Synttärionnittelut!

Onnea tälle 5-vuotiaalle karvapäälle! Heiluva häntä, kitiseminen, "ärripurri", ruoka, iloisuus ja ihmisläheys kuvaavat neitiä enemmän kuin hyvin. Mitä elämä olisikaan ilman tätä apinaa, joka ei välillä osaa käyttäytyä ja välillä neiti taas on maailman helpoin koira? Ei varmasti mitään.

Tänään me vihdoin nautimme lauhtuneista säistä ja lähdemme koko porukan kanssa pitkälle lenkille..

Kooste vuodesta 2015

Vitsi mikä vuosi takana! Kuluneet 365päivää on olleet meille ikimuistoisia niin hyvässä kuin pahassakin, mutta jos saan olla rehellinen niin en kyllä vaihtaisi ainuttakaan päivää poiskaan. On ollut ihan järjettömän tapahtumarikas ja ihana vuosi kaikenkaikkiaan. Ollaan koettu paljon uutta, mutta pidetty tiukasti kiinni kaikesta vanhastakin! Nyt on kuitenkin vihdoin aika kääntää sivua ja hypätä kohti uutta vuotta! Kiitos #vuosi2015, olit todella ikimuistoinen. Toivotan kuitenkin vuoden 2016 tervetulleeksi ihan mielelläni! Vuoden 2014 koosteen voit käydä kurkkimassa täältä!  

Aletaan siis kertailemaan menneen vuoden tapahtumia kuukausi kuukaudelta...onkin muuten mukava palata alkuvuoden tapahtumiin, kun tuntuu, että siitä on jo muka niiiiin pitkä aika! :-D

Tammikuu - Kerttu täytti huimat 4vuotta ja vietettiin neidin synttäreitä ihan vain kotosalla (klik). Mun suuri salaisuuteni paljastui tammikuun alussa, kun meille kotiutui kolmas laumanjäsen. Se olikin monelle ystävälleni sekä teille lukijoille suuri yllätys ;-) (klik) Totuteltiin elämään laumana. Opeteltiin Martan kanssa arjen asioita ja opin itse mitä olikaan taas pissakakkarallissa eläminen.. (klik ja klik) Vaihdoin kameraa parempaan ja nyt kätösissä on ollut melkein vuoden verran Nikon D7100 (klik) Lisäksi listattiin Suomen koirablogeja yhteen ja postauksesta nousikin yksi blogin luetuimpia postauksia (klik)

Helmikuu - Martta tapasi paljon uusia koirakavereita (klik , klik ja klik) Mätsäriasiat rupesivat järjestymään pikkuhiljaa.. Käytiin Martan kanssa studiolla studiokuvauksissa ja neiti hurmasti koko kuvausporukan! Siivosin kaappeja ja myin turhia koirakamppeita pois. Ryhdyin Biolin Pellavan jälleenmyyjäksi hetkeksiaikaa onnistuneesti :) (klik)

Maaliskuu - Nähtiin Wilmaa ja koiria useita kertoja kuukauden aikana (klik , klik ja klik)  ja koirista kehittyikin hyviä kavereita! Lisäksi nähtiin mm. Tikki-hoffia, joka tuli meille kylään! (klik) Koettiin ihan uusi aluevaltaus, sillä Hertta valittiin brändieläimeksi - Kurikan Kamuksi (klik) Martta sai ihkaekat omatekemäni valjaat itsellensä 4kk iän kunniaksi (klik) sekä neiti kävi totuttelemassa isoon kaupunkiin sekä juna-aseman melskeeseen pari kertaa (klik) Epäonnen lenkilläkin päästiin käymään, hui! (klik) sekä korkatiin meidän ekat mätsärit Martan kanssa! (klik)

Huhtikuu - Huhtikuu oli meidän yksi kiireisimmistä kuukausista (klik) Hertta täytti 6vuotta (klik) Martta 5,5kk mätsäili Ilmajoella mätsärissä ollen sinisten neljäs (klik) ja käytiin hallimätsärissä Seinäjoella (klik)
Rupesin toiseksi ylläpitäjäksi Koirablogit.netille (klik) Saatiin vihdoin kuvattua blogiinkin temppuvideo (klik) Ostettiin kaikkia kivoja uusia vermeitä (klik) Martta oli mukana vaihtariviikolla ja kulki mm. ekaa kertaa bussilla! Postauksista lauman oudot ja hassut tavat nousi yhdeksi kuukauden luetuimmista postauksista (klik) 

Toukokuu - Toukokuu oli toivoa täynnä ja koulu- sekä työkiireet oli mulla kuumimmillaan! Mätsäiltiin pari kertaa Martan kanssa ja naperon kehäkäytös alkoi mukavasti kehittyä (klik ja klik)
Tehtiin pitkästäaikaa blogin puolelle uusi video (klik) Koulu-ja työkiireiden keskellä kerittiin kuitenkin mökillekin käymään pariksi päivää ja mökkireissu antoikin meille virtaa lisää arjessa puurtamiseen (klik) Eikä siinä vielä kaikki, järjestin ekan oman mätsärini toukokuun alussa ja siinä riittikin sitten hommaa ihan hirveästi! (klik) 

Kesäkuu - Kuukausi,  joka oli mun mielestä mitäänsanomaton. Huonoja kelejä ja töitä - ei kovin hyvä yhdistelmä. Treenattiin, suunnistettiin, käytiin uimassa ja nähtiin koirakaverieta. Käytiinhän me toki Hertan ja Martan kanssa Seinäjoella mätsäilemässäkin (klik) Sain vihdoin ja viimein hommattua sen autokortinkin itelle...:-D Saatiin testaukseen Hauboxit, jotka osoittautuikin ihan superhauskoiksi! (klik)

Heinäkuu - Hertta sai vihdoin omat työvaatteet itsellensä ja käytiinkin pari työkeikkaa vetämässä neidin kanssa. Mätsäiltiin kesäsateessa Kauhajoella ja tutustuttiin veljeni sekä hänen avovaimonsa uuteen tupaan. Martta auttoikin hienosti remonttihommissa! Nähtiin mm. Jäynä-bokseria sekä meillä oli pari viikkoa hoidossa Peppi-parsoni. Martta saikin Pepistä ihan parhaan kaverin! Treenatitin hakua ja vaihdettiinkin hakuporukkaa. Lähdettiin Martan kanssa viikonlopun viettoon Turkuun ja käväistiinkin pentutapaamisessa kasvattajan luona (klik)

Elokuu - Kerttu sai elokuussa ihan oman postauksensa, sillä neiti on jäänyt täällä blogin puolella hivenen liian pienelle huomiolle (klik)
Lähdettiin taas koirien kanssa muutamaksi päiväksi mökille rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Meitä suosikin aivan ihanat säät ja koirat nautti uimisesta oikein kunnolla (klik) Listattiin blogin puolelle meidän kesän lempparitarvikkeita (klik) Martalla alkoi elämänsä ekat juoksut! Valmistelin jo uuden mätsärini etukäteistöitä valmiiksi - kerrankin ajoissa valmisteluiden suhteen! Mietin omaa koirabloggaamista erillisessä postauksessa (klik) sekä kävin mätsärissä Teuvalla. Mätsärireissu osoittautuikin ihan kamalaksi ja koimme järkytyksen hetkiä oikein kunnolla.. (klik)

Syyskuu - Ostin uuden auton vanhan tilalle. Auton mittariin kertyikin sitten ihan hirveä määrä kilometrejä! Oltiin eri yleisötapahtumissa häärämässä Martan kanssa. Martta tuhos ensimmäisen juttunsa - koiraportin alariman :-D Saarnattiin blogin puolella koiran turvallisuudesta pimeässä (klik)
ja sain vihdoin aikaiseksi tehdä Hertan duunista esittelypostauksen (klik) 
Napattiin Peppi mukaan pari kertaa Martan kaveriksi lenkille (klik) sekä käytiin kerran mätsärissä (klik) Nähtiin ahkerasti koirakavereita sekä sain vietyä toisen mätsärini kunnialla läpi. Mätsärissä oli ihan hirvee urakka, mutta oli se sen arvoistakin :-)

Lokakuu - Lokakuu lienee vuoden kuukausista kiireisin ja tapahtumarikkain. Nähtiin paljon erilaisia koirakavereita taas ahkerasti (klik) Kuvailtiin videoita (klik ja klik) Käytiin Seinäjoella äitin kanssa Liikettä Niveliin-luennolla (klik) Tutustuttiin koko porukan kanssa kerrostaloelämään, koirapuistoiltiin, lenkkeltiin metsässä ja nautittiin yhdessäolosta (klik) Mätsäiltiin sekä Seinäjoella, Lapualla ja myöskin Äänekoskella kera hyvän menestyksen Martan kanssa (klik) Käytiin mökillä viettämässä mukavat pari päivää koko porukan kanssa. Elämässämme oli jännitystä ja osallistuttiin kummallekin ekoihin virallisiin näyttelyihin Martan kanssa (klik) Käytiin tutustumassa Tampereen seudulla ja nähtiin mm. Ilo-aussie ekaa kertaa (klik)

Marraskuu - Kunnostauduttiin luiden kanssa oikein kunnolla (klik) Oltiin parin villiksen luona Martan kanssa yötä hoitamassa heitä (klik) Martta täytti huikean vuoden, vitsit miten nopeesti aika on mennyt! (klik) Lähdettiin koko porukan ja kaverini kanssa Lauhanvuoren kansallispuistoon ulkoilemaan. Tuollaiset maastot on mukavaa vaihtelua normilenkkipolkuihin! (klik) Käytiin Martan kanssa viettitestissä ja saatiin oikeastaan tosi beussimainen tulos! (klik) Koirat on rampannut koko vuoden ahkerasti koirahierojalla  ja marraskuussa käytiin jopa pari kertaa! Saatiin ystävältäni hevosenlihaa pakkanen täyteen ja koirat nauttii siitä kovasti vieläkin! Aloitettiin rally-tokon treenaaminen itsenäisesti :-) Oltiin Kurikan kaupunkin mainoskuvauksissa (klik)

Joulukuu - Joulukuu on mennyt tuota joulukalenteria väsätessä. Kannattaa muuten vielä kurkkia noita luukkuja, sieltä löytyy vaikka ja mitä kivaa juttua! (klik) Ollaan ulkoiltu koirien kanssa paljon eri maisemissa ja nähty jonkin verran myös koirakavereita. Martan kanssa ollaan yritetty saada hihnakäyttäytymistä paremmaksi toisen koiran hyökkäämisen jälkeen, mutta edelleen Martta on epävarma hihnassa sekä ohituksissa. Vitsit miten yksi hyökkäys voikin muuttaa koiraa :( Oltiin Martan kanssa Nose Work-kurssilla Seinäjoella ja innostuttiin lajista! Sain uuden puhelimen käyttöön ja päiviteltiinkin ahkerasti meidän instaa (klik)

Siinä oli meidän vuosi tiivistettynä kuviksi ja muutamaksi lauseeksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että paljon mahtui tapahtumia, iloa, surua, kummastusta, tekemistä, laiskottelua ja rentoilua koko vuoteen. Toivottavasti tästä vuodesta tulee myös yhtä hyvä! Pidetään peukkuja ainakin sille :-) 

Lauhanvuoren kansallispuistossa

Oli perjantai-aamu - väsy painoi vielä silmiäni ja koiratkin köllöttelivät sängyssä siihen malliin, että heitäkin vielä väsytti. Minulla oli vapaapäivä ja olinkin mennyt sopimaan ystäväni kanssa, että lähtisimme käymään Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Olimme olleet hänen kanssaan tuolla viimeksi toukokuussa, kun koulumme vaihto-oppilaat olivat täällä Suomessa. Mä niin elävästi muistan kuinka vaihtarit olivat enemmän kuin innoissaan tuosta mun pikkuisesta melkein 20kg painavasta honkkelista, jolla heilui häntä enemmän kuin aivot vielä edes toimi? Ja sitä kuinka hienosti neiti toimi ja työskenteli reilut 40hengen ihmisjoukon keskellä. Unohtamatta tietenkään sitä kuinka hienosti neiti nukkui bussissa ja nautti ihmisiltä saamastaan huomiosta. Tuo oli yksi niistä unohtumattomista hetkistä, jonka voisin elää yhä uudelleen ja uudelleen. Tuollaista sosiaalistamis-tilannetta tuskin koskaan kenellekään koiristani tuun saamaan enää uudestaan. Oli se niin huippua!

Lähdimme siis koko koiralaumani sekä ystäväni kanssa autolla kohti Isojokea. Matka Kauhajoelta tuonne kansallispuistoon kesti noin puolisen tuntia ja perille päästyämme edessämme häämötti vain tyhjä parkkipaikka - olihan arkiaamu ja suurinosa ihmisistä töissä tai koulussa. Ja meillehän tämä kelpasi, sillä luonnossa on paljon ihanampi liikkua yksin, kun saa mennä rauhassa. Koirat vapaaksi ja eikun kulkemaan polkua pitkin ensin Spitaalijärvelle, josta lähdimme sitten kulkemaan Muurahaisen luontopolkua pitkin. Ulkoilumme tuolla metsässä kesti reippaat 4,5h ja kilometrejä tuli ainakin reippaat 20km. Tarkkaa kilometrimäärää en osaa reitillemme sanoa, sillä samoilimme tuolla vähän epämääräisesti suurimman osan ajasta. Reitti oli pääosin hyvin merkattua, vaikkakin pieniä aukkokohtia reitin merkkaamisessa oli metsätöiden takia. Pysyttiin kuitenkin hyvin reitillä, vaikka välillä mietittiinkin, että mistä kohtaa reitti oikein jatkuukaan..

Tuollaisessa paikassa kävely on vain niin rentouttavaa, sillä tuolla jos jossain sielu lepää :-) Ei tarvitse stressata mistään, kun voi vain olla ja mennä mielensä mukaan. Metsä on ylipäätään mulle tosi tärkeä paikka, sillä lapsesta asti oon saanut siellä samoilla ja olla. Vaikeimpina elämäni aikoina siellä tuli oltua paljon rauhoittumassa, itkemässä ja pohdiskelemassa. Metsä on paikka missä voi oikeastaan tehdä mitä vain - juosta, kävellä, jutella, rauhoittua ja olla vain. Ensi kevään kaupunkiin muutto vähän mietityttääkin, miten minä aina maalla elänyt pärjään kaupungissa jossa metsään meneminen ei välttämättä ole kovin helppoa? Hui!

Koirat olivat tuon jälkeen ihan puhki, sillä koko lauma oli saanut viipottaa koko matkan vapaana. Omat jalkanikin olivat hieman kipeät, sillä olen lenkkeillyt nyt 3päivän sisällä reippaat 60km eli kävely alkoi jo tuntua jaloissa loppumatkasta :-D Koirat oikein innolla hyppäsivät autoon takaisin ja koko takaisintulomatkan sieltä kuului vain väsynyttä tuhinaa. Väsynyt koira on onnellinen koira.

Olen sitä mieltä, että pitäisi useamminkin käydä eri lenkkipoluilla tutustumassa. Se rikastuttaa niin omaa kuin koirankin mieltä, kun on eri maastoja missä kulkea ja temmeltää :-) Viime reissulla tutustuimme Niinistön luontoreitille ja nyt tuonne Lauhanvuoreen. Mitähän sitten seuraavaksi? Ehkä suuntaamme seuraavan kerran vieläkin kauemmas seikkailemaan. Paikkaan, jossa ei vielä koskaan olla käyty. On toki eri asia, että minne ja koska me sinne sitten keritään..

Alkaa K:lla ja loppuu u:hun

Nimittäin Kerttu. Tuo pieni villakoiran retku. Tuntee myös nimen Kepa, Kee, Kepatsu ja omien kavereideni kesken kebabeläin..haha :-D Välillä todellinen temperamenttipakkaus ja välillä niin lutuna kuin olla ja saattaa. Koira, joka muuntuu niin moneksi.

Kerttu on maailman suloisin otus, joka tahtoo olla kaikessa mukana. Ei oo väliä menenkö vessaan tai ulos pyykkinarulle, niin tuo seuraa kuin hai laivaa. Välillä tuntuu, että oikea kanalauma on liikenteessä kun 3 koiraa seurailee tekemisiäni kuin mitkäkin. Neiti on todella ihmisläheinen ja sosiaalinen tapaus. Rakastaa ihmisiä, varsinkin jos ne tulevat meille kotiin vieraaksi. On välillä todellinen adhd-tapaus. Rakastaa "ärsyttää" Marttaa - etenkin jos Martta nukkuu, niin menee kongin tai luun kanssa ihan sen viereen syömään sitä ja kun Martta herää siihen, niin juoksee hulluna karkuun. Temperamenttinsa takia sukset menee välillä ristiin Martan kanssa, kun neidin tahto ei mene tuon teinin pääkoppaan.

Namin haistaessaan tekee kaikki maailman temput ja yrittää ties millä saada tienattua namin itselleen. Oikea possu siis ruuan perään - nimittäin pari kertaa on käynyt nyt niin, että kotiin tullessa on ollut Martan ruuat lattialla levällään ja meitä vastassa on ollut pulleita koiria. Ei kai siinä mitään jos vierittää sangon alas naulakon alta, jolloin kansi tietenkin aukeaa..nyt onneksi menin ostamaan kunnon sangon Martankin ruualle - enää ei pitäisi kenenkään ahneen possun saada sitä auki :-D

Omapäinen, mutta samalla niin kuuliainen pikkupiski. Jos tuota pikkupiskiksi voi edes sanoa, sillä on yksi maailman tärkeimmistä karvatassuista. Ihme höpsöttelijä, joka rakastaa nukkua kesät ja talvet peiton alla. Siis ihan kokonaan peiton alla. Sitä aina kiroaa kuinka kuuma itsellä on nytkin kesällä nukkua ilman koiraakin, niin koiran kanssa tuplasti vielä kuumempaa..

Omistaa omasta mielestään parhaimman ystävän, Hertan, jonka kanssa remuaminen on maailman ihaninta tekemistä. Erottamaton kaksikko. Villapäät. Toverit. Kauhukaksikko. Nuija ja tosinuija. Ja mitä näitä nyt ees on..

Tulee toimeen muiden koirien kanssa ja nauttii tutuista koirakavereista. Useimmiten kuitenkin käy yhteiskoiralenkeillä niin, että nää mun villat leikkii vain keskenään ja juoksee toistensa perässä..

Superhelppo trimmattava. Ei pyristele tai rimpuile, vaan seisoa tapittaa koko trimmin ajan paikallaan. Nuorempana sai neidin kanssa takuta trimmauksen kanssa vaikka ja kuinka, mutta oppi kuitenkin lopulta olemaan aloillaan. Tässä taas näkee mikä jääräpää neiti on ollut pienestä pitäen - samanlainen kuin emänsä! Emältä neiti on perinyt pienen kokonsa lisäksi myös "vahtimisen" eli neiti pomppii mielellään kyttäämässä sohvannojalla ikkunasta mitä kaikkea ulkona tapahtuu. Ilmoittaa välillä vähän turhistakin jutuista, onhan hyvän vahtikoiran tehtävä tehtävänsä kunnolla ja vakuuttavasti - oli kyseessä sitten vieraat ihmiset tai naapurin kissa pihamaalla.

Stressaa edelleen autossa matkustamista, vaikka häkki auttoikin meitä hirmuisesti. Rauhalliset ja stressaamattomat koiratkaan eivät ole tuota hermostumista saaneet rauhoitettua. Rauhottavat ovat olleet ihan läpihuutojuttu eli ei ole suoranaista hyötyä ollut meille. Toisaalta, ollaan opittu elämään tuon autostressin kanssa aikalailla - se onkin neidin ainut "ongelma".

Tuliko Kertusta teille mitään uutta esille? Tälläistä postausta on nyt parisen kertaa toivottu ja nyt vihdoin sain tämän valmiiksi asti :-) Tää blogi ja ylipäätään koko sosiaalinen media on täyttynyt oikeastaan aikalailla Martta-jutuista, joten oli mukava tehdä välillä postausta villakoiristakin. Villat ovat menossa mukana samalla tavalla kuin ennenkin, mutta Martan kanssa tulee touhailtua ja mentyä enemmän eri paikoissa ja niistä tulee herkemmin sit kirjoiteltuakin :-)

Paljon onnea Kerttu!

Voi kuinka aika vierähtää nopeasti - meidän pieni kiukkupussi, sylikaveri ja adhd-koira täyttää tänään 4vuotta. Mihin nämä vuodet oikein katoaa - apua?!
Kerttu on koira, joka on opettanut minulle paljon. Niin paljon, että on vaikea kuvitella elämää ilman Kerttua. 

Koira, jolta löytyy kippurahäntä ja maailman pehmeimmät tassut. Koira, joka rakastaa vieraita ja suukottelee jokaisen naaman. Koira, joka nukkuu kesät sekä talvet peiton alla. Koira, joka tuntee nimen Kee, Kepa, Kerppa ja Kekkersson. Koira, joka on välillä kuin pieni pentu ja välillä taas muka niin vanha leidi.

En voi muuta sanoa kuin, että Paljon onnea Kerttu♥

Kukkaistyttö

Meille tuli veljeni valmistujaisten myötä todella paljon kukkia, joista etenkin Kerttu tykkäsi hirveästi! Kannettiin kukat illaksi suojaan kellariin, jotta ne säilyisivät pidempään ja aamulla tuotuamme kukat takaisin sisälle, oli Kerttu aina heti kukkien kimpussa. Kerttu on siis meidän oikea kukkaistyttö :3

Paljon onnea Kerttu!

Eilen koitti päivä, jolloin tuli tasan 3vuotta meidän karvapalleron syntymästä. En voi uskoa, että siitä on jo näin pitkä aika! Tuntuu siltä, että juuri eilenhän me vasta haimme tähän pienen ja temperamenttisen pennun kotiin..

Pennusta lähtien Kerttu on ollut hyvin temperamenttinen, mutta samalla myöskin kuuliainen ja oppivainen koira. Kertun kanssa on ollut aina helppo lähteä paikkaan kuin paikkaan ja Kerttu tulee hyvin toimeen sekä ihmisten että koirien kanssa. Kerttu on aina ollut innokkaasti oppimassa uutta sekä treenaamassa vanhoja temppuja, mutta samalla myöskin Kerttu itse on kasvattanut minua suuresti koiranomistajana.
Kertun kanssa olemme oppineet ja ennenkaikkea, kokeneet näiden kolmen vuoden aikana tosi paljon ja tulemme varmasti myös tulevaisuudessakin kokemaan♥ Paljon onnea Kerttu! 

Alla hieman kuvia meidän kolmivuotisesta taipaleesta :-) 

Hertta ja Kerttu vuonna 2011 :-)

Hertta ja Kerttu viikko sitten :-)

Pari sangollista puolukkaa..

Ihan mahtava viikonloppu takanapäin! Tulin siis taas kerran Kurikkaan vanhemmilleni viikonlopuksi ja melkein koko viikonloppu menikin sitten koirien parissa, ihanaa :-) Voi että, kun sitä osaakin arvostaa taas ihan uudella lailla koirien kanssa touhuamista, kun joutuu (!!) viikot olemaan ilman koiria.

Nyt arjen hieman tasaannuttua ja syksyn tullessa myös postaustahti palautuu suunnilleen ennalleen. Tosin postaukset painottuvat viikonlopulle, jolloin lähes poikkeuksetta olen koirien kanssa tekemisissä.

Mutta nyt meidän kuulumisiin:
Perjantaina pesin ja trimmasin Kertun ja sunnuntai-aamupäivällä olikin sitten Hertan vuoro. Nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan järjetön kiire muuton sekä opiskelun kanssa ja siksi trimmaus venähti näin pitkälle..Eipä ole vielä koskaan näin huonoon kuntoon koirien turkit joutuneetkaan..hups! Mutta siistejä ja ihananpuhtaita koiria tuli, ei voi muuta sanoa!

Lähdettiin sitten sunnuntai-iltapäivällä koirien sekä isäni kanssa metsään. Oltiin metsässä noin 1,5h-2h ja saatiin saaliiksi 2 ihan täyttä sangollista puolukkaa. Nyt pääseekin sitten tekemään puolukkahilloa pakastimeen talveksi :-)

"Ei täällä kyllä mitään puolukkaa näy!" tuumaa Kerttu

Ja kun puolukat sitten löytyivät, niin voitte vain arvata ketkä valloittivat parhaimmat apajat...

Reissu oli kaikenkaikkiaan oikein kiva ja koirat saivatkin peuhata ympäri metsää oman mielensä mukaan! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä uudestaan, jos vaan halla ei yllättä ja vie kaikkia puolukoita :)

Sydämentykytyksiä..

En tiedä oikein mistä aloittaisin..Aluksi meinasin, etten kirjoittele tästä mitään, mutta päätinkin sitten kertoa. Aloitan nyt siitä, että Kerttu aiheutti eilen pari ylimääräistä sydämentykytystä sekä minulle että meidän porukoille.

Lähdin siis eilen ihan normaalisti Kertun ja Hertan kanssa autolla liikkeelle tarkoituksenamme matkata läheiselle metsäautotielle. Ilta oli jo pitkällä ennenkuin lähdimme matkaan, joten ilmakin oli jo ehtinyt viilentyä. Ei olla nyt kovin aktiivisesti keväällä autolla matkusteltu ja sitä kautta Kerttu hieman stressaa matkustuksesta. Lähtee kyllä enemmän kuin mielellään mukaan, mutta auton lähdettyä liikkeelle, alkaa stressaaminen. Kyselin eläinlääkäriltä neuvoja tähän, ja sainkin neuvoksi hankkia Adaptil Feromonisuihkeen.
Eilen sitten suihkautin muutaman kerran autoon suihketta ja hetkenpäästä toin koirat autoon.

Matkustimme metsäautotielle ja Kerttu ei stressanut mielestäni niin paljoa autossa. Liekö harhakuvitelmaa vai totta, sitä en tiedä...

Perille tultuamme, lähdimme kävelemään hiljakseen metsäautotietä pitkin ja pysähtelimme koko ajan kuvailemaan ja nauttimaan luonnosta. Koirat kulkivat irti, koko ajan ihan mun läheisyydessä. Noin 40min käveltyämme (sisältää siis pysähtymiset ja kuvailut) paiskaa Kerttu yhtäkkiä maate, ihan velttona. Voitte vaan kuvitella, kuinka siinä vaiheessa meinasi paniikki iskeä. Kokosin kuitenkin itseni, vedin syvään henkeä ja menin katsomaan muutaman metrin päässä olevan Kertun työ. Kerttu ei reagoinut nimeensä sekä Kerttu oli veltto ja poissaoleva. Namitkaan eivät kelvanneet, vaikka yleensä kaikki menee sekunnissa alas. Siinä vaiheessa tiesin, että nyt on joku pahasti pielessä. Sain soitettua heti meille kyydin kotia (oltiinhan menty jo hyvän matkaa metsäautotietä) ja samalla soittelin päivystävälle eläinlääkärille. Käytiin siinä sitten läpi kaikki mahdollinen. Epäilyksiä oli käärmeenpuremasta lämpöhalvaukseen, mutta oireet eikä tapahtumat oikein täsmänneet. Käärmettä en ensinnäkään matkalla nähnyt, mutta käärmeenpurema olisi voinut olla hyvin mahdollinen. Pidimme kuitenkin meteliä, musiikki soi mulla puhelimesta ja koirat kulki koko ajan ihan läheisyydessä. Mikään paikka ei kuitenkaan ollut turvoksissa eikä puremakohtaa näkynyt. Lämpöhalvauskaan ei tuntunut kovin mahdolliselta; itsellä takki päällä, joten ilma ei ollut kovin lämmin sekä autossa oli ilmastointi.
Saatiin neuvoksi juottaa kylmää vettä, laittaa kylmän pyyhkeen Kertun ympärille ja lähteä hetkenpäästä ulkona käymään. Puoli tuntia siinä kului, kun Kerttu alkoi olla taas normaali. Eläinlääkärin kanssa mietittyämme, tulimme siihen tulokseen, että Kerttu on saanut jonkinlaisen allergisen reagtion tuosta Adaptil Feromoni-valmisteesta. Koitetaan jossainvaiheessa tässä kesällä tuotetta uudelleen, mutta jätetään ainakin toistaiseksi tuote kaapin perukoille.

Kyllä pisti miettimään heti, että mikä on, kun Kerttu ei reagoi nimeensä ja oli ihan veltto. Kertulle ei yleensä tarvitse kuin muutaman sanan vähän "leperrellä", niin tyttö sekoaa ihan totaalisesti. Kerttu on kyllä ikuinen ilopilleri ja äkkinäinen vaisuus herätti heti kaikki mahdolliset epäilykset mitä erilaisimmista sairauksista. Onneksi selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä! Huh!

PS. Oletteko huomanneet jo uuden ulkoasun? Mitä tykkäätte? Kiitos kuuluu Jennylle ja bannerintekijälle! :)

Temppuohje: Takajalkojen nosto

Teknisten ongelmien takia helmikuun toivepostaus hieman viivästyi. Joten tässä se tulee! :)

Kerttu täytti vuosia!

Kaksi vuotta ja kaksi päivää sitten näki neljä villakoiranpentua ensimmäistä kertaa päivänvalon. Noin kahdeksan viikkoa syntymän jälkeen meille muutti yksi pennuista, Kerttu. Kertun kaksivuotiseen elämään on kuulunut rajojen kokeilua, iloa, haukuntaa, hännänheilutusta ja vaikka mitä muuta!

Me vietettiin Kertun synttäreitä vasta tänään, vaikka oikea päivä olikin jo torstaina. Torstai oli tosi kiireinen päivä, joten päätettiin että pidetään Kertun synttäreitä vasta tänään :)

Tänään pesin ja trimmasin kummatkin tytöt. Ai että kun ovat nyt pehmoisia karvapalloja!
Käytiin täs illalla pienellä lenkillä, mutta koska oli hirveä lumimyrsky, niin ei lähdetty hirveän kauaksi. Toivottavasti ei oo aamulla tiet tukossa, sillä meidän pitäisi päästä aamupäivällä koirien kanssa parin koirakaverin kanssa lenkille :)

Tein Kertulle oman synttärikakun, kuten asiaan kuuluu. Noh, kuvatessani kakkua Kerttu otti "oman luvan" käyttöönsä ja suoraansanoen hyökkäsi kakun kimppuun! Noh, Kertun kakkuhan se toki olikin :D Hertta sai myös palan kakkua ja hyvin maistui Hertallekin!

Loppuun vielä pieni video Kertusta pelaamassa uutta aktivointipeliä. Kyseessä siis tämä aktivointipeli!

Ui, Kerttu, ui

Ollaan käyty nyt muutaman kerran uimassa koirien kanssa ja voi että kun tytöt ovat tykänneet!

Yhtenä päivänä oltiin aluksi nevalla keräämässä valokkeja(=hilla, lakka..) ja koirat peuhasivat koko ajan ympärillä ja söivät marjoja.

Koirat tietenkin löysivät kura-ojan ja voitte vaan kuvitella minkä näköisiä kummatkin olivat nevalta lähdettäessä. Ei ainakaan yhtä valkoisia kuin nevalle mentäessä! Oikein meidän hienostovillakoirat! :-)

tämä oli vasta alkua..

Nevalle menon jälkeen käytiin vielä uimassa, koska kummatkin olivat niin likaisia! Ollaan löydetty aika hyvä paikka uittaa koiria ja vesi on tosi kirkasta (vaikka alla olevissa kuvissa näyttääkin suht tummalta).

Eilen oltiin uimassa pelkästään Kertun kanssa (koska minä otin ja pesin&föönäsin Hertan), jonka jälkeen poimittiin vielä hetken aikaa mustikoita. Kerttu tosin nukkui autossa silläaikaa.

Ainoa huono puoli on villakoiran uittamisessa, turkki! Aina ei jaksaisi pestä&föönätä turkkia uinnin jälkeen, sillä ollaan käyty nyt lämpiminä päivinä päivittäin uimassa, ellei useamminkin. Vaikka meilläkin kummankin turkki on lyhyenä, silti takkuja tulee. Mutta hieman enemmän harjaamalla ollaan selvitty kuitenkin hyvin :)

Vaikka olen hieronutkin kumpaakin koiraa säännöllisesti, tuntuu, että varsinkin Kertulla on lihakset hieman jumissa takaa. Mutta nyt muutaman uintikerran jälkeen ovat hieman avautuneet, vai kuvittelenko vain? Sitä ei tiedä kukaan.

pääsisköhän tästä??

..vai pääsisköhän tuolta paremmin?

täältä tullaan!

Harmillisesti uintivedet eivät lämminneet koko kesänä hirveän lämpimiksi. Silti ollaan käyty ahkerasti uimassa eikä se näytä kumpaakaan koirista haittaavan ollenkaan! Toivottavasti kuitenkin syksy olisi hyvä, eikä sataisi hirveästi, niinkuin nyt kesällä! :)