Ryhmänäyttelyssä Nokialla

Näköjään mä tuhraan viikon ainoan vapaapäiväni joka viikko koiranäyttelyssä eli viime lauantai-aamulla matka kävi kohti Nokiaa ja ryhmänäyttelyä. Oli ihanaa, kun kerrankin oli näyttely johon ei ollut pitkä matka! Olin meinaan niin väsynyt työviikosta, etten olisi kauas jaksanut lähteäkään..

Martta sai kovin Martan näköisen arvostelun, kerrankin oli pitkä arvostelu, joka ei meinannut edes arvostelupaperiin mahtua. Tuomari tiukahkon oloinen, mutta asiallinen Harry Tast Suomesta. Näyttelypaikalle saavuttuamme asetuimme kehän viereen odottamaan, neiti häkkiin ja mä chillailin häkin vieressä. Tuo on ehkä meille paras tapa, sillä tuollainen rento oleskelu rauhoittaa meidän molempien tekemisen maltilliseksi myös kehässä. Neiti nukkui ja mä oleilin vain paikallani. Kehässä neiti meni kivasti, jokseenkin ei ihan niin hyvin kuin Porissa. Vähän sähläsi, mutta niin taisin tehdä minäkin. Eli tasapeli meille kummallekin. Tässä arvostely Harryltä:
"20kk erittäin hyvä tyyppi. Rungossa oikeat mittasuhteet. Hyvin kehittynyt rintakehän syvyys. Tyylikäs kaula. Selässä pehmeyttä. Pitkä kevyt narttumainen pää. Kauniit tummat silmät. Kevyt raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Tiiviit käpälät. Toisella puolella tuplakannukset, jotka ovat irtonaiset ja toisella puolella yksi kannus. Hyvä kesäturkki. Kauniit värimerkit. Pitkä askel, selkä kaareutuu liikkeessä. Taitavasti esitetty"

Tavallaan harmittaa, sillä saatiin "pelkästään" H tuomarilta. Tuomari nimittäin vuolaasti kehui koko arvostelun ajan, että onpas tässä harvinaisen kaunis beussi ja kannuskynnet katsottuaan totesi, että mitäs pienistä...Ennenkö ymmärrätte mut väärin, niin laatuarvosana hyvä ei missääntapauksessa ole huono - eieieiei todellakaan sitä!! Haen lähinnä sitä, että kehästä tultuamme pari beussi-ihmistä tuli kysymään silmät pyöreänä, että miksi noin huono laatuarvosana, kun Martta on niin kaunis ja meni sitäkin kauniimmin. Eli olisin olettanut, että tuollaisen arvostelun jälkeen olisi herunut tuomarilta enemmän, mutta aina ei voi voittaa :-) Tyytyväinen ollaan ja ainakin oli hauska reissu! Myös tuo tuomarin kommentti, että "taitavasti esitetty" lämmitti niin hirmuisesti mieltä. On kiva välillä saada omastakin tekemisestä palautetta!

Oli myös ihanaa, että sain nähdä tuttuja ja kyllä sinne yksi ihana meidän blogin seuraajakin mahtui mukaan. Kiitos vielä Ellille seurasta ja aivan mahtavasta yllätysgrip-pallosta♥ Tytöt on tykänneet siitä ihan sikana!! Paljon onnea vielä teille tosi hyvistä sijoituksista, olitte ne todellakin ansainneet! Toivottavasti nähdään taas uudelleen :-) Ja kiitoksia myös hyvistä kuvista!

Täytyy kehua muuten vielä lopuksi, että ihana nuori mies ruokateltasta hemmotteli meitä kovasti! Pyysin saada suolaista lättyä, vaikka tarjolla oli vain makeaaa versiota. No sellaisen sain ja mentiin sitten pöytään istumaan. Nuorimies tuli tyhjäämään roskista ja näki, kun annoin neidille lätystäni osan ja huikkasi, että haluanko "pilalle menneet" lätyt Martalle ja tietysti sellaiset meille kelpasi! Pian nuori mies tulikin ison lättylautasen ja vesikipon kanssa - piristi ihan superpaljon tuollainen palvelu!Vautsi! Kiitoskiitoskiitos!! Varmasti tullaan ensi vuonnakin uudestaan ryhmikseen Nokialle - oli sen verran hyvät puitteet koko tapahtumalla. Ja matkakin vielä mukavan lyhyt tälläiselle laiskalle..

Pori KV:ssa pyörähtämässä

Missä mun viikot oikein menee?!! Poden oikeasti nyt huonoa omaatuntoa siitä, että mulla ei ole ollut viimeaikoina aikaa mun elämäni tärkeimmille ihmisille ja asioille. Tässä on ollut paljon kaikkea mun henkilökohtaisessa elämässä ja moni asia on viimeaikoina muuttunut. Edessä olisi nyt ens kuussa muutto uuteen asuntoon ja se tuo varmasti ihan uutta perspektiiviä taas elämään. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan, että kyllä tää tästä taas lähtee eteenpäin - meitä ei mikään murskaa tai muserra! Kaikki ei ole kuitenkaan unohtunut, sillä koirien kanssa on kuitenkin tullut paljon duunailtua ja päivittäin ollaankin tehty kaikkea mukavaa - muunmuassa uitu, nähty superpaljon koirakavereita, hakuiltu ja metsäilty. Remmilenkeillä ei olla oikeesti varmaan 2kk käyty eli tuskainen tie on syksyllä tulossa, kun aletaan taas liikkua remmillä..:-D Syksyn BH-koe täytyy laittaa uudestaan mietintään, meidän treenaus on ollut sillä saralla pyöreä nolla. Mutta en ota stressiä, päivä kerrallaan eteenpäin!

Oltiin pari viikkoa sitten Martan kanssa pyörähtämässä Porin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Meidän piti jo vuosi sitten mennä tuonne, kun Martta oli vielä ihan juniori, mutta jostainsyystä jännitys otti vallan ja jätin neidin ilmoittamatta. Nyt oon kuitenkin niin innostunut näyttelyistä, että en oikeasti malta odottaa, että Pirkko kasvaa ja päästään valloittamaan kehiä! Ostin jo neidille oman näyttelykansionkin odottamaan, vaikka värivalikoima olikin tosi surkea. Ostin pienelle turkoosin, vaikka pinkki onkin aikalailla neidin oma väri. Se kelvatkoon!

Näyttelyt meni mainiosti ja kivasti oli beussejakin paikalla. Meillä lähtöpäivänä oli kolea ilma Tampereella, joten varustauduin lämpöisillä vaatteilla ja sadekamppeilla. Näyttelypaikalla oli kuitenkin kuuma hellepäivä, onneksi varasin kylmälaukkuun mukaan kolme isoa limsapulloa vettä. Tulivat todellakin tarpeeseen! Mä edellisyönä muuten ompelin Martalle mukaan tuonne tuon viilennysloimen, kun menin edellisen myymään ja onneksi niin tein, sillä se todellakin on ihan järjettömän hyvä keksintö. Ei olisi neiti todellakaan jaksanut olla päivää tuolla, jos sitä ei olisi ollut mukana. Täytyy kehaista, että Martta on muuten suopunut hyvin häkkiinsä, nytkin kuopi siellä hetken ja teki pesän itselleen, kun odoteltiin kehien alkua. Nukkui siellä niin, että piti melkein herätellä! Ei paljon stressaa kyllä tuota otusta uusi ympäristö, koirat ja ihmiset! Kyllä mä vaan tuon koiran vaan tunnen läpikotaisin, että mistä se tykkää ja mistä ei..

Martan arvosteluun olen tyytyväinen ja erityisesti siihen miten neiti käyttäytyi kehässä. Maanmainio Marttanen! Tuomarina tälläkertaa Jovanovic Nemanja Serbiasta. Tälläisillä sanoilla neitiä kuvailtiin tälläkertaa:
"Correct type, a bit light. Good preportions. Feminine head. A bit round eyes. Elegant neck. Enough wide chest. Needs better topline. Steen shoulders. Good feat. Needs better movement"

Tasaista NUO EH, NUK1 linjaa siis jatkettiin taas. Hyvin tyytyväisiä ollaan saavutukseen, eipä tuon toisen vajaan kannuskynnen takia enempää voida oikein muuta saadakaan. Eli taas tuli noottia siitä, vaikka tiedostettu asia onkin. Mutta silti neiti on maailman hienoin Martta♥ Otan mielummin kuitenkin tervepäisen ja -luustoisen koiran, joka toimii arjessa ja harrastuksissa kuin sellaisen, joka on ulkomuodollisesti upea. Nyt kehässä näkyi se ilo siitä kuinka ihanaa mamman kanssa on tehdä ja se kyllä varmasti paistoi kehän ulkopuolellekin! Näyttelyt on meille yhtälailla hauskaa tekemistä kuin mikä tahansa muukin - vaihtelua arkeen jos ei muuta :)

Näyttelyreissun jälkeen käytiin Yyterin koirauimarannalla, joka muuten oli tosi ihana paikka! Postausta meidän uintireissusta on luvassa myöhemmin :-)

Melkein ERInomainen

Taas yksi koitos ohi. Kerrankin voin sanoa, että nostan hattua ensinnäkin a) itselleni ja b) koiralle. Kummaltakin meiltä tuo näyttely oli tosi hieno suoritus. Mua ei nimittäin jänskättänyt lähes ollenkaan ja Martta meni niinkuin unelma. Edellisiltana mua jo melkein ahdisti ajatus näyttelyistä, mutta pitkien yöunien jälkeen fiilis oli lähinnä vain odottava. Outoa. Melkein jo luulin tulleeni sairaaksi, mutta ilmeisesti siitä Annen mentaaliluennosta oli hyötyä. Suoraansanoen huimasti. Jos tää mun jännitys helpottaa tällästä vauhtia, niin ensi syksyn BH-koe ei ole ollenkaan mahdottomuus. Täytyisi vaan alkaa nyt taas treenailemaan useammin, kun lumetkin ovat ottaneet nyt sulaakseen. Muutenkin treenifiilis on kasvanut vuoden vaihteen treenikaamoksen jäljiltä taas, varmaan kevään ja auringon ansiota. Muutamissa itsenäisissä treeneissä koirakin on toiminut mukavasti - siitäkin huomaa selkeästi, että tauko on ollut paikoillaan. Ehkä se tästä..

Nyt kuitenkin näyttelyasioihin! Saavuttiin näyttelypaikalle vajaa tunti ennen kehien alkua. Mukaani lähti ehkä maailman paras näyttelyseura eli oma äitini. Äitin kanssa tälläset reissut on hirmurentoja ja mukavia, sillä hän on aina niin rento ja kannustava. Ja sainhan näyttelyihin samalla myös kuvaajan! Kuvia meidän toilailuista on aina hyvä saada - näkeepä ainakin mitä on tullut tehtyä siellä kehässä, jos ei muuten muista tai siis, halua muistaa :-D Saatiin istuskella rauhassa ennen omaa kehää ja Martta nukkuikin sen aikaa rauhassa jaloissani, vaikka ympärillä koirat haukkuivat, menivät ihan vierestä ohi sekä osa jopa räyhäsi. On jotenkin niin helpottavaa, kun tietää, että omalle koiralle tuollaiset tilanteet ovat niin helppoja. Nähtiin siinä ennen meidän kehää Riikka koiransa Lunan kanssa ja tytöt jopa muistivat toisensa alkuhässäkän jälkeen. Ollaan siis oltu Riikan kanssa koiria juoksuttamassa muutaman kerran koirapuistossa ja neidit ovat hyvin tulleet juttuun. Tytöt tosin meinasi, että näyttelypaikalla voi leikkiä ja riehua miten sattuu...Martta olikin jo vähän kuolassa ennen kehää, onneksi varasin pyyhkeen joukkoon sitä varten - taidan tuntea tuon koiran liian hyvin :-D

Päästiin kehään ja tiesin samantien, että Martta on hyvillä fiiliksillä matkassa! Neiti kuunteli tarkasti ja oli koko ajan täpinöissään menossa mukana. Häntä heilui, ravi sujui keveästi sekä seisoskelukin oli neidille enemmän kuin ok. Hampaidennäyttämisessäkin neiti vaan hengaili. Kaikki oli siis ihan iisiä hommaa tuolle karvakäpälälle!
 
Meidän arvostelu näytti tältä:
"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Kaunispäinen narttu, jolla hyvä purenta. Silmät ja korvat kauniit. Kaula ja ylälinja erinomainen, samoin luusto ja käpälät. Valitettavasti toisessa raajassa vain yksinkertainen kannus. Erinomainen runko, oikeanlaiset kulmaukset, karvapeite ja väritys. Liikkuu erittäin hyvin. "
Tuloksena siis JUN EH, JUK1

Hilkka totesi koiran olevan niin erinomainen kaikelta osin, mutta toinen puuttuva kaksoiskannus sakotti meiltä tälläerää kuulemma ERI:n. Hilkka olisi halunnut kuulemma unohtaa koko kannuksen katsomisen, kun koira oli muuten niin huippu - tosi rento ja ystävällinen tapaus. Mua tietysti harmitti hivenen tuo, mutta toisaalta tuo on aivan tiedostettu homma ja tuo koira on yhtä huippu mulle - oli hänellä sitten kunnolliset kaksoiskannukset tai ei♥

Näyttelykalenteri osoittaa tällähetkellä vain vapun Tampere KV:ta, mutta olen kyllä ajatellut käyväni vielä ainakin Tuurissa kesällä Miljoonakoirassa ja loppuvuodesta sitten tietty Seinäjoella. Siinä onkin sit varmasti ihan riittävästi meille tälle vuodelle näyttelyitä - josko sitä nyt keskittyisi välillä sit enemmän muihin harrastuksiin. Haluttaisiin jo kovasti päästä jo hakumetsille, mutta pitäisi vaan sopiva treeniryhmä löytää Tampereen suunnalta. En oo vaan kunnolla itse kerinnyt paneutua aiheeseen ja siksi jäänyt koko homma ihan ulapalle. Täytyisi ottaa ilmeisesti itseä niskasta kiinni..

Ja loppuun oli pakko vielä heittää parit kivat riehumiset palkaksi..oli meinaan niiiiiiiiiiiiiiin hieno neiti!

Ootteks te käynyt nyt näyttelyissä? Miten meni? Miltä näyttelykalenteri näyttää nyt? :-)

Mitä mukaan koiranäyttelyyn?

Meidän ekat näyttelyt on nyt hetkenaikaa ollut jo takanapäin ja täytyy myöntää, että mun näyttelyinto on kyllä ihan huipussaan! Tietenkin mua jännittää vieläkin näyttelyt, mutta tälläkertaa enemmän onneksi positiivisessa merkeissä. Voin todeta väitteen "kun kehään uskaltaa kerran, niin toinen kerta ei ole enää mitään verrattuna ekaan" todeksi :-)

Katselinkin jo ensi vuodelle meille ainakin kuusi eri kivaa näyttelyä käytäväksi - saa nähdä kuinka oma budjekti ja menot antaa periksi mennä, mutta tarkoitus ois kyllä käydä käydä kaikissa. Seuraavana meillä ois luultavasti tiedossa tammikuussa oleva Turku KV.. meidän kehä olisi lauantaina, mutta taidetaankin mennä sinnepäin jo perjantaina niin näen samalla paria ystävääkin! Tulee sitten yhdistettyä samaan reissuun monta asiaa.

Näitä uusia näyttelyitä etsiessä on hyvä miettiä mitä kaikkea sinne näyttelyyn kannattaa oikeasti ottaa mukaan. Voin kertoa, että turhia juttuja ei kannata rehata mukanansa näyttelypaikalle - varsinkin jos on yksin liikenteessä! Parkkipaikalta kehän laidalle saattaa olla tosi pitkäkin matka eli turhat tavarat kannattaa jo kotona karsia pois - jopa minä tunnettuna "tavarahamsterina" sain otettua vain fiksut tavarat mukaan.

Totesin niinkin yksinkertaisen asian kuin 1. korin olevan aivan mahtava tapa kuskata tavaroitaan näyttelypaikalle. Reppu olis tietenkin ollut toinen vaihtoehto, mutta oon niin paljon kulkenut repun kanssa ja etsinyt sieltä hullunlailla tavaroita, joten totesin korin paremmaksi vaihtoehdoksi. Ekaksi tietenkin koriin päätyi 2. näyttelykansio ja näyttelypaikalta ostettava 3. näyttelyluettelo. Näyttelykansiossa mulla on Martan viralliset paperit, rokotustodistus ja laitoin sinne nyt myös Seinäjoelta saadun näyttelyarvostelun. Kansio on helppo tapa säilyttää tärkeät paperit samassa paikassa, puhtaana ja suorana.

Varmasti tärkein asia mikä kannattaa ottaa mukaan on 4. näyttelyhihna ja - panta . Ilman sitä on turha edes haaveilla kehään menemisestä, vaikka ainahan sieltä voi tietysti joltain ostaa tai lainata, jos oma näyttelyhihna unohtuukin kotiin :-) Näyttelyhihnan kannattaa olla mahdollisimman siro ja huomaamaton. Moni rotu esitetään snake-ketjun kanssa, mutta osa näyttää ihan näyttelypantaa.

Eikä pidä unohtaa niitä 5. nameja matkasta! Kehässä tietysti ei ehkä niitä kannata kovin anteliaasti syöttää, mutta itse ainakin koin käteväksi ne siinä kehän laidalla odotellessa. Etenkin nuoren ja innokkaan koiran kohdalla namit on aika must-juttu - niillä saa helposti käännettyä innokkaan koiran huomion itseensä :P

Lisäksi on hyvä pakata joukkoon 6. rullallinen kakkapusseja, 7. oma numerolappu hihasuojineen, 8. juomista, 9. lelu sekä 10.vähän rahaa. Rahaa tarvitsee mm. näyttelyluetteloon ja parkkimaksuun sekä mahdollisiin ostoksiin kehän laidalla. Lelu on kätevä innostaja ja huomion herättäjä siellä taskun pohjalla!

Eikä pidä unohtaa tietenkään sitä koiran 11. omaa petiä tai häkkiä. Kummatkin vaihtoehdot on hyviä, mutta usein häkki on koiralle hieman parempi siihen odotteluun ja rauhoittumiseen. Mun itseasiassa pitäisikin ostaa Martan kokoinen kevythäkki, että neiti saisi treeneissä ja näyttelyissä venailla siellä - tuo muovihäkki on vähän turhan raskas kantaa mukana :-) 

Lisäksi on hyvä napata joukkoon tietysti ne 12. turkinhoitovälineet sekä trimmauspöytä, mikäli koirasi rotu vaatii turkinlaittamista ennen kehää. Loppuun on vielä hyvä mainita, että etenkin lämpimillä ilmoilla on hyvä napata joukkoon myös 13. vesipullo ja -kippo sekä 14. paljon iloista mieltä!

Nyt vain valloittamaan uusia näyttelykehiä!

Voi apua. Se on nyt ohi.

Kuten olette varmaan täältä blogista jo lukeneetkin, niin meillä oli tänään vuorossa ekat viralliset näyttelyt. Kaikkein eniten jännitystä aiheutti se, että näyttelyt oli sekä mulle että koiralle ihan ihkaekat! Mä oon kyllä paljon näyttelyissä rampannut ja joskus ihan pikkuisena ollut muistaakseni kehässäkin, mutta muuten oon jättänyt ihan suosiolla näyttelytouhut muille.

Tänään startattiin aamulla kohti Seinäjokea. Paikalle päästyämme nähtiin jo ekat tutut parkkipaikalla ja saatiin heiltä tsempit kehään! Ostin heti sisäänpäästyäni näyttelyluettelon, josta rupesin bongailemaan tuttuja koiria omistajineen! Luettolossa olikin nopealla vilkaisulla monia tuttuja koirakoita :) Lisäksi kävin hallissa olevista kojuilta ostamassa parit koirakamppeet - shampoota, luita, näyttelykansiota ja sun muuta sellaista. Ostokset jäi ihme kyllä pieniksi, kerrankin osasin pitää näppini erossa kaikesta koirakamasta!

Sitten mentiin asettumaan oman kehämme laidalle. Oltiin ekoja beusseja paikalla ja pian muitakin samanrotuisia alkoi valua paikanpäälle. Näyttelyyn oli ilmottautunut myös Martan emä, veli ja puoliveli - saimme siis nähdä tuttujakin beusseja menossa mukana. Lisäksi viimeviikolla Äänekoskella mätsäreissä bongaamamme beussilapsukainen oli myös tullut osallistumaan näyttelyyn, hän tosin vielä pääsi pentuluokkaan. Martta vain hengaili ja makaili paikanpäällä, mutta tuttujen koirien tullessa paikalle, niin veti tietty parit pikkupainit veljensä kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kuinka rennosti ja stressaamatta neiti osas olla!

Seurasin siinä sitten beussien menoa kehässä ja pian olikin sitten meidän vuoro. Sinne niin kehään ja voitte arvata, että jännittikö mua? Jännitys aiheutti mulle sen, että korjasin kehän alussa näyttelyhihnaa pari kertaa päämäärättömästi, mutta onneksi jännitys kaikkosi yllättävän nopeasti. Onneksi Martta on maailman paras koira eikä reagoi juurikaan näihin mun tunnetiloihin, ainakaan negatiivisesti. Siispä neiti meni kehässä ihan superhyvin! Tuomari juoksutti ensin meidät junioriluokan nartut yhdessä ja sitten siirtyi yksilöarvostelemaan koirat. Yksilöarvostelussa ensin juoksutti kehän ympäri ja nurkkaan edestakaisin (jossa muuten Martta rupesi hieman peitsaamaan, kun kehä niin pieni ettei paljon pystynyt juoksemaan kunnolla, kun tuli jo reuna vastaan) sekä seisotti. Seisoessa kävi monta kertaa katsomassa ja tutkimassa neitiä. Saankin olla vähän ylpeä neidistä, sillä Martta oli oman luokkansa ainut joka ei väistänyt käsittelyä eikä hampaiden näyttämistä? En siis ole turhaan käskenyt laajaa ystäväpiiriäni käsittelemään tuota koiraa. Se vaan heilutteli häntäänsä, kun tuomari tuli moikkaamaan. Jee!! :-) 

Tuomarina meillä toimi Malgorzata Wieremiejczyk-Wierzchowska, Puolasta. Oikein mukava maku jäi tuomarista käteen - oli sutjakka toimimaan, mutta silti tarkka työssään. Tuomarilta tuli muuten lopuksi oikein vielä kehuja siitä, kuinka söpö koira Martta on. Sen katse on kuulemma niin kaunis ja luottavainen. Mutta, niinhän se kyllä onkin♥

Martan arvostelu meni näin:
"Very feminine, but still in growing period, needs more time. Nice feminine head. Good neck and topline. Forechest should be stronger. Good front. Excellent long ribcage. In movement the topline is little bit soft"

Tuloksena siis JUN EH2. Ei siis yhtään huonosti meidän kummankin ekaksi näyttelyksi :-)

Kuten ehkä arvaatte, niin olen itse päivän saldoon äärimmäisen tyytyväinen. Arvostelu oli oikein Martan näköinen ja kehässä meidän meno meni omasta mielestäni ainakin oikein mainiosti. Muutenkin hallissa neiti vain hengas ja kulki nätisti mun vierellä - niin helppo koira kuskata missä vain mukana, kun alkaa osata jo käyttäytyä fiksun koiran lailla :-) Lisäksi kisakynnykseni aleni ehkä himpun verran - seuraava kisa tai näyttely ei toivottavasti enää jännitä näin kamalasti..:-D

Miten pukeutua koiranäyttelyihin?

Minun sekä myöskin Martan ekat koiranäyttelyt lähestyy lähestymistään! Joskus nuorena on tullut kehässä pyörähdettyä, mutta muuten olen sieltä visusti pysytellyt poissa. No miksi? Yhtenä syynä voisi mainita sen, että kisaaminen (oli se sitten kisaamista itseä vastaan tai kisaamista yhteistyössä koiran kanssa) ei ole koskaan olleet lähellä sydäntä. Mua jännittää siis ihan valtavasti koko homma! Ja ylipäätään kaikki kisaamiseen liittyvä, joten sen takia yritetäänkin lievittää tätä jänskäämistä kaikenmaailman nakkiluokka-kisaamisilla sun muilla :-D pohjalta on hyvä lähteä, vai miten se nyt meni?

Nyt kuitenkin rohkaistun ja ilmoitin meidät Seinäjoki KV:seen. Meidän vuoro on lauantaina ja beusseja siellä on huikeat kymmenen kappaletta, kun yleensä niitä täälläpäin näyttelyissä on ehkä yksi tai kaksi. Näyttelyyn on tulossa myös yksi Martan veljistä ja Martan äiti. Tänään loksahtikin sähköpostiin numerolaput ja muu näyttelyinfo. Joku mun kavereista tai äiti onneksi varmaan lähtee mukaan tsemppaamaan, eli ei tarvitse ihan yksin tuolla haahuilla ja sekoilla. Ja Martan kasvattajahan siellä tietysti myös on. Tai onhan mulla sekoilukaveri mukana, kun mulla on Martta messissä..:-D

Mä oon tässä aikani kuluksi vähän pohtinut pukeutumistani koiranäyttelyihin. Koiranäyttelyitä kiertäneenä olen huomannut, että ihmisiltä löytyy monenmoisia vaatteita - osa tykkää pukeutua hameeseen, kun taas osa housuihin. Osa suosii bleiseriä, kun taas osa tykkää villaneuleesta. Kuten meitä ihmisiäkin, niin makuja on monia. Omasta mielestäni kamalimpia asuja ovat ne, jossa vilkkuu jotain "ylimääräistä". Musta koiranäyttelyt on viimeinen paikka, missä tuommoista pitäisi olla - pukeutukaamme siis vaikkapa niihin poolopaitoihin ja korkeavyötäröisiin housuihin. Eipä ainakaan vilkkuisi turhia!

Vaatteita etsiessä ja valitessa itselle ensimmäisenä mielessä ovat vaatteiden käytännöllisyys ja siisteys. En halua valita sellaisia vaatteita, missä en itse viihdy. Oma viihtyvyys kun heijastuu ainakin itsellä omaan mielialaan - jos viihdyn vaatteissa, tunnen itseni ihan erilaiseksi kuin silloin kun en viihdy. Oma mieliala kun heijastuu tässä tapauksessa myös siihen hihnan päässä olevaan otukseen. Eli vaatteiden valitseminen on oikeasti tärkeää! Vaatteiden tulisi olla sellaisia, joissa on helppo kyykkiä ja juosta ilman, että ne ratkeavat tai mitään ylimääräistä vilkkuu.

Lähdin liikkeelle siitä, että minkäväriset vaatteet haluan. Koiran ollessa musta olisi hyvä olla jotain erottuvaa matkassa. Vaihtoehtoisesti myös kuviollinen voisi olla hyvä vaihtoehto. Vinkkinä minulle on sanottu, että koira kuin koira olisi hyvä esittää jossain muussavärissä kuin mitä koira itse on. Jopa vaatteiden väreillä leikittely voi olla joskus hyvä veto! Ei kannata kuitenkaan valita liian silmiinpistävää väriä, sillä se saattaa haitata tuomarin työskentelyä. Asun valitseminen lähti itsellä liikkeelle siitä, kun bongasin vaatekaupassa tuon 1. valkomusta-kuvioisen bleiserin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja samantien tiesin, että tuossa se on - tuleva näyttelybleiserini! Ostoskoriin lähti tuo sitten samantien ja siitä lähti sitten loppuasu pikkuhiljaa rakentumaan.

Housuiksi minulla valikoitui tietysti nuo mun 2. mustat luottofarkut. Ne joustaa hyvin, vaikkakin alkavat olla jo elämänsä lopussa. Pysyvät kyllä toivottavasti vielä tuonne näyttelyyn asti ehjänä...En tiedä tosin uppooko koira noihin farkkuihin liikaa, eli pitääköhän sitä vaihtaa vielä housujen väriä.. Paidaksi valikoitui normaali löysä 3. musta toppi. Tässä asussa 4. koru ja 5. kello on ehkä vähän turhaa hifistelyä. Mä vaan tykkään usein koota asuni loppuun asti ja nämä ovat mukavia päällä eivätkä turhaan heilu matkassa. Kengät tuotti tuskaa ja niitä mietin pitkään. Kenkien kun pitäisi pysyä juostessa jalassa ja siksi parit ballerinat lukeutuivat heti pois listalta. Jalassa pysyvyyden lisäksi kenkien ei saisi puristaa, hangata,, lonksua eikä niissä saisi olla liian paljon korkoa. Testailin kotona paria siistiä tennaria ja sitten näitä Vagabondin ballerinoja - lopulta asuuni valikoitui kuitenkin nuo 6. Vagabondin ballerinat. Ne ihme kyllä ballerinoina pysyvät tosi hyvin jaloissa!

Katsotaan miten käy - asu saattaa kyllä muuttua vielä moneen otteeseen, mutta näillä suunnitelmilla mennään ainakin toistaiseksi! Joskus tämä etukäteen suunnittelu ja miettiminen voi olla hyödyksikin, sillä silloin harvemmin tulee sitä viimehetken vaatekriisiä. Ainakaan niin pahana, kun voisi ehkä tulla :-D heh! Toki ei pidä kai mennä koskaan vannomaan mitään..
(Jos haluatte lukea kattavan ja oikeasti mielenkiintoisen postauksen näyttelypukeutumisesta, niin suunnatkaa katseenne tänne! )