä neidistä sitten huomasi, että ei olla hetkeen tehty näitä juttuja! Näyttelyhihnaa ois vähintäänkin ollut kiva järsiä, laukka-askel ois ollut mahtavaa ja seisominen kenossa vieläkin parempaa..Ei oltais varmaan tuota treenikertaa ilman esiintyä siellä, jos meno ois ollut kokonaan tuollaista :-D

"Hei, mamii kyl mä tiiän et sul on siellä nami" tuumaa Martta

Mätsärit järjestettiin siis PAWSin Berra-Areenalla Maalahdessa ja halli oli onneksi lämmitetty. Paikalle oli eksynyt todella paljon porukkaa, joten hallissa oli väistämättäkin ahdasta. Onneksi löydettiin eräästä nurkasta ihan suhteellisen kiva odottelupaikka, niin ei tarvinnut olla ihan keskellä ihmismassaa. Martta oli tosi rennosti ja hengaili - ei piitannut yhtään, vaikka eräs lähettyvillä oleva koira räyhäsi muille koirille lähes koko ajan. Tuomari otti meidän kehässä ensin kaikki kahdessa erässä kehään ja sen jälkeen rupesi käymään koiria läpi pareittain. Meitä vastassa oli landseer, joka meni kanssa tosi nätisti. Marttakin petrasi tosi paljon harjoittelukierroksesta ja meni itseasiassa tosi näppärästi. Alkoi varmaan neidille pikkuhiljaa muistua mieleen miten kehässä ollaan :P Saatiin siitä sitten sininen nauha ja lähdettiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme kokoomakehään.

Sinisten vuoro tuli ja koiria oli sinisten kehässä paljon. Tuomari kävi vain tunkemassa kätensä jokaisen naaman eteen sanomatta sanaakaan ja sijoitti koirat tuosta pelkästään seisomisen perusteella. Sinänsä vähän hassua, sillä täällä ainakin ollaan totuttu siihen, että kokoomakehässäkin juoksutetaan - vaikka sitten parissa eri ryhmässä ja niin, että tuomari moikkaa koiria vielä kunnolla. No ei siinä, sijoitusta ei tippunut ja niin päästiin sitten taas sinne jäätävään pakkaseen käynnistelemään autoa. Matka kotiin sujui mukavasti ja autossa mulla olikin superväsynyt koiruus♥ 

Seuraavaksi suuntaamme sitten virallisiin! Tälläkertaa se ei kuitenkaan ole kauan hehkuttamamme Turku KV, sillä kerrankin meillä oli osaltamme onni myötä ja beusseille tuli tuomarinvaihdos. Saadaan siis rahamme takaisin, sillä mietin jo aiemmin Martan viemisen olevan allergian takia vähän typerää, mutta kun kyse ei ole mistään pikkusummista, niin ajattelin sen kuitenkin sinne viedä. Ajatuksena olisi ollut ikävää viedä tuota kutisevaa, laihaa ja karvatonta piskiä mihinkään, vaikka nyt kaikki onneksi on alkanut mennä raakaruokinnan myötä parempaan suuntaan. En harmittele oikeastaan yhtään reissun peruuntumista - tuleehan noita näyttelykertoja jatkossakin eli en usko, että jäädään mistään suuremmasta paitsi! Oli kuitenkin mukavaa käydä tuolla mätsärissä vähän treenaamassa ja muistelemassa mitä siellä kehässä oikein tehdään, sillä nyt ollaan viimeaikoina keskitytty vain treenaamaan Nose Workkiä ja pk-tottista :-) Hauskaa vaihtelua nää näyttelyhommat tähän meidänkin arkeen! Seuraavat virallinen lienee sitten meillä varmaan 19.3 oleva ryhmis Seinäjoella..

(Kaikki kuvat on ottanut Lotta Orhanen, kiitos kuvauksesta!)

Luukku 21 : Nose Work-koulutuspäivä

Täällä ollaan taas! Äärimmäisen suuret pahoittelut kaikille tästä postaamattomuudesta - joskus vain muut asiat vievät voiton, vaikka kuinka haluaisi tehdä jotain aivan muuta. Olen siis tehnyt nyt muutaman viimeisen päivän ajan kahta työvuoroa, eli ollut töissä aamusta myöhälle iltaan asti. Voitte siis kuvitella kuinka paljon aikaa ja energiaa mulla on ollut kaikkeen muuhun - nojoo, arvasitte oikein, ei yhtään. Kotiin on tultuani töiden jälkeen oon mennyt suoraan nukkumaan ja aamulla palannut takaisin duuniin. Onneksi sain kuitenkin järjestettyä koirille hoitajat eikä niiden tarvinnut olla tuollaista aikamäärää yksin. Ne on olleet supersuperiloisia siitä, että saavat huomiota (ja herkkuja.....) melkein vuorokauden ympäri..:-D Siispä toteuttelen nää parit vikat joulukalenteripostaukset näin jälkikäteen, aloittaen ensin tästä postauksesta ja loput näistä teen vielä tänään myöhemmin teille valmiiksi nähtäville. Toivottavasti jaksatte taas lukea ja kommentoida näitä ahkerasti, vaikka tulisikin monta luukkua samaan aikaan näkyville♥ 

Ja ainiin, tänään sain kokea iloisen yllätyksen kun luin, että Ootte äänestänyt meitä yhdeksi kolmesta positiivisemmasta koirablogista The Dog Blog Award Finlandissa!!! Siis ihan huippua nähdä, että se meidän ilo ja positiivisuus välittyy teillekin asti! Vau! Jee! Kiitos ihan hurjan paljon♥ Eli jos teidän mielestä ollaan koirablogimaailman positiivisin blogi, niin käykääs äänestämässä tuon lomakkeen kautta :) Äänestämään pääset tästä! Samalla voitte äänestää muissa kategorioissa olevia ihan huippuja koissublogeja!

Nyt kuitenkin itse aiheeseen. Olin pari viikkoa sitten Martan kanssa koirakkopaikalla Nose Work-koulutuspäivässä Seinäjoella. Tapahtuma oli Suomen Rottweiler-yhdistyksen (Etelä-Pohjanmaan alajaosto) sekä Suomen Australianterrierikerhon (Etelä-Pohjanmaan alajaosto) järjestämä päivä. Koulutuksen piti meille ylöjärveläisen koirakoutsiareena Scentren Satu Välimäki ja hänen miehensä. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ei olisi voinut kyllä toivoa parempia kouluttajia tuolle päivälle - meillä oli todella hauskaa, vaikka asiaa tulikin paljon ja se oli todella sisältöpitoista! Satu osasi ensinnäkin asiansa ja kaikki jutut tuli suoraan sydämestä kokemuksen rintaäänellä höystettynä. Satu on tosiaan siis Nose Work Finland ry:n varapuheenjohtaja ja hän on lisäksi mukana NW-ohjaajakoulutusta kehittävässä toimikunnassa. Hän on myös vetänyt Nose Work Finland ry:n ensimmäisen NW-koulutusohjaajakurssin syyskuussa 2015. Eli todellakin kokemusta sekä tietoa ja taitoa löytyy!

Päivän aikana tutustuttiin Nose Workkiin lajina teorissa sekä harjoiteltiin hajutunnistusta ja -erottelua eukalyptus-hydrolaatilla. Saatiin treenata jokainen omilla koirillamme ja oli mukava nähdä miten jokainen koira alkoi hoksaamaan homman ideaa. Päivä oli pitkä ja rankka, mutta todellakin antoisa sekä koirille että omistajille. Meillä oli koossa äärettömän mukava porukka ja koirat olivat varsin erilaisia - osa oli energisiä, osa tohottajia ja osa rauhallisen varmoja. Rotukirjokin oli varsin laaja tuollaiseksi porukaksi. Ollaankin suunniteltu tuolla porukalla nyt treenaamista yhdessä, kunhan saadaan vain joulukiireet tästä alta pois :-)

Tässä päivän muistiinpanoja Satun puheesta napattuna sekä kirjattuna suoraan Nose Work Finlandin lajisäännöistä: 

"K9 Nose Work on vuonna 2008 USA:ssa kehitetty harrastuslaji koirille. Alun alkaen tämä nenätyöskentelyharjoitus kehitettiin rescuekoirien aktivointiin, mutta pian huomattiin, miten paljon aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransivat koirien hyvinvointia ja laji levisi kaikkien koiranomistajien saataville. 

Nose Work sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Koira voi olla pieni tai suuri, rohkea tai arka, kolmijalkainen, kuuro tai sokea. Laji ei vaadi koiralta tai ohjaajalta erikoistaitoja, perushallinta on riittävä. Lajia ei myöskään tarvitse harrastaa ryhmässä, jolloin laji sopii myös ihmis- tai koira-aroille yksilöille.

Nose Workin perusajatuksiin kuuluu, että lajin tulee olla mukavaa tekemistä ja hauskaa sekä ihmisille että koirille. Lajin henkeen kuuluu, ettei tiukkoja palkitsemiseen tai hallintaan liittyviä sääntöjä ole. Koulutusmenetelminä suositaan palkitsemiseen pohjautuvia menetelmiä.

Nose Work on laji, jota on helppo harrastaa omassa kodissa ja aktivointimenetelmänä se on verraton. Haasteita kaipaava koirakko voi harjoitella kursseilla tavoitteenaan kokeet / kilpailut"

Millainen koira ja omistaja voi harrastaa lajia?

Koira, jonka kanssa harrastetaan lajia voi olla minkälainen tahansa. Hajutestiin tai kokeeseen osallistuvan täytyy kuitenkin olla Kennelliiton sääntöjen mukaisesti rokotettu, tunnistusmerkitty ja vähintään vuoden ikäinen. Mikäli järjestäjä sallii, niin kokeeseen voi osallistua myös juoksuinen narttu. Kokeisiin voi osallistua myös reaktiiviset koirat, joille annetaan keltainen nauha ennen kokeen alkua. Kokeeseen osallistuvalla koiralla tulee olla joko valjaat tai kiinteä, kuristamaton panta. Useimmat etsinnät tehdään hihnassa, mutta tuomari voi antaa luvan olla koiran vapaanakin. 

Harrastava ohjaaja voi olla minkäikäinen tahansa. Ohjaaja, joka osallistuu hajutestiin tai kokeeseen tulee olla vähintään 7vuoden ikäinen. Suomennettuna siis lähes kaikki voivat osallistua kokeeseen. Yksi ohjaaja/osa-alue, mutta koiralla saa olla eri ohjaaja eri osa-alueilla. Mikäli ohjaajalla on fyysisiä vaikeuksia liikkua maastossa, tuomari voi sallia avustajan mukana olemisen kyseisellä osiolla. 

Kisaaminen

Nose Workissa on 3 kisaluokkaa:

1. Eukalyptus on 1-luokan kohdehaju (max. 1,2m korkeudessa)

2. Eukalyptus ja laakerinlehti on 2-luokan kohdehaju (max. 1,6 m korkeudessa)

3. Eukaluptys, laakerinlehti ja laventeli (max. 1,8m korkeudessa)

Hydrolaattitippa imeytetään esimerkiksi huonekalutassuun, vanupuikkoon ja vanulappuun. 

Hajutestin pitää olla kirjattuna kilpailukirjassa ennen kisaan osallistumista. Hajutesti varmistaa sen, että koira tunnistaa koeluokassa olevan hajun. Hajutesti on laatikkoetsintä. Testi voidaan tehdä joko sisällä tai ulkona. Se koostuu 12 x samanlaisesta suljetusta laatikosta, joiden välimatka on 1,2m. 

Virheitä voi olla esimerkiksi, jos omistaja rankaisee koiraa, ohjaaja siirtää esineitä ilman tuomarin lupaa tai vaikkapa ohjaaja pudottaa koiran palkkion. 

Koeosio= laatikkoetsintä, sisätilaetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä

Voidakseen siirtyä seuraavaan luokkaan koirakon täytyy saada yhden kokeen aikana annetussa enimmäisajassa täydet pisteet kaikista osioista maksimissaan 3 virhepisteen kanssa. Ennenkuin koiran annetaan kilpailla seuraavassa luokassa, koiran on tunnistettava uusi aine hyväksytysti hajutestissä.

Koirakolle, joka suorittaa kaikki kaikki 3 x Nose Workin kisaluokkaa, annetaan diplomi. Lisäksi on olemassa eliittiluokka, joka järjestetään kutsukilpailuina niille, jotka ovat kolmasti suorittaneet 3-luokan. Hajuina ovat 3-luokan hajut, eikä sääntöjä ole. Tässä kilpailuluokassa tähdätään työkoiran tarkkuuteen, tehokkuuteen ja hallittavuuteen, missä tahansa olosuhteissa.

1. luokka 

-Kokeessa hajutesti ja 4 erilaista koeosiota (voi myös olla kevennetty)

-Voi myös olla 2 x samat eli suoritukset tehdään tuplana

-Löydetty kohde on 25pistettä, yhteensä pisteitä siis 100

2. luokka

-Samanlainen kuten 1.luokkakin, mutta vaativampi
-Jokaisella etsintäalueella voi olla 1-2kohdehajua

-Kohdehajuna voi olla joko yksi eukalyptus ja yksi laakerinlehti tai niiden yhdistelmähaju eli hajukombinaatio

-Hajukombinaatio=samassa hajulähteessä on useampaa hajulähdettä sekaisin

3.luokka 

-Samaa kuten aiemmatkin luokat, mutta huomattavasti haastavampaa
-Jokaisella etsintäalueella on 1-3kohdehajua eikä ohjaaja tiedä kuinka monta hajulähdettä alueella on

-Sisätilaetsinnässä saattaa yksi huone olla tyhjä

Sisätilaetsintä

Koira etsii kohdehajua erilaisissa sisätiloissa. Luokassa 1 etsii kohdehajua yhdestä sisätilasta, luokassa 2 on kaksi sisätilaa ja luokassa 3 sisätilat vaihtelee 3-5 välillä. On mahdollista, että yksi sisätiloista on tyhjä. Sisätilaetsinnässä ratkaisee aika ja löydöt.

Ulkotilaetsintä

Koira etsii kohdehajua ulkona erilaisissa ympäristöissä. Ulkoetsintä voidaan suorittaa erilaisten sääolosuhteiden ja lämpötilojen vallitessa. Etsintäalue on merkitty esimerkiksi lipuilla, kartioilla tai muovinauhoilla. Haju voi olla esimerkiksi asfaltin raossa, puun rungossa tai vaikkapa varaston reunassa.

Laatikkoetsintä 

Koira etsii kohdehajua erilaisista laatikoista, jotka voivat olla minkäkokoisia, -muotoisia tai -näköisiä tahansa. Etsintä voidaan tehdä joko sisällä tai ulkona. Luokassa 1 on vain yksi kohdehaju, mutta luokissa 2 tai 3 voi olla löydettävänä useita samoja kohdehajuja, yhdistelmähajuja tai koiralle muita merkityksellisiä hajuja (esim. ruokaa, muiden eläinten hajuja tai leluja). Etsintäalueella voi olla myös muita tavaroita, kuten matkalaukkuja, ämpäreitä tai maalipurkkeja. 

Koira voi kulkea laatikoiden ohi tai yli. Tuomari arvioi virheen, jos koiran katsotaan tärvelevän etsintäaluetta - esimerkiksi jos laatikko rikkoutuu koiran astuessa päälle.

Ajoneuvoetsintä

Koira etsii kohdehajua, joka on sijoitettu erilaisiin ajoneuvoihin. Ajoneuvona voi esimerkiksi olla auto, skootteri, polkupyörä, moottorikelkka tai mönkijä. Kokeessa hajulähde on sijoitettu pienimmän koiran kuonon korkeudelle. Ajoneuvoetsintä voidaan suorittaa erilaisten sääolosuhteiden ja lämpötilojen vallitessa. Hajulähde on sijoitettu aina kulkuneuvon ulkopuolelle. Ohjaaja ei saa avata ajoneuvon ovia tai sallia koiransa menevän ajoneuvon alle. Ajoneuvon raapiminen tai koskeminen tassulla tuomitaan virheeksi, tuomari arvioi vaurioiden vakavuuden mukaan virhepisteiden määrän. 

Luokassa 1 on 3ajoneuvoa, luokassa 2 on korkeintaan 4ajoneuvoa ja luokassa 3 on korkeintaan 5ajoneuvoa. 

Tärkeää muistettavaa!

-Treenaamisessa kannattaa muistaa se, että treenaa monen eri hydrolaattivalmistajan aineilla! Ikinä kun ei voi tietää onko kaikki juuri samanhajuisia koiran nenään

-Treenaamisessa ei vihjeitä -> syö itse itsensä jossakin vaiheessa

-Ilmaisemisessa ei ainakaan käytetä maahanmenoa -> sekin syö itse itsensä ajan kanssa, kun koira väsyy=menee maahan=ei toimi
-Ei tarvi varsinaista ilmaisua oikeastaan ollenkaan, omistaja kyllä oppii lukemaan koiraansa

-Koira oppii hajut nopeasti, sillä hajut ovat koirille outoja (=eivät kuulu normaaliin arkeen)

-Kun koira oppii ekan hajun, on toinen ja kolmas haju tuotava mukaan nopeasti

-Kiinnitä huomiota ympäristöön (=ilmavirta, tuuli tmv) sekä koiran irtoamiseen ohjaajasta! 

-Käytä treenauksessa omia purkkeja ja välineitä ->terveydellinen syy sekä oma treenihaju

-Treenauksessa ei ikinä hajua suoraan pintaan (käytä esimerkiksi huonekalutassuja tai teesihtiä+pumpulia) 

-Kohde mahdollisimman nopeasti piiloon, ettei koira opi silmillä hakemista!

-Treenauksessa älä jankkaa vaan ole vaihteleva! 

-Vahvista hajua, älä käytöstä! 

-On osattava keskeyttää!!! Tärkein taito koko hommassa. Jos tänään ei onnistu -> lopeta mielummin ajoissa kuin jankkaat. Pätee sekä loistavaan että huonoon suoritukseen.

-Treenaa mielummin vaikeaa juttua, niin on kokeessa helpompaa! Älä kuitenkaan vaadi liian nopeasti liikoja.
-Kiinnitä huomiota palkan suuntaan!

-Suomennettuna koko homma toimii sillä, että ei vihjeitä -> koira etsii -> vapaa ilmaisu

Muuta

-Kokeissa laitetaan hajua noin 3h välein

-Kun koira tekee löydön, ohjaaja sanoo "löytö" ja nostaa käden ylös

-Hajun korkeus riippuu luokasta, ajoneuvoetsinnässä pienimmän koiran kuonon mukaan! 

-Kuormalavat on treenauksessa yberhyviä!!!
-Ikea on paratiisi tarvikkeiden suhteen :-D

Martta hoksasi tän homman idean mainiosti ja ostinkin mulle kotiin noista jokaisen hydrolaatin. Ollaan nyt pari kertaa kotona treenailtu tuota hajua ja neidillä alkaa jo pikkuhiljaa homma luistaa yhä paremmin ja paremmin. Sitä en tiedä kauanko ja kuinka pitkälle lajia aiotaan työstää - mennään omien rahkeidemme ja jaksamisemme mukaan. Ainakin tää on koiralle todella mieluista ja väsyttävää tekemistä! Nyt naksutellaan neidille hajua ja aattelin pikkuhiljaa ruveta tuomaan tuohon rinnalle toista hajua. Meitä nimittäin vähän varoiteltiin siitä, että muutkin hajut pitäis tuoda suhteellisen nopeesti tuon eukalyptyksen rinnalle. Katsotaan mihin homma etenee - voitais kyl jossakin vaiheessa tehdä jotain treenivideon tynkää tai vaikka treenikatsausta, kunhan tästä edistytään...:-) Ehkä vielä joskus ainakin!

Onko täällä muita lajista innostuneita, harrastajia tai ehkä jopa kisaajiakin? Tai sellaisia, jotka haluaisivat koittaa lajia? :-)

Luukku 9 : Hukassa kuin lumiukko

Lisäsin jokin aika sitten kyselyn toivepostauksesta tuohon blogin sivuun ja täytyy sanoa, että mua yllätti tulos, että mikään postaus ei noussut ylivoimaisesti kärkeen. Aika tasaisesti ootte äänestänyt kaikkia postauksia ja on kiva nähdä, että meidän juttuaiheet kiinnostaa! Siispä alan toteuttamaan näitä aina pikkuhiljaa, ensimmäisenä aloitan kärjessä olevasta treenipostauksesta. On ihanaa, että näitä aiheita tullaan ihan kommenteissakin meiltä toivomaan. Mahtavaa, että ootte muutenkin aina niin aktiivisia kommentoijia - sillä tavalla pystyn pitämään blogin juttuaiheetkin mieluisina ja itellä pysyy motivaatio kasassa :-)

Päätin kertoa tästä meidän treenaamisesta pienemmissä osissa - keskittyen lähinnä Martan kanssa harrastamiseen. Tämän juniorin kanssa kun harrastan aktiivisesti, villakoirien kanssa kun treenaaminen on lähinnä kotopuolessa tai kentällä tapahtuvaa epäsäännöllistä hauskanpitoa. Tai onhan meillä Martankin kanssa tosi hauskaa harrastaa, mutta meillä on kuitenkin siinä sivussa erilaisia tavoitteita treenaamiselle toisinkuin villakoirien suhteen. Martan kanssa harrastamme siis tällähetkellä hakua, jälkeä ja jonkin verran tottelevaisuuden juttuja. Niihin pitäisi panostaa tietysti enemmänkin, mutta ehkä sit ajan kanssa, kun kuitenkin handlaa perusasiat ihan hyvin jo nyt.
Syksyllä oli myös neidin ekat näyttelyt ja meni kyllä meillä tosi hyvin - taisi iskeä samalla reissulla näyttelykärpänen minuun! Näyttelyt on oikeasti aika mukavaa tekemistä, vaikka oonkin ollut niiden suhteen aika kriittinen ja jännittänyt sitä esiintymistä ihan liikaa. Tämä näyttelykokemus onneksi oli niin mukava, että lähden seuraavia näyttelyitä kohti ihan uudella innolla! Seuraava kehä meillä onkin tammikuussa Turussa :)
Kaiken tämän lisäksi teemme kaikkea muuta vaihtelevasti, muunmuassa käymme mätsäreissä ja hiomme meidän yhteistyötä ihan vaikka pelkillä lenkkireissullamme. Uusimpana intohimona on tuo rally-toko ja tokoagi. Mun on oikeesti pakko päästä tästä mun kisajännityksestä eroon ja mikäs onkaan parempaa kuin nakkiluokka ja hauska yhdessä tekeminen, kun saa palkata ja kehua koiraa samalla mielensä mukaan? Rennompaa tekemistä ei varmastikaan löydy eikä tarvitse itse esimerkiksi stressata siitä, et entä jos koiran kiinnostus lopahtaa kesken..siispä harjoittelemme myös jonkin verran tuota rally-tokoa ja tokoagia tässä kaiken harrastamisen sivussa :-)

Nyt siis itse asiaan - ensimmäistä kertaa hakutreeneihin astellessa oltiin Martan kanssa koko asiasta yhtä hukassa kuin lumiukot. Oltiin siis kumpikin ihan aloittelijoita, mutta silti niin innokkaita oppimaan uutta! Haku on mun mielestä laji, joka on kiehtonut mua jo pitkään - siinä ei maistu ns. "veri suussa" kuin esimerkiksi mielestäni IPO:ssa. Lajina haku on semmonen rento ja mielenkiintoinen, mutta silti ei tosiaan mikään helppo harrastus. Laji vaatii hyvää yhteistyön lisäksi treenikavereita ja -paikkoja sekä asennetta tekemiseen. Ja ennenkaikkea, halua kehittyä ja tsempata muita!

Haussa musta on parasta, että sitä treenataan aina ryhmässä. Treenaamaan tulee lähdettyä paljon helpommin, kun on muitakin ihmisiä mukana. Lisäksi treenikavereilta on saanut hyviä vinkkejä ja neuvoja! Jokainen meistä oppii uutta niin omasta koirastaan kuin muidenkin koirista - haussa kun tulee "pakostakin" tutustuttua muiden koiriin. Yhteishenki treeneissä meillä on ollut ihan huippua ja meillä on välillä tosi hauskaa, kun nauraa käkätetään toistemme jutuille :-)

Tavoitteena meillä on päästä jossakin vaiheessa kisaamaan. Se toki on sitten tulevaisuuden juttuja eikä vielä hetkeen pystytä edes semmoisesta haaveilemaan...Nyt edetään omaa tahtiamme, mutta pidetään samalla silmällä hakukoetta. Jos päästäis vaikka sitä ennen irti tästä mun jäätävästä kisajännityksestä :-D Lähdetään kuitenkin viemään mun kisajännitystä pois ensin nakkiluokkien avulla esimerkiksi rally-tokossa, että voidaan joskus miettiä sitä BH:n suorittamista ja sitä mukaan viedä meidän tavoitteita eteenpäin.

Ollaan nyt viime loppukeväästä asti treenattu hakua. Hakutreenejä meillä on yleensä 1-2kertaa viikossa - riippuen vähän siitä kuinka kenelläkin meidän treeniryhmästä on aikaa tai tarviiko joku esimerkiksi treeniä kisoihin, niin ollaan voitu treenata joskus kolmekin kertaa. Kesällä meillä oli pitkähkö tauko autottomuuden ja kelien takia. Me ollaan vaihdettu treeniryhmää nyt kerran ja jotenkin tuntuu, että tästä ryhmästä saan enemmän irti - ihmisillä on ainakin enemmän kokemusta lajista ja motivaatio treenaamiseen on suurempi :-) Lisäksi jokainen meistä haluaa, että jokainen koirakko kehittyy haussa eli sen eteen jokainen ryhmäläinen tekee töitä ja yrittää neuvoa parhaansa mukaan toista.

Meillä oli pitkään ongelmana haussa se, että olen suunnistanut Martan kanssa paljon keväällä. Neiti oli helppo napata mukaan suunnistamaan, kun sai samalla reissulla hyvää sosiaalistumista ihmisiin, mutta myöskin kivaa tekemistä itselleen. Neiti tietenkin sit oppi, että metsässä ihmiset ignoorataan kokonaan eikä niiden luokse voi mennä. Niimpä meillä olikin sit vähän työtä saada neiti tajuamaan, että suunnistaminen ja haku on kaksi eri asiaa. Yks kerta neiti vaan sit hoksasi, et "jihuu, maalimiehet on superparhaita! Niiltä saa herkkua ja ne leikkii!" ja siitä lähti sitten meidän kehittyminen. Ollaan tehty nyt tosi hienoja pistoja 50metriin asti ja neiti hakee jo älyttömän hyvin. Mietin pitkään rupeanko opettamaan neitiä rullalle vai haukkuilmaisulle päätyen lopulta tuohon haukkuun. Se on neidille kuitenkin huomattavasti luonnollisempi tapa ilmaista maalimies. Ollaan jo jotain pieniä haukkuja tehty, mut se on asia mikä vaatii paljon treenaamista. Me ei kuitenkaan pidetä kiirettä, vaan edetään siinäkin hiljakseen. Mä en muutenkaan halua menettää tätä intohimoa ja iloa lajiin - mun mielestä alle vuotiaan koiran kanssa ei pidä tehdä niin kamalan ankaraa treeniä, niinkuin joillakuilla ihmisillä tuntuu tapana joskus olevan. Koira on kuitenkin vielä omalla tavallaan ihan pentuinen ja on sitä vielä kyllä pitkään vuoden täyttämisen jälkeenkin. Mä en tarkoita tässä nyt sitä etteikö alle vuotiaan koiran kanssa saisi tehdä tai treenata mitään, vaan päinvastoin on just hyvä, että koira oppii siihen tekemisen meininkiin ja osaa ylipäätään käyttäytyä eri tilanteissa. Haen tällä nyt sitä, että joillakin tuntuu olevan se periaate treenaamisessa, että 8kk vanhana koiran pitää osata jo täydellisesti seurata ja treenaaminen tapahtuu muutekin ns. "veren maku suussa". Se ei ole enää hauskaa tekemistä, vaan se on jo työtä. Kehittyä ei tietenkään voi jos ei oo tavoitteita, mutta tavoitteet on osattava asettaa sopivalle korkeudelle.

Yks parhaimmista treeneistä tapahtui meillä hiekkamontun tapaisessa metsikössä. Alue oli todella vaihtelevaa maastoltaan ja vaati koiralta jopa jyrkkiä nousemisia. Oli mäkiä ja kiviä sekä tuuli pystyi kiertämään vähän hassusti alueella. Mä lähdin treenaamaan alueelle vähän sillä periaatteella, että yritetään ja katsotaan mitä tästä tulee! Mentiin tuonne alueelle sen takia, että Maria tarvi kisatreeniä seuraavana viikonloppuna olevaan kisaan eli maaston kuului olla aika haastavaa. Tehtiin Marialle ja Heidille umppareita, kun Marian koiralla oli viime kisoissa ollut ongelmaa niiden kanssa. Mä sitten aattelin, että hitto voidaanhan mekin koittaa yks mäen päällä oleva maalimies ja no, en joutunut pettymään. Hienosti neiti löysi ja ilmaisi maalimiehen. Jeejee ja papukaijanmerkki Martalle!! Tästä lähdetään oikeasti kehittämään vaikeampia pistoja ja ennenkaikkea tuota ilmaisua vahvistamaan. Nyt kun se on vielä ihan aloittelijan saappaissa.. Muuten meillä menee ihan perusvarmasti, neiti etsii sinnikkäästi ja maalimiehen ilmaistuaan osaa jo näppärästi hakeutua mun työ leikkimään. Kuten ystäväni sanoi meidän kehittymisestä - "ei pöllömmin teiltä" :-D Hahah, niimpä!

Nyt kuitenkin hakuilut sujuu tasasesti ja neiti tietää jo liiveistä pääsevänsä treeneihin. Äkkiä ne koirat vaan oppii ylipäätään eri asioiden merkityksen - liivit tietää hakumetsälle lähtöä, valjaat lenkille lähtöä, uimaliivien ottaminen uintiin lähtöä ja niin edelleen..

Hauska nähdä, että mitä meistä kehittyy vai kehittyykö edes mitään ajan saatossa. Oon ottanut tavoitteeksi saada jonkun koulutustunnuksen neidille, toivottavasti se tulee hausta - ainakin teemme sen eteen paljon töitä! Nyt oonkin ottanut asiakseni kirjata kaikkien treenien onnistumiset ja epäonnistumiset/kehitettävät asiat ylös. Uskon tuosta olevan hyötyä kehittymisessä, kun samalla tulee itsekin mietittyä eri osa-alueita parempaan suoritukseen :-) Löytyykö täältä muita innokkaita hakuilijoita?

Viettihirviö vai eikö sittenkään?

Lauantaina auton nokka kääntyi kohti Nurmoa ja viettitestiä SKK:n kentällä. Piia vinkkas mulle jokin aika sitten, että "hei, ilmotappas Marttakin mukaan viettitestaukseen" ja mähän sitten tietysti ilmoitin meidät mukaan. Viettitesti itsessään kiinnosti jo mua, mutta ne "edut" ehkä sitäkin enemmän. Näillä "eduilla" tarkotan sitä, että halusin tietää saisiko sieltä esimerkiksi palkkaukseen jotain vinkkejä ja kyllähän sieltä ainakin jotain vinkkiä sai! Oli mielenkiintoista nähdä eri koirien suorituksia, mutta ennenkaikkea myöskin sitä oman koiran käyttäytymistä. Testaajina toimi kaksi maalismiesoppilasta, jotka kummatkin olivat oikein mukavia ja osaavia jo nyt :-) Ei saisi ehkä sanoa, että jotain juttua ei tee koskaan, mutta suojelusta mä voisin niin kyllä sanoa. Ei oo yhtään mun juttuni, eikä kyllä oikeastaan koirankaan. Omasta mielestäni se on liian totista torvensoittelua, ainakin meille. Kaikki arvostus kuitenkin suojelun treenaajille ja siinä kisaaville.

Testauksen suhteen mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia. Alunperin aavistelin, että Martta ei välttämättä tule leikkimään ollenkaan maalimiehen kanssa - toisin kuitenkin kävi. Vaikkakaan leikki ei ollutkaan mitään hirveän kummoista, niin leikkiä silti. Nimittäin olen jo aikoja sitten tiedostanut sen, että mä saan revitellä ja leikkiä Martan kanssa oikein kunnolla - jopa niin, että voisin neidin tyyliin leikkiessä nostaa lelun avulla ilmaan ja se oikeasti syttyy siitä leikkimisestä. Mutta annas olla, jos leikkijä onkin joku muu. Tähän väliin voisi mainita muitakin esimerkkijä aiheesta - muille neiti voi hakea lelua, mutta kaikki tuollainen revittely on ihan nounou muille. Muita se tottelee kyllä, mutta meno on ihan erilaista mun kanssa kuin heidän. Mun kanssa tekemisessä on draivia, mutta esimerkiksi kaverin tekiessä saman niin neiti on vähän sillai "onks pakko?"... :-D Mun ollessa kotona neiti seurailee mun tekemisiäni sivusilmällä, mutta mikäli on yksin vanhemmillani, niin nukkua pösöttää silmää räpäyttämässä tiesmissä. Neiti on siis aikalailla "mammankoira", vaikkakaan ei onneksi niin, että siitä koituisi meille ongelmia. Tässä taas näkee kuinka jotkut koirat ovat ns. "yhden ihmisen" koiria, vaikka mullakin kulkee kotonani läjä kavereita, joita Martta suorastaan rakastaa!

Kuten sanoin, niin en odottanut neidin olevankaan mikään viettihirviö. Suoritus oli oikein Marttamainen, mutta myöskin mielestäni aika beussimainen. Neitiä on koulutuksellisesti helppo motivoida, mutta ei kuitenkaan ole ns. "räjähdysaltis" saati "lapanen". Aikalailla mennään siis sitä kultaista keskitietä. Tyytyväinen olen siis päivän saldoon! Toisella kerralla olisi neiti tietysti voinut syttyä enemmän, mutta kerittiin siinä käymään labbisneidin kanssa riehumassa, kun en tiennyt, että testi tehdään myös toistamiseen. Hyvä minä, kun en hoksannut aiemmin kysyä asiasta Piialta! Väsy siis jo varmasti painoi neitiä. Yllätyksekseni kuitenkin kummallakin kerralla neiti haukkui turhauman kautta. Aluksi luulin, että haukkuminen on vähän epäluulon ja epävarmuuden sekoitusta, mutta kyllä se ihan selkeesti turhaumaksi meni. Yllätyksellistä! Muuten suoritus oli sellainen kuin odotinkin. 

Mutta tässä videoitse vähän materiaalia..

Pahoittelut videon heilumisesta, tässä on taas yksi syy miksi ei kannata laittaa miestä kuvaamaan videota..:-D